Pikkulikkana oli meikäläisellä aika pahanlainen purentavika. Alapurenta roisia laatua, saatoinpa muistuttaa jopa bulldogia
Hammaslääkäriin vietäessä osasin kuitenkin aina häkellyttää lääkäriä puremalla hampaat kauniisti yhteen ja tämän kääntäessä selkänsä näytin todellisen kaluston.
Olihan sitä jos minkälaista väkkyrää ja härpäkettä sitten käytössä, mutta pitkäaikaisimmat olivat käytössä vain öisin, eikä kukaan siis tahtomattani tiennyt julmaa salaisuuttani, jota perheen kesken kutsuttiin kuonokopaksi Hoitojen jälkeen, eli purennan korjaannuttua ja etuylähampaiden rakosen umpeuduttua, hammaslääkäri sanoi usein hampaitani kauniiksi helmiksi, saaden pienen tytön jopa hämilleen. Reikiä minulla ei ole tähän päivään mennessä esiintynyt, tosin edellisen kerran olen hammaslääkärissä käynyt viittä vaille täysi-ikäisenä. Viisureita en ole joutunut ainakaan vielä omasta suustani löytämään. Hampaani harjailen nykyään vähintään iltaisin, mutta kyllä mieluiten myös aamulla. Hammaslankaa käytän erittäin harvoin ja aamuharjauksen suoritan mieluiten hyvissä ajoin ennen aamupalaa. Krapula-aamuina Alexin tavoin tulee kyllä suun puhdistamiseen kiinnitettyä enemmän huomioita kuin muulloin, mistä se tahma sinne oikein joutuukaan.
Oikeastaan hampailleni ei ole tehty tarkastuksessa yhtään mitään oikomishoitojen jälkeen, lukuunottamatta sitä yhtä
Oltiin veneilemässä jonain kesänä Saimaalla ja siinä nuotiolla päätin halkoja ruveta pilkkomaan, ja jollain maagisella tavalla onnistuin huitaisemaan itseäni kirveellä suuhun - etuhampaasta lohkesi pieni pala, joka sitten paikattiin, omasta mielestäni väärän värisellä (liian tummalla) paikalla. Paikka irtosi ja tästä hammaslääkärille soitettuani hän totesi, ettei sitä ole järkeä uusia, koska hampaat kuitenkin hiotuvat ja lohjennut osa oli niin pieni. Siinä kertomista jos joku tulee kalustoani arvostelemaan Fordewanhuksella kerroinkin alahampaideni vihlomisesta ja ikenen "vetäytymisestä" huulitapin hiottua kyseisiä alueita alaleuassa. Vihlonta on kuitenkin niin vähäistä ja sen verran turhamainen saan olla, etten korua ota pois. Jos muuttuu kivuksi tai oikeasti menee huonoksi, siirryn muovikoriin tms.







Rystyset vaan valkeana ja selkä sillassa 
Menen kyllä hammaslääkärille mielelläni, koska tiedän, että hoitamattomuus sattuu myöhemmin paljon enemmän. Säännöllinen puunaus on parempi vaihtoehto.

Lankailu on monikymmenkertaistunut sen ansiosta. Ennen tuli käytettyä hammaslankaa hammaslääkärikäyntien jälkeen jonkun aikaa, mutta sitten se on aina jäänyt. Nyt lankailen kerran, pari viikossa, kiitos tuon näppärän vehkeen
Vuositarkastuksessa sitten näkee, onko siitä ollut mitään hyötyä, mutta mutu on vahva. Ainakin itsellä on paljon parempi fiilis. Kai sitäkin voisi päivittäin harrastaa, mutta parempi pari kertaa viikossa kuin parin viikon ajan kerran vuodessa
Ehkä tästä pikkuhiljaa voisi lankailua lisätäkin. Enivei, suosittelen kaikille