Elokuvakriitikon painajainen - elokuva-arvosteluketju

[Lyyra]

Tulin juuri leffasta. Ohjelmassa oli yksi viime vuoden kehutuimpia suomalaistekeleitä, Musta jää. Ville Virtasen ja Martti Suosalon huonous hämmensi. Outi Mäenpää ja Ria Kataja sen sijaan olivat kerrassaan hyviä. Käsikirjoituskin oli ihan ok, ja välillä oli tosi hienoja kuvia. Pökkelöt näyttelijäsuoritukset vaan veti jotenkin ilman pois tuolta. Kaksi hyvää suoritusta, loput aika tönkköjä. Ylimääräinen ilonpiristys oli kokonaan unohtamani Cleaning Women, yksi Suomen parhaita livebändejä. Voiskin käydä katsastamassa ne taas joskus kun Suomeen palaan, jos sattuvat mestoille.

[Galileo]

Serpico



Dino De Laureentisin tuottama tositarinaan pohjautuva kuvaus rehellisestä poliisista joka yrittää tehdä hommiaan korruption keskellä. Rosoinen 70-luvun ote ilman turhaa dramatisointia. Hiukan liian pitkä, mutta pätevä elokuva. Pari vuotta myöhemmin Pacino ja ohjaaja Sidney Lumet tekivät Dog Day Afternoonin, joka, imo, on tätä kulttiklassikon statusta nauttivaa elokuvaa reippaasti, jos ei parempi, niin viihdyttävämpi.


Barefoot Contessa



Elokuva kiinnosti Humphrey Bogartin takia, mutta paljasjalkaisessa kreivittäressä seurataan Ava Gardneririn roolihahmon elämää tuntemattomuudesta suuruudeksi ja hautaan. Elokuva alkaa suoraan hautajaisista jonka osaanottajien johdolle seurataan takaumina Gardnerin vaiheita. Elokuva on liian pitkä ja liian suuri osa ajasta menee kertojaäänen selostamana. Värifilmi oli bonusta, olin luullut, että Bogart on ollut vain mustavalkoisissa.

[Duussi]

Elokuva kiinnosti Humphrey Bogartin takia

No niinvissiin.. :nännit:

[Galileo]

[Tr*ina]

Tunnen lähes velvollisuutta raportoida tänään tv:stä tulleesta kiinalaiselokuvasta Lentävien tikarien talo. Olympiaketjussa nimittäin kehuin elokuvan ohjaajaa Zhang Yimouta yhdeksi suosikikseni.

Itse asiassa elokuvasta näin vain viimeisen puoliskon, mutta senkin perusteella voi sanoa, että Zhang Yimoun esteettinen näkökyky on tallella. 00-lukua on yleisesti pidetty ohjaajan alamäkenä taiteellisesti. 90-luvulla hän rakensi uransa pienieleisillä taideelokuvilla, jotka olivat kuin maalauksia ja joissa tutkailtiin ihmismoraalia. Maineen kasvettua Zhang Yimou on siirtynyt enemmän epookkiin, suureellisiin elokuviin ja näköjään jopa wuxiaan. Siis sinne, missä kansainvälinen iso raha liikkuu.

En siis nähnyt kuin toisen puoliskon elokuvaa, mutta sekin oli omalaatuinen tätä tyylilajia vierastavalle katsojalle. En muista koska viimeksi olen nähnyt mitään näin romanttista, yltiöromanttista elokuvaa suorastaan. Viimeiset 50 minuutti olivat puhdasta nyyhkydraamaa mystisin, itämaisen sadunomaisin elementein totetuttuna. Elokuva pelasi kielletyillä ja torjutuilla tunteilla, suuren rakkauden pakahduttamisen teemalla. Ja onnistuikin siinä: ainakin minä vetistelin elokuva äärellä.

Jos tarinakin oli manipuloiva niin niin oli myös visuaalinen maailma. Kaikki, kaikki, oli äärimmäisen kaunista romanttisella tavalla. Vihreät bambumetsät, punan eri sävyissä hehkuvat pyökkirinteet, valkojouhiset (mikä kasvi?) pellot, lumisade. Puvut ja näyttelijät niin ikään olivat kauniita. Kohtaus, jossa rakastavaiset lopulta antautuvat toisilleen huumaavan intohimon vallassa, on pateettisen kaunis.

