Lukupiiri

[elegia]

Noita listoja kun katsoo, niin ei voi kuin ihmetellä että mitä ihmettä olen lukenut kaikki nämä vuodet.
Vissiin jotain roskaa sitten.
Kyllähän tuohon sata kirjaa-skabaan voisi osallistua. Vaikka mulla on kyllä tänä vuonna ihan hullusti kaikkea muuta luettavaa (gradu, aergh). Tarviiko lukea uudestaan aiemmin lukemansa kirjat vai voiko ne sisällyttää laskuihin?

[Lyyra]

Ehkä tykkään siksikin varjolistasta enemmän, kun laskin just lukeneeni kokonaista neljä (4!) kirjaa tuolta sadan listalta, heh. Joten samoilla linjoilla elegian kanssa, että mitähän sitä oikein on tullut luettua kaikki nämä vuodet?
Yritän kuitenkin kaivaa sen lukuvaihteenkin taas jostain. Onpahan mistä valita Ja taidan aloittaa noista ohuemmista, kuten vaikka Asterixista.

Edit: Sen verran piti kysymäni, että hyväksytäänkö Linnan Tuntemattomaksi sotilaaksi myös Sotaromaani-niminen versio samasta kirjasta?

Ja aikooko joku tosissaan muka lukea Kotiruuan, Suuren toivelaulukirjan ja Nykysuomen sanakirjan kannesta kanteen? Sitä paitsi eikö laulukirja pitäisi soittaa tai laulaa läpi?

. . .

Juu sori, tämä mun pilkunviilaus menee joskus vähän yli..

[Lumikki75]

Kannatan ajatusta - tai ainakin siihen saakka, kunnes tuon sadan kirjan listan ehdin tarkemmin katsoa läpi.
Muok:
Katselin läpi ja periaatteessa kannatan vieläkin, vaikka on siellä semmoisiakin, joita olen yrittänyt enkä ole alkua pidemmälle päässyt (niin kuin Anna Karenina, Saatana saapuu Moskovaan ja oikeastaan kaikki venäläiset kirjat sekä Taru sormusten herrasta). 28 noista sadasta olen lukenut, ja niitä en kyllä enää ala uudestaan lukemaan - paitsi Tuntemattoman voin lukea (taitaisi olla neljäs kerta).

Edit: Sen verran piti kysymäni, että hyväksytäänkö Linnan Tuntemattomaksi sotilaaksi myös Sotaromaani-niminen versio samasta kirjasta?

Mun mielestä ehdottomasti joo, koska se on käytännössä sama kirja. Sotaromaanissa on vain mukana myös Tuntemattoman poistetut osiot. Itsellä ainakin lukiessa molemmat tuntuivat samalta kirjalta.

[Purple]

Muistatteko te kaikki kirjat, mitä ootte joskus lukeneet?

Mä oon noita listoja katellut, enkä oo varma mitä oon lukenut. Esimerkiksi lukiossa luin jonkun Strindbergin kun tein hänestä esitelmää, mutta en oo ihan varma oliko se juuri listalla mainittu Palkkapiian poika. Tykkäsinkin kirjasta, mutta en silti muista. Yläasteella luettiin Steinbeckia, mutta oliko se listan Vihan hedelmät vai varjolistan Hiiriä ja ihmisiä, en tiedä. Decameronesta olen lukenut osan, mutta luinko kokonaan, en muista. Liksomia luin pari lukioaikoina, kun koulusta käytiin katsomassa teatterissa hänen monologejaan, mutta ei mitään käsitystä mitkä ne oli. Canthin Anna Liisa teki vaikutuksen, mutta luinko sen lopulta vai muistanko vaan äikän tunnilla katsotun näytelmän.

Nykyään pidän listaa luetuista kirjoista, mutta ennen en pitänyt. Miten voisi muistaa kaikki vuosikausia sitten luetut? Onko mun pää hattaraa kun en muista?

[puolikarkea]

Veikkailin, että olen lukenut tuolta sadan kirjan listalta maks. kaksi kirjaa, mutta niitä olikin kahdeksan.

