Vain Elämää!

[L-S]

Taas alkoi Vain elämää!
Tämän piti loppua jo aikaa sitten, mutta ei näytä siltä, että loppuisi.
Ei mua sinänsä haittaa, sopii ihan hyvin perjantai-iltoihin.

Artistivalikoima on tänä syksynä nuorehkoa, kaikki ovat alle viisikymppisiä. Sattumoisin pidän kuitenkin muista paitsi Maija Vilkkumaasta, enkä Sunrise Avenuen musiikistakaan ole koskaan erityisesti välittänyt, mutta Samu on ihan hauska tyyppi. Eilisen Antti Tuiskun päivän veto "Älä koske vieraaseen hanuriin" oli vähän huumoribiisi, hauskaa mutta ihan täyttä asiaahan siinä oli.

Pidin muutenkin Antin päivästä, siitä tuli hyvä mieli ja tunnetiloja positiivisesta melankoliseen oli sopiva sekoitus mukana. Ja onhan Antti Tuisku kaikkinensa jotenkin ihana.

[Kibaya]

Mun syksyyn Vain Elämää tulee tosi tarpeeseen.
Ihanaa kun Antti Tuisku

Katoin ensimmäisen jakson (sen kun tyypit tuli taloon) perjantaina aamulla ja jäin odottamaan että pääsen illalla kotiin menoista ja voin sujahtaa suoraan Antin päivään.

Mulla on sama kuin äläksellä, että Vilkkumaa ja Haber on niitä kauimpaisia suosikkeja. Tähkän musiikki ei ole mulle mitenkään tärkeää, mutta jotenkin olen viimeisten vuosien aikana lämmennyt tyypille itselleen. Maijalle sen sijaan en, ja vuosi vuodelta sen silittää mua vastakarvaan enemmän ja enemmän. Silti nyt Tarharyhmän tuominen lauteille oli aivan killeri liike! Olin ihan myyty. Tragedian versio oli erittäin onnistunut. Haber onnistui ehkä avaaman myös pelinsä mulle kovempaa kuin kuvitellaan. Hanurin sanoma on just eikä melkeen niin nappiin että soitin sen samantein aika monelle ja puhuttiin yksissä sukujuhlissa isompien lasten kanssa siitä. Muussin kanssa jopa jorattiin sitä.

Vesala tyhjensi mun pajatson silti aivan totaalisesti.
Nyt kommentoin. Todellakin. Perkele.

Katsoin myös Vesalan päivän heti perään (kiitos ruutu+). Katsoin sen silloin yöllä ja kivasti siinä sitten huutoitkin suoraa huutoa.
En spoilaa biisejä, mutta sielläkin on onneksi kevyempiä otteita ja sitä mikä iskee pallean tyhjäksi (ei välttämättä kaikilta).
Jo näiden perusteella aion kyllä katsoa koko kauden. Myös ne Maijat, vaikka kuinka ehkä ärsyttääkin. Sehän on vain mun ongelma että Vilkkumaa ärsyttää. Ihan hyvä sitä on vähän omaa ärsyyntyneisyyttänkin tutkiskella samalla.

[Pascal Lemoix]

Olipa tunteellinen ja vahva tuo Antti Tuiskun jakso! Kannatti katsoa.

Tällä kaudella mun suurista suosikeista ovat mukana Maija Vilkkumaa ja Paula Vesala. Paulan tosin "hukkasin" vuoden 2013 jälkeen enkä oikein soolo-Paulaa ole löytänyt.

Ketään erityisen ärsyttävää ei ole mukana. Jotkut elämien roskiin rakastamiset ja niiden ärsytykset tuntuvat aika kaukaisilta jo. Noita kahta ensinmainittua lukuun ottamatta tunnen pääosin artistien suurimmat hitit. Nylon Beatia seurasin aikanaan vähän tarkemmin ja tietystikään Vain elämää -Eriniltä ei voinut välttyä. VilleGallen Tarkenee-kappaleen löysin cyclingin loppubiisinä viime syksynä.

Eli kovat on piipussa ja katsominen jatkukoon!

--

Lisäys: Mielestäni jakso oli rytmiltään rauhallisempi ja enemmän asiassa pysyvä kuin mitä joskus on nähty. Keskustelut eivät katkenneet eikä aktiviteetteihin ollut liian kiire. Oleellisessa pysyttiin paremmin.

