Kakkavaippaketju

[Kati]

Ajan sukulaisia hermoromahdukseen kun en suostu pinkillä tai sinisellä paljastamaan vauvan sukupuolta.

Tästä voisi päätellä, että itse siis tiedätte sukupuolen? Jos joskus lapsia hankkisin, mä en kyllä haluaisi tietää, kun se on vähän kuin kurkkaisi joululahjapakettiin ennen joulua.

Me ollaan juteltu tästä Miehen kanssa vastaisuuden varalle, ja tää on ehkä ainoa asia missä meillä menee sukset täysin ristiin. Mä haluaisin sitten joskus aikanaan ehdottomasti tietää, Mies ei missään tapauksessa.

Lumikki päättelee oikein, tiedämme sukupuolen. Lääkärin sanoin 95% varmuudella.

Minäkin luulin, olin täysin vakuuttunut, etten halua sukupuolta tietää. Kanssanisäkäs taas halusi. Riitaa emme saaneet aikaiseksi, koska ensin vaikutti siltä, että vauva itse haluaa merkkinsä salata, muljahteli sen verran ovelasti ultrassa. Kun kuitenkin tuli mahdollisuus asiasta udella, en pystynytkään olemaan kysymättä. Uteliaisuus on viheliäinen tunne.

Tavallaan se helpotti, nyt osaa suunnata ajatuksia jotenkin todentuntuisemmin tulevaan. Ja nimipohdinta helpottui puolella. Vaikka sitä on aina luullut tietävänsä miten mahdolliset lapsensa nimeää, ei se olekaan niin yksinkertaista. Sitähän pitää tietää ketä on nimeämässä. Ei se ole vain vauva vaan The Vauva.
Nimen suhteen olemme nyt valmiita. Kummassakin vaihtoehdossa. Olettaen, että The Vauva sitten näyttää siltä kuin nimekseen ajattelimme. Voihan se olla, ettei hän olekaan yhtään suunnitellun nimen näköinen.

Joulupakettijännitystä sukupuolen tietäminen ei sitten kuitenkaan vienyt, vaikka niin itsekin aikaisemmin ajattelin. Sehän on ihminen, kokonaisuus, joka on jo nyt eräällä tavalla valmis tyyppi, jolla on luonne ja temperamentti ja hiusten harmaantuminenkin jo määrittynyt. En minä tiedä hänestä vielä oikeastaan mitään.

Sippuran kysymykseen omista tuntemuksista sukupuolen suhteen. Aika monella ihan oikeasti tuntuu olevan se oikea tuntemus sukupuolesta. Moni on tiennyt sukupuolen ihan vain kuulostelemalla itseään. Ja sitten varmaankin yhtä moni tuntee väärin.
Meillä oli molemmilla oma olomme, samansuuntainen kyllä. Vauva päätti kuitenkin ihan itse.

En tiedä kuinka paljon siihen sukupuolituntemukseen liittyy alitajuisia toiveita ja odotuksia, omia ja muiden asettamia. Aikamoisessa odotusten, ohjeistusten ja tietämisten tulituksessa odottava kuitenkin elää. Vaikka itse koettaisi pitää pään kylmänä, olla toivomatta tai uskomatta, niin ehkä ihan huomaamattamaan sitä ajatuksiaan niiden odotustenkin mukaan suuntaa. Huomaan itsessänikin tätä, vaikka aika jukuri asioiden suhteen olen.

Tirilin jälkeen voin vielä lisätä. Juuri noita odotuksia, oletuksia ja tietämisiä tarkoitan. Kaikki on niin varmoja miten homma menee. Vauvat on kuitenkin ovelia ja voivat yllättää.
Toinen juttu on se, että sama maha on tunnin välein tyttöä tai poikaa, riippuu siitä kuka katsoo ja mistä kulmasta.

[ahkera]

Mulla on hyvin vahvasti tyttöolo. En tiedä mistä se johtuu, mutta ehkä miehekkään poikaolon vastapainoksi olen kehittänyt sellaisen, että ainakin toinen olisi oikeassa Joulukuun alussa olisi sitten mahdollisuus tyypin itsensä paljastaa eikä vieläkään olla päätetty, että tahdotaanko edes tietää.

