Elokuvakriitikon painajainen - elokuva-arvosteluketju

[L-S]

Slummien miljonääri voitti lukuisia Oscareita ja muutaman muunkin pystin ja pallon. Mikäs siinä, vaikka pitääkö niitä kaikkia palkintoja aina yhdelle leffalle. Voi myös kysyä näinköhän palkintoja olisi riittänyt, jos elokuva ei olisi ollut lähtökohtaisesti Danny Boylen ohjauksessa toteutettu brittituotanto, eli sovelias johonkin muuhunkin kuin eksoottinen vierasmaalainen filmi -kiintiökategoriaan. Näyttelijäkunta kuitenkin on intialaisia.

Joka tapauksessa Slummien miljonäärissä on vahva tarina, joka pitää katsojan varpaillaan. Vaikka mukaan mahtuu reippaasti katkeransuloista selviytymisen makua (tähän lisää kritiikkiadjektiiveja: elämänmakuinen ja ehkä myös järisyttävä, vahva, pahimmassa tapauksessa jopa jäntevä, lisäksi nuori intialaislupaus Dev Patel tekee huikean roolisuorituksen 18-vuotiaana Jamal Malikina), päällimmäinen vaikutelma ei kuitenkaan ole liian miellyttävä, vaan epävarmuutta aiheuttava.

Keskushenkilö Jamal, slummeissa kasvanut orpopoika, osallistuu Intian Haluatko miljonääriksi -ohjelmaan ja menestyy. Ennen viimeistä kysymystä hänet pidätetään, koska eihän slumdog voi tietää vastauksia. Hänen on täytynyt huijata. Poika kertoo tarinansa ja paljastaa, miten vastaukset ovat tulleet vaiherikkaan elämän varrella vastaan. Mieleen on jäänyt tietenkin myös tärkeä tyttö.

Toteutuksessa riittää vaikuttavia kohtauksia. Esimerkiksi heti alussa jotkut auktoriteettiheput ajavat takaa lapsilaumaa slummeissa. Taustalla soi vauhdikas intialais- ja hiphop- ja ties mikä -vaikutteinen musiikki, pojat juoksevat ahtailla kujilla, ja välillä zoomataan slummialueen kattojen yläpuolelle. Myöhemminkin nähdään kontrasteja pilvenpiirtäjien ja slummialueiden välillä, ja toisaalta paljon elokuvamaisen väkeviä kohtauksia ihmisten välillä. Näyttää hyvältä isolla kankaalla. Selviytymishalua löytyy horjunnoista huolimatta, rakkaus ei lopu ja elämä kantaa ohi julmuuden, lyöntien ja eriarvoisuuden.

Joten miksikäs ei, onnistunut tällaiseksi elokuvaksi ei nyyhkymateriaalia vaan hengästyttävää, kauheaa, Bollywoodilla kuorrutettua ja värikästä mutta riittävän miellyttävän hollywoodmaista, jotta jokaiselle on jotakin.

Jai ho!

Jai ho on kyllä harhaanjohtava, leffa on tuota meininkiä rankempi ja siksi hyvä.

[Wiggin]

Huomasin että kevät etenee uhkaavasti ja ylivaloisa tv-huoneeni alkaa kohta olla aikasta kelvoton leffojen katseluun. Joten eikun dvd-hyllyn kimppuun. Hommaan sai puhtia myös se, että vaikka olen kovasti ollut ostamatta uutta materiaalia hyllyyn niin silti sinne vaan ajautuu elokuvia vaikka läjäpäin on katsomattakin

Joten siis hyllyn kimppuun:



The Number 23

Tarttui jostain divarista käteen. Hintalapussa pari hilua ja Jim Carrey trillerissä. Pakkohan se oli nähdä.

Okei.. ihan jees. Siis silleen löysästi sanottuna. Ajatus oli suorastaan kutkuttava ja osui oman mielikuvitussektorini oikeaan sopukkaan, mutta mutta.. ihan kiva. Tästä nimittäin olisi saanut paljon enemmänkin.. tai vaihtoehtoisesti vähemmän. Reippaasti tiivistettynä hyvän pätkän Hämärän rajamailla jaksoksi tai vähemmällä selittelyllä ja vauhdilla oikein mainionkin teoksen. Jotenkin tuntui vauhtia oli osaamisen suhteen liikaa ja juuri kun tuntui että langat olisi tekijöiden hyppysissä niin homma päättyy töksähtäen. Ja kevyestä jännittelystä ei päästy milloinkaan siihen trillerin asteelle. Näyttelijät tuntuivat vetävän rutiinikeikkaa ja jossain vaiheessa tuntuu siltä että mysteerin ratkeaminen ei hirveästi edes kiinnosta. Ja se film noir tyylittely.. yh..