Minulla ei ole vielä oikein aikaa lukea, mutta katsotaan myöhemmin keväästä, jos osallistuisin kilpaan. Voitosta tuskin kilpailen, mutta omaksi ilokseni voisin vähän keräillä yleissivistystä.

Muistatteko te kaikki kirjat, mitä ootte joskus lukeneet?

En muista. Yritin viime vuonna listata kaikki lukemani kirjat ja tiedän, että listalta puuttuu vielä monia.

[L-S]

En mä ainakaan erityisen tarkkaan muista kaikkia niitä kirjoja, jotka luin ennen kuin viitisen vuotta sitten aloin pitää listaa. Nyt laskin, että sadan kirjan listalta olen lukenut 30, tai ehkä vähän vähemmän, koska en varmaankaan ole lukenut kaikkia noita neljää Tsehovin näytelmää, mutta mitkä niistä sitten, siinäpä kysymys. Enkä varsinkaan muista olenko lukenut jotain Nalle Puhia kokonaan.

Vaikka haukuinkin listat, onhan tässä kisassa tietynlainen sivistyksellinen henki, joka on kannatettava. Sitä paitsi tuo sadan kirjan lista on 1001 kirjan listaa mielekkäämpi tiiviydessään, ei ole niin paljon löysiä kyseenalaisuuksia. Varjolista menee jo enemmän harhaan.

On tuossa sadan kirjan listalla kuitenkin sen verran tiiliskiviä, että hieman epäilen, että kukaan saisi noita kaikkia luetuksi vajaassa vuodessa. En ainakaan itse ehtisi. Yhtenä vuonna luin 97 kirjaa, mutta niistä yli 50 oli alle satasivuisia runokirjoja. (Samaan en ole sittemmin yltänytkään, nytkin alkuvuosi on mennyt lukutahdin osalta penkin alle.) Tuolta listalta ei runokirjoistakaan esim. Viidan kootut kovin pieni opus liene. Voi kai tässä kisassa halutessaan merkitä pisteitä myös varjolistalta, jos pitää vaikka kahta listaa. Mutta joo, tietenkin se että tuonmittaisen listan voisi joskus saada luettua läpi on hyvä kannustin.

Kannatuksesta huolimatta en lupaa osallistua, mutta jokusen saatan tuolta listalta lukea. Uudelleenlukemisiin en myöskään ala, paitsi listalla on kyllä yksi kirja, jonka toivon myöhemmin pääseväni lukemaan uudestaan.

Oikeastaan mun pitäisi kyllä kehittää jostain pakko lukea -henkinen lista runouden osalta ja alkaa lukea sitä läpi.

[theia]

tehdään forden oma 100 kirjaa lista ja seuraillaan sitä. Jolloin siellä ei olisi kokkikirjoja tahi laulukirjoja tai muita turhia.

[DarkSide]

Sadan kirjan listasta olen lukenut kolmisenkymmentä.

Iltiskin julkaisi oman listansa: Nämä kirjat pitäisi lukea. Siitäkin olen reilut 30 lukenut, mikä johtunee siitä, että se ei paljoa eroa sadan kirjan listasta.

Iltiksen listalla on Paasilinnan Onnellinen mies. Aika outoa, ettei Vatasta.

