Lemmikkiaiheista ilmoittelua

[Lumikki75]

Saatiin kuva meidän uudesta perheenjäsenestä!
Tällainen meille sitten tulee kuun loppupuolella:

[Aurora B.]

Aawww....

Oma kissu tai koiru olis

[marenkienkeli]

Saatiin kuva meidän uudesta perheenjäsenestä!

Olen sanaton. I-ha-na!

[Maija]

Oi että, kun hän on niin lutunen!

Ihana vauva.

[Sippura]

Vaikka mä en niin koiraihmisiä olekaan, niin Lumikin hauvavauva sai aikaan
awwwwww-reaktion Ihana toffeekarkki!

[shaana]

Voivoi.. Liian suloinen!
Ei saisi mitään vauvakuvia tänne laittaa, tulee ainankin mulle kauheeton vauvakuume. IHANA !

[Suvi]

Lumikin hauvavauva.

[lumikukka]

Voi mikä hauveli Lumikilla! Tuommoisen kun saisi syliinsä silitettäväksi.

[Lumikki75]

Se on kyllä ihan järjettömän söpö.
Vielä viikko, ja sitten hänet saamme kotiin.

Edelleen vähän jännittää kissan suhtautuminen, mutta kun kerran muillakin on onnistunut moinen yhdistäminen, niin saa luvan onnistua meilläkin!
Nii kerta.

[Nugat]

Edelleen vähän jännittää kissan suhtautuminen, mutta kun kerran muillakin on onnistunut moinen yhdistäminen, niin saa luvan onnistua meilläkin!

Eiköhän se onnistu! Katsoo vaan että kissalla on oma pyhitetty rauhallinen alueensa, mihin koira ei pääse. Esimerkiksi jos on yläkerta, niin voi opettaa koiran pysymään alakerrassa. Näin kissa tuntee olonsa turvallisemmaksi ja voi omia aikojaan sitten tutustua alakerran asukkiin. (Jos kissa on erityisen arka meinaan. Näin meillä toimittiin erään aran kissan suhteen. Pikkuhiljaa se kurkisteli rappusista ja lopulta uskaltautui alakertaan. Sitten ei ollutkaan mitään ongelmia.) Ja koiraa taas tulee vahtia, ettei se turhaan innostuessaan ärsytä kissaa, jolloin kissa voi hermostua ja läppästä nenille. Mutta tilanteen oikeastaan näkee vasta kun saatte hauvan kotiin. On vielä vaikea ennustaa miten kummatkin reagoivat, mutta en oikein usko että ylitsepääsemättömiä vaikeuksia tulee.

[shaana]

Tää on ihan ilmoitteluosastoa, mutta liittyyhään äiskän älyvapaaseen boxeriin niin kerrotaan.

Kun Bobo oli pieni ja luiseva pallopää, noudimme hänet autolla kotiin, matkaa oli kodin ja noutopisteen välillä varmaan alle viitisenkymmentä kilometriä. Otettiin honkkeli kyytiin silloisen emännän vakuutellessa, että ei se voi pahoin autossa eikä ole pentu mitään koko päivänä oikein syönyt. Yeah right Honkkeli istui kartturin (eli mun) jalkatilassa, pää suurimman osan matkasta mun sylissä. Motarilla siinä reilussa 120:n kilometrin tuntivauhdissa tämä hellyttävä otus oksentaa syliini. Eikä muuten oksentanut ihan vähän, vaan jotain abaut pesuvadillisen verran sitä sulamatonta papanamassaa, jami.

