Yritin muistella, minkä merkkinen mun eka fööni oli, ei ollut Noksu. Sellainen järkyttävän kokoinen musta halko, jossa oli ohut läppäluuri. Maksoi jotain 3000,- FIM
Akku oli puolen vuoden käytön jälkeen niin finaalissa, ettei sillä voinut puhua kuin laturissa kiinni ollessaan
Laturikin oli järkyttävä halko, pöydällä oleva teline, mihin puhelin istutettiin. Mikähän kumma sen merkki oli? Ei aivan riitä muisti niin kauas. Elettiin 90-luvun puoliväliä.Sitten taisi tulla Noksun 2110, ellen ihan väärin muista. Se on jäänyt ko. ajanjaksolta mieleen, että pidin muiden merkkien muotoilua kovin kolhona verrattuna silloisiin Noksuihin. Nykyään on kyllä ihan toisin päin. Nokia on jäänyt muotoilussa ihan hännille. Rumia kuin ruutanat

Enivei, pointtini yritti olla, että ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää. ...Eiku, ei kaikki Noksuja ostavat osta niitä uskollisuudesta tai tavasta. Joku voi jopa vertailla eri merkkien toimintoja, hintaa, laatua ja ulkonäköäkin

Muokkistalissäys: Löysin mun ekan kännykän! Motorola 5200

Lisäyksenlisäys: Ai kappas, saattoi olla joku toinenkin, vastaava malli. Jos tulkitsen oikein tuota unkarinkielistä sivustoa, niin tuossa mallissa olisi ollut tekstiviestimahdollisuus. Muistaakseni sitä ei ollut siinä mun puhelimessa. Enpä ainakaan muista koskaan lähettäneeni sillä viestejä. Toisaalta, kenelläkään muulla ei edes ollut kännykkää silloin, ettei olisi ollut ketään, kenelle viesteilläkään










Meillä ei ollut kuin punaista kynsilakkaa. Kynsilakka tuppasi vain murenemaan, joten lainasin isoilta pojilta mustaa sprayta. Spray ei kuitenkaan riittänyt kuin takakuoreen ja hikisesti etukuoren kulmaan. Maalattu kohta viimeisteltiin neulalla kuvioita rapsien. Sitten oli jo aika vaihtaa kännykkä numeroon 
Se oli itse asiassa aika hieno, vaikka itse sanonkin. 
Ei mitään Bäkkäreitä tai muuta vastavaa kiin kuin monilla muilla tytöillä oli.