UUSI MENESTYSROMAANI: TAPAILUN JA SEURUSTELUN KOUKEROT
Seurustelu nykyiseni kanssa alkoi näin: Asuimme eri kaupungeissa, olimme pitkästä aikaan osuneet samoihin rientoihin (ihan kyllä suunnitellusti mutta eniveis) ja sen jälkeen jatkoimme tiivistä yhteydenpitoa mesessä ja puhelimitse. Siinä sitten kun läpi yön keskusteltiin toinen alkoi tuntua todella läheiseltä ja aloin ihastua tosissaan. Oli ihan huippua tutustua tuollain etänä, ei tullut niitä fyysisiä juttua siihen sekaan heti alusta. Oltiin useasti jo nähty, mutta nyt keskityttiin siihen "henkiseen tutustumiseen". Edellinen ei liittynyt nyt mitenkään pointtiini, mutta halusin kertoa kuinka kivaa meidän syvempi tutustumisjakso oli
Kuitenkin, sitten mies alkoi puhua jotain seurustelun tapaisesta ja minä silloin vuosi sitten eronneena hieman hukassa ihmissuhde asioiden kanssa vähän hätäännyin ja koin sen jotenkin todella painostavana tai pelottavana tai jonain sellaisena. Kun ei oltu edes vielä nähty sen jälkeen ku huomattiin että meillä synkkaakin vielä paremmin kuin luultiin. Pelästyin, että tässä nyt muka aletaan seurustella vaikka ei tiedetä, että synkkaako meillä oikeasti näin loistavasti myös ihan kasvotusten vai onko se vain jotain näkemättömyyden jännitettä(?). Silloin sanoin, että tapaillaan nyt ensin. Sitten nähtiin, vietettiin useampi päivä yhdessä ja sanoin "kyllä mä voisin olla sun tyttöystävä". Silloin näin meidät yhdessä kiikkustuolissa kymmenien vuosien päästä.
Seurustelu on mulle todella iso sitoomus ja se tavallaan edellyttää jo rakastumista, ei pelkkää ihastumista. Tapailuun liittyy se, että toisen kanssa on kiva olla, ollaan ihastuneita ja katsotaan voisiko siitä kehittyä varsinainen parisuhde, jossa päätetään joka päivä uudestaan tykätä siitä ihmisestä. Tapailussa sitoutuminen on huomattavasti väljempää. Sillain, että tapaillaan kyllä vaan sitä yhtä (parithan toki voi ihan itse määritellä tapaillaanko muitakin vai ei, mutta itsellä näin), mutta sen jutun voi päättää ilman suurempia selityksiä "oli ihan kivaa, mutta ei nyt silleen sytytä, kiitos hei". Seurustelussa sen sijaan sitoudutaan siihen, että ei anneta heti periksi ensimmäisen kuopan kohdatessa, sitoudutaan toiseen oikeasti. Jos alan seurustella jonkun kanssa ja kutsun itseäni tyttöystäväksi, se tarkoittaa sitä, että näen meillä yhteisen tulevaisuuden ja teen töitä sen toteutumisen eteen. Tapailussa kattellaan, enkä ole ollenkaan varma onko sitä yhteistä tulevaisuutta. Tapailu on tavallaan sarja treffejä. Seurustelussa ei ole mun mielestä enää treffejä niiden varsinaisessa merkityksessä (=miten itse henk.koht. ymmärrän treffit).
Ennen nykyistäni tapailin paria tyyppiä (en siis samaan aikaan), ja niistä ei koskaan tullut seurustelua. Oli ihan kivoja tyyppejä, oli ehkä hauskojakin hetkiä (nyt on vaan tosi vaikea enää muistaa sellaista...), mutta en tosiaankaan nähnyt meidän vanhenevan yhdessä. Lähinnä ne olivat ajanvietettä. Ja myös kokeilua, voisiko tällainen ihminen olla minulle sopiva jne. Sitten kerran yhden tapailemani tyypin kanssa ollessamme ulkoiluttamassa koiraa, juteltiin jostain randomista ja viittasin keskustelussa itseeni sinkkuna ja tyyppi loukkaantui siitä. Mutta en minä mikään tyttöystävä tosiaankaan ollut. Olin sinkku, joka tapaili miestä. Olin toki tehnyt sanattoman sopimuksen siitä, että en samalla tapaile muitakaan, mutta en ollut tehnyt minkäänlaista lupausta ottaa parisuhde-vastuuta. Mielestäni olin sinkku.
Tässä nyt siis esimerkkejä omasta elämästä, enkä sano, että nyt ihan varmasti teidän miehekkeet ajattelee juuri näin, mutta ajattelin antaa oman näkemykseni tapailusta. Ja tapailukin on kuulkaas kivaa. Ei sen tarvitse tarkoittaa, että teillä ei ole nyt suhdetta ja ollaan ihan jossain epämääräisessä tilassa, vaan se voi olla hauskaa lähempää tutustumista, sitä seurustelun hauskaa esivaihetta. En usko, että kannattaa nyt panikoida ja ottaa suurta huolta harteilleen siitä, että suhde olisi jotenkin tuhoontuomittu kun ei suostuta puhumaan seurustelusta. Ehkä ne miehet eivät vain ole valmiita siihen isompaan sitoutumiseen, eivät vielä ole ihan varmoja siitä, kuinka paljon suhteella olisi potentiaalia. Eikä se tarkoita, etteivätkö he välittäisi teistä, eikä se tarkoita sitä, että he haluaisivat katsella samalla muita, eikä se todellakaan tarkoita automaattisesti sitä, etteivät he edes haluaisi mitään enempää. He haluavat ehkä vain välttyä siltä, että jos ensin oltaisiin että joojoo nyt seurustellaan vakavasti jne. ja sitten menisikin pari kuukautta kun havahtuisivat siihen, ettei tä ollutkaan hyvä idea. Sitten vasta sattuisikin. On vähemmän kivuliasta olla antamatta mitään suurempia lupauksia joihin voisi pettyä. Älkää olko huolissanne, haluavat pelata mahdollisimman varman päälle ja olla satuttamatta teitä ja itseään. Seurustelu on kuitenkin aika pelottavaa. Varsinkin sen aloittaminen.
) tyypin alkaneen seurustelemaan! 
(Sisko on 16 vuotta.) Kun asuin vielä kotona, ei me koskaan tuollaisista asioista juteltu. Lähinnä äksyiltiin toisillemme. Sama juttu pikkuveljen kanssa.
.
...... 
Tuollaiset eksät kannattaa jättää omaan arvoonsa.