Oksuolo on hieman helpottanut. Parin päivän täyshyvinvoinnin jälkeen harrastan taas aamuisin ja välillä öisin vatsanesteitä, mutta koska päivisin ruokahalu on ihan normaali, jaksaa huomattavasti paremmin. Tänään kuvittelen jopa töitten jälkeen jääväni kaupungille syömään. Saa nähä kuin käy.

[Sippura]

[Minäkin luulin, olin täysin vakuuttunut, etten halua sukupuolta tietää. Kanssanisäkäs taas halusi. Riitaa emme saaneet aikaiseksi, koska ensin vaikutti siltä, että vauva itse haluaa merkkinsä salata, muljahteli sen verran ovelasti ultrassa. Kun kuitenkin tuli mahdollisuus asiasta udella, en pystynytkään olemaan kysymättä. Uteliaisuus on viheliäinen tunne.

Tavallaan se helpotti, nyt osaa suunnata ajatuksia jotenkin todentuntuisemmin tulevaan.

Noin minäkin olen asiaa pohtinut. Sukupuolen tietämisen jälkeen ei kyseessä
olekaan enää "vain" vauva, vaan konkreettisesti meidän tytär tai meidän poi-
ka. Niin, siis jos tulokas suostuu asian paljastamaan ja asia on lääkärin ha-
vaittavissa

Ja ahkera, eikös sitä sanota, että tyttö tuo äidilleen pahan olon raskausaikana?
Okei okei, nää nyt on taas näitä uskomuksia, mutta sun kohdalla tuo voisi osua
kohdilleen paremmin kuin hyvin...

[Kaarina]

Sehän siinä sitten on, ettei ihan varma sukupuolesta voi olla. Kuten Katikin kirjoitti, lääkärin sanoin 95% varmuudella. Tiedän kaksikin tapausta, joissa sukupuoli oli ultrattu ihan varmasti tytöksi. Molemmet tutut olivat sitten ostelleet mekkoja ja yllätys olikin melkoinen, kun molemmissa tapauksissa syntyikin poika. Itse en varmasti sukupuolta haluaisi tietää, mutta pidätän oikeuden muuttaa mieltä tarvittaessa.

[Wildchild]

Ja ahkera, eikös sitä sanota, että tyttö tuo äidilleen pahan olon raskausaikana?
Okei okei, nää nyt on taas näitä uskomuksia, mutta sun kohdalla tuo voisi osua
kohdilleen paremmin kuin hyvin...

En ole Ahkera, mutta vastaan silti.
Mun kohdalla tuo ei kyllä pitänyt paikkaansa. Molemmista muksuista voin enemmän ja vähemmän
pahoin koko ensimmäisen kolmanneksen, ja molemmat olivat poikia.

Ja tuosta sukupuolen etukäteen tietämisestä. Esikon sukupuolta emme tahtoneet tietää ennen
syntymää, mutta viimeisellä lääkärikäynnillä paria viikkoa ennen laskettua aikaa, lääkäri ultrasi
vähän liiankin tarkkaan ja tämä mamma tutkaili sitä ruutua vähän liiankin tarkkaan, joten pallithan
siellä näkyi.
Pikkukakkosen sukupuolen saimme tietää (kun tahdoimme) 100%:n varmasti istukkatutkimuksen
tulosten yhteydessä. Jotenkin oli helpompi suunnitella tulevaa, lähinnä siten pitääkö laittaa esikon
vaatteet pysyvästi kaapin pohjalle ja ostaa vaaleanpunaista.

Nyt jännään kälyni puolesta. Hän odottaa neljättä lastaan syntyväksi ensi kesänä ja itseasiassa varmaan
koko miehen puolen suku jännittää tuleeko nyt se toivottu poika, vai onko tulokas perheen neljäs tyttö.
Kälyni tuntien he ottavat selvää etukäteen asiasta, utelias ihminen kun on.

[Kati]

Sairaan aktiivinen ketju. Oisko liian henkkoht aihe sitten kuitenkin?

No, täällä on nyt siirrytty yksi pykälä eteenpäin ja ollaan vanhempain- eli tutummin äitiyslomalla. Mitään siirtymäriittejä ei ollut, töissä kävin pikaisesti pyörähtämässä todeten, että ensi kerralla saavun vankkureiden kanssa, pärjäilkää.