Nämä kirjat pitäisi lukea by IS

1. Aapeli: Siunattu hulluus

2. Aho Juhani: Rautatie

3. Atwood Margaret: Sokea surmaaja

4. Austen Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo

5. Auster Paul: Yksinäisyyden äärellä

6. Beauvoir Simone de: Toinen sukupuoli

7. Beecher-Stowe Harriet: Setä Tuomon tupa

8. Bellow Saul: Herzog

9. Bergman Ingmar: Kohtauksia eräästä avioliitosta

10. Bulgakov Mihail: Saatana saapuu Moskovaan

11. Camus Albert: Sivullinen

12. Canth Minna: Köyhää kansaa

13. Carpelan Bo: Axel

14. Dickens Charles: Oliver Twist

15. Donner Jörn: Isä ja poika

16. Dostojevski Fjodor: Rikos ja rangaistus

17. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille

18. Dumas Alexandre: Monte Criston kreivi

19. Duras Marguerite: Rakastaja

20. Flaubert Gustave: Madame Bovary

21. Garcia Márquez Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys

22. Gogol Nikolai: Kuolleet sielut

23. Grass Günter: Peltirumpu

24. Haavikko Paavo: Puut, kaikki heidän vihreytensä

25. Hassinen Pirjo: Kuninkaanpuisto

26. Hemingway Ernest: Kenelle kellot soivat

27. Hietamies Laila: Valamon yksinäinen

28. Hotakainen Kari: Juoksuhaudantie

29. Huovinen Veikko: Havukka-ahon ajattelija

30. Huxley Aldous: Uljas uusi maailma

31. Hyry Antti: Kevättä ja syksyä

32. Hämäläinen Helvi: Säädyllinen murhenäytelmä

33. Härkönen Anna-Leena: Häräntappoase

34. Itkonen Juha: Kohti

35. Jalonen Olli: Isäksi ja tyttäreksi

36. Jansson Tove: Vaarallinen juhannus

37. Joenpelto Eeva: Vetää kaikista ovista

38. Joyce James: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta

39. Kafka Franz: Oikeusjuttu

40. Kalevala

41. Kauranen Anja: Sonja O. kävi täällä

42. Kianto Ilmari: Punainen viiva

43. Kihlman Christer: Kallis prinssi

44. Kilpi Eeva: Kesä ja keski-ikäinen nainen

45. Kivi Aleksis: Seitsemän veljestä

46. Krohn Leena: Tainaron

47. Lahiri Jhumpa: Tämä siunattu koti

48. Lander Leena: Käsky

49. Lehtonen Joel: Putkinotko

50. Lindgren Astrid: Peppi pitkätossu

51. Linna Väinö: Tuntematon sotilas

52. Linna Väinö: Täällä Pohjantähden alla

53. Lundán Reko ja Tina: Viikkoja, kuukausia

54. Majakovski Vladimir: Pilvi housuissa

55. Mann Thomas: Taikavuori

56. McEwan Ian: Sovitus

57. Meri Veijo: Manillaköysi

58. Meriluoto Aila: Lasimaalaus

59. Miller Arthur: Ajan uurteita

60. Miller Henry: Kravun kääntöpiiri

61. Milne A.A.: Nalle Puh

62. Montgomery L.M.: Annan nuoruusvuodet

63. Mukka Timo K.: Maa on syntinen laulu

64. Murakami Haruki: Kafka rannalla

65. Mäkelä Hannu: Mestari

66. Neruda Pablo: Andien mainingit

67. Oksanen Sofi: Puhdistus

68. Paasilinna Arto: Onnellinen mies

69. Paavolainen Olavi: Synkkä yksinpuhelu

70. Peltonen Juhani: Elmo

71. Proulx Annie: Lyhyt kantama

72. Pulkkinen Riikka: Raja

73. Päätalo Kalle: Nuoruuden savotat

74. Raittila Hannu: Canal Grande

75. Remes Ilkka: 6/12

76. Rowling J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi

77. Rushdie Salman: Keskiyön lapset

78. Roth Philip: Amerikkalainen pastoraali

79. Saarikoski Pentti: Mitä tapahtuu todella?

80. Saisio Pirkko: Elämänmeno

81. Shakespeare William: Hamlet

82. Shields Carol: Kivipäiväkirjat

83. Salama Hannu: Minä, Olli ja Orvokki

84. Sartre Jean-Paul: Inho

85. Sillanpää F.E.: Nuorena nukkunut

86. Solzhenitsyn Aleksandr: Vankileirien saaristo

87. Steinbeck John: Hiiriä ja ihmisiä

88. Styron William: Sofien valinta

89. Swan Anni: Tottisalmen perillinen

90. Tervo Jari: Troikka

91. Tolkien J.R.R.: Taru sormusten herrasta

92. Tolstoi Leo: Anna Karenina

93. Turkka Jouko: Aiheita

94. Tuuri Antti: Pohjanmaa

95. Twain Mark: Huckleberry Finnin seikkailut

96. Utrio Kaari: Eevan tyttäret

97. Vartio Marja-Liisa: Hänen olivat linnut

98. Viita Lauri: Betonimylläri

99. Waltari Mika: Sinuhe egyptiläinen

100. Westö Kjell: Missä kuljimme kerran

[L-S]

