Myyyyn terveyshuolet.
Myyyy oli loka-marraskuun vaihteessa kummallinen. Yski ja aivasteli, ihan kuin hengitysteissä olisi ollut jotain, mutta kuitenkaan ei kakonut tai mitään. Madotettu oli alkusyksystä, joten en siihenkään jaksanut uskoa, joten otin ja vein eläinlääkäriin.
Meillä on tosi kiva kunnallinen eläinlääkäri ja en edes jaksanut pohdiskella sen enempää "mikä olisi hyvä". Lisäksi se on huomattavasti edullisempi verrattuna alueen muihin paikkoihin. Joku Evidensia on tässä niin isona toimijana ja niiden hinnat on aivan taivaissa.
Ell kuunteli, teki pari tutkimusta ja totesi että eniten epäilee Herpes- tms. virustartuntaa. Ei koronaa, koska kissoillakin koronassa olisi jotain eriteitä nenästä, mitä Myyyllä ei ollut. Kuhan rohisi ja aivasteli ja oli vetäytyvä.
Sain hoito-ohjeet, noudatin niitä ja pari viikkoa se kesti.
Viikon verran meni jo ihan hyvin, kunnes yhtenä sunnuntaina ihmettelin hänen pienempää pupillia. Ja seuraavana aamuna siinä silmässä oli vilkkuluomi puoliksi esillä.
Kissoilla vilkkuluomi on normaalisti silmän auki ollessa täysin piilossa ja sen tehtävä on suojata silmää ulkoisten luomien lisäksi. Varsinkin tapellessa se on vielä lisänä siinä silmän päällä jos ulkoiset luomet ottaa osumaa. Usein myös internetin (
) mukaan sen esillä olo kertoo että on jotain vialla.
No, ensin varasin etälääkärin, mikä oli tosi hyvä. Laitoi pari päivää ihan tavallisia silmätippoja Myyyyylle muutaman kerran päivässä ja kun ei se vaikuttanut mitään, mentiin taas lääkäriin. Lääkäri tutki sen mitä pystyi, eli ettei ole mitään haavaumia tai joku verkkokalvo irti ja veikkasi että sillä marraskuun alkupuolen aivastelulla on osuutta asiaan. Saatiin sieltä kortisonitipat ja jos ei viikossa auta, niin sitten pitää mennä erikoislääkärille, joka on silmälääkäri.
Eläinten silmälääkärit ne vasta halpoja on.
Tein selvittelyjä ja seurasin Myyyyn vointia. Eniten vitutti selkeästi että mä otan syliin.
Lopulta varasin suositusten perusteella meille ajan silmälääkärille Eläinsairaala Aistiin. Myös koska se oli lopulta helpoiten selvitettävissä onko vapaita aikoja. Aistin ajat näki netistä!
Panikoin myös millä rahalla mä maksan sen arvokkaan keikan. Myin Myyyyn joulutervehdyksiä lopulta ja onneksi myin!
Ensimmäinen käynti tuntui ikuisuudelta. Lääkäri tutki vaikka millä laitteella ja lampulla ja laitto sitä tippaa ja tätä tippaa ja huuhteli ja katto toisella lampulla ja Myyyy vaan korvat luimussa oli hoidettavana. Selvisi, että toisen silmän kyyneleen oma tuotanto on loppunut ja sillä on jotain tekoa asian kanssa. Kuivasilmäisyys on toki yleistä vanhoilla kissoilla muutenkin, mutta harvemmin siihen liittyy pienempi mustuainen ja vilkkuluomen omalaatuinen toiminta. Saatiin lopulta kaksia erilaisia tippoja ja keinokyyneltä. Keinokyyneltä Myyy saa silmäänsä niin kauan kuin hän elää, mutta kaksi muuta tippaa oli tuomaan muita asioita. Toinen oli antibiottitippa ja toinen joku muu. Ei mitään hajua mikä sen tarkoitus on, mutta minähän tiputtelen.
Hoitona kolme viikkoa, kolme tippaa päivässä. Kissalle, joka vihaa sylittelyä. Jeppistä jeejee.
Sitten me Myrmyn kanssa kolme kertaa päivässä käytiin keskusteluja siitä, kuka määrää otetaanko syliin vai ei. Muutaman päivänä hävisin ja sain vain kahdesti kiinni, mutta loppua kohden Myyyn vastustelu myös väheni. Siis pakenemis-vastustelu, ei muu. Ihan kamalinta paskettahan se on syliin joutua edelleen. Lääpittäväksi ja tippoja varten varsinkin.
Käytiin ennen joulua kontrollissa. Vaiva on edelleen olemassa. Jonkin verran silmässä on kuitenkin muutosta siihen, miten luomi välillä vetäytyy paikalleen ja välillä on tosi paljon esillä. Pupilli elää myös miten sattuu ja välillä silmät on ihan eri paria. Silmälääkäri kuitenkin sanoi että hän ei keksi siihen syytä, että sitten se on neurologi seuraavaksi, jos sitä haluaa selvitellä.
Enkä tiedä haluanko. Lompakko sanoo ettei selvitellä mitään, mutta samalla on mielessä että onko siitä kuitenkin kissalle kipuja.
Kontorollin jälkeen Myyyy on mököttänyt vielä enemmän, jos mahdollista. Jouluaattona sain sähinää osakseni ja päivisin kun olen liikkeellä, hän vain tuijottaa etäältä. Kaivan hänet väkisin esiin tippahommiin ja hän on kuin alistunut joka kerta.
Seuraava kontrolli on vasta kahden kuukauden kuluttua ja saamme siihen mennessä lopettaa kaikki muut tipat paitsi keinokyyneleen.
Helmikuun loppuun asti aikaa keksiä mitä sitten myydä, että saa kerättyä sen pari sataa kontrollilääkärikäyntiä varten
. Otettiin se tuolle kolmevuotiaalle kanille kaveriksi. Katsoo nyt tuleeko ne edes koskaan toimeen. Molemmat on siis uroksia, joten voihan se olla, ettei ne ikinä siedä toisaan. Toisaalta taas vanhempi kani ja selkeästi nuorempi kani saattavat kyllä hyväksyä toisensa ja tuo vanhempi uros on leikattu. Leikkautetaan tuo pikkuinenkin sitten, kun se on tarpeeksi vanha. Molemmilla on siis tällä hetkellä oma häkki ja tutustutetaan varovasti. Muutamassa päivässäkin on vähän muutosta tapahtunut ja pikkupupu on muutenkin rohkaistunut ja kotiutunut. Jospa tästä vielä hyvä tulis.
Wildis 