Jollei jopa liian kaunis.

Nyt jälkikäteen elokuvan visuaalinen maisema tuo mieleen täydelliseksi photoshopatun valokuvan.

En tiedä, voiko elokuvamaisemaa manipuloida samalla tapaa. Olihan se sentään aito maisema eikä mikään tietokoneanimaatio? :apua:

Kuten sanottu, en tunne tätä elokuvatyyppiä, mutta mielenkiintoisen kuvan se kiinalaisesta sielunmaisemasta antoi. Oli tukahdutettu rakkaus, tunteista suurin ja voimakkain, suuri velvollisuudentunto mutta myös vapauden kaipuu sekä äärimmäinen, estetisoitu väkivalta.

Kukkahattutäti minussa kysyy: miksi väkivalta pitää estetisoida? Mitä kaunista on tappamisessa?

Kuitenkin:
Lentävien tikarien talo 3/5

[Emilia]

The Dark Knight

En oikein tiiä, mitä tästä sanois. Kauheasti teki mieli tykätä, mutta jokin tökki
pahasti vastaan. Christian Bale on kuitenkin paras Batman ikinä! Mikä ääni!
En siis ole nähnyt Batman Beginsiä. Voisin kattoa, ehkä tästä avautuisi jotain sen
myötä enemmän..(?)

Heath Ledger oli kyllä mainio roolissaan, mut tarviiko sitä hihitellä ihastuneesti
joka ikiselle Jokerin lauseelle, kuten mun vieressä istunut tyttö teki? Jokainen
tietty reagoi omalla tavallaan, mutta tuo oli häiritsevää eikä yhtään edesmennyttä
kunnioittavaa, mikäli se oli tyhjännauramisessa idea. (kertoi nyt enempi
siitä vieruskaverista/minusta kuin Heathistä...) Täytyypä muuten tsekkaa se Burtonin
versio vielä, kun jotenkin jäi sellanen fiilis, että sittenkin tykkäsin enempi Jack Nicholsonin
Joker-versiosta. Ehkä kaikki Ledger-hypetys johti liian suuriin odotuksiin, mikä itsessään
on jo pahasta, mutta jotenkin vaan jäi sellanen olo, ettei nyt menny ihan niinkö olis
voinu toivoa.

Tykkäsin kuitenkin siitä, millaiseksi Joker oli tehty. Raadollisempi, karumpi
ei-niin-sarjakuvamainen. Kuten kaikki tässä, kun vertaan jo näkemiini Batman-leffoihin,
joissa kaikki on ollut enemmän sarjakuvamaisen epäaitoa. Kaveri oli hyvillään, kun Gotham
City näytti oikealta kaupungilta. Itse jäin kuitenkin kaipaamaan synkkyyttä. Aurinko paistoi
elokuvassa ihan liikaa.

Toimintakohtauksista silmää miellytti erityisesti se, miten Batman pysäytti rekan!
Oooh. Myöskin ilmalento-kuvat olivat hienoja, vaikka henk.koht. vihaankin sellaisia
kohtauksia suuresti (jalat puutuu, hikoiluttaa..). ;D

Kestoa olisi voinut myös miettiä, koska viimeiset puoli tuntia oli helvetin tylsää.
Ei haittaa, jos leffa kestää pitkään, mutta pitää sen silloin olla loppuun asti
mielenkiintoinen. Ei tullut Nolanista mun lempiohjaajaa. Leffalle 3,5 tähteä viidestä kuiteskin.

[LazyBastard]

Uusi Batmani tuli täällä myöskin katsastettua. Komeaa katsottavaa, mukaanimevä tarina, kevyttä filosofointia (niinkuin toimintaelokuvissa yleensäkin), hyvät näyttelijät ja kestoa jonkin verran liikaa. Kolme ja kolme neljäsosatähteä antaisin.


Spoilerivaroitus ja kysymys!



Itseäni jäi mietityttämään se, mistä poliisit tiesivätkin mennä pelastamaan Rachelia, vaikka Bättis itse sanoi menevänsä sinne ja polliisit sanoivat menevänsä Dentiä pelastamaan. Missasinko jotakin?