Syy siihen, että kerron tämän, on äiskän tarinointi tapahtuneesta pienessä viinipäissään. Äiskän kertomuksen mukaan olin tokaissut koiralle, että meistä ei taida koskaan tulla kavereita. Siskoni enkä minä muista mitään tällaista. Äiskä jatkoi (myöskin humaltuneelle) kuulijajoukolleen tarinaa kertomalla, että shaana ja Bobo eivät olekaan ystäviä. Muu humalainen joukko esitti vastaväitteitä ja me vaihdeltiin siskon kanssa huvittuneita katseita. Kertomus jatkui selostuksella shaanan ja koirien välisistä suhteesta ja ymmärryksestä, jota ilmeisesti Bobon kanssa en ole koskaan saavuttanut. Loppu mölinästä häipyi kuulumattomiin, mutta en ihmettelisi jos äiskä olisi selostanut jotain mun ihmeellisistä taidoista eläinten kanssa.

Myöhemmin pohdittiin asiaa siskon kanssa, ja sanoinkin, että eihän Bobo mulle ole koskaan omalta koiralta tuntunut, vaikka tiedän sen luupään kunnioittavan ja tottelevan mua vähintään siinä missä muutakin perhettä. Tykkään kyllä siitä koirasta ja sen kanssa touhuamisesta, mutta ei se tunnu yhtään omalta. Äiskän tarinaa järjellisempi selitys tälle lienee se, etten ole koskaan asunut Bobiksen kanssa edes samassa taloudessa. Hieno koira se omaperäisellä tavallaan kuitenkin on.

[Sippura]

Mun on pakko kommentoida ylläolevaa sen verran, että mun mielestä shaanan
tyyli kutsua lemmikkejä vaikka minkälaisilla lempinimillä on aivan älyttömän
ihana. Vaikka lempinimet on vähän rajummanpuoleisia (koira on älyvapaa, lui-
seva pallopää, kisut on mm. tolloja) niin niistä paistaa kuitenkin sellainen hel-
lyys ja rakkaus mihin ei välttämättä hempeämmillä lempinimillä yltäisi

Ja tämä kaikki vaikka boxeri laattasi syliin pesuvadillisen sulamatonta papana-
massaa. Saatoin repeillä hiukan mielikuvalle

[Crux]

Koirat jalostetaan sairaiksi Britanniassa

Uutisessa mainittu dokumentti Pedigree dogs exposed löytyy youtubesta. Dokumentissa on todella rankkaa materiaalia, älä katso jos olet herkkä.

Itse olen aivan järkyttynyt dokumentista ja tuosta uutisesta. Olen kyllä aina tiennyt, että jalostetuilla roduilla on paljon ongelmia mutten ymmärtänyt miten vakavasta aiheesta onkaan kyse. Ja Britannian kennel-liiton suhtautuminen asiaan on jotain aivan käsittämätöntä! Joidenkin rotukoirien jalostaminen lähentelee jo eläinrääkkäystä, tai ei oikeastaan lähentele vaan on sitä. Itku meinasi silmään tulla tätä dokkaria katsoessa.

[Nugat]

En edes halua vilkaista tuota Cruxin linkkiä. Tiedän että alan itkemään.

Mä olen surrut tuota eläimien jalostamista niin kauan kun olen ollut asiasta tietoinen. Tuntuu että kaikissa koiraroduissa rupeaa olemaan jotain vikaa, varsinkin niissä suosikkiroduissa eikä pelkästään fyysisiä ongelmia, vaan myös luonteessa ja käyttäytymisessä. Pakko avautua kultaisistanoutajista. Hermoheikkoja ja kohta (ellei jo nyt) arvaamattomampia kuin dopperit. Kun tietää minkälainen rotu on ollut silloin hyvinä aikoina, niin nyt näitä mielenvikaisia on tullut vastaani jo aivan liikaa. Onhan monet kultsit edelleen luonteeltaan se "uskollisnen-ystävä-nr.1", mutta kun niiden ilme tuntuu sanovan koko ajan että "Hui! Kamala ääni! Pelastakaa minut!". Ja fyysisenä esimerkkinä mainittakoon shäferit ja niiden selkä. Selkä on jalostamalla jalostettu niin, että perse lahaa maata ja selkä on pelkästään lonkkavikaisten takajalkojen varassa niin on se niin kivaa ja silmiä hivelevää että. Tässä parin vuoden aikana olen näitä lonkkavikaisia shäfereitä saattanut lopetettavaksi sen verran monta että kiehuu. Monilla hauvoilla ei ole edes kehittynyt lonkkakuoppia, vaan lonkat ja jalat ovat vain lihasten varassa. Kerran kun nyrjähtää niin se siitä koirasta sitten. Shäfer kun on itselleni erittäin rakas rotu ja haavelenkin vielä omistavani sellaisen, mutta mistä löydän sen terveen koiran? Näyttelylinjaista ei voisi ajatellakkaan, mutta onneksi sentään käyttölinjalla näkee suht voimissaan olevia koiria.

