Kissamaisia juttuja

[Outolintu]

Flubenolin kolmen päivän kuurilla pitäisi lähteä kyllä kaikki madot. Ja emonmaidosta ei pitäisi tullakaan kuin niitä, joihin kaikki normaalit matolääkkeet tepsii.

- - -

Tänään rupesi hirvittämään mun kissojen kynsien kunto, kun ne on ollut äipän hoivissa nyt reilun kaks kuukautta. Tai oikeammin äippä varasti ne eikä antanut kotiin. Se vaan ei "osaa" leikata niiltä kynsiä, eli ei uskalla kokeilla. Niillä on varmaan jo ihan hirveät aseet tassuissa. Kävin leikkaamassa kynnet tossa kolme-neljä viikkoa sitten, mutta kasvaahan ne...

[Sippura]

Flubenolin kolmen päivän kuurilla pitäisi lähteä kyllä kaikki madot. Ja emonmaidosta ei pitäisi tullakaan kuin niitä, joihin kaikki normaalit matolääkkeet tepsii.

Hui Nyt rupes vähän pelottamaan ne toisen kisun edelleen näkyvillä olevat
vilkkuluomet. Nehän viittaa kissalla heikentyneeseen yleiskuntoon, taidankin
soittaa jo etukäteen eläinlekurille ja kysyä asiasta vähän tarkemmin. Hui.

[Kuolo]

Miks hitossa kissoilta pitää kynnet mennä leikkaamaan? Samalla kello kaulaan, niin ei onnistu hiipiminenkään?

[shaana]

Mä leikkasin kisujen kynsivarustuksen tänään, lähinnä niiden sivuanturoiden kynsien vuoksi, siistin kaikki sitten samalla. Poitsu otti toimenpiteen rennosti, kehräsi ihan kokoajan. Typy antoi takatassujen kynnet napsia siististi, sitten ryhtyi hieman venkoilemaan. Eipä voinut mitään kun ei päässyt raapimaan. Loppuillan se onkin mököttänyt tv-hyllystön laatikon nurkassa epäluuloisesti pälyillen.

Sisäkissoilta ymmärrän kynsien parturoinnin ihan oukei. Kaverin kissalla ei ole kynsiä juuri lainkaan ja tassut ovat ylisuloiset töppöset.
Luonnossa liikkuville kissoille pitäisikin laittaa tiuku kaulaan, ainankin lintujen pesimäaikana.

[Outolintu]

Koska ne kasvaa liian pitkiksi, jolloin niistä on haittaa sekä kissalle itselleen että ympäristölle. Vaikka raapima- ja kiipeilypuita on ympäriinsä, eivät kissat kuitenkaan teroita kynsiään niin paljoa, että ne kuluisivat samaa tahtia kun kasvavat. Vapaasti ulkoilevat ehkä kuluttavatkin kynsiään riittävän paljon kulkiessaan karkealla alustalla koko päivän. Kun Mauno tuli mulle, sen kynnet olivat niin pitkät ja kaarevat, että kulkiessaan se jäi kynsistään kiinni esim. päiväpeittoon. Ei niitä kynsiä katkaista kokonaan pois, kiipeily ja metsästys onnistuu edelleen, mutta terävin ja kaarevin osa on parasta poistaa.

Tiukua en laita kaulaan, koska me ulkoillaan valjaissa. Tosin Maukka metsästää hihnassakin, mutta vain myyriä ja hiiriä (ja joitain epäonnisia päästäisiä). Hihnan toisessa päässä oleva ihminen riittää karkoittamaan pikkulinnut riittävän tehokkaasti. Olen itseasiassa kyllä sitä mieltä, että kissa herkän kuulonsa kanssa kyllä jossain määrin kärsii jatkuvasta kililtyksestä leukansa alla.

[Crux]

Mua surettaa ja ärsyttää ihan suunnattomasti, ettei Pedro ole sylikissa. Välillä se käy sylissä kun haluaa muutaman rapsutuksen mutta asetu se ei siihen koskaan. Surettaa sen takia, että haluaisin kissan jota voisi mytistellä ja rutistella ja silitellä ja pussailla ja ottaa kainaloon. Ärsyttää sen takia, että mielestäni tämä on ihan vaan Pedron entisten omistajien vikaa. Niillä on ollut joku ihan ihmeellinen asenne, että koko huusholli on pyörinyt kissan halujen ympärillä. Saatekirjeessä esimerkiksi luki, ettei Pedroa ole kielletty koskaan mistään, ainoastaan palkittu hyvästä käytöksestä Samoin voisin kuvitella ettei siellä ole otettu kissaa syliin paijattavaksi jos tämä ei itse ole syliin älynnyt hakeutua. Ärsyttää helvetisti. Tähän kariutui minun sylikissahaaveet.