Onneksi sentään katsoin pari-kolme minuuttia pidemmän Unrated-version. Siinä oli enempi tissejä

[elegia]

Muistaakseni tuo 23 oli aikamoinen pettymys. Aika plaah.

Itsehän olen katsellut viime aikoina paljon kotimaista. Tänään Tuhottu nuoruus.

Tarina sijoittuu sodan jälkeiseen yhteiskuntaan, missä on huoli perheestä ja kansakunnan tulevaisuudesta. Tarinan keskiössä onkin suurilapsinen perhe, johon pukkaa aina vaan uutta tenavaa. Lapsista kuitenkin huolehditaan ja perhe on onnellinen, vaikkakin köyhä. Kontrastina tälle esitetään taloudellisesti paremmin toimeentuleva perhe, jossa perheenjäsenten välit ovat etäisemmät ja viileämmät. Elokuvassa myös pohditaan aborttikysymystä (aborttiahan ei tuohon aikaan suosittu, vaan se nähtiin suorastaan rikollisena toimintana - "abortti, aikamme vitsaus").

Elokuvan huvittavinta antia on se, että se on tehty yhteistyössä Väestöliiton kanssa ja sisältää näin ollen runsaasti kömpelöä propagandaa ja sosiaalipoliittista mainontaa.

[elegia]

Kävin eilen Finnkinon superpäivän kunniaksi katsomassa uusimman Klaus Härön.
Postia pappi Jaakobille


Juoni lyhyesti: elinkautisvanki, Leila, armahdetaan ja hänet lähetään syrjäiseen pappilaan sokean papin avustajaksi. Avustustyöhön kuuluu vain kirjeiden lukemista ja niihin vastaamista. Kirjeet ovat tärkeitä Jaakobille, mutta Leila pitää niitä typeränä haihatteluna. Jossain vaiheessa Leila on jo poistumassa pappilasta, kun kirjeiden tulo lakkaa ja yhtäkkiä autettavan ja auttajan roolit kääntyvät päinvastoin.

Siinä taisikin sitten olla mun tämän pääsiäisen jeesustelut. Ei vaan. Vaikka elokuvassa pyöritellään uskonasioita, ei niitä esitetty millään paatoksella ja saarnaamisella. Minun näkökulmasta elokuvassa keskeisemmäksi nousivat muut pointit, kuten inhimillisyyden pohdiskelu.
Härölle perinteiseen tyyliin elokuva oli täynnä minimalistiseen tyyliin kuvattua elämää ja luontoa yhdistettynä herkkään pianomusiikkiin. Todellakin tykkään Härön tavasta kertoa asioita; vaikka taustalla olisi kipeä ja surullinen asia, on siihen saatu jotain myönteistä, toivoa ja se esitetään kauniilla tavalla.

Ei kannata mennä katsomaan, jos tahtoo välttää itkut elokuvateatterissa.
Minulle oli ihan uutta, että salillinen ihmisiä ei lopputekstien pärähtäessä noussut sillä sekunnilla seisomaan ja lähtenyt hölisten rynnimään salista. Koko sali oli ihan hiljainen ja kaikki istuivat paikoillaan kunnes viimeinenkin teksti oli mennyt. Huh.

[Nugat]

Lainasin eilen kirjastosta Cyrano de Bergeracin. Onhan siinä Gerard Depardieu.

