Kissamaisia juttuja

[Outolintu]

Pissatulehdushan voi myös uusia, tai olla ns. parantumatta kokonaan antibioottikuurista huolimatta. Myös virtsakiteet aiheuttavat kipua pissatessa ja niitähän antibiootti ei poista. Joten jos ongelma jatkuu ja jatkuu, niin ikävä kyllä niitä pissanäytteitä kannattaa kiikuttaa lekurille tiheään. On toki mahdollista, että kyse on vain tavasta, mutta useimmiten kissa siistinä eläimenä haluaa tehdä tarpeensa laatikolle, etenkin, jos se on joskus sen oppinut. Toiset kissathan myös vierastavat tietynlaista hiekkaa ja panttailevat. Kenelle ei käy pelletit, kenelle ei kristallikiteet. (Kerran muuten ostin kokeeksi kristallikiteitä, kun Viljo oli pieni. En ehtinyt kauaa kokeilla, kun oli pakko luopua. Pikkumies kävi maistelemassa niitä palluroita suuhunsa. Pelkäsin, että kohta on suolitukos, ja vaihdoin takaisin savihiekkaan. Näin sivuraiteille...) Vaan toivottavasti teillä on paremmat ajat edessä. Pissakissan kanssa on tosi rasittava elää. Vaikka kuinka tietää, ettei kissa tee sitä tahallaan, niin ottaa silti aikalailla aivoon pestä taas mattoja.

[Nugat]

Heitän ilmoille jännittävän väitteen.

Olettekos kuulleet sellaista asiaa, että kollikissalla ei ole olemassa sellaista bakteeria, mikä voisi aiheuttaa virtsiksen. Ainakin eläinlääkärini väitti näin, ja esitti erittäin vakuuttavat perusteet (joita en muista liikaa tieteeellisiä termejä). Kyseessä on siis yleensä herpes. Asia tuli puheeksi, kun eräs kissoistamme jouduttiin lopettamaan "virtsatulehdusten"-oireiden takia. Oireet siis ovat samat ja tuskin parantuu koskaan, lääkkeet helpottavat vain hetkeksi.
Ja kun kaupoissa myydään esim Hils´sin näitä virtsakivien-esto-mitälie papanoita, ne sisältävät ah niin jännittäviä ainesosia kuin salmiakkia, sitruunaa ja... ja jotain kolmatta, mitkä tuhoavat herpesrakkulan. Asiaa pystyy kuulemma testaamaan ihan huuliherpekseen, eikä kannata ostaa kalliita herpes-rasvoja. Hitsi vie. Mikä se kolmas oli? Mutta kuitenkin.
Kolli kissa ei siis missään nimessä kykene sairastumaan virtsikseen.

Näin siis eläintohtori väitti. Omat lääkärin kykyni ovat niin alakantissa, että on vaikea esittää tietellistä vastaväitettä. Mutta se kyllä jäi vaivaamaan, että Miksi kollipojilla ei ole virtsisbakteeria? Onko sitten tytöillä? Ja kuulemma uset eläinlääkärit jättävät tahallaan sanomatta että kysessä on herpes. Mutta miksi?

-----

Asiasta toiseen. Osaatteko sanoa, missä kissanpapanoissa on vähiten vihanneksia ja sokereita ja muuta turhaa? En ole näitä asioita ennen mitenkään pohtinut, ja nyt tekisikin mieli syöttää lapselle kunnon Kissalle sopivaa ruokaa. Muuten ollaan ihan kaupan Latzeja ja sen sellaisia syötetty. Hyvin ovat kaikki kissat näillä ravinnoilla eläneet, kun annamme kuitenkin usein ihan kunnon lihaa ravinnon monipuolistamiseksi. (Kissamme ovat aina käyneet myös ihan itse ulkona syömässä.)

[Nugat]

:lanppu: Heitän ilmoille jännittävän väitteen.

Olettekos kuulleet sellaista asiaa, että kollikissalla ei ole olemassa sellaista bakteeria, mikä voisi aiheuttaa virtsiksen. Ainakin eläinlääkärini väitti näin, ja esitti erittäin vakuuttavat perusteet (joita en muista liikaa tieteeellisiä termejä). Kyseessä on siis yleensä herpes. Asia tuli puheeksi, kun eräs kissoistamme jouduttiin lopettamaan "virtsatulehdusten"-oireiden takia. Oireet siis ovat samat ja tuskin parantuu koskaan, lääkkeet helpottavat vain hetkeksi.
Ja kun kaupoissa myydään esim Hils´sin näitä virtsakivien-esto-mitälie papanoita, ne sisältävät ah niin jännittäviä ainesosia kuin salmiakkia, sitruunaa ja... ja jotain kolmatta, mitkä tuhoavat herpesrakkulan. Asiaa pystyy kuulemma testaamaan ihan huuliherpekseen, eikä kannata ostaa kalliita herpes-rasvoja. Hitsi vie. Mikä se kolmas oli? Mutta kuitenkin.
Kolli kissa ei siis missään nimessä kykene sairastumaan virtsikseen.