Itse otsikosta. Kestovaipat. Tahtoisin kovasti koettaa kestovaippailua. Idean tasolla se on ideaalinen, eikä se käytäntökään kuulemma oikeasti ole niin vaikea kuin se vaikuttaa. Samaa vaipanvaihtoa kuin normaalistikin, kertakäytöt vain nakataan roskakoriin ja kestot pyykkikoriin. Pyykin ripustaminen on vauvaperheessä arkea muutenkin, vaipat menee siinä samalla.
Mutta ne toimet tässä ennen kuin itse toiminta alkaa tuntuu hankalalta. Nyt pitäisi miettiä minkätyylistä kestoa ottaisi ja vähän ehkä yllättäenkin niissä se valikoiman kirjo on huomattavasti kertakäyttövaippoja laajempi. Kestot vaatii kertakäyttöjä enemmän ennakkovalmisteluja. Huomaankin koko ajan lykkääväni asiaan pontevasti tarttumista ja alkaa jo hiipiä pelko persiiseen, että annan periksi koko urakalle. Asiaa ei helpota kestovaippailijoiden suositus "kannattaa ottaa useampia malleja koetettavaksi, vain koettamalla tietää mikä itselle ja vauvalle sopii".

Muutos kuukauden takaiseen on se, että nyt meillä näyttää siltä, että uusi asukas on tulossa. Pieneksi ihmiseksi hänen tavaransa tarvitsevat paljon tilaa.
Puolimetriselle ollaan myös kauppaamassa ihan kaikkea mahdollista. Se tavaramäärä on ihan tolkuton, hyvä että vanhemmat syleineen joukkoon mahtuu.

[Wiggin]

Itse otsikosta. Kestovaipat. Tahtoisin kovasti koettaa kestovaippailua. Idean tasolla se on ideaalinen, eikä se käytäntökään kuulemma oikeasti ole niin vaikea kuin se vaikuttaa.

Noh.. yritetäänpä nyt jotain..

Voin sanoa että kannatti kokeilla. Siitä lähtien kun toukka rymähti tupaan, lyötiin kestovaippaa päälle. Eikä se ollut edes vaikeaa. Kaikenlaisia komboja tuli kokeiltua. Harsoja, villahousuja, erilaisia kuoria ja täytteitä. Parempi puolisko niitä värkkäili ompelukoneella kun mallikappaleita sai käteen ja huuto.net oli ystävä. Itsetehdessä oli myös se etu että päällikankaista sai todella katu-uskottavia, kun Rantarock '94 t-paita koki nousun fenix-linnun lailla kestovaipan muodossa . Omaksi suosikikseni osottautui kombo ihanmitätahansa imuosaksi, fleece-roikale peppua vasten ja tämän päälle nestettä läpäisemätön kuoriosa. Fleece-imuosa setit tuli kasattua siinä samalla niitä narulta kuivumisen jälkeen poimiessa, joten sen jälkeen se oli pitää ja päästää. Villahousuja en oikein diggaillut. Ne tuppasi olemaan hieman epävarmoja tavaralaadun 2 kanssa. Eli sitä shaissea oli sitten varpaista kaulaan asti . Tai sitten en vaan osannut.

Sen verta repeilimme ekologisuudessa, että reissuilla oli mukana vaipat mallia kertakäyttö. Vaikka kuinka on farmariauto, niin yhdistelmä 2 aikuista, 1 lapsi, koira, rattaat + muu tavara ei enää mahduttanut sekaansa haisevaa pyykkivuorta.

Ainiin. Vaippasankona toimi allekirjoittaneen varastosta esiinkaivama 25 litran viinin käymisastia. Ja voin sanoa että jos siihen olisi vesilukon laittanut, niin varmasti olisi pulputus käynyt. Ammoniakin haju tuli kyllä tutuksi Niin.. ja tuossa kovimman vaippasesongin aikaan käytiin kaverin kanssa pyörähtämässä paikallisella kaatopaikalla. Jotenkin se helvetinmoinen vaippavuori siellä metsän keskellä pisti mietteliääksi. Ja sai toteamaan sen että oikeilla jäljillä ainakin itse ollaan

Ei tästä varmastikkaan apua ollut. Mutta ainakin sen verran voin kannustaa, että jos tuohon hommaan minä olen taipunut, niin onnistuu se muiltakin. Ei se todellakaan ole ajasta kiinni vaikka siihen niin monesti vedotaankin.