Takakansi kertoo:

"Cyrano de Bergerac on karismaattinen upseeri ja herrasmies, jonka äärimmäisen taitavan miekankäytön terävyydelle pärjää ainoastaan hänen älykkyytensä ja sanavalmiutensa. Voisi siis kuvitella, että Cyranon suosio naisten keskuudessa olisi enemmän kuin taattu.
Mutta Cyranolla on yksi fyysinen vika, minkä takia hän itse uskoo olevansa tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen: hänen nenänsä sattuu olemaan epätavallisen kookas. Cyrano ei tästä syystä myöskään uskalla lähestyä rakastamaansa naista"

Elokuva oli ihan ok torstain illan viihdyke. Juoni oli toisinaan ennalta arvattavaa, mutta vaikka lopussa tapahtuikin se mitä arvelinkin tunsin liikuttuvani.
Oikeastaan katselin vain Grerdia. Gerardissa on jotain... jotain... mmm... karismaattista. Eihän tällainen yksinkertainen naisihminen pysty tuollaista köntystä vastustamaan. Ja tässä lehvassa Gerard on parhaimmilaan huutaessa ja riehuessaan. Yleensä hän vaikuttaa niin jäyhältä.

[Kibaya]

Olen ehtinyt katselemaan pätkiä ja todennut, että joidenkin elokuvien kohdalla vaaditaan tietty kellonaika ja oma mielentila.

Sauna
Olen taas ollut myöhässä ja kun lopputekstit päsähtivät pyörimään harmittelin ettei tuota tullut nähtyä teatterissa. Vaikuttava ja iskevä elokuvakokonaisuus. Tykkäsin erittäin paljon. Olin aivan lumoutunut lähes koko ajan ja välistä tuntui että ihan unohti hengittää. Ainoa, mikä harmitti oli dvd:n äänentoisto. Onneksi kotoani löytyy hieman vahvistavaa rekvisiittaa, että ei tarvinnut olla pelkän tv:n varassa. Musiikki oli erittäin kovalla ja puhetta ei kuullut juuri ollenkaan, jos voimakkuuden piti musiikin suhteen siedettävällä.

Aivan helmi.

Australia
Tämän katsoin yöllä ja elokuva loppui klo 01:15. Tämä oli ihan oikea aika katsoa tämä elokuva. Keskellä yötä, väsyneenä, kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Päivällä ei keskittyminen olisi pysynyt yllä ja ärsytys olisi ottanut täydellisen vallan.

Olen pitänyt Luhrmanin ohjauksista, mutta tässä ei intensiteetti pysynyt yllä. Ne Luhrmanin ominaiset piirteet oli olemassa, mikä oli hetkittäin ihan kiva ja sitten taas liikaa. Muutamia "Luhrman-efektejä" tuli toistettua turhaan. Kerta olisi ihan hyvin riittänyt. Rahaa oli käytetty hyviin ja hyvin huonoihin erikoistehosteisiin ehkä vähän liikaa. Tai sitten kaikki raha oli mennyt Kidmanin palkkaan...

Kidman . Miksi se on niin samanlainen nykyään kaikessa? Ihme tönkkösuolattu silakka. Niin tässäkin. Käveli samalla tavalla kuin Kultaisessa Kompassissa - voimakkaasti olkapäillä tehostaen. Mutristeli huuliaan yliärsyttävästi Moulin Rouge-tyyliin. Joo, MR on aivan älyttömän hieno elokuva ja Kidman on siinä loistava, mutta tässä australiassa oli ihan liikaa samoja maneereja kuin kaikissa Kidmanin rooleissa. Ja se tökki ihan älyttömästi. Onneksi oli Hugh Jackmann joka pelasti tilanteet edes osittain. Joo, se on hottis

Vacancy 2
. Ensimmäinen Vacancy oli aivan törkeän huono ja samalla linjalla jatkettiin. Kakkonen sijoittui ajallisesti aikaan ennen ykkös-osaa, mikä oli elokuvan ainoa hyvä veto . Mutta viihteenä ja puolentoistatunnin nollaushetkenä toimiva. Yöllä en olisi uskaltanut katsoa, jotenka katsottiin päivällä. Ennalta-arvattava, naurettava, huonosti tehty ja aivan surkea, mutta näistä syistä toimiva. Ei odotuksia, jotka täytettiin täydellisesti. En ostaisi omaksi, enkä katsoisi uudestaan, mutta ei todella mikään liian huono katsottavaksi - edes kerran.