Nyt kiehuu kyllä päässä niin pahasti että pitäisi olla hiljaa mutta pakko antaa tulla. Ja mopsit? Jos vähän remmista nykäisee niin jo roikkuu silmä poskella! Tämä on niin kamalaa niin kamalaa niin kamalaa! Ja ihmiset ostaa sairaita koiria! Kun on söpö eläin koirakirjan kuvassa! Mutta totta on kyllä se, ettei asiaa tule ajatelleeksi kun vasta saatuaan sairaan koiran ja kulkiessa sen kanssa lääkäristä toiseen. Ja kun eläintä ollaan hommamassa, ei välttämättä haluta nähdä vaivaa ja etsiä kunnollista tervepäistä kasvattajaa, vaan tuossa lähellä kun sattuu olemaan taas rotupentue niin otetaan siitä vaan. Mitäs väliä jos se onkin pentutehtailija? Tai eihän sitä edes ajatella.

Haluan vielä lopuksi korostaa, että terveitäkin koiria (ja luonteeltaan mahtavia) varmasti on (ja onkin), mutta silti se ("huonokin") luonne periytyy, vaikka se saataisiinkin käytöksen opettamisella hiljennettyä.

Miten ihmisiä voisi valistaa liiasta jalostamisesta? Ja miten pentutehtailu saataisiin lopetettua? Onneksi on olemassa niitä hienoja ihmisiä ja kasvattajia, jotka ovat ottaneet asian vakavasti. Toivottavasti tämä kehitys kääntyisi tiukasti parempaan suuntaan.

[Sippura]

Kauheeta Näistä ja kissaketjun viesteistä on tänään tullut vaan fyysisesti
paha olo ja henkisesti vielä pahempi.

Taidan olla itsekäs, yrittää unohtaa pahat asiat ja siirtyä sohvalle paijaamaan
poikia. Niitten ei tartte tietää mitään ihmisten idioottimaisuuksista

[sybe]

Pihaamme on pesiytynyt juppe. Saakutin rusakko papanoi pihakivetyksille. Juppe pistää korvat luimuun kun ajaa kahden metrin päästä ruohonleikkurilla. Juppe ei säiky mitään. Jupella on oma lepopaikka. Juppe ole enää mikään pikku juppe, jupella taitaa olla ylipaino ongelma. Tänään juppe piti sadetta peräkärryni alla. Naapuri oli vienyt kesällä jupen poikasen käsissään 5 km päähän, pitkäkorva oli palannut seuraavana aamuna samalle talon nurkalle josta se oli siirretty.Tämäkin on ykksilö on pesiytynyt naapurille.Luin jostain että jänis kantaa poikasensa erilleen toisistaan kun niitä vieroitetan. Oisko joku perhanan city juppe kylvänyt poikueensa lähistölle. Ajattelin pyytää kamun suomen ajokoiraa kylään.