[L-S]

Tämä vaikuttaisi olevan hyvä kausi. Vesalan päivä oli myös ihana. Muistin vasta tätä jaksoa katsoessani, että Vesalan päivä taisi olla sillä edelliselläkin kaudella millä hän oli mukana jotenkin tosi täynnä tunnetta. Nytkin oli aika paljon liikuttavia hetkiä. Vesalalla on omassakin taustassaan paljon kaikkea rankkaa, ja kappaleet toivat artisteille mahdollisuuksia avata omaakin elämäänsä.

Antti Tuiskun Joku raja oli ihan kamala ja kaunis, varsinkin sitä taustaa vasten, että Tuisku viime viikolla kertoi aiheeseen liittyvistä kokemuksista.

VilleGallen Pikkuveli ei ollut ehkä esityksenä ihmeellinen, mutta taustatarina ja kappaleen sanat olivat koskettavia. Toivottavasti pikkuveli kuulee biisin ja pääsevät sopuun.

Nyt on lähtö on Vesalan hienoimpia kappaleita, eikä Lauri Tähkän esiintymisläsnäolo sitä ainakaan huonontanut.

Aluksi harmistuin, kun kuulin, että Vilkkumaa esittää En pystyny hengittää, joka on edellä mainitun ohella Vesalan kauneimpia. Epäilin, että Vilkkumaa ei onnistu tekemään sille oikeutta, mutta yllätyin positiivisesti. Esitys oli vahva ja toi kappaleeseen uutta tunnetta.

Mulla on sama kuin Kibsilla, että Vilkkumaa ärsyttää mua usein nykyään, vaikka 2000-luvun alussa ostin hänen levyjään ja tykkäsin niistä. Mutta tuntuu, että Vilkkumaa on mennyt vuosien varrella suuntaan, josta en pidä. Ääni on muuttunut epämiellyttävämmäksi ja hänen omat kappaleensa ovat täynnä jonkinlaista sarkasmia, josta en saa irti juuri muuta kuin ärsytystä. Siihen nähden Tuiskun tuotannosta löytynyt Tragedia sopi Vilkkumaalle kuin nenä päähän, sehän on täynnä tarkoituksellista ironiaa, mutta Vilkkumaan kautta (Tarharyhmästäkään huolimatta) en saa siitä irti itseironiaa, mikä ehkä on kappaleen tarkoitus. Täytyy tosin sanoa, että se ei Tuiskun tuotannostakaan ole lempibiisejäni. Vilkkumaan ongelmallisuudesta hyvänä esimerkkinä mainittakoon Radio Suomessa viime aikoina tiuhaan soinut Pikku Heidi, jossa päähenkilönä on taas joku baareissa viihtyvä nainen, jota kuvataan jotenkin ulkopuolelta. Vilkkumaa ei tunnu harrastavan monissa kappaleissaan autenttisen kuuloista minämuotoisuutta, sen sijaan hän on tarinankertoja, mutta en löydä hänen tarinoistaan samanlaista lämpöä ja ymmärrystä kuvattuja ihmisiä kohtaan kuin esimerkiksi Gösta Sundqvistilta tai Samuli Putrolta.
--
Muuten synkkäsävyisessä VE-jaksossa Erinin Muitaki ihmisii oli ihanan kepeä, ja Elastisen Älä droppaa mun tunnelmaa toi jakson loppuun sopivan draaman kaaren, itkun ja surun kautta iloon, se oli kuin puhdistava ja vapauttava katharsis. Sinänsä en ollut yhtään yllättynyt, että Ela esitti juuri tuon kappaleen, mutta se toimi, eihän siitä voinut tulla kuin hyvälle tuulelle kun katseli sitä heilumista ja leveää hymyä.

[Pascal Lemoix]

Paula Vesalan jakso nähty. Paljon oli itselle vieraita kappaleita mukana. Poislukien "Joku raja", joka oli ylivoimaisesti paras tulkinta tässä jaksossa. Diggaan enemmän tällaista tyyliä, että kappale pysyy alkuperäisenä tai lähes alkuperäisenä ja siitä saada jokin uusi tulkinta, kuin tätä ns. Pikkuveli-tyyliä, jossa kappaleesta otetaan kertosäe ja sen ympärille tehdään uusi kappale. Vaikka niinhän rapissa on tehty "aina".