Näin siis eläintohtori väitti. Omat lääkärin kykyni ovat niin alakantissa, että on vaikea esittää tietellistä vastaväitettä. Mutta se kyllä jäi vaivaamaan, että Miksi kollipojilla ei ole virtsisbakteeria? Onko sitten tytöillä? Ja kuulemma uset eläinlääkärit jättävät tahallaan sanomatta että kysessä on herpes. Mutta miksi?

-----

Asiasta toiseen. Osaatteko sanoa, missä kissanpapanoissa on vähiten vihanneksia ja sokereita ja muuta turhaa? En ole näitä asioita ennen mitenkään pohtinut, ja nyt tekisikin mieli syöttää lapselle kunnon Kissalle sopivaa ruokaa. Muuten ollaan ihan kaupan Latzeja ja sen sellaisia syötetty. Hyvin ovat kaikki kissat näillä ravinnoilla eläneet, kun annamme kuitenkin usein ihan kunnon lihaa ravinnon monipuolistamiseksi. (Kissamme ovat aina käyneet myös ihan itse ulkona syömässä.)

Lisäys: löysinkin netistä aiheeseen liittyvää. Täytyy perehtyä kun kerkiää.

[Annis]

Mä uskon kyllä, että meillä oli aikalailla kiinni totutusta tavasta, lisäksi kissaa saattoi stressata kun taas muutettiin, se on muutenkin aika arka, eikä tykkää hälystä ja sellaisesta. Ei tarvitse olla kova ääni tai mikään, niin kissa luimuaa heti sohvan taakse. En sitten tiedä miten siitä on tuollainen tullut. Osasyy voi tietysti olla se, että kun otin sen, asuttiin opiskelijasolussa ja meillä oli koko ajan paljon porukkaa kylässä ja ihmiset vaihtui ja oli jatkuva häly.

Ja poikakissa tuo meidän pienin on, kyllä mun mielestä se lääkäri sanoi, että tulehdus se oli, vaikka en oikein tajunnut kaikkea mitä se sanoi, kun se jätti lauseita kesken välillä. Lisäksi se sanoi, että kissa juo liikaa, mutta sille ei kai oikein mitään voi tehdä, kun on kaksi kissaa ja kyllähän kissat nyt aina löytää mistä juoda.

[Outolintu]

En minäkään eläinlääkäri ole, mutta noin äkkiseltään kuulostaa kyllä täydelliseltä sonnalta! Bakteereiden tarttuminen ei kyllä käsittääkseni tee minkäänlaista eroa sukupuolen välillä, vaan bakteeri tarttuu jos on tarttuakseen, eikä erottele, onko kyse uros- vai naaraspuolisesta isäntäeläimestä. Oletteko ihmisillä kuulleet bakteereista/viruksista (joka herpes muuten on), joka tarttuisi vain miehiin tai vai naisiin? Ei kai kissa nyt niiiin kaukana ole meistä, noin bakteerin kannalta katsottuna, että ne olisivat jotain sukupuolispesifisiä kantoja tehneet.

Mikä saattaa olla jutun taustalla, on sama kuin ihmisilläkin, eli että uroksilla on pidempi virtsaputki kuin naarailla, joten bakteerien pääseminen rakkoon on epätodennäköisempää. Mutta kyllä kolleilla esiintyy virtsatietulehduksia. Se, mikä on kurjaa, on idiopaattinen kystiitti, eli virtsatietulehdus, joka ei ole bakteeriperäinen, mutta jolle ei löydy oikein mitään syytä. Sitä ei tietenkään voi antibiootein hoitaa. Vaan kun koskaan ei voi tietää! Vaikka olisikin harvinaisempaa, että kollikissalla on bakteeritulehdus, niin se on kuitenkin helpoin syy hoitaa! Jos verrataan siihen, että ensin kiroillaan kissaa puoli vuotta ja pahimmassa tapauksessa rankaistaan sitä väärään paikkaan pissaamisesta ja sitten selviääkin, että sillä on ollut tuskallinen tulehdus koko ajan, jonka olisi voinut hoitaa tavallisimmin viikon antibioottikuurilla, niin ei ole kauhean iso vaiva sitä pissaa tutkituttaa. Sanoi joku ell mitä hyvänsä. Käsittääkseni suurin osa eläinlääkäreistä sanoo muuta ja kehottaa tutkimaan ensin fyysiset syyt alta pois, ne ovat kuitenkin yleisempiä kuin päänsisäiset viat.