Iltasanomien listan lisäksi tässä vielä BBC:n lista. Tosin tuo on tehty hieman eri pohjalta, "nation's best-loved novel" eikä sellaisia mitä "pitäisi" lukea (siinähän on eroa...). Mutta jos omaa listaa lähtee tekemään, pohjaksi on ainakin olemassa näitä listoja nyt riittämiin. Iltasanomien lista vaikuttaa pikaisesti silmäiltynä enemmän nykyhetkipainotteiselta (sinne on pitänyt saada heti Sofi Oksasen Puhdistuskin, jonka arvosta en toki osaa sanoa, kun en ole sitä lukenut). Ja kunnianhimoakin on vähemmän, Joycelta on tyydytty Taiteilijan omakuvaan.

[Pascal Lemoix]

Se näissä tosiaan on hauskaa, että "nämä kirjat ainakin pitäisi lukea". Jotta mitä? Olisi kunnon ihminen? Olisi suorittanut kansalaisvelvollisuutensa? Pärjäisi erilaisissa tietokilpailuissa?

Vaikka en kannata sinänsä sitä, että luetaan kilpaa ja paremmuuden takia, niin toki on ihan hyvä, jos ihmiset lukevat ja sen verran samoja teoksia, että syntyy jopa hienoista keskustelua. Eli jos meillä on jokaisella oma sadan kirjan lista ja luetaan kukin sieltä täältä, niin välttämättä mitään kirjaa ei lue vuoden loppuun mennessäkään kaksi ihmistä.

En muutenkaan lue paljoa vapaa-ajalla, koska tykkään katsoa televisiota.

[Lumikki75]

Muistatteko te kaikki kirjat, mitä ootte joskus lukeneet?

En mäkään kaikkia muista, mutta kyllä tuommoiset klassikoiksi luettavat jäävät muistiin. Jos kysyttäisiin, mitä Neiti Etsiviä tai Viisikkoja olen lukenut, sitten en osaisi sanoa varmaksi.

[Vanilla]

Voin ehkä yrittää lukea jotain noilta listoilta tänä vuonna, jos ehdin ja muistan. Luultavasti minä ainakin kiinnitän enemmän huomiota tuohon 100 kirjaa -listaan.

Mun oli aivan pakko laskea, mitä kaikkea olen jo lukenut. Itse asiassa hämmästyin, että näinkin paljon. Sekä 100 kirjaa -listalta että IS:n listalta olen lukenut 20 kirjaa. Sen sijaan BBC:n listalta sain luvuksi jopa 27 Mutta sillä listalla olikin useampi Harry Potter ja pari Jane Austenin kirjaa. Selittää aika paljon.

Musta on muuten hirveän hauskaa, että olen lukenut Raamatun kokonaan läpi joskus kymmenvuotiaana. Oltiin kesämökillä joku kaksi viikkoa, ja multa loppui kirjat kesken. Vinguin, kun ei ollut enää mitään luettavaa. Äiti ja isä ehdottivat Raamattua, ja niin pikku-Vani tomerana tyttönä ryhtyi toimeen. Muistan, etten hyppinyt tylsiäkään kohtia yli (mun luonne ei antanut siihen periksi), vaikken välttämättä ymmärtänytkään kaikkea.

Pitäisiköhän panostaa vaihteeksi kotimaisiin? En ole vielä koskaan lukenut esimerkiksi Väinö Linnaa, ja musta pitäisi sentään tulla äikänope. Seitsemän veljestä luin ensimmäisen kerran viime vuonna, kun se oli pakko lukea kirjallisuuden kurssille.