[Outolintu]

Kaikista ärsyttävimpiä ovat ne rotunsa kasvattajat, jotka silmät kirkkaina sanovat, ettei mitään ongelmaa, oma rakas puppe on maailman tervein ja kaikki kauhutarinat ovat urbaanilegendaa. Vaikka oma puppe tai koko oma puppekenneli olisivat terveitä, niin ei se tee rodusta sen terveempää. Käytetään jalostukseen niitä allergisia, lonkkavikaisia, luonnevammaisia, selkävikaisia, koska luonne on niin ihana tai mitään ongelmaa ei olekaan. Kun vaihtoehtoisesti voisi myöntää, että metsään on menty, mutta yrittää itse toimia rodun kehityksen parhaaksi.

Esim. nämä silmänpullahdusjutut. Monesti olen kuullut, että pelkkää legendaa, ei näin oikeasti tapahdu. Mutta sitten eläinlääkärit näistä luennoivat, esittävät kuvia ja rodun omistajat sanovat, että sieltä se tuli nurkan takaa silmä heiluen. Kuitenkin on jalostettava niitä tsih tzuja, joiden aivastaessakin hirvittää, pysyykö naama kasassa. Mun on jotenkin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka voivat hyvällä omallatunnolla jalostaa rotuja, jotka ovat mahdollisimman kaukana luonnollisesta. Olkoonkin, että rotumääritelmässä sanotaan, että perän pitää laahata maata, pään pitää olla kuin vesipää, kuonon normaalihengitykseen sopimaton tai silmien sojottaa eri suuntiin. Ei varmaan ole yksi tai kaksi kertaa kun on syntynyt "täydellinen chihu" ja se osoittautuu vesipääksi. Mutta kun se kupoli on niin ihana ja rodunomaisesti tavoiteltava.

Voi kun olen jo unohtanut sen luennoitsijan nimen, jota kävin Eläinsairaalan ystävien järjestämässä Tietolaari-tapahtumassa kuuntelemassa. Hänellä oli hyvä ajatus siitä, että pidämme näitä mulkosilmäisiä, pyöreäkasvoisia otuksia jotenkin inhimillisempinä, ehkä alitajuisesti. "Kun ne on niiiiin söpöjä". Mun mielestä tämä menee samaan kastiin koiran pukemisen hörhelömekkoihin, eri mekko eri päiville, ja koirien häätouhujen kanssa. Ei ne ole mitään nukkeja, hyvänen aika.

Kissapuolella muuten sama. Esim. persialaiskissat ovat joskus olleet ihan kissannäköisiä sellaisella kuonolla, että henki kulkee ja ruoan voi syödä sotkematta. Oikein tekee pahaa katsoa kuvia näistä nykyisistä, jotka joutuvat syömään nenä kiinni lautasessa ja siisteinä eläiminä sotkevat koko naamakarvoituksensa samalla. En väitä, että joka ikinen nykyperski kärsii elostaan, mutta noin yleisesti rodun kannalta ollaan menty naurettavuuksiin.

Ai miten niin nostattaa tunteita myös mulla...

[Deni]

Onhan koirarotujen ylijalostamisesta puhuttu koirapiireissä jo pidempään. Surullista on, että harvoin nämä tarinat ovat kiirineet niiden pennunostajien korviin. Muutenkin, aivan liian iso osa koiran hankkijoista lähtee puuhaan hirveällä kiireellä, ottamatta kunnolla selvää yhtään mistään, niin että epämääräisempien kasvattajien on helppo puhua suut silmät täyteen tuubaa. Kun "ei haluta näyttelykoiraa", otetaan paperiton koira, jonka taustalla saattaa olla ihan mitä tahansa - yleensä joko tietämättömyyttä, typeryyttä tai silkkaa röyhkeää piittaamattomuutta. Ei terveystuloksia, ei mitään systemaattista tietoa aiempien sukupolvien ongelmista, eikä varsinkaan minkäänlaista käyttö- tai näyttötulosta joka todistaisi osaltaan että koira on suurinpiirtein sitä mitä sen pitäisi olla.