Virtsakivi-nappulat sisältävät useimmiten DL-metioniinia, joka on aminohappo, joka tekee virtsan happamaksi. Virtsakivet muodostuvat useimmiten liian emäksisissä olosuhteissa ja happamuudella pyritään estämään niiden muodostuminen. Vaan liian hapankin virtsa altistaa kitelle, siksi kohtuu kaikessa. Monilla kissoilla ravinnon vilja nostaa virtsan pH:ta ja siksi raakaruokitut tai viljatonta teollista syövät kissat ovat monesti parantuneet virtsakivikierteestään. Ei sekään nyt mikään idioottivarma ratkaisu ole, eikä lie tieteellisesti todistettu. Kuten on ehkä jo käynyt selville, suhtaudun hyvin skeptisesti nappuloiden sopivuuteen kissan ravinnoksi, ja mielestäni on hieman ristiriitaista, että virtsakivien ehkäisyyn syötetään ensin viljaa (nappulat sisältävät käytännössä aina viljaa) ja sitten lisätään sinne virtsaa happamoittavia aineita. Sitä en tiedä, minkä lääkäri on nimennyt kolmanneksi aineeksi noissa nappuloissa, itse en ole ainakaan kuullut metioniinia käytettävän herpeksen hoitoon.

Lisäksi virtsakivet ja virtsatulehdus ovat kaksi eri asiaa, vaikka voivatkin esiintyä myös yhtäaikaisesti. Virtsatulehdus hoituu yleensä lyhyellä kuurilla, mutta kivet pitää saada liukenemaan pois pikku hiljaa ja hoito/ennaltaehkäisy on usein elinikäinen prosessi.

Näissä on mm. hyvin koottuna omistajien kokemuksia. Huomaa, miten monenlaisia hoitoja voidaan tarvita, ennen kuin tuloksia saavutetaan. Ja on siellä kollikissoiltakin diagnosoitu bakteeritulehdus.
Ketju nro 1
Ketju nro 2
Erään kissanomistajan kotisivut Hän puhuu paljon asiaa. En väitä absoluuttiseksi totuudeksi, enkä usko, että mikään ohje eläinten kanssa pätee aina ja kaikkialla, mutta hyviä ajatuksia ja selviytymistarinoita. Pissavaivajuttua pääsee lukemaan Kissanpidon kivijalka-linkin alta.

[Sippura]

Aika oudolta tosiaan kuulostaa, että kissan virtsatulehdus karttaisi poikakisuja
Koputan puuta kun totean, että olemme onneksi välttyneet pissatulehduksilta näiden
omien kisuvuosien aikana.

Kisu ei pahemmin arista haavaa, mutta on kuitenkin sen verran ikävänoloinen, että
on parempi näyttää lääkärille. Onnistuin saamaan ilta-ajan vasta keskiviikolle

Toivo on nyt sitten käytetty eläinlääkärillä varpaassa olevan haavan vuoksi ja meidät
suunnilleen naurettiin ulos sieltä Ell tokaisi vain ykskantaan, että putsatkaa haavaa
ja katsokaa ettei kissa nuole sitä, kassan kautta ulos, kiitos hei. Mies tokaisi autossa
käynnin jälkeen, että ollaankohan me vähän ylihuolehtivaisia tai jotain No, ainakin
saimme mielenrauhan ettei varpaassa ollut vialla mitään sen vakavampaa.

Oli muuten hauska huomata, että sama kuljetuskoppa jossa haimme pojat kotiin syys-
kuussa, oli nyt auttamattomasti liian pieni. Otimme toisenkin kisun mukaan lääkärikäyn-
nille tuen ja turvan vuoksi, ja siellä kopassa ne molemmat olivat kuin sillit suolassa. Syys-
kuussa tilaa oli vaikka kuinka, vähän ehkä liikaakin niin pienille palluroille. Täytyy kaivaa
toinen, suurempi koppa varastosta esille tulevia automatkoja varten ettei tartte kisujen
ihan toistensa suussa olla.

[LazyBastard]

En minäkään eläinlääkäri ole, mutta noin äkkiseltään kuulostaa kyllä täydelliseltä sonnalta! Bakteereiden tarttuminen ei kyllä käsittääkseni tee minkäänlaista eroa sukupuolen välillä, vaan bakteeri tarttuu jos on tarttuakseen, eikä erottele, onko kyse uros- vai naaraspuolisesta isäntäeläimestä. Oletteko ihmisillä kuulleet bakteereista/viruksista (joka herpes muuten on), joka tarttuisi vain miehiin tai vai naisiin? Ei kai kissa nyt niiiin kaukana ole meistä, noin bakteerin kannalta katsottuna, että ne olisivat jotain sukupuolispesifisiä kantoja tehneet..

Virtsatulehdus aijnakin ihmisillä tyypillisesti tarttuu helpommin naisiin (naisista 50% sairastaa sen ainakin kerran, miehillä taas tulehdus on harvinainen), koska tuo alapään rakenne on erilainen (naisten virtsaputki on huomattavasti lyhyempi, eli bakteeri pääsee huomattavasti helpommin perille). Olisiko kyse samasta asiasta?

Muoks: Ja niinhän Outolintu sanoikin, toistan tässä samaa asiaa.