[marenkienkeli]

100:n kirjan listalta olen lukenut muistaakseni 5, IS:n listalta 4 ja BBC:n listalta 5. Ei hyvin mene. Ehkä sitä jaksaa sitten harjoittelun alettua tarttua muihinkin kuin opiskeluun liittyviin kirjoihin.

[Nugat]

Ajattelin tuota Sadan kirjan listaa sopivaksi juuri siis siksi, että kirjoja on rajattu määrä ja että saataisiin keskustelua aikaiseksi. Joten pistän pisteen asialle ja sovitaanko, että tämän listan mukana mennään ja luetaan missä järjestyksessä itse haluaa.

Olen lukenut ensimmäisen kirjani. Eli...


Kirja 1: Juhani Aho: Juha

Lainaamassani kirjassa oli kolme tarinaa; Juha, Rautatie ja Yksin. En sitten tiedä, että tarkoitetaanko tuolla Sadan kirjan listassa kaikkia kolmea tarinaa, vai pelkästään Juhaa, mutta kirjan nimi oli Juha. Samallahan nuo kaikki luki.

Lyhyesti kerrottuna Juha kertoo siis Juhasta, joka on "kasvattanut" pikku-tytöstä vaimon itselleen. Naimisiin menon jälkeen likka kuitenkin halajaa vihreimmille laitumille ja jokea myötä saapuukin lahjoja jakeleva Shemeika. Tarina piti mukanaan ja pidin siitä, vaikka se ei minusta mitenkään erikoinen loppujenlopuksi ollut. Kirjan kieli tuntuu alussa vaikealta lukea, mutta kun murteen rytmiin pääsi mukaan niin lukeminen sujui hyvin luontevasti.

Enemmän pidin Rautatiestä. Se herätti paljon ajatuksia siitä, että kuinka ihmeellisiä kaikki tuollaiset uutuudet korvessa elävien ihmisten mielestä olivatkaan. Oli hupaisaa lukea kuinka ukko ja akka pohtivat, että minkälainen se rautahevonen onkaan. Pitihän sitä kuitenkin lähteä katsomaan, vaikka mitäs nyt vanhat ihmiset moisista...

Tarinassa Yksin koin tarinan päähenkilön tunteet itselleni tutuiksi. Kun sitä ihastuu, niin etsimällä etsii ihastumisen kohteesta vastakaikua ja "selviä" vihjeitä tunteiden samankaltaisuudesta. Haave ja tosielämä menevät helposti sekaisin ja todella kamalalta se tuntuukin mäjähtää maan pinnalle. Sitä voi miettiä vuosikausia toista, vaikka todellisuudessa ei vastakaikua olekkaan. Päähenkilö pitkittää lähtöään ulkomaille nauttiakseen ihastuksensa seurasta ja haaveilee tulevasta. Poika parka saa kuitenkin lemput ja päättää vihdoin lähteä. Kuitenkaan hylkäys ei ollut ilmiesesti tarpeeksi selvä, sillä tytön hiuskiehkura kummitelee mielessä edelleen, että josko kuitenkin olisi toiveita...

Pisteet:

Nugat 1

[theia]

Mä melkein unohdin tän

Kun päätin ottaa oman intohimoisen tavoitteeni ja lukea 100 kirjaa vuodessa (ehkä vähän L-S:n viestin innoittamana). Yritän toki tähän omaan listaani ynnäillä sadan kirjan listan kirjoja. Muutama hyllystäkin löytyy jo valmiinakin.

Palailen siis myöhemmin asiaan !

[Nugat]

Charles Dickensin Loistava tulevaisuus on nyt työn alla. Puolet kirjasta luettu.

Minulla ei ollut minkäänlaista ennakko käsitystä kirjasta. Dickens on vain nimenä tuttu, enkä hänen tuotannosta muista mitään tietäväni. Nyt oli siis oiva hetki sivistyä.

Kirja on oikein hupaisia. Välillä tuntuu että liiankin hupaisa, sillä vitsejä tuntuu sisältävän joka lauseessa. Teksti tuntuu vaikealta lukea monien pilkkujen ja lauserakenteiden takia. Välillä joutuu kertaamaan lukemaansa tekstiä, että onko varmasti ymmärtänyt oikein.

