Dodii! Missäs vaiheessa mennään? Kun mulla oli nettiongelmia, niin hädissäni luin koko kirjan.
No voisin kertoa ainakin alun mietteet.
Ensiksi tuli mieleen yläaste, ja että siellä äikäntunnilla luettiin juuri tälläisiä pikkurivoja novelleja, että pojatkin innostuisivat.

Mutta pidin siitä, kuinka kirjassa kuvattiin juuri yläaste ikäsiä, kiusaamista, luokka eroja ja teinien henkisiä ongelmia. (

) Pidin niitä täysin realistisina ja Välden tuntemuksia suorastaan tutuilta.
Kirjaa eteenpäin lukiessa tämä realistisuus alkoi jotenkin rakoilemaan (kaislikkonaisen iskemisyritysen alettua), että voiko oikeasti sellaisesta nössykästä tulla [spolerivaara?]
kahden naisen pyörittäjä. Tai ehkä voi. Miksei. Rumasta ankanpojastahan voi kuoriutua vaikka mitä kun näin ajattelee. Mutta jotenkin rupesi tökkimään tuossa kohdassa.[/spolerivaara]
Mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä, millä tyylillä Röyhkä kirjoittaa. Olin aivan hämmästynyt. Tämähän tuntui täysin normaalilta nuorisokirjalta. Ja kun se tosiaan tuntui nuorisokirjalta, tunsin itseni vanhaksi.

Vaikkei noista ajoista nyt niiiiin kauaa ole, niin oli vähän vanhus olo. Nyt tekisikin mieli lukea muita Röyhkän kirjoja ja vähän vertailla.
Piti jotain muutakin kommentoida, mutta siitä lukemisesta on jo hetki ja mun muisti ei toimi. No palaan asiaan.