Ja sitten ihmetellään, kun villakoira alkaakin näyttää snautserilta, tai lonkkavikainen koira joudutaan lopettamaan alle vuosikkaana. Ei sillä, kyllähän sairaita koiria tulee aina olemaan, eikä mitään voida sataprosenttisesti ennustaa, mutta mua riepoo niin raskaasti se, etteivät kaikki tajua yhtään yrittää minimoida riskejä. Ja kun noissa trendikkäimmissä roduissa kysyntä on niin paljon tarjontaa kovempaa, niin ihan mikä tahansa paska menee kyllä kaupaksi järjettömän korkeaan hintaan. Chihunpentua ei taida tonnilla enää saada mistään, veikkaan että valioyksilöiden hinnat lähentelevät kahta - ai että, siinäpä oiva rahantekokone moraaliltaan löyhemmille ihmisille. Kunhan on pieni ja söpö, niin hintalappuun saa kirjoittaa mitä vaan tahtoo. Pentutehtaita paljastuu vähän väliä, ja vaikka syyttävä sormi tietysti osoittaa pääosin kasvattajaan, on olemassa myös iso joukko ihmisiä, jotka näiden torspojen toiminnan ovat tehneet mahdolliseksi ostamalla niiltä pentuja, vaikka todennäköisesti ovat aavistaneet, ettei tyypin koiranpidossa ole kaikki ihan kohdallaan.

Mun "oma" rotu on siinä mielessä vielä hyvässä asemassa, että kun kyseessä on metsästysrotu, koirilta vaaditaan käyttötuloksia, ja niiden saaminen taas edellyttää koirilta tietynlaista hermorakennetta ja fyysisiä ominaisuuksia, joita ei voida kuitata pelkillä näyttelyruusukkeilla. (Toiset kasvattajat kyllä keskittyvät lähinnä showmenestykseen, mutta eivät vielä ole ehtineet pilata koko rotua.) Terveystutkimuksiakin painotetaan mun mielestä hyvin, varsinkin nyt, kun mäykkyjen selkäkuvaukset on alkaneet yleistyä, niin että halvaukseen mahdollisesti johtavia kalkkeumiakin ehkä pystytään vähän ennaltaehkäisemään. Mäyristen hinnatkin on vielä suht kohtuullisia (omastani maksoin 600, seuraavasta pennusta en todennäköisesti mitään), niin ettei ainakaan noita lyhkäreitä juuri kannata rahan takia kasvattaa.


Hyvä, että näistä asioista puhutaan. Tieto pitää saada ihan niiden tavallisten lapsiperheidenkin korviin, jotka sitä ensimmäistä omaa koiraansa ovat hommaamassa. Ja ainakin Britanniassa tuon dokumentin jälkeen tietyt rotujärjestöt ovat muuttaneet rotumääritelmiään terveempiin suuntiin. Toivottavasti muutkin ottavat niistä mallia. Suuren maailman koiranäyttelyiden finaalit ovat aika surkeaa katsottavaa jo.

[Shay]

Hyvä, että näistä asioista puhutaan. Tieto pitää saada ihan niiden tavallisten lapsiperheidenkin korviin, jotka sitä ensimmäistä omaa koiraansa ovat hommaamassa.

Niinpä. Millä nämä herkkäuskoiset hölmöt saataisiin tajuamaan pentutehtailun olemassaolo ja
oikean kasvattajan löytämisen tärkeys? Netistä löytyy erittäin helposti koiranostajan oppaita,
joissa kerrotaan, mistä kunnollisen kasvattajan voi löytää ja miten pentutehtailijan tunnistaa.
Vaikeinta on kuitenkin saada taottua yksinkertainen tieto yksinkertaisten ihmisten päähän...
Tai yleensäkin saada tieto heidän ulottuvilleen.

Ja saksanpaimenkoira on schäfer ja bokseri on bokseri. Rocky Balboa on boxer.

[Deni]

Ja saksanpaimenkoira on schäfer ja bokseri on bokseri. Rocky Balboa on boxer.