Ja niin Kuolo siks kyselin tosta Ruska-nimestä kun Pedron nimi ennen meille tuloa oli Ruska. Meistä se kuitenkin oli ihan älytön nimi kun kyseessä on täysin pikimusta kolli muutamaa valkeaa rintakarvaa lukuunottamatta.

Niin ja Pedro on muutes aloittanut ilmeisesti nälkälakon. Sille ei kelpaa normaalisti kuin marketin kallein märkäruoka ja ostetaan sitä sit aika harvoin. Nyt otettiin hyllystä jotain Rainbow-pateeta ja ei kelpaa ei. Koko päivän on ollut syömättä jo kun ei patee kelpaa. Katsotaan vielä vähän aikaa tuleeko kissalle ihan oikeasti nälkä, että maistuisi ruoka kuin ruoka.

[urakka]

Meän äiti on hävittäny mun kissan. Äitin luonahan se on siis ollu, enkä mie ite ole asunu siellä enää moneen vuoteen, mutta oli Iines silti mun kisu. Olihan se pakko lopettaa ko äitin allergiaoireet on pahentunu viime aikoina ja lääkäri on pelotellu astmalla ja kaikella, mutta oli silti ollu puhe että saan käydä sen hyvästelemässä. Nyt sitte vaan ilmotti että kissa lopetettu ja se siitä.

Olishan se eka voinu heittää vaikka sen röökin vetämisen, eikä heti ekana sitä kissareppanaa syyttää kaikista hengityselinongelmista.

[lightlykilled]

Mitä?! Ei noin saa tehä!
urakka

[marenkienkeli]

urakka. Kauhistuttavalta kuulostaa. Ei noin vain saa tehdä.

[urakka]

On kyllä suru puserossa, ko olin suunnitellu että ens viikonloppuna olisin menny käymään siellä ja pööpöilly kisun kanssa aivan rauhassa ja vähän niinko hyvästiksi pitäny oikein kunnolla hyvänä, mutta eipä näköjään onnistunu.. Iines ehti olla kuitenkin monta vuotta, ja oli kyllä aivan paras kisu ikinä. Sellanen klassinen raitapaita, oikein solakka ja ihmisrakas yksilö. Mulla ei ole siitä edes oikein kuvia, ko se aina alko just sillon heilua ja häslätä ympäriinsä jos yritti ikuistaa siitä jonku söpöilykuvan.

Musti saa kuulemma jäädä, ko se asuu ulkona ja on sellanen epäsosiaalinen pöllö joka kusee sohvaan, mattoon ja tyynyyn jos joutuu sisälle. Ja tietysti uusiomiehen kissa, sehän nyt on ihan luonnollista että sekin mölli saa ihan rauhassa käydä nukkumassa herrasväen tyynyllä, sama vaikka olis kaks astmaa.

Kiitti myötätunnosta. Olo on vähän .

[Outolintu]

Kauheaa! Urakalle

Ei millään pahalla urakan äitiä kohtaan, mut mä en kyllä vaan kykene ymmärtämään ihmisiä, joille eläimillä ei ole juurikaan tunnearvoa. Että jos menee huonosti tai ei vaan enää kiinnostaa, niin monttuun vaan. Vois kai sitä vähän yrittää katsastaa vaihtoehtoja. Kuulostaa kovin kylmäkiskoiselta vain lopettaa kissa, etenkin jos siitä ei edes etukäteen kerro kissan "läheisille". Huh.

[Maija]

Ihan kamalaa!
urakalle

Ei millään pahalla urakan äitiä kohtaan, mut mä en kyllä vaan kykene ymmärtämään ihmisiä, joille eläimillä ei ole juurikaan tunnearvoa. Että jos menee huonosti tai ei vaan enää kiinnostaa, niin monttuun vaan. Vois kai sitä vähän yrittää katsastaa vaihtoehtoja. Kuulostaa kovin kylmäkiskoiselta vain lopettaa kissa, etenkin jos siitä ei edes etukäteen kerro kissan "läheisille". Huh.

En minäkään ymmärrä. Eivät eläimet ole mitään kertakäyttötavaroita, vaan elollisia otuksia, joilla on omat persoonallisuutensa. Niihin voi kiintyä ihan samalla tavalla kuin toiseen ihmiseenkin.