[lumikukka]

Spoilerivaroitus ja kysymys!



Itseäni jäi mietityttämään se, mistä poliisit tiesivätkin mennä pelastamaan Rachelia, vaikka Bättis itse sanoi menevänsä sinne ja polliisit sanoivat menevänsä Dentiä pelastamaan. Missasinko jotakin?

Mä käsitin sen niin, että Jokeri huijasi. Sanoi Rachelin olevan paikassa A ja Dentin paikassa B, mutta olivat todellisuudessa toisin päin. Tai sitten mäkin missasin jotain.

[LazyBastard]

Spoilerivaroitus ja kysymys!



Itseäni jäi mietityttämään se, mistä poliisit tiesivätkin mennä pelastamaan Rachelia, vaikka Bättis itse sanoi menevänsä sinne ja polliisit sanoivat menevänsä Dentiä pelastamaan. Missasinko jotakin?

Mä käsitin sen niin, että Jokeri huijasi. Sanoi Rachelin olevan paikassa A ja Dentin paikassa B, mutta olivat todellisuudessa toisin päin. Tai sitten mäkin missasin jotain.

Ahaa, näinhän se voisi olla. Jokeri huijasi nyt kyllä muakin (se ei kyllä ole erityisen vaikeaa).

[Pascal Lemoix]

Mun tulkinta on sama kuin lumikukan: Jokeri sanoi paikat kujjeillessaan toiste päin. Samantapaista huijaustahan liittyi hänen toimintaansa siinä alun kohtauksessakin, jossa pankkiryöstäjillä oli myös henkilökohtaisia ohjeita eikä Jokerin pitänyt olla edes paikalla. Samaan listaan menee vielä Jokerin kiinnijääminen ja "phone call"

[Tr*ina]

Tänään tuli töllöstä Hiekan ja sumun talo, joka aikoinaan oli Oscar-kahinoissakin. Jennifer Connely nappasi naispäärolin Oscarin roolistaan (muistaakseni).

Näin elokuvan aikoinaan tuoreeltaan Intiassa, piraattinäytöksessä Varkalan rantakohteessa. Halusin fiilistellä trooppisten öiden muistoa, siksi elokuvan katsoin toistamiseen. Muistan aikoinaan pitäneeni elokuvaa laadukkaan, mutta jotain ärsyttävääkin siinä oli. Mitä, sen oli unohtanut.

Elokuva alkaa kirjeestä, jota ei avata, ja päättyy tuhoon. Elokuvassa katsoja joutuu punnitsemaan, kenen puolella olla, kumpi on enemmän oikeassa, kumpi enemmän väärässä. Vastausta ei ole löytyä.

Elokuva on todella raskas katsoa. Syynähän tähän raskauteen on loppua kohti vyöryvä tragedioiden ketju. Kuinka paljon tuskaa katsojalle pitääkään vyöryttää sanoman perile saamikseksi? Miksi tragedioiden pitää olla äärimmäisiä? Mitä tällä kaikella tuskalla loppujen lopuksi ajetaan takaa? Viimeinen kuolema (kyllä, niitä on useita) on varsinaista väkivallalla mässäilyä ja estetisointia, lajissaan vastenmielinen. Lisäksi minusta on vastenmielistä, että itsemurhaa tarjotaan jonkinlaisena kunniakkaana tapana selviytyä ongelmista. Toisaalta, oliko käsikirjoituksen tähän pisteeseen ajamilla henkilöillä mitään muutakaan vaihtoehtoa?

Itse mietin elokuvan aikana uutista, joka oli tänään esillä. Siinä kerrottiin, että tänä vuonna 2.5 miljoonaa kotia huutokaupataan USA:ssa. Viime vuonna luku oli 1.5 miljoonaa. Tätä aihetta, kodin pakkolunastusta, elokuvakin käsittelee. Uutisessa kysyttiin, pitääkö kaikkien omistaa talo USA? Miksei voisi asua vuokralla?

Aivan, miksi ihmisen pitää omistaa? Miksi ihmisen pitää kiintyä tavaraan (talo) ja antaa sille elämää suurempia merkityksiä? Jos ei haluaisi niin paljon, elämäkin oli varmaan helpompaa.

En jaksa yrittää pisteyttää tätä elokuvaa.

