Olen muistaakseni kysynyt tätä jo KOPissakin kerran, mutta pakko taas ottaa esille, kun ei ole oikein hyvää vastausta tullut.
Eli siis: kudita ja kutista.
Itse käytän sanaa kudita, kuten monet kaverinikin, mutta monet myös sanovat ettei se ole edes sana. Mutta koska sitä kuitenki ihmetellään, niin on minulla perustelutkit:
Kutista = Hän kutisee
Kudita = Hän kutiaa.
Eli kummatkin ovat oikein, mutta tarkoittavat eri sanaa. Kutista on enempi syyhyämistä, sellaista mitä esim. hyttysenpuremat aiheuttavat. Mutta kudita on sellasta kutiamista, mikä aiheutuu kun joku kutittaa. Tosin ovathan nämä synonyymeja keskenään, eli sanaa kutisee voi käyttää myös kutittamis-yhteydessä.
Tai siis näin on oma järkeni järkeillyt, eli mitään
tietoa tämä ei ole. Mutta sitten, mitä sanakirjoihin tulee, mitä ne sanovat asiasta:
Tuntevat sanan kutista, syyyämisenä tai kihelmöintinä, mutta sanaa kudita ei löydy. Jossai toisessa sankirjassa, ei sen sijaan kumpikaan san ollut tuttu.
Sana syyhytä kyllä on tuttu ja olemassa, eli siis kutista. Mutta sitten kun on kyse kutiamisesta, kun joku kutittaa, niin sillekkö ei sitten muka edes ole perusmuotoa?

(Ainakin yläasteella muistan äikän opettajani väittäneen niin kun silloinkin jo asiaa mietin)
Mutta siis, onko noissa perusteluissa järkeä? Kudita kyllä kuulosti ensimmäistä kertaa sen kuullessani omaankin korvaan hölmöltä, mutta nyt se tuntuu jo täysin fiksulta.