Eikö saksanpaimenkoira nyt kuitenkin ole ihan saksanpaimenkoira? Vai onko mullakin Dachshund, jos nimiä ei saa suomentaa?

[Lyyra]

Kivaa luettavaa näin aamupalalle. Saa oikeen kunnolla agressiotasot nousuun.

Koirien ulkonäköjalostus on kuvottavaa, ja koirien missikisat myös. Kattelin netistä joskus jotain MOT-dokkariakin aiheesta, ja itku meinasi päästä. Taitaa jäädä tuo Cruxin dokkari katsomatta - ainakin toistaiseksi.

Miksi ihmiset ei ajattele yhtään?

[shaana]

Omassa, muuten kielellisesti Ah niin komeassa tekstissäni käytin äxää, apua! Shay varmaan tästä lähin itse toimii kaikessa kirjoittamassaan esimerkkinä meille muille, puhekieltä tai muuta vastaavaa mahdollisesti pilkunnussintaa aiheuttavaa kirjoitukseensa sujauttamatta?


Meillä on vauvakuume. Berniä kovasti haluaisin, ja kyllä, olen tietoinen rodun vitsauksista ja olen jopa moisen otuksen omistanut. Olen surffailut sopivien kasvattajien sivuilla jo kauan, viime päivinä erityisen ahkerasti. Yhdelle kasvattajalle laitoin viestiäkin mahdollisista pentusuunnitelmista. Yllättävän harvalla kasvattajalla muuten on kotisivut olemassa. Perheenlisäyksellä ei ole missään tapauksessa kiire, haluan tutustua tarjontaan, kasvattajaan ja mahdollisen pennun sukuhistoriaan. Joskus parin vuoden sisällä ehkä.

[Shay]

Ja saksanpaimenkoira on schäfer ja bokseri on bokseri. Rocky Balboa on boxer.

Eikö saksanpaimenkoira nyt kuitenkin ole ihan saksanpaimenkoira? Vai onko mullakin Dachshund, jos nimiä ei saa suomentaa?

Tarkoitin, että sei ole shäfer. Siinä on c, jos sen välttimäti haluaa saksalaisittain kirjoittaa. Totta kai,
paras tapa olisi käyttää suomenkielistä nimeä.

Shay varmaan tästä lähin itse toimii kaikessa kirjoittamassaan esimerkkinä meille muille, puhekieltä
tai muuta vastaavaa mahdollisesti pilkunnussintaa aiheuttavaa kirjoitukseensa sujauttamatta?

Puhekieli ja väärinkirjoittaminen on ihan eri asia. Ja kyllä mun pilkkuja saa viilata. Oikeastaan
toivon sitä, sillä aina on parantamisen varaa.

[Lumikki75]

Puhekieli ja väärinkirjoittaminen on ihan eri asia. Ja kyllä mun pilkkuja saa viilata. Oikeastaan
toivon sitä, sillä aina on parantamisen varaa.

Kaikki ei vain pilkunviilauksesta tykkää, joten ehkä sitä voisi vähän miettiä mihin tarttuu ja mihin ei. Tulee ehkä loukanneeksi ihmisiä ihan turhaan.

- - -

Shaana, alkoi kiinnostaa, että mitä ne bernien vitsaukset sitten ovat?

[Shay]

Puhekieli ja väärinkirjoittaminen on ihan eri asia. Ja kyllä mun pilkkuja saa viilata. Oikeastaan
toivon sitä, sillä aina on parantamisen varaa.

Kaikki ei vain pilkunviilauksesta tykkää, joten ehkä sitä voisi vähän miettiä mihin tarttuu ja mihin ei. Tulee ehkä loukanneeksi ihmisiä ihan turhaan.

Jos mää oisin tarttunu jokaiseen asiaan, joka silmään pistää tällä foorumilla, mut ois haukuttu ulos
täältä jo aikoja sitten... Siksi yritänkin hillitä itteni.