Crux kirjoitti:Mun mielestä on vähän höpsöä osallistua kristilliseen toimitukseen esimerkiksi kummina jos ei usko koko asiaan ollenkaan. Siis siihen mikä kummin alkuperäinen tehtävä on ollut. Toimia hengellisenä oppaana ja avustaa kristilliseen kasvatukseen. En mä yhtään sitä kiellä etteikö lapsi tarvitse ympärilleen tolokun aikuisen mallia monenlaista. Uskovaa ja ei uskovaa. Mut mä en henkilökohtaisesti pyytäisi lapseni kummiksi ihmistä joka haistattaisi piut paut koko kummiuden alkuperäiselle missiolle.
Myöhemmin lapsen konfirmaatiotilaisuudessa pyydetään kummeja alttarille siunaamaan lapsi. Siinäkin kohtaa tuntuisi hassulta jos sinne menisi tyyppi joka ei koko touhuun usko. Eikä sinne uskomaton varmaan haluaisi mennäkkään.
t. Tiukkis.
Kaivoin kummitodistuksen esille. Siellä puhutaan mm. seuraavaa:
".. Merkittävää on, millainen aikuinen sinä olet lapselle. Lapsi tarvitsee vanhempiensa lisäksi läheisiä, turvallisia, luottamusta herättäviä aikuisia ympärilleen.
Sinut on kutsuttu olemaan yksi heistä. Parhaiten olet sitä rakastamalla lasta."
"Lapsen vanhemmat haluavat kummit tuekseen. Tehtäväsi ei ole neuvoa eikä opastaa heitä kasvatuksessa, mutta voit olla käytettävissä, kun he haluavat kääntyä puoleesi ja puhua lapsestaan kanssasi. Lapsen kasvattaminen ei ole helppoa. Vanhemmat tarvitsevat ystävää, joka on kiinnostunut heidän lapsestaan ja joka haluaa tuottaa hänelle iloa."
"Tärkeintä on, että olet aidosti sitä, mitä seurakunnan jäsenyys sinulle merkitsee. Tehtäväsi on puhua lapsen puolesta. Sen voit tehdä muistamalla lasta rukouksessa. Kummina voit opastaa lasta seurakunnan toiminnan piiriin hänen varttuessaan. Siellä opimme syvemmin tuntemaan ja tietämään sen, mitä merkitsee olla kastettu seurakunnan jäsen."
Kristillinen kasvatus on varmasti ollut alunperin kummin tehtävä, mutta edes kummitodistuksessa asiaa ei enää ilmaista niin.
Lyyra sanoi hyvin siitä, että tärkeää on, että lapsen vanhemmat ja kummit ovat samaa mieltä siitä, millaista kummiuden oletetaan olevan. Toisille, kuten Cruxille, se merkitsee uskoa ja kristillisyyttä, toisille jotain muuta. Saa olla "tiukkis" jos siltä tuntuu, jos ei niin sitten ei.
Itse en ole käynyt kummilasteni vanhempien kanssa keskustelua uskosta kun minua kummiksi pyydettiin. En liitä rooliini kummina uskonnollisuutta, koska en ole uskova. Silti suhtaudun kummiuteen vakavasti, on kunnia-asia saada olla lapselle kummi. Ja kun tulee konfirmaation aika, menen alttarille jos pitää mennä. Tärkeämpää kuin se, haluanko mä olla siellä, on se, haluaako lapsi mun olevan siellä.
Kuten muutkin jo sanoivat, osallistutaan sitä muihinkin kirkollisiin menoihin, vaikka ei uskottaisikaan. Niissä on kyse niin paljon muustakin kuin uskosta.

Ihan näin mekin ajatellaan - ja kummilapsia on neljä. Erosimme kirkosta "kummituksien" jälkeen, mutta koska ko. perheetkin ovat vain tapakristittyjä, ei siitä mitään suuria keskusteluja pidetty. Meillä ei ole mitään aikomusta aivopestä muksuja mihinkään suuntaan, mutta jos uskonasioista tulee joskus heidän aloitteestaan puhetta, varmasti kerron mitä rehellisesti ajattelen. Vastaan kysymyksiin, jos niitä tulee. Kirkossa pidettäviin juhlatilaisuuksiin aiomme osallistua kuten ennenkin. Hautajaiset, ristiäiset, konfirmaatiot, vihkiäiset ovat perheille ja suvuille tärkeitä tapahtumia, joten luonnollisesti olemme niissä läsnä.


), vaan vähän syvällisemmistä. Varovasti kuitenkin aloitin, kun en tiennyt, mistä tuulee, lapsen toiset isovanhemmat ovat kovinkin uskonnollisia. Kerroin, että jotkut uskovat, että meidät on luotu, ja toiset, että olemme kehittyneet. Jaarittelin tovin molemmista näkemyksistä, kieli keskellä suuta toki, kun kummipoika kysyi, kumpaan minä uskon. Tieteelliseen selitykseen, vastasin, ja kummipoika tyytyväisenä siskollensa, että uskoo samaan kuin tätikin
Huh. Ilmeisesti veljenpoika vain testasi joko omia tietojaan tai sitä, mitä toinen aikuinen isän jutuista tuumaa. Iski vaan melkoisella voimalla tietoisuuteen, kuinka minunkin sanomisillani voi olla iso vaikutus lapsen maailmankatsomuksen kehittymiseen. Omg, mitä jos mä pilaan ne?

Pientä ihmistä sorretaan!"