Kirja on julkaistu 1861. Tälläisiä aivan erillaisessa maailmassa kuin nykyaikana kirjoitettuja kirjoja on hauska lukea siksi, että ihmisten elämä ja arki on ollut hyvin erillaista. Surut ja murheet lienevat samat, mutta yllättävää on, että kirjaa lukiessa voisi hyvin kuvitella kirjan olevan kirjoitettu nykyaikana, ilman nykyajan vempaimia tarkoittaen. Ei ihmiset ole loppujenlopuksi kovin paljoa muuttuneet.

Kirja on siinä vaiheessa, että Pipin loistava tulevaisuus on alkamaisillaan. Pipin elämä ennen loistavaa tulevaisuutta oli hyvin kiehtova ja nyt pelottaakin, että se ei enää ole niin kiehtovaa jatkossa. Tai sitten mieleeni on syöpynyt kirjan kuvaukset sen ajan Lontoosta ja kuvani on niin ruma, että Pip olisi kiva siirtää sieltä pois. Mutta tulevaisuus on vielä hämärän peitossa.

Miss Havisham on pelottava.

[Lyyra]

Mulla on työn alla tuo muistaakseni Sata kirjaa -listalta löytyvä Hemingwayn The First Forty-Nine Stories. Huikea Kilimanjaron lumet on jo takana.
Hemingway on kyllä oikeasti ehkä se mun kaikkien aikojen lempikirjailija.

[Nugat]

Kirja 2: Charles Dickens: Loistava tulevaisuus

Kuten aikaisemmassa väli-ilmoituksessa totesin, kirja alkoi suht hupaisasti. Huumori kyllä tuntui katoavan kirjan edetessä. Muutenkin kirjan luonne oli myöhemmin aivan erillainen kuin alussa, ja se tuntui jotenkin... hataralta jatkumolta.

Alussa vielä jaksoi reippaasti lukea, mutta kirjan edetessä alkoi lukemisesta tulla mekaanista. Vasta lopussa tapahtui jännittäviä asioita, jotka herättivät kiinostukseni jälleen.

Loppujenlopuksi en tiedä, mistä kirjasta oli oikeasti kyse. Pipin loistavasta tulevaisuudesta vai taustahenkilöiden historian ja yhdistelystä toisiinsa. Pip tuntui jäävän pois kertomuksesta, vaikka hänen kauttaan tapahtumia selviteltiikin ja Pip oli osaanottamassa tapahtumien kulkuun.

Ei tämä kirja mikään järisyttävä kokemus ollut. Ehkä jotkut pitävät siitä enemmän. Tämäkin tarina olisi voinut kertoa paaaaaljon paremmin ja mielenkiintoisemmin, avuja siihen oli paljon.

Pistetilanne:

Nugat 2

Näin Nugat sijoittui nipinnapin kärkeen!
---------

Seuraavaksi vuorossa Gustave Flaubert: Rouva Bovary

[Nugat]

Äh. Kirjoitin jo valtavain vuodatuksen lukemastani kirjasta, mutta hävitin sen. Uudestaan lyhyemmin.

Kirja 3: Gustave Flaubert: Rouva Bovary

Kirja kertoo tavalliseen arkiseen elämään kyllästyneen Emma Bovaryn rakkauden etsinnästä. Hän etsii tosi rakkautta ja luulee saavansa sen muutamaan otteeseen. Herra Bovary esiintyy taustalla vaimoaan rakastavana ja palvovana maaliaislääkärinä.

Tämä ei ollut minun kirjani. En ilmeisesti ymmärrä romantiikkaa ilman actionia. Ja mieluummin minä haaveilen itse kuin luen, kuinka joku muu haaveilee.

Lueskelin netistä kirjan tietoja, sillä halusin tietää, mitä Flaubert on halunnut tällä kirjallaan sanoa: "..se näyttää, miten kaikki pyrkimykset kohti onnea ja rakkautta on tuomittu epäonnistumaan." No ei ihme, jos tekee sen samalla tyylillä kuin rouva Bovary.