[Outolintu]

Ehkä tämä kuuluu tähän ketjuun parhaiten. Mun matkani kohti kissamummoutta etenee. Tosin nyt joudun vuoden (ainakin) elämään ilman kissoja, mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että kotiin pitää saada toisenlaista kissamaisuutta.

Kyllästyin katsomaan mustavalkoisia tanssijoita olohuoneen tauluissa. Jotain Ikea-tauluja ne oli, tulivat asunnon mukana Köyhillä (ja etenkin niillä, joilla ei ole esteettistä silmää) on halvat keinot tuoda rakkaat lähelle. Räpsäistään vain satunnaisista otoksista suurennetut kuvat ja isketään kehyksiin. Mikä värimaailma? Mikä hihna kuvassa? Väliäkö tuolla, nyt on mirrit lähellä!
Klik

Lisäksi ostin itselleni (taas ) joululahjan. Kai siitä virallisesti kuuluisi juoda espressoa, mutta ku se on niin kivan näköinen, niin juon tästälähin ihan taviskahvitkin siitä.

[Crux]

Tyhmyydestä ja huolimattomuudesta sakotetaan! Meillä oli vielä viime viikolla olohuoneen nurkassa peikonlehti, jota Bruno kävi aina jäkeltämässä kielloista huolimatta. Noh, vähän ennen peikonlehden roskiin pääsyä Brunon muutoin niin hyvä ruokahalu muuttui olemattomaksi närppimiseksi, herkutkaan eivät raukalle kelvanneet. Ihme kyllä katti muutoin oli ihan normaali, pirtsakka itsensä. Miekkonen tuumi, jotta hän ei muuta syytä keksi kuin sen peikonlehden. Oli sitten katsonut intternetistä lisätietoa ja siellähän luki seuraavaa " Peikonlehden (Monstera deliciosa) lehtien ja juurien sisältämässä kasvinesteessä on neulasen muotoisia pikkuriikkisiä kalsium-oksalaattikiteitä. Ne voivat ärsyttää suuta, kieltä ja kurkkua. Seurauksena on turvotusta kurkussa, hengitysvaikeuksia, polttavaa kipua ja vatsavaivoja. Myös oksentelua ja ripulia saattaa esiintyä. " Voi pyhä pylly miten ihminen voikaan olla typerä? Miksi ihmeessä sitä ei tullut ajatelleeksi, että kasvihan saattaa olla myrkyllinen??!

Miekkonen antoi Brunolle ensihoidoksi kananmunaa ja laktoositonta viiliä. Peikonlehti lensi roskiin ja kissan massiivinen ruokahalu on onneksi palannut ennalleen. Silti sitä vieläkin itseään soimaa miten tyhmä voikaan olla

[Sippura]

Crux, kissanpennut tuntuu olevan niin vahvaa tekoa, että ei ne vähästä hetkahda.
Onneksi selvisitte säikähdyksellä! Tiedän kuitenkin miten paljon sitä tulee itseään
soimattua kun jotain vastaavaa tapahtuu


Meillä vietettiin viikonloppuna juhlapäiviä, kun poijjaat täytti puoli vuotta Ostettiin
niille puolivuotis-/joululahjaksi vähän tämäntapainen, kulmamallinen raapimistolppa,
jossa on kuvasta poiketen lisäksi yläosassa istumataso. Asennettiin se olohuoneen ikku-
nan eteen, siinä on sällien hyvä rankoa tolppaa ja tarkastella huudeja. Oli huvittavan nä-
köistä, kun molemmat tajusivat samantien raapimistolpan ihanuuden ja vierekkäin kyn-
sivät puuta sydämensä kyllyydestä n. minuutti tolpan sisälletuomisen jälkeen Tolpassa
killunut pallo oli kuitenkin riuhtaistu irti vajaan 10 minuutin leikkien jälkeen.

Huvittavaa oli myös huomata, että Sulo on kuolaaja Makoilin sohvalla kisu rinnan päällä
ja ihmettelin, että miksi naamalle tippui pari märkää pisaraa. No ei siinä kauaa mennyt kun
tajusin mistä se johtui Tuntui vissiin rapsuttelu hyvältä. Olenkin ihmetellyt, että miksi
se lipoo huuliaan sylissä niin usein - taitaa johtua huulille kertyvästä kuolatipasta.

Omien kisukuulumisten lisäksi käytiin viikonloppuna katsomassa kaveripariskunnan uutta kissaa.
Heille tuli 10-viikkoinen, harmaaraidallinen poikakisu. Suloinen - ja pieni! En muistanutkaan että
kissanpennut on niin pieniä! Itsekseni kyllä motkotin tuota luovutusikää, varsinkin kun kaveri se-
litti tohkeissaan että "pentu on kyllä jo oppinut kaiken emoltaan, ei tarvitse odottaa 12-viikkoisek-
si asti"

[Nugat]

Huvittavaa oli myös huomata, että Sulo on kuolaaja

Meillä oli aikoinaan sellainen kissa, joka onnellisuuden hetkellä alkoi kuolaamaan. Siis sitä kuolaa todella valui. Jostain keksimme antaa neidille ihan oman rätin, mihin se pystyi onnellisuuttaan purkaa. Imi ja lutkutti sitä kuin pieni poikanen. Rätin nimesimme siis lutkurätiksi, ja rätti seurasikin neitiä hautaan asti.
Neidin poikanenkin oli kova kuolaamaan onnellisuuden hetkillä, mutta hän ei välittänyt mistään räteistä, vaan antoi kaiken kuolan rennosti valua.

