En minäkään eläinlääkäri ole, mutta noin äkkiseltään kuulostaa kyllä täydelliseltä sonnalta! Bakteereiden tarttuminen ei kyllä käsittääkseni tee minkäänlaista eroa sukupuolen välillä, vaan bakteeri tarttuu jos on tarttuakseen, eikä erottele, onko kyse uros- vai naaraspuolisesta isäntäeläimestä. Oletteko ihmisillä kuulleet bakteereista/viruksista (joka herpes muuten on), joka tarttuisi vain miehiin tai vai naisiin? Ei kai kissa nyt niiiin kaukana ole meistä, noin bakteerin kannalta katsottuna, että ne olisivat jotain sukupuolispesifisiä kantoja tehneet.
Mikä saattaa olla jutun taustalla, on sama kuin ihmisilläkin, eli että uroksilla on pidempi virtsaputki kuin naarailla, joten bakteerien pääseminen rakkoon on epätodennäköisempää. Mutta kyllä kolleilla esiintyy virtsatietulehduksia. Se, mikä on kurjaa, on idiopaattinen kystiitti, eli virtsatietulehdus, joka ei ole bakteeriperäinen, mutta jolle ei löydy oikein mitään syytä. Sitä ei tietenkään voi antibiootein hoitaa. Vaan kun koskaan ei voi tietää! Vaikka olisikin harvinaisempaa, että kollikissalla on bakteeritulehdus, niin se on kuitenkin helpoin syy hoitaa! Jos verrataan siihen, että ensin kiroillaan kissaa puoli vuotta ja pahimmassa tapauksessa rankaistaan sitä väärään paikkaan pissaamisesta ja sitten selviääkin, että sillä on ollut tuskallinen tulehdus koko ajan, jonka olisi voinut hoitaa tavallisimmin viikon antibioottikuurilla, niin ei ole kauhean iso vaiva sitä pissaa tutkituttaa. Sanoi joku ell mitä hyvänsä. Käsittääkseni suurin osa eläinlääkäreistä sanoo muuta ja kehottaa tutkimaan ensin fyysiset syyt alta pois, ne ovat kuitenkin yleisempiä kuin päänsisäiset viat.
Virtsakivi-nappulat sisältävät useimmiten DL-metioniinia, joka on aminohappo, joka tekee virtsan happamaksi. Virtsakivet muodostuvat useimmiten liian emäksisissä olosuhteissa ja happamuudella pyritään estämään niiden muodostuminen. Vaan liian hapankin virtsa altistaa kitelle, siksi kohtuu kaikessa. Monilla kissoilla ravinnon vilja nostaa virtsan pH:ta ja siksi raakaruokitut tai viljatonta teollista syövät kissat ovat monesti parantuneet virtsakivikierteestään. Ei sekään nyt mikään idioottivarma ratkaisu ole, eikä lie tieteellisesti todistettu. Kuten on ehkä jo käynyt selville, suhtaudun hyvin skeptisesti nappuloiden sopivuuteen kissan ravinnoksi, ja mielestäni on hieman ristiriitaista, että virtsakivien ehkäisyyn syötetään ensin viljaa (nappulat sisältävät käytännössä aina viljaa) ja sitten lisätään sinne virtsaa happamoittavia aineita. Sitä en tiedä, minkä lääkäri on nimennyt kolmanneksi aineeksi noissa nappuloissa, itse en ole ainakaan kuullut metioniinia käytettävän herpeksen hoitoon.
Lisäksi virtsakivet ja virtsatulehdus ovat kaksi eri asiaa, vaikka voivatkin esiintyä myös yhtäaikaisesti. Virtsatulehdus hoituu yleensä lyhyellä kuurilla, mutta kivet pitää saada liukenemaan pois pikku hiljaa ja hoito/ennaltaehkäisy on usein elinikäinen prosessi.
Näissä on mm. hyvin koottuna omistajien kokemuksia. Huomaa, miten monenlaisia hoitoja voidaan tarvita, ennen kuin tuloksia saavutetaan. Ja on siellä kollikissoiltakin diagnosoitu bakteeritulehdus.
Ketju nro 1Ketju nro 2Erään kissanomistajan kotisivut Hän puhuu paljon asiaa. En väitä absoluuttiseksi totuudeksi, enkä usko, että mikään ohje eläinten kanssa pätee aina ja kaikkialla, mutta hyviä ajatuksia ja selviytymistarinoita. Pissavaivajuttua pääsee lukemaan Kissanpidon kivijalka-linkin alta.
“I meant," said Ipslore bitterly, "what is there in this world that truly makes living worthwhile?"
Death thought about it.
Cats, he said eventually. Cats are nice.”