Tästä kirjasta voin rehellisesti sanoa, että en pitänyt lainkaan. Lukeminen oli tuskaa. Alku vielä meni, sillä kirja alkoi kertomuksella herra Bovaryn lapsuudesta Emman tapaamiseen. Sitten alettiinkin puhua vain Emmasta ja herra Bovary siirtyi taustahahmoksi.

Tämä kirjan takia Flaubert on kuulemma joutunut oikeuden eteen. Oli kuulemma siveetön kirja. No, tämä on kirjoitettu taas eri aikana kuin nykyään, mutta olen lukenut tuolta ajalta paljon siveettömämpiäkin kirjoja.

Pöh.

Pistetilanne:

Nugat 3

Ja näin Nugat siirtyy kärkeen.

Kirjastosta on muuten yllättävän vaikea löytää listan kirjoja.

[Pascal Lemoix]

Aloitin Bulgakovin teoksen "Saatana saapuu Moskovaan". En ymmärrä ainakaan alun perusteella mitään lukukelvottomuuspuheita. Alku vaikuttaa erittäin lukukelpoiselta ja jopa hyvin mielenkiintoiselta.

--

Mulla oli aikanaan alkuvaikeuksia Rouva Bovaryn suhteen. Aloitin sen varmaan kolme kertaa ennen kuin sain sen rullaamaan. Sitten se kyllä meni aika nopeastikin. Onhan se siinä mielessä aika ankea, että luisu vain jatkuu ja kuilu syvenee. Hollywood-käsikirjoitus tietysti loppuisi toisella tavalla. Itselle tuo oli tärkeä lähinnä sivistyksellisestä näkökulmasta. Onhan se kaiken lisäksi pitkähkö ydinajatukseensa nähden.

[Nugat]

Nyt on menossa J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset

Tästä kirjasta oli sellainen mielikuva, että jossain Aku Ankassa on ollut tarina kyseisestä Wertheristä.

Tämä nuori Wertherin on siis kloppi joka rakastuu varattuun naiseen ja kärsii siis tästä kovin, kuten arvata saataa. Heti alussa kävi ilmi, että tämä on niitä Ah-,! Oi!- ja Voih!-kertomuksia, sillä onhan Wertherin elämä yhtä tuskaa tämän rakkauden palon roihutessa rinnassa.

Huomaan edelleen, että tällaiset ältiö romanttiset kertomukset eivät ole makuuni. On tämä tosin paljon viihdyttävämpi kuin Rouva Bovary. Puoliväli on ylitetty ja Werther se vain kärsii. Olin kyllä jotenkin kuvitellut, että nämä Wertherin kärsimykset olisivat olleet jollakin tavalla monimutkaisempaa laatua, kuin rakastuminen. Mutta kai se sitten on kärsimyksen arvoista.

Tätä kirjaa lukiessa heräsi aatos, että 1700-luvulla, jollon kirja on kirjoittettu, ei tylsistyneillä ylhäisö nuorilla ollut varmaankaan muuta tekemistä kuin haaveilla kaiken täyttävästä rakkaudesta ja pyörtyillä kuumien sinisten silmien edessä tanssilattialla. (tai ruskeiden) Se varmaankin selittää sen, miksi tämä kirja oli niin suosittu ajallaan. Haaveet varmasti kaatuivat sillä hetkellä, kun sukulaiset naittavat tyttärensä vanhojen kohta kupsahtavien herrojen armoille perinnön toivossa. Mutta ehkä rouvatkin vanhalla iällään lukivat tätä ja huokailivat kohtaloaan.

Lainasin myös Pentti Haanpään Noitaympyrän koska... sekin oli aika ohut.

[elegia]

Heh, on kyllä mielenkiintoista, miten eri tavalla kukin aika (ja ihmiset yksilöinä) tulkitsevat ja suhtautuvat noihin klassikoihin. Mun mielestä noita vanhoja klassikoita on mielenkiintoista lukea nimenomaan siksi, että ne kertovat jotain omasta ajastaan. Yleensähän noista ajoista ovat muuttuneet niin rakkaus-, romantiikka- kuin erotiikkakäsityksetkin. Ihan siinä missä sukupuoliroolit sun muutkin.