[Galileo]

Kissa kuumalla katolla

Elisabeth Taylor ja Paul Newman Tennessee Williamsin näytelmään pohjautuvassa elokuvassa. Näytelmätausta näkyy elokuvassa selkeästi, tapahtumien keskittyessä pieniin tiloihin, pitkiin puheisiin ja kohtauksiin. Newman juopottelee ja akka mouruaa, taustalla taas on perintökiistaa. Elokuvassa on lieviä homoseksuaalisuusviittauksia. Ei kovin kiinnostava tuotos, mutta Taylor on kuuma-hot.


Viettelijätär tropiikista

Hedy Lamarr ilmestyy afrikkalaisen plantaasin ruohomajan ovensuuhun tummaksi meikattuna ja sanoo "olen Tondeleyo, sinä antaa minulle kaunis silkki?" Tässä vaiheessa hekotteleva Kali meinaa tippua sohvalta. Leffassa valkoiset kautsuviljelijät istuvat tummassa afrikassa komentamassa alkuperäisasukkaita ja sekoavat kuumuuteen ja Tondeleyoon. KKK:ta paljon viihdyttävämpi elokuva.


Seitsemän miekkaa

Eeppistä kiinalaista wuxiaa etäisesti Seitsemää samuraita mukaillen. Eeppisyyttä liikaa, tunnin olisi voinut leffasta leikata ja se olisi tehnyt hyvää juonelle. Nyt televisiosta tuli sekavaa sillisalaattia, jossa oli jotain täysin käsittämättömniä ja irrallisia pätkiä, jotka oli varmaan tarkoitettu koskettaviksi. Värimaailma oli alussa vahva mutta äänipuoli heikko, loppuelokuvassa homma meni toisin päin. Toimintakohtaukset olivat ihan komeita ja aseet mielikuvituksellisen vekkuleita. Hirveän vähän oli verta suhteessa oli irtoraajojen ja päiden määriin. Ei huva, hoono.


Yön ritari

Tämä oli parempi kuin Begins, mutta olin Beginssistä innostuneempi, johtuen uudesta lähestymisestä. Nyt ei ollut enää uutuuden viehätystä. Maisemat kaupungissakin oli osin tuttuja. Jokeri vei kyllä pääosan, joka tosin ei ollut vaikeaa, kun yritti kuunnella vakavalla naamalla Balen kähinää naamarin takaa. Tappeluja ei oltu leikattu ihan yhtä epileptisesti kuin edellisessä, mutta aika sekavasti ne nytkin oli. Leffa oli hiukan turhan pitkä. Parempi kuin odotin, muttei hypensä veroinen.


Waterworld

"Sit nää olis niinku Mad Max, mut aavikon sijaan niinku vedes ja Gibsonin sijaan Costner." Turhaan tätä aliarvostetaan. Ihan pätevä genressään, vaikkei Tina Turner olekaan Thunderdomessa. Lopun "benjihyppy kolmen vesiskootterin väliin ja massiivinen räjähdys" on tosin hiukan hymyilyttävä esitys.

[Shay]

Waterworld

"Sit nää olis niinku Mad Max, mut aavikon sijaan niinku vedes ja Gibsonin sijaan Costner." Turhaan tätä aliarvostetaan. Ihan pätevä genressään, vaikkei Tina Turner olekaan Thunderdomessa. Lopun "benjihyppy kolmen vesiskootterin väliin ja massiivinen räjähdys" on tosin hiukan hymyilyttävä esitys.

Se on just niinku Mad Max, mutta siihen on isketty joku yrjöttävä rakkaustarina.
Ja on se paljo huonompiki.

[LazyBastard]

Kun oli konetta ootellessa Helssingissä luppoaikaa, niin kävin elokuvissa:

Tää voi sisältää spoilereita.

X-files 2: Usko koetuksella

Mulderilla on parta. Scully on lääkärijeesus. Ei uffomiehiä. Lievää meediohommaa. Paljon koirien haukuntaa. Ei kunnon mysteeriä, eikä pelottanut kertaakaan yhtään.

**

[theia]

Tää voi sisältää spoilereita.

X-files 2: Usko koetuksella

Ihan huippu. Kohdilleen osui.