[Kati]

Itsetehdessä oli myös se etu että päällikankaista sai todella katu-uskottavia, kun Rantarock '94 t-paita koki nousun fenix-linnun lailla kestovaipan muodossa.

Siinähän on tuplashaisset! Tai siis...
Tämähän on yksi niitä kestoilun lisäviehkouksia. AC/DC pikkuihmisen takapuolessa saa väistämättä hymyn kasvoille. Saa nyt nähdä riittääkö kädentaidot. Ja ainahan on all-in-one kestot. Jos rahaa miettii niin niilläkin kuulemma säästää yli tonnin vaippakuluissa.

Sen verta repeilimme ekologisuudessa, että reissuilla oli mukana vaipat mallia kertakäyttö. Vaikka kuinka on farmariauto, niin yhdistelmä 2 aikuista, 1 lapsi, koira, rattaat + muu tavara ei enää mahduttanut sekaansa haisevaa pyykkivuorta.

Näin sen olen itsekin ajatellut, miinustettuna koiralla. Nyt on vielä tullut markkinoille niitä puoliekokertsejä, jotka kyllä maatuu, mutta joita ei voi laittaa biojätteeseen. Niillä hoidettais sitten mummolat ja muut kyläluutailut.

Vaippasankona toimi allekirjoittaneen varastosta esiinkaivama 25 litran viinin käymisastia. Ja voin sanoa että jos siihen olisi vesilukon laittanut, niin varmasti olisi pulputus käynyt.

Oli virhe kertoa tämä kanssanisäkkäälle. Reaktio oli painokelvotonta ja silkkaa yökintää.
Meillä on ihan todellinen tuo vaipansäilömisogelma, koska kylppäritila on ahdas. Täytyy kai käyttää vähän tiuhempaan pesukonetta. Kun eihän niitä joka kerta tarvitse supertehokkaasti pestä, koneen pika- JA samalla eko-ohjelma riittänee ja välillä sitten tehokkaampi pesu.

Ei tästä varmastikkaan apua ollut. Mutta ainakin sen verran voin kannustaa, että jos tuohon hommaan minä olen taipunut, niin onnistuu se muiltakin.

Oli apua ehkä enemmän kuin arvaatkaan. Tähän asti olen kuullut/lukenut vain äitien kommentteja. Ensimmäinen mies äänessä. Olen ymmärtänyt, että useissa perheissä kestoilu on loppunut heti alkuunsa miehen vastustukseen, mutta tämä oli kannustava esimerkki. Ja samalla sen kai opettelee kuin muutoinkin vaipanvaihdon. Ei kanssanisäkkäällä siitä aiempaa kokemusta ole.

[Sade]

Tein joskus jonkun ympäristöjärjestön (en muista minkä, mutta jonkun ihan vakavasti otettavan kuitenkin) sivuilla jonkun Kuinka paljon tiedät ympäristöasioista -testin, jossa oli erilaisia vättämiä, joihin piti sitten vastata, ovatko totta vai tarua. Yksi väittämä oli "Kestovaipat ovat ekologisempia kuin kertakäyttövaipat". Napsautin tietysti totta-nappulaa, ja hämmästyin suuresti kun testi sanoi minun vastanneen väärin. Perustelu väitteen epätotuudellisuudelle oli se, että vaikka kestovaipoista ei tule jätettä, vaippojen pesemiseen kulutetut vesi- ja pesuainemäärät ovat yhtä lailla ympäristöongelma kuin jätteet.



Kovin hämmentävää, koska yleensä missään ei kyseenalaisteta kestovaippojen ekologisuutta. Ainakaan itse en ole huomannut - en tosin ole etsimällä etsinytkään tietoa asiasta. Mutta tuosta testistä tuli jälleen kerran sellainen olo, että aina ei ole kauhean helppo yrittää tehdä mahdollisimman ekologisia valintoja, koska tilanteet eivät ole yksinkertaisia tai yksiselitteisiä, koska ei voi ottaa huomioon vain yhtä muuttujaa.

Maatuvaa kertakäyttövaippaahan ollaan käsittääkseni koko ajan kehittämässä: se kai sitten olisi onnistuessaan se paras ratkaisu.

[Kati]

Yksi väittämä oli "Kestovaipat ovat ekologisempia kuin kertakäyttövaipat". Napsautin tietysti totta-nappulaa, ja hämmästyin suuresti kun testi sanoi minun vastanneen väärin. Perustelu väitteen epätotuudellisuudelle oli se, että vaikka kestovaipoista ei tule jätettä, vaippojen pesemiseen kulutetut vesi- ja pesuainemäärät ovat yhtä lailla ympäristöongelma kuin jätteet.

Itse olen törmännnyt samaan väittämään ja kysyinkin asiasta yhdessä kestovaippainfopisteessä. Ekologisuus ei ole ollenkaan yksiselitteinen. Asiaan voi kuitenkin vaikuttaa pesuainevalinnoilla ja myös pesutavalla. Joka kerta ei todellakaan tarvitse rumpsuttaa koneella sitä teho-ohjelmaa ja pikkupissat saa jopa käsihuuhtelulla pois.
Villan kanssa on vielä ihan omat kuvionsa, sitähän ei edes varsinaisesti pestä, vain huolletaan.

Eikä vaipat ole ainoa asia, jossa ekologinen tai eettinen valinta olisi yksinkertaista tehdä. Ottaa nyt vaikka sen perinteisen espanjalaisen ja kotimaisen tomaatin puntariin ja saa päänsä kipeäksi. On toisaalta ja on toisaalta.

Kestovaipan käyttöön voi tietysti olla myös muita kuin ekologisia syitä, herkkää ihoa hautova muovi ja raha nyt ainakin. Parin tonnin säästö vaippakuluissa voi houkuttaa, vaikka sitten sitä pesuvettä enemmän menisikin. Ne kauppakuitit on tietysti helpompi räknätä kuin erotella vesimaksusta vaipanpesusta syntyneet kulut.

Onni onnettomuudessa. Vaipatustapa ei ehkä kuitenkaan ole se tuskaisin tai ratkaisevin asia lapsen kanssa eläessä.

[sybe]

"Hieman mua hämmentää tuo syben käden kipeytyminen. "
Jäi mainitsematta että meillä on kaksi vaippa ikäistä.2v ikäinen tosin jo luopui päivävaipoista, mutta päivisin täyttää satunnaisesti b hädällä housunsa. Käsi on kylläkin parempi, käden asennon korjailu on auttanut.

[ahkera]

Jospas mäkin tilannetiedotetta sitten rustaan. Näin joulun jälkeen tuntuu vauvan tulo huomattavasti läheisemmältä ku aikasemmin. Eihän laskettuun aikaan oo enää ku vajaa neljä kuukautta. Ja mulla ei oo vieläkään yhtään vauvanvaatetta. Meiän poitsusta tulee nakupellehippi, koska äipän mielestä kaikki vaatteet on rumia ja vauvanvaatekaupat/osastot ahdistavia. Käytiin ihan sellasessa oikeassa liikkeessäkin pällistelemässä turvakaukaloita ja meinasin kuolla siihen ahdistuksen määrään mitä se aiheutti. Onneks sitä turvakaukaloa lukuunottamatta kaikki isommat hankinnat on löytynyt tuttujen varastoista, joten niitä ei tartte ressata. Ellei nyt tule vastaan jotain, mitä en edes tiennyt tarvittavan.

Kestovaippoja olen minäkin ajatellut. Mies vähän aluksi vastusteli asiaa, mutta ei oo juurikaan kommentoinnu sen jälkeen. En kuitenkaan usko, että sille tuottaa mitään ongelmia omaksua systeemiä, jos minä sen ikinä opin. Ajatus olisi, että itsekkin tekisi jotain, mutta sitä varten pitäisi hommata jotain malleja. Ja niitä vaihtoehtoja on todellakin aivan liikaa. ENkä mä tiiä edes osaanko ommella mitään. Villahousut saattais onnistua, jos ohjeet onnistun löytämään. Ei ole helppoa. Onhan tässä tietysti vielä aikaa, mutta jotenkin pelkään, että tilanne vauvan tultua on se, että kaapissa on tasan äippäpakkauksen kestot ja muuten raijataan kaupasta kertiksiä. Ja uuden pesukoneenkin ostin, että on sitten hyvä kakkapyykkiä pestä.

Oma olo on muuttunut varsin loistavaksi verrattuna ensimmäiseen puoliskoon. Välillä vähän kuvottaa, mutta ketäpä ei näin joulun tienoilla. Oksentaa ei ole tarvinnut moneen viikkoon. VÄsymystä on paljon ja yöt nukutaan välillä hyvin ja välillä hyvin huonosti, mutta noin niinku yleensä olotila on valllan kukkea. Vauva potkii kovasti ja välillä saa koko mahan hytkymään. Se saa aina niin kivalle tuulelle, vaikka välillä vähän tuntuukin ikävältä. Kauhulla odotan, että potkut kovenee, koska ilmeisen vilkas on kaveri.

[Kati]

Ajatus olisi, että itsekkin tekisi jotain, mutta sitä varten pitäisi hommata jotain malleja. Ja niitä vaihtoehtoja on todellakin aivan liikaa. ENkä mä tiiä edes osaanko ommella mitään. Villahousut saattais onnistua, jos ohjeet onnistun löytämään. Ei ole helppoa.

Ohjeita.
Ohjeita niin turkasen paljon, että tulee taas se aivan liikaa vaihtoehtoja -olo. Mutta ohjeita on.
Itse etsin ohjeita äitiyspakkauksen vuoraamista varten, samalla mietin miten ratkaisen ongelman, jossa tarjolla on pinkkiä, sinistä ja valkoista harsohörsöä sängyn päälle laitettavaksi (uudinverho on sen nimi, never heard) ja mikään väreistä ei sytytä. On mentävä kangaskauppaan, mutta ilkeänkö sanoa niiden tummien kankaiden äärellä, että uudinverhoa tässä. En ilkeä. Häähuntua. Mennään valheella.

Täälläkin oltiin pitkään huolissaaan, että vauvaparka kulkee äitiyspakkauksen yliisuurissa ja ylihempeissä kamppeissa. Ajan kanssa, liikkeiden myötä vauva konkretisoitui ja käteen tarttui muutama nuttu ja pöksy. Aika kova luotto mulla on siihenkin, että jahka vauva on maailmassa, sitä nuttua pukkaa joka nurkasta. Jos ei, menemme kauppaan.
Siis tämä ei tarkoita sitä, että oletan ja odotan muiden vaatettavan vauvamme, ei todellakaan. Niitä vaatteita vain alkaa ilmestyä, ihan erikseen siitä varoitettiinkin.

Vauvanvaatekaupat- ja osastot ovat ahdistavia. Niitäkin ahdistavimpia ovat vauvantarvikkeisiin erikoistuneet liikkeet, joissa myyntituputus on ihan käsittämätöntä. Yhdestäkään en ole ilman syyllisyyden tuntoa astunut ulos. Aina väärään aikaan liikkeellä, koskaan en ole ymmärtänyt vauvan tarpeita oikein ja vielä tulen oppimaan sen, että ilman näitä härpättimiä vauva ei onnellisesti kasva. Ystäväni on aikoinaan saanut kuulla hyperkalliiden tuotteiden hintoja ihmetellessään, että "jotkut tahtovat lapselleen vain parasta". Vauvakaupoissa ratkaisevaa on hinta, ei välittäminen.

[Kibaya]

Sisko ei ostanut ennen vauvan syntymää uusia vaatteita ollenkaan. Mummut ja tantit ja kummit kyllä höösäsi, mutta sisko sanoi että uusia vaatteita vasta sitten kun se on syntynyt. Ettei sitten harmita kun on ostettu 50cm kokoinen rytky ja vauva onkin 55cm pitkä. Ja se osoittautui ihan fiksuksi liikkeeksi, sillä neiti oli todella pitkä ja vaatteita olikin suoraan pieniä aikalailla.

Uusien ostamisen sijaan me pyörittiin paljon huuto.netissä ja täälläpäin olevalla lastentarvikekirpputorilla, mikä on tuossa junaradan varressa. Olisihan sieltäkin voinut ostaa bodyja kympillä, mutta ei siihen halpaan tainnut mennä kukaan. Kirpputori, mikä kirpputori, paljon hyvälaatuista tavaraa ja sitten viereisessä laatikossa kondomeja - osittain avattu paketti .
Näillä keinoilla koetaan, että ollaan säästetty noissa vaatekustannuksissa. Suoraan lastentarvikeliikkeissä on ihan törkeät hinnat. Pitäähän sitä katetta myytäville tuotteille olla, mutta kyllä suurin osa tuntuu rahastukselta. Ainakin näin sivustakatsojan silmin. Kuitenkin sille pienelle on hankittava niin paljon tarvittavaa. Sisko osti netistä myös vaunut. En tiedä tarkalleen mistä tilasi, mutta hintaan kuului vaunujen lisäksi turvakaukalo, kävelyrattaat ja muutenkin paljon tarpeellista rompetta. Ja ihan hyvät ne on ollut. Onhan se neiti nyt 4kk ainakin sopinut niihin ihan hyvin.

Mä olen ollut ihan pöyristynyt meidän neuvolan suhteen. Olin mukana, kun sisko pyysi ja siellä sitten sisko keskusteli terveydenhoitajan kanssa siitä miten on mennyt ja mitä ja missä jne. Kun sisko kertoi, että on annettu kotona jo vähän muutakin kuin maitoa, meinasi terveydenhoitaja saada slaagin. Ettei missään nimessä saa antaa vielä ja ihan kamalaa ja sisko oli tästä vähän "wtf"-tunnelmassa, kun sieltä lähdettiin. Kokeili kyllä selittää, että neiti oli saanut vain yhtä hedelmää ja perunaa, mutta terkkari hoki vain "ei saa vielä, ei saa vielä".
Ainoa hyöty tuosta oli, että sisko ei nyt sitten ehkä kerro ensi kerralla, että mitä kaikkea lapsi onkaan saanut syödäkseen. Kaipa sitä pitäisi nälässä sitä lasta pitää.

[Wildchild]

Mä olen ollut ihan pöyristynyt meidän neuvolan suhteen. Olin mukana, kun sisko pyysi ja siellä sitten sisko keskusteli terveydenhoitajan kanssa siitä miten on mennyt ja mitä ja missä jne. Kun sisko kertoi, että on annettu kotona jo vähän muutakin kuin maitoa, meinasi terveydenhoitaja saada slaagin. Ettei missään nimessä saa antaa vielä ja ihan kamalaa ja sisko oli tästä vähän "wtf"-tunnelmassa, kun sieltä lähdettiin. Kokeili kyllä selittää, että neiti oli saanut vain yhtä hedelmää ja perunaa, mutta terkkari hoki vain "ei saa vielä, ei saa vielä".
Ainoa hyöty tuosta oli, että sisko ei nyt sitten ehkä kerro ensi kerralla, että mitä kaikkea lapsi onkaan saanut syödäkseen. Kaipa sitä pitäisi nälässä sitä lasta pitää.

Tuollaisia terkkareita saisi vetää silakalla suoraan naamaan. Äidin vaisto on se paras vaisto, ja
sillon saa terkkarit tunkea ohjeensa pyllyyn. Anteeksi suorat sanani, mutta sain myös esikosta
aikoinani taistella samasta asiasta. Toisen kanssa ei enää tarvinnut, koska ensinnäkin nyt meillä
on eri terkkaritäti, plus että tein sille hyvin selväksi että vaikka täysimetänkin, alan siltikin antamaan
kiinteää ruokaa 4kk:n iässä. Ja terkkari sanoi, että kyllä äiti tietää parhaiten mitä tehdä koska.
(Pakko nyt sitten tähän väliin myöntää, että juniori täytti tänään 5kk ja ollaan maisteltu soseita
tasan kaksi lusikallista.. )

Ja tuosta vaateasiasta. Kati tekee oikein ettei lähde ostamaan itse hirveää kasaa. Muutama pienempi
koko eri vaatetta kannattaa olla itsellä valmiina ettei ihan nakuna kiikuta muksua kotiin, ja sitten
alkaakin jo tulvimaan vaatetta ovista ja ikkunoista, heti synnäriltä asti. Itsehän en ehtinyt kaikkea
edes käyttää esikolla, kun niitä vain tuli ja tuli.
Mutta oottakaahan, kun pykäätte (jos pykäätte) toisen muksun maailmaan. Sitten teitä muistaa ehkä
vain yksi jollain tavaralahjalla, ja sekin on pehmolelu. Siinä vaiheessa tulee ne käyttämättömäksi jääneet
vaatteet käyttöön.