Ymmärrykseni ei vain nyt riitä.

[Sippura]

Voi ei

Ja sitten kuitenkin uusiomiehen kissa sai jäädä..? En ymmärrä yhtälöä.

Urakka, otan osaa suruun. Kissan menettäminen on aina raskasta, varsinkin
jos et saanut edes mahdollisuutta hyvästellä.

[urakka]

Ei äiti nyt mikään tunteeton hirviö ole, taisi olla aika tunteenmoinen purkaus.. Mutta kisu on mennyttä, siitä ei pääse mihinkään, enkä mie päässy sanomaan sille heippoja, siitäkään ei pääse mihinkään. Äiti on vähän äkkipikainen, ja tänään itsas puhuttiin puhelimessa, niin tilanne oli menny vähän niin, että se oli tehny lopullisen päätöksen kisun lopettamisesta ja metsästäjäveli sattui sopivasti tussareineen paikalle. Se on vähän sellanen, että ko jotain päättää, niin se kanssa tapahtuu. On tästä ennenkin muissa aiheissa keskusteltu, esim ko se on heittäny jotain meän romuja menemään tms, se ei ole sitäkään vähää tunneihminen ko mie.

Eikä se uusiomiehen kissi siellä ihan aina ole, viikonloppuja vain, mutta allergikolle luulis olevan aivan sama asia ko että se pyöris nurkissa jatkuvasti. Ja se tupakointi, en edes sano siitä mitään. Mutta ko tilanne on vähän niinkin, että jos ukko tulee viikonloppua viettämään, niin tasan tarkkaan tulee myös kissa ja koirakin.. Ja perheestähän ei pääse eroon samalla tavalla ko sulhoista. Musti taas on aivan ulkokissa, niin se ei aivan oikeastikaan haittaa.

[Nugat]

Voimia urakalle. Olipa äidin puolelta inhottavasti tehty.
----

Haluan esittää kysymyksen.
Ajatelkaa semmoinen ihana pieni hellyyttävä ja pörröinen kissanpoikanen... joka syksyn tullen heitetään menemään.

Mitä liikkuu kesäkissojen hylkääjien mielessä?

Tämä askarruttaa vuodesta toiseen. Kun otetaan joku pieni ja pörröinen, koska se on söpö ja kiva, niin miten sen voi vain hylätä ysk kaks?
Tämä on sentään joka vuotinen ogelma ,ettei perheen allergiaa voi aina syyttää. Voisihan sen pennun vaikka myydä, antaa pois ilmaiseksi tai viskata kissa taloon. Mutta miksi hylätä? Jotkut mielenvikaiset tekevät sen vielä useampaan kertaan!!







Olen tänään ollut kiukkuisella tuulella.

[Outolintu]

Yleensä en välitä niistä amerikkalaistyylisistä runoista, että voi äiti miksi minut abortoit, lääkäri oli pelottava ja tunsin vain tuskaa ja plaaplaaplaa... Mutta se kesäkissatarina (jota ne kykene tähän etsimään), jossa kissa pyrkii talven tullen mökkiin sisälle eikä ymmärrä miksei pääse ja lopulta kuolee portaille. Nytkin alkaa itkettää. Mulla on hävettävän vähän maailmantuskaa isoista asioista, mutta eläinjutut saavat kärsimään ehkä liiankin kanssa. En kykene edes ajattelemaan sitä kaikkea pahuutta, jota joka päivä ihan pelkästään Suomessa tapahtuu, koko maailmasta puhumattakaan. Yritänkin vain pitää omistani niin hyvää huolta kuin mahdollista.

Koskee muuten muitakin eläimiä. Ei varmaan olisi iso vaiva huolehtia sitten vaikka viimeisestä piikistä, jos ei enää aio elukkaa katsella. Eläin ei lopetuksesta kärsi, jos se hoidetaan asiallisesti, mutta jos sen jättää oman onnensa nojaan nääntymään nälkään...

[elegia]

Teki mieli noiden surullisten uutisten (urakka ) jälkeen kirjoittaa noista aiemmin höpötellyistä sylikissajutuista.

Meidän vanhempi kissa (2,5v.) on juuri sellainen ylpistelevä, mutta samalla aika hulvaton kissarouva, joka ei juuri sylissä viihdy. Paitsi silloin, kun se itse tahtoo. Se saattaa pompata syliin yhtäkkiä pörisemään, tassuttelemaan ja leipomaan. Mutta ei se yleensä oikein osaa rauhoittua, vaan pyörii levottomana sylissäkin ja lopulta pomppaa pois. Ja kommunikoida se osaa! Jos istun tietokoneella, se saattaa tepastella lattialla, vähän pälyillä minua ja "kujertaa". Sitten, kun sille sanat osottaen sanoo jotain, niin se syöksyy syliin pörräämään. Tuo vähäinenkin syliin tuppautuminen ja huomion hakeminen sillä vähän vähentyi, kun Topi tuli meille. Mutta nyt se on taas alkanut ottaa sitä takaisinpäin ja tulee illallakin sänkyyn polkemaan ja pörisemään. Saattaapa se siihen vähäksi aikaa oikein asettuakin.

Topi se taas on ollut sylikissa pienestä asti ja on sitä edelleen, välillä melkein kyllästymiseen asti kun kissa tunkee itseään syliin kun pitäitäisi muuta tehdä. Tuntuu, että sillä on oikein joku kiintiö siihen miten paljon huomiota se päivittäin tahtoo ja se on paljon! Sen tapa hakeutua syliin on tulla tuolin viereen lattialle istumaan, katsoa minua ja ojentaa yhtä tassua kohti anovan näköisenä. Eihän siinä auta kuin tehdä kissalle tilaa, että se pääsee hyppäämään syliin ja siihen se sitten yleensä tällääkin itsensä pitkiksi ajoiksi, nukkuu vaan tyytyväisenä.

Sen sijaan ihmisten kanssa yhteistä leikeistä sen on vaikea innostua. Kyllä se huiskan perässä tykkää riehua kovastikin, mutta jos jotain nappuloita heitellään niin se katsoo vaan, että "jaahas, heitit sitten tommosen", saattaa se joskus vaivautua vähän juoksemaankin heitetyn esineen luo nuuskimaan, mutta se siitä. Minusta se oli aika outoa, miten vähän Topi yleensäkin leikkii yksinään tai ihmistenkään kanssa, kun on tottunut tuohon Lölliin, joka rrrrrakastaa sitä, kun sille heitetään pientä palloa ja se saa sännätä noutamaan sitä. Oikeasti! Sitten se kiikuttaa pallon takaisin ja maukuu lisää. Se voisi jatkaa tuota leikkiä vaikka kuinka kauan, jollei Topi tulisi sabotoimaan leikkejä.

Tulipa pitkät jaaritukset. Kissat.

[Shay]

se oli tehny lopullisen päätöksen kisun lopettamisesta ja metsästäjäveli sattui sopivasti tussareineen paikalle.

Hä?! Siis... Oikiasti...

[Sippura]

Mäkin kiinnitin jo aikaisemmin huomiota tuohon Shayn korostamaan kohtaan,
mutta en kyennyt kommentoimaan. Mä en vaan kyennyt.

*****
Meidän pojilta leikattiin eilen ekaa kertaa kynnet - ja vieläpä ilman sen suurempaa
venkoilua Mies piti kisua sylissä ja minä hoidin leikkuupuolen. Nätisti molemmat
kehräsivät eivätkä olleet moksiskaan leikkureista tai tassujen hipelöinnistä. Reippai-
ta sällejä.

Harmi vaan että tuo kynsien leikkaaminen tapahtui muutamaa tuntia liian myöhään.
Kotiinpaluu töistä oli aika kettumainen, kun eteisen lattia oli täynnä tapetinsilppua
- ilmeisesti ikkunasta oli osunut valonsäde juuri siihen kohtaan seinää ja pojat oli-
vat sitten tietty hyökänneet säteen kimppuun samalla tuhoten 15 x 20 senttisen kais-
taleen tapettia Nuo tykkäävät jahdata auringonsäteitä eivätkä ole aikaisemmin
innostuneet tapettien repimisestä (tykkäävät kurittaa raapimispuuta), joten tuo vaih-
toehto tuntui loogisimmalta selitykseltä.

Silti fiilis oli jotain täydellisen repeilyn ja faceplantin välimaastoa siivotessani eteisen
lattiaa paperisilpusta samalla kun kissat seurasivat silmä tarkkana touhujani...

[urakka]

se oli tehny lopullisen päätöksen kisun lopettamisesta ja metsästäjäveli sattui sopivasti tussareineen paikalle.

Hä?! Siis... Oikiasti...