3 viikkoa pennnun hakemiseen. Semmoinen pieni ja pörröinen. Halusivat luovuttaa sen vasta kymmenviikkoisena, mikä on mielestäni liian vanha, mutta he päättäköön kuitenkin. Pentu on siinä vaiheessa jo niin iso että ymmrätää jo pelätäkkin, eikä sopeutuminen välttämättä onnistu niin helposti kuin pienemmän pennun kanssa. Pieni pentu ei vielä ymmärrä ikävöidä emoaan ja sille riittää että on turvallinen ja hyvä olo. Eli masurapsulia ja ruokaa.

Meidän kolli teloi itseään itseään. Oli ulkona juossut keppiä päin ja rintaan tuli reikä. Emme siis nähneet tilannetta, mutta rupesimme nuuskimaan että haiseepas elukka oudolta. (Kun kissa satuttaa itsensä se rupeaa haisemaan...oudolta. En osaa kuvailla hajua.) Mutta emme vielä huomanneet mitään. Kolli oli vain onnellinen ja kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja leikki ja touhusi juttujaan. Sitten koirat rupesivat nuuskimaan sitä rinnan kohdalta ja silloin vasta huomasimme, että lapsella on reikä rinnassa. Puhdistimme aukon ja leikkasimme hieman karvaa että näkisimme kunnolla tilanteen. Se ei ilmeiseti ollu kipeä, kun kolli vain makasi sylissä eikä huomioinut käsittelyä. Saimme vielä samaksi päiväksi lääkärin, joka tuikkasi pikkejä ja antoi antibioottia. Tikkiä ei voinut pistää, kun haava oli vielä tulehtunut, mutta kuulemma ei se välttämättä tarvitsekkaan. No nyt tästä on jo kulunut viikko ja haava on tosiaan umpeutunut ja kolli jatkaa eloaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta kauhistuttavaa. Luulisi että olisi sattunut tuommoinen. Ja tuntee itsensä huonoksi omistajaksi kun ei heti huomannut että lapsessa on aukko. Mä en edes pysty ymmärtämään, miten sitä ei voinut huomata, sylissä kun kissa lähes alati on ja saa masurapsulia ja näin. Tietenkin, jos elukan käytös olisi muuttunut niin olisi heti alkanut hälytyskellot soimaan, mutta kun se oli täysin reipas oma itsensä. Kissat.

[Outolintu]

3 viikkoa pennnun hakemiseen. Halusivat luovuttaa sen vasta kymmenviikkoisena, mikä on mielestäni liian vanha, mutta he päättäköön kuitenkin. Pentu on siinä vaiheessa jo niin iso että ymmrätää jo pelätäkkin, eikä sopeutuminen välttämättä onnistu niin helposti kuin pienemmän pennun kanssa. Pieni pentu ei vielä ymmärrä ikävöidä emoaan ja sille riittää että on turvallinen ja hyvä olo. Eli masurapsulia ja ruokaa.

Et kai nyt puhu kissanpennusta?? Jos, niin on kyllä valistuksella vielä paljon matkaa. Kissanpentu nimenomaan tarvitsee emoaan piiitkään 6-8 viikon jälkeenkin, jossa iässä taas itsekkäät ihmiset ne haluaisivat kotiaansa sulostuttamaan. Kyllähän ne osaavat jo syödä omillaan, mutta sellaiset pienet kissamaiset asiat jäävät oppimatta. Tietty asia on hieman eri, jos kissa tulee toisten kissojen kaveriksi, voivat sitten opettaa kissatapoja. Mutten silti millään näe sitä syyksi riistää pennulta emoa ja etenkin pentukavereita liian aikaisin. Mun 12-viikkoisena tullut pentunen ei kyllä kaivannut emoaan vaan otti isomman kissan kaveriksi heti. On ollut hyvätapainen, tiennyt (lähes) rajansa leikkiessä, ettei pure tai raavi liian kovaa jne jne. Kaikki sitä, mitä emo ja pentukaverit kissalle opettaa.

Aina on kissat heitetty maailmalle 5-viikkoisena nyt ei vaan enää nykyään riitä syyksi. Suuri osa varmaan pärjää ihan hyvin kissana, mutta olen sitä mieltä, että paljon ongelmia jäisi syntymättä, jos annettaisiin kissanpennuille kissanpennulle tarvittava lapsuus.