"Älä droppaa" on ollut mullekin kyllä sellainen, etten alkuperäiselle liikaa lämmennyt. Tässä jaksossa kehuttiin sen positiivisuutta, mutta silti sen viesti on: "Painu pois siitä häiritsemästä minua!" Saatiin siihen nyt jotain iloisuutta enemmän.

Loppuja en oikeastaan tuntenutkaan, joten en nyt sit tiedä, miten ne ikään kuin menivät. Osa kuulosti kansanlauluilta, joissa toistetaan kertosäettä huomattavan tiheästi.

Erin oli kuin ilmetty Riitta Väisänen :O

[Kibaya]

Mä taas tykkään molemmista, koska kaikki ei liity myöskään räppiin missä tehdään omaan tarinaan ja suuhun sopivampaa sanoitusta.

Katsoin Tähkän päivän uudestaan, koska ne tulkinnat siellä on tosi voimattomaksi jättäviä.
Mikä sinänsä yllättää, koska tykästyin tässä jaksossa Tähkään tyyppinä, vaikkei sen musiikki itsessään ole koskaan ollut mun juttu.

Tämä on kyllä vahva kausi, tähän mennessä tasalaatuinen myös. JVG:n päivässäkin oli paljon nautittavaa, miellyttävää ja herkistävääkin.

Tykkään nautiskella VE-jaksoni yksin, mieluiten niin että on aikaa sen ympärillä hengittää. Lauantaiset aamut tai sunnuntaipäivät.

[L-S]

Mä taas tykkään molemmista, koska kaikki ei liity myöskään räppiin missä tehdään omaan tarinaan ja suuhun sopivampaa sanoitusta.

Sama! Hyvin tehty uusi versio kummalla vain tavalla on hieno juttu.

Lauri Tähkän päivä oli tosiaan hieno. Pidän myös Tähkästä tyyppinä, tämän jakson jälkeen entistäkin enemmän. Hänellä vaikuttaa olevan mielenkiintoinen rauhallinen elämänasenne. Siitä huolimatta että on ollut esimerkiksi pettymyksiä rakkaudessa hän suhtautuu jotenkin valoisasti ja luottavaisesti asioihin, ja haluaa jakaa sitä asennetta muillekin. Täytyy myös myöntää, että vielä joitain vuosia sitten Lauri Tähkän musiikki ärsytti minua, mutta viime aikoina on tullut itseäni miellyttäviä biisejä enemmänkin (mm. Palavaa vettä) ja sitä myöten olen kuunnellut jopa vanhempiakin biisejä joskus, vaikka koko tuotanto ei edelleenkään mene läpi.

Jaksossa oli paljon hienoja tulkintoja. Maija Vilkkumaa on näköjään tällä kaudella itselleni yllättäjä, hänen Jääkukkiansa oli jotenkin vaikuttava. Erin lauloi myös järisyttävän kauniisti, erityisesti siinä lopussa, kun he esittivät Tähkän kanssa yhdessä Sinä olet minun. Erin on selvästi monipuolinen, laulu eroaa tässä aika huikeasti viime viikolla kuullusta Nylon Beatin Paluu tulevaisuuteen -versiosta. Vaikka kyllä sekin omassa tyylissään oli hauska. Myös Antin Minun Suomeni oli hieno uudelleenkehystys, pienillä muutoksilla tehty kappaleesta vielä aiempaa jyrkemmin kantaaottava ja esittäjänsä suuhun sopiva.

[Kibaya]

Uusi kausi.

Tämä on herättänyt paljon ristiriitaa ja mietin että katsonko kaikki, vai vaan ne artistit, jotka kiinnostaa.
Kattotaan nyt jaksojen edetessä.
Reino Nordin ja Herra Ylppö melkein oksettaa mua ja niiden kattominen on ihan hemmetin vaikeeta.
Oli pakko oheistoimittaa jotain muuta että kestin Ylpön vedon, Nordinin skippasin. .

