Joka tapauksessa Slummien miljonäärissä on vahva tarina, joka pitää katsojan varpaillaan. Vaikka mukaan mahtuu reippaasti katkeransuloista selviytymisen makua (tähän lisää kritiikkiadjektiiveja: elämänmakuinen ja ehkä myös järisyttävä, vahva, pahimmassa tapauksessa jopa jäntevä, lisäksi nuori intialaislupaus Dev Patel tekee huikean roolisuorituksen 18-vuotiaana Jamal Malikina), päällimmäinen vaikutelma ei kuitenkaan ole liian miellyttävä, vaan epävarmuutta aiheuttava.
Keskushenkilö Jamal, slummeissa kasvanut orpopoika, osallistuu Intian Haluatko miljonääriksi -ohjelmaan ja menestyy. Ennen viimeistä kysymystä hänet pidätetään, koska eihän slumdog voi tietää vastauksia. Hänen on täytynyt huijata. Poika kertoo tarinansa ja paljastaa, miten vastaukset ovat tulleet vaiherikkaan elämän varrella vastaan. Mieleen on jäänyt tietenkin myös tärkeä tyttö.
Toteutuksessa riittää vaikuttavia kohtauksia. Esimerkiksi heti alussa jotkut auktoriteettiheput ajavat takaa lapsilaumaa slummeissa. Taustalla soi vauhdikas intialais- ja hiphop- ja ties mikä -vaikutteinen musiikki, pojat juoksevat ahtailla kujilla, ja välillä zoomataan slummialueen kattojen yläpuolelle. Myöhemminkin nähdään kontrasteja pilvenpiirtäjien ja slummialueiden välillä, ja toisaalta paljon elokuvamaisen väkeviä kohtauksia ihmisten välillä. Näyttää hyvältä isolla kankaalla. Selviytymishalua löytyy horjunnoista huolimatta, rakkaus ei lopu ja elämä kantaa ohi julmuuden, lyöntien ja eriarvoisuuden.
Joten miksikäs ei, onnistunut tällaiseksi elokuvaksi ei nyyhkymateriaalia vaan hengästyttävää, kauheaa, Bollywoodilla kuorrutettua ja värikästä mutta riittävän miellyttävän hollywoodmaista, jotta jokaiselle on jotakin.
Jai ho!

Jai ho on kyllä harhaanjohtava, leffa on tuota meininkiä rankempi ja siksi hyvä.






Ja tässä lehvassa Gerard on parhaimmilaan huutaessa ja riehuessaan.
Yleensä hän vaikuttaa niin jäyhältä.
. Miksi se on niin samanlainen nykyään kaikessa? Ihme tönkkösuolattu silakka. Niin tässäkin. Käveli samalla tavalla kuin Kultaisessa Kompassissa - voimakkaasti olkapäillä tehostaen. Mutristeli huuliaan yliärsyttävästi Moulin Rouge-tyyliin. Joo, MR on aivan älyttömän hieno elokuva ja Kidman on siinä loistava, mutta tässä australiassa oli ihan liikaa samoja maneereja kuin 




Mutta toisaalta, olin aika väsynyt työpäivän jäljiltä ja sisäiseen romantikkooni iskee lujaa se, miten voi etsiä näyttelijöiden kasvoilta aitoa kiintymystä eikä pelkkää näyttelyä.






