Juuh, kohta tulee kuukausi työmatkapyöräilyä täyteen. Harmittaa, kun matkamittari on jossain vaiheessa mennyt rikki, se oli kiva. Täytynee joku päivä raahautua tarvikekauppaan. Työmatkaa tulee kuitenkin 6-7 km suuntaansa, ihan passeli noin muuten. Mutta ne ylämäet

No, kyllä nekin alkaa jo lutviutua, kun on vähän kunto kohentunut (yllättävän paljonkin jopa)... Ekat pari viikkoa meni kyllä ihan vain shokista toipumiseen

Nyt katsellaan, onko mussa naista sotkea koko talvea pyörällä töihin, niin kuin kunnianhimoinen ja yltiöoptimistinen tavoitteeni on

Kuntosali & jumpat on kyllä kesän aikana pahasti jäänyt. No, tänään olis junppa, onneksi työkaveri vie korvasta pitäen, "joko tuut jumppaan, tai itket ja tuut"

Itseä on ollut vaikea saada käyntiin, tässäkin asiassa. Mut nyt terästäydyn!
Sit pitäisi vielä tuo ruokapuoli saada kuntoon. Olen tässä pelkällä työmatkapyöräilyllä laihtunut vaikka kuinka (tai siltä ainakin tuntuu), kuukaudessa. Syön kuitenkin 2 isoa ateriaa ja 3 pienempää per päivä. Mitähän mä taas teen väärin? Onko mun oikeasti pakko ruveta laskemaan jotain kaloreita, ettei paino tipu liiaksi? Ei kyllä yhtään napeksi...
Niin siis vielä ei ole mitään huolta painosta varsinaisesti, mutta tuo nopeus vain alkoi huolestuttaa. Että jos vaikka asiaan tarttuisi tällä kertaa ennen kuin se on liian vähän.
Miten hitossa ihmiset osaa pitää tuon tasapainossa? Miksi se on mulle niin vaikeaa? Ärsyttää.