I've created a monster. Ei se nyt siis mitenkään yhtäkkiä päättänyt asiaa, vaan siitä on puhuttu jo pitkään. Miten mie tän sanon, niin etten kuulosta siltä että hullun lailla puolustelen ja ilman että kuulostan täysin imbesilliltä.. Molemmat tiiettiin, että tämä on edessä piankin, mutta mie en arvannu että asiat kääntyy näin. Joskushan elämässä vaan käy niin, että tarkoittaa hyvää ja kaikki kääntyy jotenkin rivosti päälaelleen ja huomaa tehneensä asiat aivan väärin. Niinku nytkin. Mutta pääasia on, että kisu pääsi nopeasti pois eikä joutunut kitumaan hetkeäkään. Siis mitään metsästystä ei tapahtunut, vaan kaikki meni aivan rauhallisesti.

[Shay]

Nii, eiku siis sitä, että sen pää posautettiin haulikolla eikä sitä viety lääkärille nukutettavaksi.
Tai siis lopetettiin pienoiskiväärillä nätisti... Mutta silti omin käsin?!?

[Outolintu]

Mun kaltaiselta kukka*ttutädiltä ei ehkä uskoisi kuulevansa tätä, mutta itse en pidä lopettamista ampumalla mitenkään pahana. Omiani en niin lopettaisi kuin pakon edestä, mutta noin yleisesti ottaen se on varsin kivuton ja nopea tapa. Kunhan sen tekee oikein, eikä niinkuin ne tapaukset, joissa ei ole varmistettu tulosta ja... Esim. niille kissoille, jotka pelkää koppaa, autoa ja eläinlääkäriä kuollakseen, olisi aika kauhea loppu joutua sairaana ensin koppaan, sitten autoon (pahimmillaan varmaan tunniksi jos on tarpeeksi pitkä matka lekuriin) ja sitten vielä eläinlääkäriin, jossa ruvetaan tunkemaan rauhoituspiikkiä tassuun. Eihän se ulkoisesti kaunis tapa ole lähteä, ampumalla siis, mutta kissa/muu eläin tuskin aavistaa loppuaan siinä tilanteessa. Ja nopeasti ohi, jos ampuja osaa asiansa. Ja toivottavasti osaa.

[urakka]

Mun mielestä on ainakin hyvä, että kisu pääsi noin poies. Ko tiiän että enomies on harrastanut metsästystä kymmeniä vuosia, niin se tietää mihin kohtaan pitää osua ja osuu siihen kanssa, ja on muutenkin varmakätinen tuollasessa tilanteessa. Jos äiti olis ite ottanut sen kiväärin kauniiseen käteen, niin en puhuis varmasti sille ikinä enää. Niinko Outolintu sano, niin kissi olis kuollu stressiin ennenko eläinlääkärille asti olis päästy, se inhos niin paljon kopassa olemista, varsinkin jos se vielä laitettiin autoon. Reppana maalaistollukka ei tykännyt yhtään siitä, että sitä kuljeteltiin yhtään mihinkään, ja kaikkeist vähiten kaupunkiin missä oli vieraita hajuja ja ääniä ja lopulta aina se vieras tohtori kiusaamassa. Pääsipähän omassa tutussa pihassa rauhallisesti ja panikoimatta.

[Nugat]

Isäni lopetti aikoinaan yhden koiristamme. Tai isän koira se oli ja hänelle hyvin rakas. Mutta koira oli jo sairastanut vuosia ja tilanne oli varmasti sellainen, että pakko päästää koira kärsimyksistään. Varmasti isälleni rankka hetki, mutta helpompi se oli niin lopettaa nopeasti kotona omalla pihalla. Ja tiedän isäni ampuvan erittäin hyvin, joten varmasti oli nopea ja armelias loppu.
Kaikki lopettamiset ja kuolemat ovat surullisia, siitä ei pääse mihinkään.

Itse en pystyisi omin käsin lopettamaan. Tai eihän sitä tiedä, jos vastaan tulisi tilanne että eläin kituu ja olisi pakko. Jäänyt auton alle tai jotain. Mutta toivottavasti sellaiseen tilanteeseen en joutuisi.

[Kuolo]

Itseasiassa päähän ampuminen on ihan laissakin määritetty hyväksyttäväksi lopetustavaksi eläimelle kun eläimelle. Oli siinä jotain rajotuksia sen aseen suhteen kyllä, mutta kuitenkin.

Toisekseen mitä väliä sillä sit on onko se veli vai eläinlääkäri? Paitti tietty se, että eläinlääkärissä ei tuu sotkua.