heartless kirjoitti:Ihmissuhdeilmoitettavaa:
Mä oon tässä jotain kuukauden verran treffaillu yhtä aika kivaa heppua.![]()
Et semmosta.
Toki saa enemmänkin kertoa..?

heartless kirjoitti:Ihmissuhdeilmoitettavaa:
Mä oon tässä jotain kuukauden verran treffaillu yhtä aika kivaa heppua.![]()
Et semmosta.

Nyt hänen menettämisestän ei toivottavasti ole pelkoa.
En turhaa mieti juttua, jossa ei omasta mielestänikään olisi todennäköisesti ollut tulevaisuutta.

Crazy_Clown kirjoitti:Eikä asiasta voi kuulemma edes puhua.
Crazy_Clown kirjoitti:Apua tarvitaan ihmiset!
Mitä voi tehdä vanhempien kanssa jotka eivät hyväksy, että oma tytär seurustelee toisen naisen kanssa? Nyt tosin ongelma ei ole oma, vaan kaverin. Kaverin kanssa juteltiin ja kertoi, kuinka hänen vanhempansa eivät mitenkään voi hyväksyä, eikä asiasta voi kuulemma edes puhua.
Crazy_Clown kirjoitti:heartless kirjoitti:Ihmissuhdeilmoitettavaa:
Mä oon tässä jotain kuukauden verran treffaillu yhtä aika kivaa heppua.![]()
Et semmosta.
Toki saa enemmänkin kertoa..?

tahris kirjoitti:Crazy_Clown kirjoitti:Apua tarvitaan ihmiset!
Mitä voi tehdä vanhempien kanssa jotka eivät hyväksy, että oma tytär seurustelee toisen naisen kanssa? Nyt tosin ongelma ei ole oma, vaan kaverin. Kaverin kanssa juteltiin ja kertoi, kuinka hänen vanhempansa eivät mitenkään voi hyväksyä, eikä asiasta voi kuulemma edes puhua.
Kovin vaikea siinä on tehdä mitään. Jos vanhemmat eivät suostu puhumaan eivätkä asiaa hyväksy, niin kaverisi täytyy vai elää naisystävänsä kanssa heidän omaa elämäänsä, koska heidän elämästäänhän siinä on kysymys.
Jokainen lapsi odottaa, että omat vanhemmat hyväksyvät lapsensa juuri sellaisena kuin hän on, hänen ratkaisunsa ja hänen tekonsa, hänen suhteensa ja päätöksensä. Aina se vain ei mene niin. Asia voi muuttua ajan kuluessa, ehkäpä vanhemmat pikkuhiljaa muuttavat ajatuskantaansa ja alkavat hyväksyä tyttärensä kumppanin. Aikaa siihen voi toki mennä, mutta muutta ei voi tehdä kuin odottaa. Ja voi olla tietenkin, etteivät koskaan hyväksy. Mutta sen takia ei saa jättää omaa elämää, eikä varsinkaan rakkauselämää, elämättä. Neuvoisin kaveriasi nauttimaan elämästään ja rakastetustaan, heidän toisistaan, huolimatta siitä, miten vanhemmat asiaan suhtautuvat. Heillä on toisensa ja he voivat varmasti puhua asiat keskenään selviksi. Vanhempien suhtautuminen ei ole heidän syynsä, joten heidän ei tarvitse tuntea siitä mitään syyllisyyttä ja he voivat vapaasti nauttia seurustelustaan.
heartless kirjoitti:Muuten tyyppi on ihku, mut haluaa nukkua väärällä puolella sängyssä.


damn kirjoitti: Ainakin tähän asti minulla on ollut hyvä olla sen ihmisen seurassa ja haluan ihan rauhassa tutustua siihen paremmin ja katsotaan sitten onko tästä mihinkään.
Järki sanoo, että mun on paljon parempi näin. Mutta sydän ei tällä hetkellä suostu kuuntelemaan. Tekisi mieli vain mennä peiton alle, käpertyä sikiöasentoon ja itkeä. 

Ihastuksiani on lieventänyt se että olen varmaan ollut ihastunut heihin ja moneen muuhunkin luokkamme poikaan viimevuodesta lähtien ja olin varma, etteivät he voi olla ihastuneita minuun. Sitten tapahtuukin niin että baarissa he istuivat minun molemmilla puolillani, ottivat minut mukaan keskusteluun ja jopa kyselivät mm. suosikki leffoista ja tenttasivat miesnäyttelijä suosikkejani. Olin kyllä todella hämmästynyt ja he istuivat siinä vieressäni valomerkkiin asti. Olenko aivan väärässä että tämän voisi tulkita niin että he molemmat ovat ihastuneita minuun?! Ja jos niin on, säilyiköhän ihastus juhlien jälkeen? Voi miksi alkoi tylsän tyhmä joululoma, enkä voi mitenkään ottaa selvää. Tuntui kuin olisin ollut puolet aikaa omissa ajatuksissani yllätyksen ja vahvan laskuhumalan seurauksena, enkä antanut ihan parasta kuvaa. Flirttaillakaan en voinut kauheasti, kun tuntui että silloin olisi pitänyt valita ja tuntui että muut luokkalaiset seurasivat tilannetta. Mutta sen voi arvata etteivät miehet tienneet kuinka paljon tämä merkitsi minulle. Kaksi ihastuksesi kohdetta istuvat koko illan viihdyttämässä sinua vierelläsi, vaikka voisivat mennä ihan minne vaan. Minä kun olen ujo ja hiljainen ja he kaksi ovat luokkamme kovaäänisimpiä sanataitureita ja viihdyttäjiä. Tunnen oloni niin etuoikeutetuksi ja erityiseksi. Nyt olen niin maassa kun tuntuu siltä että joululoma haittaa asioita niin että keväällä ei kuitenkaan tapahdu mitään. Ja se toinen ihastus ei ilmeisesti ole enää silloin meidän koulussakaan.
Muutenkin ilta tuntui jotenkin lässähtävän kun se valomerkki tuli. Kyllästyivätkö molemmat minuun illan aikana, oliko kaikki pelkkää harhaa vai luulevatkohan he etten ole kiinnostunut? Jos olisi vielä sitä koulua, kaikki olisi helpompaa ja saisin sielulleni rauhan. Ehkä. Nyt kärvistelen koko joulun.

), joka sai polveni lyömään loukkua jo ensinäkemisellä (
), ja sain kuulla, että hänkin (
), oli tuolloin huomannut jotain kolahtavaa minussa. 

shaana kirjoitti::ahihi:
Tapasin tuossa yhden pojan (), joka sai polveni lyömään loukkua jo ensinäkemisellä (
), ja sain kuulla, että hänkin (
), oli tuolloin huomannut jotain kolahtavaa minussa.
Huomaan olevani oikea teiniprinsessa tämän asian kanssa.


shaana kirjoitti:
Huomaan olevani oikea teiniprinsessa tämän asian kanssa.

Pascal Lemoix kirjoitti:shaana kirjoitti:
Huomaan olevani oikea teiniprinsessa tämän asian kanssa.
Olikos se teiniprinsessailu sitä, että illalla laitetaan herneitä tyynyn alle ja aamulla ne on nenässä?
Toivottavasti ei! 




heidiz kirjoitti:Huijjuij, 17. päivä tämä neiti asuu sitten koiransa kanssa yksin, koska avokki (tai entinen) muuttaa täältä pois.
Helpotus on suuri, mutta silti hieman pelottaa tuleva. Voihan tästä elämästä hieman yksinäistä tulla
Ja onneksi on koiruus kaverina! 


Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa