Sippura kirjoitti:Me ollaan juteltu tästä Miehen kanssa vastaisuuden varalle, ja tää on ehkä ainoa asia missä meillä menee sukset täysin ristiin. Mä haluaisin sitten joskus aikanaan ehdottomasti tietää, Mies ei missään tapauksessa.Lumikki75 kirjoitti:Kati kirjoitti:Ajan sukulaisia hermoromahdukseen kun en suostu pinkillä tai sinisellä paljastamaan vauvan sukupuolta.
Tästä voisi päätellä, että itse siis tiedätte sukupuolen? Jos joskus lapsia hankkisin, mä en kyllä haluaisi tietää, kun se on vähän kuin kurkkaisi joululahjapakettiin ennen joulua.
Lumikki päättelee oikein, tiedämme sukupuolen. Lääkärin sanoin 95% varmuudella.
Minäkin luulin, olin täysin vakuuttunut, etten halua sukupuolta tietää. Kanssanisäkäs taas halusi. Riitaa emme saaneet aikaiseksi, koska ensin vaikutti siltä, että vauva itse haluaa merkkinsä salata, muljahteli sen verran ovelasti ultrassa. Kun kuitenkin tuli mahdollisuus asiasta udella, en pystynytkään olemaan kysymättä. Uteliaisuus on viheliäinen tunne.
Tavallaan se helpotti, nyt osaa suunnata ajatuksia jotenkin todentuntuisemmin tulevaan. Ja nimipohdinta helpottui puolella. Vaikka sitä on aina luullut tietävänsä miten mahdolliset lapsensa nimeää, ei se olekaan niin yksinkertaista. Sitähän pitää tietää ketä on nimeämässä. Ei se ole vain vauva vaan The Vauva.
Nimen suhteen olemme nyt valmiita. Kummassakin vaihtoehdossa. Olettaen, että The Vauva sitten näyttää siltä kuin nimekseen ajattelimme. Voihan se olla, ettei hän olekaan yhtään suunnitellun nimen näköinen.
Joulupakettijännitystä sukupuolen tietäminen ei sitten kuitenkaan vienyt, vaikka niin itsekin aikaisemmin ajattelin. Sehän on ihminen, kokonaisuus, joka on jo nyt eräällä tavalla valmis tyyppi, jolla on luonne ja temperamentti ja hiusten harmaantuminenkin jo määrittynyt. En minä tiedä hänestä vielä oikeastaan mitään.
Sippuran kysymykseen omista tuntemuksista sukupuolen suhteen. Aika monella ihan oikeasti tuntuu olevan se oikea tuntemus sukupuolesta. Moni on tiennyt sukupuolen ihan vain kuulostelemalla itseään. Ja sitten varmaankin yhtä moni tuntee väärin.
Meillä oli molemmilla oma olomme, samansuuntainen kyllä. Vauva päätti kuitenkin ihan itse.
En tiedä kuinka paljon siihen sukupuolituntemukseen liittyy alitajuisia toiveita ja odotuksia, omia ja muiden asettamia. Aikamoisessa odotusten, ohjeistusten ja tietämisten tulituksessa odottava kuitenkin elää. Vaikka itse koettaisi pitää pään kylmänä, olla toivomatta tai uskomatta, niin ehkä ihan huomaamattamaan sitä ajatuksiaan niiden odotustenkin mukaan suuntaa. Huomaan itsessänikin tätä, vaikka aika jukuri asioiden suhteen olen.
Tirilin jälkeen voin vielä lisätä. Juuri noita odotuksia, oletuksia ja tietämisiä tarkoitan. Kaikki on niin varmoja miten homma menee. Vauvat on kuitenkin ovelia ja voivat yllättää.
Toinen juttu on se, että sama maha on tunnin välein tyttöä tai poikaa, riippuu siitä kuka katsoo ja mistä kulmasta.

Joulukuun alussa olisi sitten mahdollisuus tyypin itsensä paljastaa eikä vieläkään olla päätetty, että tahdotaanko edes tietää. 


. Omaksi suosikikseni osottautui kombo ihanmitätahansa imuosaksi, fleece-roikale peppua vasten ja tämän päälle nestettä läpäisemätön kuoriosa. Fleece-imuosa setit tuli kasattua siinä samalla niitä narulta kuivumisen jälkeen poimiessa, joten sen jälkeen se oli pitää ja päästää. Villahousuja en oikein diggaillut. Ne tuppasi olemaan hieman epävarmoja tavaralaadun 2 kanssa. Eli sitä shaissea oli sitten varpaista kaulaan asti
. Tai sitten en vaan osannut.
Niin.. ja tuossa kovimman vaippasesongin aikaan käytiin kaverin kanssa pyörähtämässä paikallisella kaatopaikalla. Jotenkin se helvetinmoinen vaippavuori siellä metsän keskellä pisti mietteliääksi. Ja sai toteamaan sen että oikeilla jäljillä ainakin itse ollaan 

.
)
Vaihtoehtojen paljous sen innon kai lopulta tappoi. En vaan päässy kunnolla perille mistään ja lähipiirissäkään ei silloin ollut muita saman aiheen kanssa tuskailleita.
mitat 3155 g ja 49 cm.
Mutta poika on ihana, vääntelee naamaansa hassusti ja on niiiiiin söpö. 
Onnea koko perheelle!