Ja tosiaan, Nuoren Wertherin kärsimyksillähän oli suunnaton vaikutus aikansa nuorisoon, joka heittäytyi tämän kirjan johdatteleman kuolemaan. Samaan tapaanhan muullakin romantiikan ajan kirjallisuudella oli tapana paeta mielikuvitusmaailmoihin, mystiikkaan ja siihen, että kuoleman jälkeen voi ilman esteitä olla yhdessä rakastettunsa kanssa (Humiseva harju..)
Jep. Mun suuri rakkaus on lukioajoista lähtien ollut romantiikan ajan kirjallisuus. Tykkäsin myös kovasti Nuoren Werherin kärsimyksistä.

[Nugat]

Mun mielestä noita vanhoja klassikoita on mielenkiintoista lukea nimenomaan siksi, että ne kertovat jotain omasta ajastaan.

Tämä onkin juuri aivan älyttömä kiinnostavaa. Siksi on hauska etsiä lukemastaan kirjasta taustatietoja esim. kuinka suosittu kirja oli aikanaan ja miten se ihmisiin vaikutti. Vaikka en tästä Wertheristä mitään kiskejä erityisesti saa, mutta mielikuvitus lähtee auttamatta liikkelle ja pohtimaan, että minkälaiset ihmiset ovat tätä kirjaa lukeneet ja mitä ovat ajatelleet. Muutenkin entisajan elämä itseäni kiinostaa ja näistä kirjoista niitä pystyykin poimimaan.

Ja tosiaan, Nuoren Wertherin kärsimyksillähän oli suunnaton vaikutus aikansa nuorisoon, joka heittäytyi tämän kirjan johdatteleman kuolemaan.

Ymmärsinkö oikein, onko tosiaan tämän kirjan takia tehty itsemurhia? Pitäisikö varmuuden vuoksi nostaa lääkitystä?

[elegia]

Ja tosiaan, Nuoren Wertherin kärsimyksillähän oli suunnaton vaikutus aikansa nuorisoon, joka heittäytyi tämän kirjan johdatteleman kuolemaan.

Ymmärsinkö oikein, onko tosiaan tämän kirjan takia tehty itsemurhia? Pitäisikö varmuuden vuoksi nostaa lääkitystä?

Joo. Ainakin kaikkien kirjallisuushistorioiden mukaan tuo kirja aiheutti fani-laumassaan itsemurha-aallon. Ilmeisesti kokivat omien rakkauteen liittyvien pettymystensä kautta voivansa samaistua kirjan päähenkilöön. Että kyllä, suosittelen lääkityksen lisäämistä, jos koet että a) olet pettynyt rakkauden saralla ja b)voivasi samaistua Werheriin.

[Nugat]

Ja tosiaan, Nuoren Wertherin kärsimyksillähän oli suunnaton vaikutus aikansa nuorisoon, joka heittäytyi tämän kirjan johdatteleman kuolemaan.

Ymmärsinkö oikein, onko tosiaan tämän kirjan takia tehty itsemurhia? Pitäisikö varmuuden vuoksi nostaa lääkitystä?

Joo. Ainakin kaikkien kirjallisuushistorioiden mukaan tuo kirja aiheutti fani-laumassaan itsemurha-aallon. Ilmeisesti kokivat omien rakkauteen liittyvien pettymystensä kautta voivansa samaistua kirjan päähenkilöön. Että kyllä, suosittelen lääkityksen lisäämistä, jos koet että a) olet pettynyt rakkauden saralla ja b)voivasi samaistua Werheriin.

Hyvänen aika. Sitten pitää olla varovainen.

Tai sitten ei. Pahanlaatuisia ihastumisia tuskin lasketaan, enkä vielä ole samaistunut. Mutta kerron heti jos rakastun pahanpäiväisesti tai yhtä äkkiä Werther tuntuu omalta jutulta.