Hölmö olo.
Olin kurssilla tämän päivän. Porukassa oli yksi ainoa mies, jonka kanssa olin työasioitten takia puhunut puhelimessa ja vaihtanut sähköpostia.
Ensimmäisen kerran näin ihan livenä, kun sovin, että hän hakee minut kyytiin (koska en omista autoa, bussit ei lauantaina kulje kurssipaikalle,
enkä halunnut lähteä pyöräilemään sinne asti). Nyt mä olen hölmösti ihastunut. Asiaa vaikeuttaa, että en tiedä, onko hän varattu ja onko hän edes
millään tavalla kiinnostunut minusta. Mutta on vain sellainen läikähtelevän hyvä ja lämmin olo sydämen sopukoissa.
Ensi lauantaina on myös kurssi ja myös HÄN osallistuu samalle kurssille. Olen kuin joku teinityttö onnettomasti ihastunut tietämättä,
mitä tästä seuraa, seuraako yhtään mitään, itkeä pillitänkö viikon päästä vai olenko onneni kukkuloilla.
Toisaalta tämä tunne on ihana, leijuva, hölmö, kikatteleva, ihana, mutta luultavasti sitten kuitenkin ihan yksipuolinen, pakko pitää vain
jalat maassa ja uskoa, ettei tällaista voi tulla eteen, ei ihan totta, missään nimessä, ei minulle.

Mutta on ihanaa olla ihastunut, ehkä yritän nauttia nyt vain siitä. Itken sitten, kun siihen on aihetta.
möyks möyks Mutta pahoin pelkään, että hyvin tässä ei käy, itkuun tulee varmasti aihetta - kokemusta on -
möyks möyks möyks :kikkare: Selvisi, että HÄN on kokoomuslainen. Mutta en itke tänään, vaan annan sydämen sopukoiden lämmittää mieltä.
Tätä on niin harvoin!

Sitten myöhemmin joskus on itkupäivä.