[Nugat]

Olen kuitenkin asiassa edelleen hieman eri mieltä, vaikka Outolinnun linkissä on erittäin hyvät perustelut, että miksi vasta 12-viikkoisena. Nyt puhunkin omasta kokemuksestani ja havannoistani. Meillä on monia pentueita syntynyt, ja olemme huomanneet, että emot ovat yrittäneet viskata pentuja pois luotaan parin kuukauden iässä ja ovat hakeutuneet omiin oloihinsa pois pentujen luota. Ne ovat olleet suorastaan ärtyneitä isojen pentujen melskeessä. Tietenkin kissa-äideissä kuten ihmisäidessä (äh. Voikohan edes verrata ihmisiin? No menköön.) on luontaisia hoivavietti eroja, mutta miksi pitää isoja roikaleita emon kiusana, jos emo ei niistä enää välitä huolehtia? No, tietenkin pentueessa kissakavereiden keskellä saadaan oppia jos näin ruvetaan ajattelemaan.
Teksissä mainitaan, että liian aikaisin luovutetut kissat alkavat herkästi imeskelemään vaatteita ja näin, mutta monet kissat tekevät sitä, vaikka olisivat syntymästä asti asunneet samassa kodissa.
Sitten puhutaan aggressiivisuudesta, sisäsiisteysongelmista ja muista käyttäytymisongelmista. Anteeksi vain, mutta vaikka meille on pentuja hankittu jo 8-viikkoisena ja orpoja pentuja paljon aikaisemminkin, ei käyttäytymisongelmia ole koskaan ollut. Ehkä tuuria? Ken tietää. Voihan olla, että kun pentu saapuu muiden kissojen joukkoon, oppivat ne niiltä vielä käyttäytymään.
Käyttäytymisongelmia voi ilmaantua myös muista ympäristötekijöistä, joten aikaisin vieroittautumista ei voi syyttä kaikesta.

Sanon vielä, että eläinsuojeluyhdistyksen kehoitukset ovat varmasti oikeellisia, halutaanhan eläimistä huolehtia kunnolla ja niitä ohjeita onkin hyvä seurata. Pidän asiaa kuitenkin hivenen varmanpäälle juttuna, mutta se on minun mielipiteeni.

[Sippura]

Tuosta kuolaamisesta vielä: viestittelin poikien kasvattajan kanssa, ja kuulemma
Sulon velipoika (joka jäi kasvattajalle) on ihan samanlainen, sekin kuolaa tyytyväi-
syyttään. Drooling runs in the family

Harmittelin täällä aikaisemmin sitä, että poikien ruokkimisesta ei tule mitään kun
ne hyppivät pöydille ja änkeävät ruokakupille ennen aikojaan. No, jouluna otettiin
kovat keinot käyttöön ja tuotiin keittiöön suihkepullo - ja kyllä on sällit rauhoittu-
neet kun huomaavat, että vettä tulee nenille jos ne hyppäävät ruoka- tai työpöydil-
le

Ero oli ihan uskomaton jo yhden suihkepullopäivän jälkeen. Nykyään ruuan voi antaa
niin, että kissat ovat keittiössä ja ne malttavat odottaa lattialla ruuan antamista. Siis
niinku omg Kovaa huutoa ja käskytystähän sieltä lattianrajasta edelleen kuuluu,
mutta se on pientä aikaisempaan rähinään verrattuna.

Tuosta metelöinnistä tuli vielä mieleen, että on ollut hienoa huomata miten molemmilla
kissoilla on täysin omat tapansa jutella. Sulon ääntely on enimmäkseen sellaista kujerta-
mista ja Toivon ääntely laulamisen tapaista, hentoa ujellusta. Saas nähdä rupeavatko nuo
maukumaan kunnolla jossain vaiheessa vai jääkö ääntely tuollaiseksi aika erikoiseksi hö-
pöttelyksi

[shaana]

Meilläkin on tolloilla aivan erilaiset äänet. Toisaalta Typyhän on hieno nainen, joten hänen ääntelynsä on hentoa tyttömäistä miukumista - silloin kuin hän on jotain vailla. Kun ei kaikki tapahdu mielen mukaan, ilme muuttuu häijyksi ja ääni kiukkuiseksi. Poitsu ei osaa kunnolla maukua, se on semmoista käheää jutustelua, jonka matkiminen ei ole kovin vaikeaa. Yleisin äännähdys Poitsulta onkin Nnjjähh.

Voivoi, kauhea ikävä tulee kissoja kun ajattelee niiden ilmeitäkin äännellessään. Systeri vielä uhosi, että ei luovu enää kissoista, kun on niin kivaa kun kämpässä on elämää ja viihtyvätkin hyvin. Ennen reissuun lähtöä kuitenkin huomasin, etten osaisi olla yhtään kotosalla ilman kisuja, viimeisenä yönä ei paljon tullut nukuttua tyhjässä kämpässä.

