Otin pyykit koneesta ja sieltä mukana putkahti sytkäri. Siis sellainen normaalin kokoinen sytkäri, sellainen, millaisia näkee polttavien tyttöjen käsilaukuissa. Tosin rumempi. Ihmettelyn arvoiseksi tämän tekee se, että mä en polta. Enkä ole koskaan omistanut sytkäriä. Eikä mun kassissa ole koskaan ikinä ollut sytkäriä. Tässä asunnossa ei ole käynyt vieraita sen kuuden viikon aikana, kun olen täällä pyykkejä pessyt. Paitsi tietty lanssipojat, mutta tuskin ne olis heittänyt sytkäriä mun pyykkikoneeseen, etenkin kun pesukomeron ovi oli (silloinkin) kiinni eikä siellä ollut tarvetta käydä. Siivosin tänään koko kämpän ennen pyykkäystä. Jos eteisen lattialla olisikin lanssipoikien jäljiltä pyörinyt sytkäri, niin olisin sen pongannut, eikä se silti selittäisi sitä, miten se olisi päätynyt pesukoneeseen.Mahdollisuudeksi jää siis vain se, että sytkäri on ollut jemmassa koneessa jo yli kuusi viikkoa. Vaan eipä ole kolissut. Joka pesun jälkeen pyöritän rummun ympäri etsien piiloutuvia sukkia. Olisin mitä todennäköisimmin huomannut, jos siellä pyörisi jotain muovista. Eikä tuossa rummussa näin äkkitarkistamalta ollut kyllä sen kokoista reikää, että siitä mahtuisi sytkäri purjehtimaan läpi yhtäkkiä kesken pesuohjelman. Voiko rumpu heilua linkouksessa niin paljon, että jostain välistä putkahtaa niinkin iso muovinkappale?
Ensimmäisellä kerralla konetta käyttäessäni myönnän kyllä pesseeni kuulakärkikynän, olin unohtanut sen työtakin taskuun. Olin positiivisesti yllättynyt, kun en löytänyt mistään mustetahroja. Sen sijaan kun tästä oli kulunut pari-kolme pesukertaa, mun upouuteen valkoiseen pyyhkeeseen ilmestyi sinisiä muste(?)läikkiä ensipesussaan. Onko mun pesukoneessa siis joku ö-ulottuvuus, joka imee syövereihinsä pesukoneeseen kuulumatonta roinaa ja palauttaa sitä sitten satunnaisessa järjestyksessä satunnaisilla kerroilla?
Olo on vainoharhainen.
Käytiin Miehen kanssa ulkona syömässä 
Komppaan. Tykkäsin leffasta kovasti, kun sen keväällä katsoin. En minäkään varsinaisesti romanttisista komedioista välitä, mutta tuo ei ole sellainen hömppäkomedia kuin romanttiset komediat yleensä on. Suosittelen. 
Jos mie puristuttaisin ton kuutioks, niin maksaisko joku siitä vielä muutaman tonnin? 
Ja opiskelujutuistakin voi puhua! Ennen ketään ei vaan kiinnostanut. 
), kun en kehtaa tuota näyttää muualla ko ammatillisissa tilanteissa missä on vertaistukea tarjolla.
) - tosin vain pimeät osuudet reitillä, sillä silloin pelotti ihan hirveästi. Pimeät metsätiet, hrrrr...
) mutta aika pelottavana pidin sitä, että joku valopää oli käynyt vaimen-
Tipaton jatkuu, että syömään ja vähän ihmettelemään kuluneita discohittejä lienee matkani käy. 