Kestovaippoja pitäisi minunkin alkaa miettimään tuolle juniorille. Se on vaan se alkuunpääsemisen
vaikeus. Ja laiskuus. Ehkäpä vielä joku päivä...

[kääpiö]

Tuota, tuota... Mä vähän vierastan tuota "äiti tietää parhaiten" -ajattelua, koska ei se valitettavasti ihan niin mene. Ja neuvolan tehtävähän on todellakin vain antaa neuvoja ja ohjeita, ei mitään "teidän lapsi kuolee tai ainakin vammautuu, jos teette näin" -pakkoja. Aika moni onneksi osaa suodattaa niistä neuvoista omaan tilanteeseen sopivat ja jättää surutta huomiotta epäolennaisuudet. Perunan hillitön tyrkytys on esimerkiksi aika kummallista, mutta kai se tässä vuosi vuodelta vähenee, kunhan päästään eroon maatalousyhteiskunnan varjosta.

Kestovaippailua mekin jossain vaiheessa mietittiin, mutta sitten hurahtikin aika ja vaippoja ei enää tarvittukaan ollenkaan. Mietittiin liian hartaasti kai. Vaihtoehtojen paljous sen innon kai lopulta tappoi. En vaan päässy kunnolla perille mistään ja lähipiirissäkään ei silloin ollut muita saman aiheen kanssa tuskailleita.

Mutta tosiaan, onneksi ei ole sitä vaipparumbaa ollut enää aikoihin. Tommoset 3-vuotiaat on muutenkin kauheen käteviä esim. feissarin karkotuksessa. Harva uskaltaa lähestyä, jos lapsi leikkii leijonaa ja murisee hampaat irvessä.

Ja onpas muuten hämmentävää kirjottaa juuri tähän ketjuun, koska olen pyrkinyt pysymään kaukana "mammakerhoista". Ne on pelottavia. Mä olen halunnut pitää raskaus- ja lapsiasiat kotona ja muualla sit puhutaan muusta. Paitsi jos joku ihan erikseen kysyy.

[Eowyn]

No niin täälläkin nyt vaihdellaan niitä kakkavaippoja.

Ihana poikamme syntyi 29.12. mitat 3155 g ja 49 cm.
Huvittavaa kun mua onniteltii hurjasta suorituksesta mun pienen kokoni takia. Ei se ihan oikeesti ollutkaan niin hirveetä kun kuvittelin. Synnytys siis.
Mutta sen jälkeen olen ollut niin kipeä että vuodelevossa oikeastaan olen vieläkin. Mutta poika on ihana, vääntelee naamaansa hassusti ja on niiiiiin söpö.

[ahkera]

Oih. Ihanaa. Pikkuprinssille hirveästi onnea elämään ja projektiin osallistuneille suuret onnittelut myöskin.

[Crux]

Kongrätsyleissöns änd jupileissöns!

[Maija]

Ewylle ja isukille onnea!

[marenkienkeli]

Paljon onnea vauvalle sekä Eowynille ja vauvan isukille myös!

[Kati]

Vauva! Hyvänkokoinen ja -tapainen jos naamaakin mutristaa.
Suunnattomasti onnea koko Eowynin perheelle!

[Wildchild]

Ihanaa!
Onnea Eowynille, miehekkeelle ja pojalle!

Ja ihanan pieni käärö! Oikeasti. Mä olisin hirmu tyytyväinen, jos pykäisin tuon kokoisia kääröjä
maailmaan. Mutta ei. Esikko oli 50cm ja 3700g, juniori 53cm ja 4100g (näin pyöristettynä).
Seuraava muksu on varmaankin sitten viisikiloinen.

[Maija]

Seuraa tyhmähkö kysymys.

Miksi yleensä toinen lapsi on esikoista isokokoisempi syntyessään? Näin ainakin on monessa tuttavaperheessäni ollut. Siskonikin syntyessään oli hirveä laiheliini kun taas minä olin jo ihan kunnon pötkö. Onko tälle jokin selityskin vai onko tämä pelkkää sattumaa? Vai mahtavatkohan havaintoni olla aivan pielessä?

[Suvi]

Eowyn, ihania uutisia! Onnea koko perheelle!