[elegia]

Tulipa viimein eilen käytyä katsomassa Sinkkuelämää-elokuva. SuperPäivän kunniaksi viidellä eurolla. Yksinhän sinne sai mennä, kun kaikki toverit olivat sen jo nähneet ja mies taas ei ollut järin innoissaan elokuvasta. En ihmettele, taisi siellä täyteen tupatussa teatterissa olla jopa kaksi miestä, jotka tyttöystävät olivat paikalle raahanneet.

Mutta totanoinniiin, kyllähän minä pidin! Vaikka siinä nyt välillä sai pyöritellä silmiään, että "huh mitä lässynläätä", niin oli se silti ihana! Monta kertaa sai hervottomat naurut, välillä kyyneleet virtasivat. Jotenkin vaan siinä tuntui ärsyttävältä ja huvittavalta se pääasiassa koko elokuvan juonta kannatteleva kohtaus, jossa Mr.Big:ä jännittää tulla hääpaikalle. Ja siitä sitten alkaa koko vöyhkääminen ja masentuminen. Miehelle ei anneta mitään tilaisuutta selittää ja kaikki on suunnilleen sekunneista kiinni. Joo, okei, en ehkä tajua hääjuttuja ja paljon muutakaan...

Kyllähän tuossa sitä naisenergiaa, huumoria ja muotia piisasi. Osaltaan tuo sai myös kadehtimaan ja kaipaamaan sellaista kunnon tyttökaveripiiriä, joka kestäisi kaiken ja olisi aina tukemassa ja pitämässä hauskaa. Sehän se kai se elokuvan pääsanoma, mikä siinä sarjassakin. Että kaverit pysyy vaikka muu maailma murenisi ympäriltä ja miehet vaihtuisivat. Ja lopulta kuitenkin kaikki olivat saaneet sen parisuhteensa ja perheensä, mistä olivat unelmoineetkin. Paitsi...Samantha.

Niin. Varsin viihdyttävää ja kevyttä katseltavaa.

[Galileo]

Taisi lipsahtaa tuohon Sinkkuelämän arvosteluun pari railakasta spoileria?


Nyt on tullut hyvää shittiä televisiosta!



Dirty Dancing

Romanttinen kohtaaminen 60-luvulla Patrick Swayzen tulkitseman tanssinopettajan ja jonkun koukkunokan tulkitseman pimun välillä kuuman tanssin sykkeessä. Kauhean eroottista ketkuttelua. Kohdeyleisö saattaisi löytyä paremmin ~17 vuotiaista ujoista tytöistä, mutta kyllä minäkin pidin.




The Gauntlet

70-luvun toiminta-actionia! Clint on poliisi, mutta Dirty Harryn superkytän sijaan krapulainen has been. Leffa on oikeastaan tehty uudestaan lähiaikoina nimellä 16 Blocks, jossa Bruce Willis oli John McLanen sijaan krapulainen has been. Tämä on kumminkin isompi ja pahempi. Clint vastaa naismotoristitörkyturvan kysymykseen "ethän löisi naista" nyrkillään ja pitää Jeesuksen laupeuden mukana hymyssään. Miinuksia leffa saa ainoastaan siitä, ettei alussa ojaan ajanut auto räjähtänyt. Suomen kielinen nimi, Luotikuja, on myös melko kuvaava. Clintin rinnalla tunnen olevani ~17 vuotias ujo tyttö.

[elegia]

Taisi lipsahtaa tuohon Sinkkuelämän arvosteluun pari railakasta spoileria?

Ups.
Aika railakkaita tosiaan, vaikka melkein itsestäänselviä romanttisen komedian ja sinkkuelämän kannalta. Toivottavasti nyt joku ei hillittömästi spoilaantunut tuosta. Vaiks aikamoni leffasta innostunut on tainnut jo nähdä sen.
Sori.

