Teksti sisältää itsekseen pohdikelua ja huokailua.
Mä oon kovasti kovasti yrittäny löyttää itselleni sitä täydellistä meikkivoidetta ja puuteria. Mutku mun iho on niin vaikea.

Toisaalta erittäin, erittän kuiva iho, mutta pinta rasvainen. No. Jos tämä tytsy sitten tyttöilyn vallassa jotain voidetta hivenen taputtelee hipiälleen, niin näyttää että nukkuisin raastinraudan päällä. Eli naama on yhtä hilsettä. Mutta rasvainen. Olen yrittänyt kuoria, puhdistaa ja käyttää säännöllisesti kosteuttavia tuotteta. Mutku.

Todennäköisesti mä en vain osaa. Tai löydä oikeita tuotteita. Ja kun oikesti en ihan älyttömästi ole kiinnostunut asiasta, niin ei oikein jaksa paneutua. Ja kun iho on muuten suht hyvässä kunnossa, ainakin finnejä jos yksi kerran kuukaudessa putkahtaa, niin en siihen kuole. Mutta harmittaa, kun ei voi meikata kunnolla silloin kun hotsittaisi.
Nyt olen parina päivänä yrittänyt perehtyä asiaan.

Sillä kun olin nuuskimassa eräässä kaupassa kropparasvoja, testasin samalla meikkipuuteria, joka oli täydellisen sävyistä ja tuntuista eikä kuivunut kasaan. Olisin tahtonut koittaa kunnolla kasvoille, mutta en sitten kehdannut.

Ajattelin kuitenkin rohkaista itseäni ja mennä oikeasti kokeilemaan joku päivä, sillä alkutuntuma tuotteeseen oli aika hyvä. Hinta oli aika hurja opiskelijan budjettiin, mutta maksan kyllä jos puuteri osoittautuu hyväksi.
Ongelma ei tietysti ratkea tällä, sillä täytyisi oikeasti paneutua ihonhoitoon ja siihen kuuluviin mönjiin, mutta kärsivällisyys ei riitä juuri nyt.

Harmittaa jo valmiiksi, että ostan tuotteen, joka myöhemmin osoittautuu epäsopivaksi. Vähän käytettyjä purkiloita on muutenkin kaapit täynnä. Mutta kun sitä meikkiä ei huonolle iholle voi suoraankaan laittaa.
Näin siinä sitten käy, kun ei varhaisteininä ollut yhtä kiinnostunut meikkaamisesta kuin muut ja seurannut muiden pähkäilyä asiasta. Joutuuko tämänkin opettelemaan kantapään kautta vanhalla iällä.