Ressu taas on . Oon kuunnellut ja kuullut Ressua tosi paljon. Kuitenkin meidän piireissä Ressu oli nolo ja osan biiseistä olen oikeasti kuunnellut ja fiilistellyt vain salaa ja itkenyt Älä Mee:tä yksin peito alla kuunnellen sitä korvalappustereoista. Kasetin naamioin muuksi mitä se oli.
Siksi oli hauska nyt fiilistellä ihan luvan kanssa. Ysäri noin muuten ei herätä mitään positiivisia asioita ensisijaisesti.

Arja Koriseva vyörytti kyllä itkupeiton mun päälle.
Samoin pillitin Veskulle.
Stig on ihan mieletön! Ihanaa että just Stig on mukana! Periaattessa jo Stigin läsnäoloa voisi katsoa ja kuunnella vaikka miten paljon.
Ehkä jos katson vaan kaikki Stig-hetket?

Ylppö yllätti, Nordinia en tosiaankaan kuunnellut. Jannika B on sitten taas Jannika B. On vaikea kuunnella hänen ääntämistään, siinä on jotain mikä särisee mun korvaan.

Mariska
En tiedä odotanko enemmän Stigin vai Mariskan versioita ja heti siinä perässä AK, Vesku ja Ressu.
Kiinnostaisi mitä mieltä Suvi, L-S ja Pascal on tästä kaudesta.

[L-S]

Olen kyllä myös katsonut tätä. VE jotenkin kuuluu syksyn perjantai-iltoihin, vaikka tämän vuoden artistit eivät olekaan suurimpia suosikkejani. Onneksi mukana on sentään Stig. Reino Nordinista en itsekään pidä, mutta Herra Ylppöä vastaan mulla ei ole mitään, olenhan kuunnellut Maj Karmaakin. En sitten tiedä onko hänessä jotain kyseenalaista minkä takia hänestä ei voisi pitää (jos on jotain, en ole kuullut siitä). Itseäni ärsyttää lisäksi Vesku, enkä tykkää yhtään kuunnella Klamydiaa.

Ja pidän kyllä Ressustakin, hänen päivänsä oli mukavaa seurattavaa. Mullakin oli lapsena Ressun kasetti (se, jossa oli Kuusi kuuta ja Saturnuksen renkaat). En muista, että Ressun kuuntelemista olisi pidetty meillä nolona, tai ehkä en vain mainostanut sitä missään? Ja Sound of Relsin Raising My Familya piti kuunnella tietysti myös, en muista oliko mulla sitä levyllä, mutta ainakin varmaan jostain radiosta nauhoitettuna. (Harmi, että kukaan ei esittänyt sitä.)

Jaksossa kävi hyvin ilmi miten monipuolinen artisti Ressu on ollut vuosien varrella ja osannut heittäytyä mukaan moneen. Osa on tietysti keijoakin, mutta sehän on juuri hyvä. Ressun viime vuosien biisitkin ovat tavallaan ihan hyviä, kuuntelen paljon Radio Suomea ja niitä tulee sieltä joka päivä, vaikka en ole juuri oma-aloitteisesti kuunnellut. Osa on vähän renkutuksia, jotka jäävät päähän soimaan liikaa toki (esim. Corolla, joka on tosin keijokin biisi ja olen miettinyt että siitä pitäisi tehdä Corona-versio, mutta en ole saanut aikaiseksi). Viimeinen päivä on hieno biisi, harmi että sitä ei tullut.

[Pascal Lemoix]

En ole (vielä) ihan kaikkia jaksoja katsonut, mutta olen tykännyt meiningistä tosi paljon. Mariskan jakso oli mahan täydeltä suolaa, kermaa ja makeaa . Molemmat levyt ostin netin kautta ja olen tykännyt tosi monesta kappaleesta.

Kuva kenestäkään ei ainakaan huonontunut. Jotenkin on hassua, miksi itsekin on suhtautunut Ressuun ja Arja Korisevaan ysärihengessä siten, että ne on noloa paskaa. Vesku Jokisen kohdalla oli joskus vaikea kestää "Ryssä leipääni syö" -tyyppisiä kappaleita. Mutta ehkä ymmärrän häntäkin vähän enemmän.

Ja kiitos Stig, kun Kuningaskobra osui niin hyvin Amerikan pressanvaaleihin...