[Annis]

Meidän vanhempi ruova kuulostaa yleensä enemmän pululta kuin kissalta ja kun tulee kotiin, se tervehtii päästämällä sellaisen naks äänähdyksen. Nyt se on taas innostunut pitämään öisiä konsertteja ja sitä ääntä ei voi oikein millään kuvailla
Poika puhuu paljon enemmän meillä, yleisin ääni minkä se päästää on tosi kävä MJÄÄÄÄÄÄÄ. Ja jos se on tosi onnellinen tai innoissaan ni päästälee jonkinlaista pulumuista kurinaa.
Mitään normaaleja kissaääniä en oo sitten noilta kuulutkaan

[puolikarkea]

Eikö kellään enää ole kissaa, joka maukuu?

[shaana]

Eikö kellään enää ole kissaa, joka maukuu?

Tulikin tuosta mieleeni, että osaavatpahan ne. Autossa! Kisut ovat yleensä nuo lyhyet matkat (muutot Äiskälle tai systerille) valjaat päällä autossa, mutta siis muuten vapaana. Eivät ole kovin tottuneita autoiluun, mutta voi taivas sitä jostain hyyyyvin syvältä kumpuavaa maukumista! Tuo on ainoa tilanne, jossa en satavarmasti erota kisujen ääniä toisistaan. Perjantaina sitä saa taas kuunnella.. ihanaa!

[Nugat]

Meidän kissalta on aina päässyt vain pieni piu. Sen kanssa pystyy keskustelemaan, kun kiljaisee vaan, että piu! Sitten se vastaa piu. Sen myös äkkiä ulkoolta sisälle, kun ovella huuta piiiiu-viu! En ole uskaltanut ajatella loppuun sitä, miltä se mahtaa naapureista kuulostaa.
Poikkeus on, kun katti on jostain syystä shokissa ja haluaa äkkiä ulos, silloin pääsee räääy.

Nyt en edes muista, mikä meidän kissoista on sanonut varmasti miau. Kai joku sentään?

Muoks! Haa! Shaanan viestin ansiosta muistin! Tosiaan. Autossa! Silloin se miau pääsee syvällä rintaäänellä. Silloin ollaan niin kissaa että.

[Sippura]

Eivät ole kovin tottuneita autoiluun, mutta voi taivas sitä jostain hyyyyvin syvältä kumpuavaa maukumista!

Tunnistan metelin, se on aika älyttömän karmivaa! Pojat oli 13-viikkoisia kun
haettiin ne puolentoista tunnin ajomatkan päästä kotiin, ja jo silloin takapen-
kiltä kuuluva mouruaminen oli jotain niin sydäntäriipaisevaa, ettei mitään jär-
keä Miten sellaisista pienistä pennuista voi lähteä ääni kuin Manaajassa?

Ja nyt olen yrittänyt pistää merkille, että olisiko niitten ääntely muuttunut sel-
laiseksi kunnon kollimouruamiseksi iän myötä, mutta vielä ei ole niin käynyt.
Sitten kun niin käy, niin otan kuumanlinjan eläinlääkärille auki ja tilaan 2 kap-
paletta niitä poikakissoille ikäviä leikkuuaikoja

[shaana]

Miten sellaisista pienistä pennuista voi lähteä ääni kuin Manaajassa?

Tuntuu lähtevän näistä ei-niin-pienistä, reilut 7-vuotiaista tolloistakin. Olen joskus ehdotellut, että koskas otetaan kisut mukaan lapinmatkaan, kun autossa ei niin kovin montaa tuntia tarvitse viettää. Mahtaisivatkohan manata äänensä käheäksi?

[Kibaya]

Eikö kellään enää ole kissaa, joka maukuu?

Täällä on. Neleya maukuu oikein kovasti ruokakippoa kohti. Ja nimenomaan maukuu, huutamalla. Shinya enemmänkin määkii ja nasaalilla äänellä Mjääääittelee.
Kyllä ne vähän muitakin ääniä pitää. Nellu pitää sitä puluääntä joskus hellyydenkipeänä. Myyy taasen puhuu vain pulua ja pieniä miu-ääniä. Ei se uskalla, kun isommat pitää huolen siitä ääntelystä.

Miten teillä kehrätään?
Nellu kehrää vain itselleen, Shinya kehrää nukkumaan käydessään ja Myyy kokoajan. Kissathan kyllä kehrää ihan pelkästä katseesta ja kuollessaan usein kehräävät rauhoitellakseen muita, mutta noi kehrää ihan kummallisesti mun tajuntaan.

Ai niin. Shinya usein vastaa, jos mä yskin. Se päästää sellaisen pienen mjän-tyyppisen äänen ja näyttää hyvin tyytyväiseltä itseensä. Paheksuu/sanoo terveydeksi tms. mutta hauskaa se on .