[L-S]

Abban musiikkiin perustuvalta Mamma mia! -elokuvalta odotin jotain järjettömän kornia, ja sitä se tavallaan olikin. Kunnes sitten antoi mennä ja unohti välittää siitä, että laulujen sanat oli tekstityksissä suomennettu ja että tarinassa ei ollut varsinaisesti päätä eikä häntää muuten kuin siten, että koko tarina tuntui tosiaan kasatun laulujen ympärille. Ei selittelyitä ja jaaritteluita, vaan musiikin vauhdissa mennään. Tarinassahan ollaan Kreikassa ja parikymppinen tyttö on menossa naimisiin. Tyttöparka ei vain tunne isäänsä ja kutsuu sitten kaikki kolme mahdollista isäänsä häihin. Isinä ovat Colin Firth ( ), Pierce Brosnan ja Stellan Skarsgård. Morsiamen äitinä kailottaa Meryl Streep, joka näyttää virkistävästi ikäiseltään, samoin kuin kaksi kaveriaan. On lopulta yllättävän ihastuttavaa, kun puoli kreikkalaiskylää säntää jonossa tanssimaan tai hyppimään räpylät jalassa laiturilta vanhoista ajoista muistuttavan poppihitin tahtiin. itsekin olen kuitenkin sen verran Abbaa jo lapsena kuullut, että toimii. Tuli hyvä mieli.

[Emilia]

Kävin katsomassa Käskyn. Oli se ihan ok, mutta hieman ärsytti jossain välissä, kun huomasi miettivänsä, mitä hittoa noi tyypit duunaa ja etenkin miksi. Jäi vähän hämäriksi kaikki ne hahmot. Stoorikin oli vähän heikko.

Mutta nuo nyt on sivuseikkoja, kun Samuli Vauramo on alasti.

Kyllä tätä voi näin sunnuntaipäivän elokuvaksi suositella. Kolmen tähden suoritus. Yksi tähti vain Samulista, joka ei kuitenkaan vallan loistava ollut. Mutta siis alasti.

[Suvi]

Katsoin myös Käskyn joitakin viikkoja sitten. Oli siinä joitakin hyviä kohtia, mutta esim.
Vauramon ja Viitalan roolihahmojen välille ei syntynyt oikein minkäänlaista kemiaa. Ilmeisesti
nämä hahmot siis rakastuivat toisiinsa. Viitala tuntui vain tuijottelevan eteensä. Eero Aho
oli hyvä, mutta miksi suurin osa parhaista roolisuorituksista suomalaisissa leffoissa on juoppojen
esittämistä? Ainakin nykyisin tuntuu siltä.

En ole lukenut Landerin romaania, mutta ilmeisesti siitä olisi saanut paljon enemmän irti.
Ei huono leffa, mutta ei huippukaan. En ihan kolmeakaan tähteä tälle kuitenkaan antaisi.
Ehkä kaksi tai kaksi ja puoli.

Ja sitten olen katsonut myös Batman Beginsin. Ainakin kieltämättä erilainen kuin
Burtonin ja Schumacherin (vai kukas ne kaksi edellistä oli ohjannut?) versiot. Ihan viihdyttävä
toimintaleffa, jos sellaisesta tykkää. Itse pidän enemmän Burtonin satumaisesta tyylistä.
Tämä meni kaikessa vakavuudessaan koomiseksikin. Balen kähinä tosiaan.
Onneksi leffassa oli myös ihan oikeaakin huumoria, joka nauratti minuakin, eikä pelkkää
räjäyttelyä ja tappelua. Ajattelin mennä katsomaan sen Nighty Knightinkin.

[Jorssi]

The Love Guru

Kattelin netin välityksellä, kun ei ollut muutakaan tekemistä, eikä vielä väsyttänyt. Ei olisi pitänyt. Puoltoista tuntia elämästä täysin hukkaan. Tuli se väsymyskin siinä, kun "vitseille" ei voinut muuta kuin haukotella. Mike Myers on tehnyt kaiken saman jo moneen kertaan ja paremmin. Taitaa kaverilla olla vitsit vähissä. Leffassa ei (ihme) ollut yhtään hyvää roolisuoritusta ja ihmettelen suuresti, miten Jessica Alba on lähtenyt tällaiseen hömppään mukaan Sin Cityn ja Fantastic Fourien jälkeen. Ei varmaan ole lukenut kässäriä ollenkaan, kattonut vaan, että Mike Myers -leffa -> siis tulee menestymään -> lähdempä mukaan, kun palkkakin on hyvä. Käsittämättömän tuskastuttavaa katseltavaa, älkää missään nimessä hairahtuko!