[Annis]

Oisko kellään hyvää ideaa miten saada kissa laihtumaan? Varsinkin kun toinen kissa ei laihtumista kaipaa ollenkaan, se on ihan hirveä rääpäle, vaikka syökin kunnolla. Toinen kissa painaa jo noin 7 kiloa ja ei perusruumiinrakenteeltaan ole mitenkään iso, se on vaan ihan hirveä läski. Enkä mielestäni edes ruoki kissoja mitenkään paljon. Erillinen ruokkiminen ei mun kissoille sovi, koska ne on tottuneet syömään samasta kupista, vaikka eri aikaan tosin, vanhempi antaa pienen syödä eka ja sit menee itse syömään. Raksuja meillä on tosi koko ajan, mutta niitä ei meidän kissoilla mene edes kovin paljoa, märkäruokaa ne saa kahdesti päivässä ja sitäkään ne ei saa kuin vajaan sellaisen peltipurkin päivässä.
Enkä mä sit oikein tiedä mitän sille liikuntaakaan lisäis, se ei oikein tykkää käydä ulkona, riittää yksi auto tai polkupyörä tai kävelijä ja sitten pitää päästä takaisin sisälle. Ja sisällä se kuitenkin liikkuu suht paljon, ruttaavat kaikki mahdolliset matot noin sata kertaa päivässä ja vanhempi leikkii seitsemän vuotiaaksi mun mielestä aika paljon, tai oikeastaan aina kun sitä leikittää.

[shaana]

Miten teillä kehrätään?

Harvemmin kehrätään ilman kosketusta, mutta silloin tällöin niinkin. Poitsun kehrääminen on kovaäänisempää, innostuksissaan aaltomaista voimakkuudeltaan. Punkassa esmes aamuisin se on sellaista tasaista jurrutusta. Typy on hiljaisempi kehrääjä, ja muistuttaa vähän dieselauton käymistä. Molemmilla kehrääminen voi alkaa ihan minimaalisesta jutusta ja saattaa loppua kuin seinään.

Kisut ovat viime öinä tutkineet omaa kotiaan tarkemmin kuin aikoihin. Hetken aikaa ihmettelin eilen aamulla vessaan marssiessani, että miksihän lattiakaivon kansi on pois paikoiltaan. Laitoin paikalleen, mutta tänä aamuna taas sama juttu. Kaivosta puhaltelee hiljalleen viileämpää ilmaa, kai kissat sitten haluavat tutkia, josko siellä olisi jotain muutakin.

Olenko muuten maininnut Typyn mieltymyksestä koruihin, kelloihin ja muihin esineisiin, joita ihminen saattaa itseensä ripustaa? Kelloja se tykkää järsiä ja koruja juu, samalla kehrätään tietysti kovin ja pusketaan. Systeri kertoi, että joinakin öinä oli hankaluuksia nukkua, kun Typy on vähän väliä narskuttamassa korvakorua tai jotain. itsellä ei onneksi öisin ole kelloja tai koruja, paitsi nämä huulilävistykset, eikä niihin ole kissa tarttunut onneksi aikoihin - se ei ole järin mukavaa.

[elegia]

Miten teillä kehrätään?

Meillä tyttö kehrää vähemmän ja hiljempaa kuin poika. Tyttö kehrää ihan hassuista asioista, mutta yleensä kuitenkin ihmisen läheisyydessä. Ei kuitenkaan välttämättä silityksestä, vaan sillä on esimerkiksi tapana hyökätä mun päälle pörisemään kun menen nukkumaan ja saan peiton kiskaistua päälleni.
Poika taas kehrää kovin runsaasti ja kovalla äänellä, aaltomaisesti. Välillä se sen kehräys nousee oikein korkeallekin,
se on hassua. Se alkaa kehrätä helposti kosketuksesta, mutta myös ihan muuten vain. Tulee viereen makaamaan ja alkaa armottaman pörinän. Aamulla se asettuu mun rintakehän päälle ja käynnistää moottorin. Kenties joku vihje?

Ai niin. Shinya usein vastaa, jos mä yskin. Se päästää sellaisen pienen mjän-tyyppisen äänen ja näyttää hyvin tyytyväiseltä itseensä. Paheksuu/sanoo terveydeksi tms. mutta hauskaa se on .

Joo. Meillä tuo kollipoika kanssa vastaa mun aivastuksiin. Just sellaisella "mjäh"-tyyppisellä äännähdyksellä.

Meillä myös auotaan kylpyhuoneen lattiakaivoa. Entiedä, mikä siinä mahtaa olla niin hienoa, mutta en ole järin ylpeä siitä puuhasta. Eipä se mikään maailman siistein paikka taida kuitenkaan olla tassuilla loirimiseen. Vaikka eipä nuo taida sieltä mitään kaivaa, kunhan leikkivät sillä ritilällä. Ehkä se on vaan hauskaa irroittaa paikaltaan.

Hassua on tietysti myös se, että kun menen suihkuun, niin kissat ovat kytiksessä oven takana. Sitten kun tulen pois suihkusta, niin nämä säntäävät salamana lämpöiseen suihkunurkkaukseen vesipisaroita ihmettelemään ja istumaan. Mutta se on kai aika perusjuttuja kissaperheessä.