Ei tähtiä, mutta annan viisi paskaläjää viidestä.

[Galileo]

Vahvaa yritystä oli, mutta tuli uuvahdus. Eli...

Japanialaista 70-luvun eksploitaatiota nimeltä Yakuzakyttä. Pääosassa Street Fightereillä maineeseen noussut Sonny Chiba tällä kertaa rikoselokuvassa joka on hyvin paljon amerikan aikakauden blacksploitaation itämainen vastine. Jaksoin reiluun puoleen väliin. Tämä tarvitsisi enemmän vapaa-aikaa ja muutaman oluen.


70-luvun loppupuolen Woody Allenia, eli Manhattan. Mustavalkoisessa Nykissä hillumista jossa pääosassa olevat Diane Keaton ja neuroottinen Allen puputtavat mukaälykästä läppää. Ei Allenia jaksanut katsoa puoleen väliinkään vaikka olisi ollut useampi olutkin.


70-luvun alusta kokeiltiin sitten suomalaista, eli Perkele! Kuvia Suomesta jossa Jörn Donner ja pari muuta hiippailee pitkin maata ja kyselee meiningeistä tavallisilta kansalaisilta mikki kourassa. Ajankuvaa jota ryyditetty lievällä pornolla jaksoin tirkistellä myös puolivälin tienoille.


Yhden leffan olen jaksanut loppuunkin katsoa. Se oli tällä kertaa Coen-veljesten Sietämätöntä Julmuutta. Luulin että kyseessä olisi korrekti romanttinen komedia, mutta tyylilaji heiluikin lähellä vanhahtavaa farssia tai kreisikomediaa. Clooney oli mainio ja tavallista eläväisempi mutta Zeta-Jones taisteli pysyäkseen roolinsa tasolla. Loppupuoli elokuvasta tuntui myös hiukan hätäisesti kasaan lyödyltä alun rauhallisen nostatuksen jälkeen. Pidin kuitenkin.

[ToyWiz]

Viimeisen noin kuukauden satoa.

Don McCellar - Last Night
Pienimuotoinen kanadalaistutkielma ihmiskohtaloista ennen vääjäämätöntä maailmanloppua. Joskus kauan sitten näkemäni elokuva ei ollut menettänyt ajan myötä loistostaan ja kiehtovuudestaan piiruakaan. Tärkeää eivät ole räjähdykset ja action, koska tilalla on jotain pienimuotoisuudessaan paljon kiehtovampaa.
4/5

Louis Leterrier - The Incredible Hulk
Monellakin tapaa epäonnistuneen Ang Leen Hulkin keskinkertainen uudelleenlämmittely, joka ei kaikesta nyrkkimätkeestään huolimatta jaksa koko kestoaan viihdyttää. Ultimates-sarjakuvaa kovastikin lainaava uusi Hulk on tällä kertaa lähempänä tuttua "Hulk smash! -tyyliä", mutta Nortonin, Tylerin ja Rothin tähdittämä elokuva on lopulta vain tyhjä arpa mutanttirähinällä höystettynä. Plussaa Marvelin uuden tyylin mukaisista sarjakuvaviittauksista ja samalla tapahtuvasta yhtenäisen sarjakuvamaailman luomisesta.
3/5

Shane Carruth - Primer
Indie-elokuvaa parhaimmillaan ja pahimmillaan. Tunnelmallinen mutta ensikatsomalta hyvin sekava keitos pienen budjetin aikamatkailuista ja sen moninaisista seurauksista. En halua edes valehdella ymmärtäneeni kaikkea, eikä sillä ole tämän elokuvan kohdalla välttämättä edes merkitystä. Primer pysyy kompromissittomalla linjallaan jopa katselunautinnon kustannuksella, mutta antaa samalla elokuvaan perehtyvälle katsojalle aihetta ja kannustusta itsenäiseen ajatteluun.
3½/5

Billy Ray - Shattered Glass
Hayden Christensen häpeilemättömänä plagiaristina onnistuu kerrankin käymästä katsojan verenpaineen kohtaloksi ja miehen rooli limanuljaskaisena toimittajana kerrassaan viihdyttävää katseltavaa. Stephen Glassin elämäntarinaan pohjaava filmi kuvaa hienosti lehtimaailman nousut ja laskut, sekä ne yllättävän suuret seuraukset, jotka epärehellisyydellä voi pahimmillaan aiheuttaa. Kaikessa raadollisuudessaankin positiivinen yllätys.
3½/5

Steve Hudson - True North
Paksulla skottiaksentilla kuorrutettua kalastusalusdraamaa. Epätoivoiset tilanteet pakottavat tässäkin elokuvassa epätoivoisiin tekoihin ja pohjimmiltaan hyvistä tarkoituksista saa maksaa lopulta sen kaikkein kalleimman hinnan. Hieman hitaasti käynnistyvä elokuva on rakennettu hienosti kohti lopun vaikuttavaa huipennusta, jonka aiheuttama katatoninen tila voi kestää jopa ahdistavan pitkään. Osoitus Ylen elokuvatarjonnan laadusta ja ilahduttavasta monipuolisuudesta.
4/5

Guillermo del Toro - Hellboy II: The Golden Army
Toinen osa visuaalisen fantasiamestarin elokuvasarjasta, jota mies ilmeisellä sydänverellä vaatimattomasta valtavirran huomiosta huolimatta työstää. Ron Perlmanin tähdittämä "Helvetin poika" on del Toron uraa seuranneille varsin tuttua kauraa. Silmiä hivelevät fantasiamaailmat, outoakin oudommat olennot ja otukset, osuva huumori ja kaiken kattava positiivinen lämminhenkisyys tekevät elokuvasta miellyttävän katselukokemukset ko. genreä vierastavillekin silmäpareille. Tästä huolimatta Kultainen armeija kärsii myös edeltäjäänsä vaivanneista ongelmista: päähenkilöä lukuun ottamatta heikko sivuhahmokatras, väkisin väännetty pääpahis ja ehkä kaikkein pahimpana koko elokuvasarjaa leimaava yleinen vaisuus. Tuntuu kuin jotain olisi jatkuvasti vailla, mutta ei siltikään osaa varmasti sanoa mitä puuttuu.
3½/5

J.M. Kenny - An Evening with Kevin Smith ja An Evening with Kevin Smith 2: Evening Harder
Erinomaisena supliikkimiehenä tunnetun Smithin puhekiertueen parhaat palat kahden "elokuvallisen" voimin. Olen aina arvostanut Smithiä enemmän tarinankertojana kuin elokuvantekijänä, eivätkä nämä dokumentaariset tallenteet pakota muuttamaan mielipidettä askelmaakaan toiseen suuntaan. Viihdyttäviä tunteja hieman latistavat useat jo aikaisemmin tutut tarinat ja vitsit, joten näin ollen haen jatkossa "Smith-fixini" miehen viikottaisista Smodcast -puhetuokioista.
Kokonaisuutena 3½/5

[Emilia]

Käytiin katsomas Max Payne. En oo kauheesti itse peliin perehtynyt, joten en osaa sanoa, millainen leffa oli siihen verrattuna. Toimintana kuitenkin mukiinmenevä ja diggasin etenkin kuvauksesta. Maisemat ja tapahtumapaikat olivat onnistuneen pelimäisiä, pidin niitä kauniina. Muutenkin, vaikka oli haettu vähän synkempää meininkiä, niin pidin elokuvaa hyvin..nättinä, jos nyt niin voi sanoa.

Juonessa nyt ei ollu päätä eikä häntää, et sitä jos kaipaa, niin en suosittele tätä. Oli siinä muutenki jotain juttuja, joita en ihan tajunnut, mut ei se mitään, kun sitten taas räjäytettiin jotain tai ammuskeltiin prkeleesti.

Tyttökommentti: Tajusin myös, ettei Chris O'Donnellissa ole yhtään mitään. Tässä leffassa ei pitänytkään ymmärtääkseni olla, mutta kun tarkemmin aattelee, niin eihän kaveri ole antanut mulle mitään (edes silmäniloa) sen jälkeen, kun täytin 12. Jotnekin oon elänyt harhaluulossa, että Chris olisi jotenkin ihana, mut tylsä se on.

Paynelle kuitenkin kolmen ja puoli tähteä, koska viihdyin ja oli koreaa (eli kaunista, ei sitä kieltä.. )