[Galileo]

Suuren ihmisystävän, Frank Capran Meet John Doe päättää ohjaajan kansan mies trilogian, jonka aiemmat osat ovat Mr.Deeds goes to town ja Mr.Smith goes to Washington. Kuten Deedsissä, on John Doessa pääosassa Gary Cooper. Itse pidän enemmän Jimmy Stewartista. Kyllä Cooper muuten on ihan sympaattinen hahmo, mutta melko pökkelö. Suurlaman aikana naisreportteri kirjoittaa vittuuspäissään lehteen tekaistun kirjeen, jonka allekirjoittaja John Doe haluaa hyvyyttä maailmaan ja uhkaa hypätä talon katolta. Julkaistu kirje saa huomiota ja sitten valitaankin joutomiehistä perushemmo Cooper John Doeksi kiertelemään tapahtumissa ja puhumassa radiossa. Ja ihmiset välittävät toisistaan. Heikoin leffa trilogiasta. Capran leffaksi jopa hiukan liian paatoksellinen ja humaani.




Maa on syntinen laulu kertoo Martan elämästä maalla. Tää olisi vaatinut tekstityksen kyllä, hiukan huonolaatuinen ääninauha ja murretta - heikosti sain selvää. Ei kyllä dialogissa vissiin mitään erityistä ollutkaan. Kiroilua. Leffassa oltiin hikisiä, karvaisia ja kovasti nussittiin. Välillä lestat piti seuroja. Rajua meininkiä kyllä. Kovasti pidin vaikken mitään tajunnutkaan.

[Pascal Lemoix]

Kiroilua. Leffassa oltiin hikisiä, karvaisia ja kovasti nussittiin. Välillä lestat piti seuroja. Rajua meininkiä kyllä. Kovasti pidin vaikken mitään tajunnutkaan.

Kotimaisen tuotannon menestysresepti löydettiin jo varhain.

[DarkSide]

Mr. & Mrs. Smith

Jostain syystä erehdyin tämän tallentamaan ja jostain syystä ajattelin sen saman tien katsoakin. Oli mielikuva, että leffa voisi olla katsomisen arvoinen.

Ei ollut. Söpöliinit pääosissa idioottimaisessa tarinassa, jossa keskityttiin räsikintään ja takaa-ajoihin. Ei jaksanut kiinnostaa edes aivojen nollaamiseen ja ensimmäisen tunnin jälkeen kun viimeinenkin huumorin häivä oli leffasta kadonnut, huomioni kiinnittyi enemmän netissä surfailuun.

IMDB antaa tälle arvosanaksi 6,4 ja siinä on tasan 6,4 liikaa.

[Emilia]

Mun mielestä Mr. & Mrs. Smith oli varsin viihdyttävä. Mutta toisaalta, olin aika väsynyt työpäivän jäljiltä ja sisäiseen romantikkooni iskee lujaa se, miten voi etsiä näyttelijöiden kasvoilta aitoa kiintymystä eikä pelkkää näyttelyä.

[tiipetti]

X-Men Origins: Wolverine

Leffa alkaa melkein sympaattisesti. Kuumetautia poteva pikku-Logan saa kiukkukohtauksen, jonka myötä
pojan rystysistä pukkaa jotain ylimääräistä ja terävää, joihin väkivaltainen isäpappa luonnollisestikin törmää.
Logan pakenee isoveljensä kanssa paikalta, ja haavoittumattoman parivaljakon matka taistelutantereelta
toiselle alkaa.

Kaikkeen kuitenkin kyllästyy, myös tappamiseen. Logan päättää heittää tuntolaattansa santaan ja kirveen
olkapäälleen suunnatakseen vuorille ja tepastellakseen siellä ilman paitaa, Kayla-hani kainalossaan. Isoveikka
Victorin elämä on vähemmän zen, ja hänestä muovautuu kostonhimoinen Sapelihammas, jonka rystysiltä
edes Logan ei ole turvassa. Lisäpippuria pulisonkeihin ripottelee komentaja Stryker, jolla on selvästi jotain
Loganin, Victorin ja kumppaneiden kaltaisia mutantteja vastaan.

Parituntisen ajan valkokankaalla kosto elää, lihakset pullistelevat ja tieteellinen jargonia saa otsat rypistymään.
Välillä rikotaan myös muutama rakennus ja lamppu.

X-Men Origins: Wolverine elokuvassa ei ollut muuta vikaa kuin tarina. Se oli aivan käsittämättömän typerä ja
hyvin kaukana Wolverinen mustan huumorin täyttämästä sarjakuvamaailmasta. Ihmeellisen paljon elokuvassa
jätettiin asioita myös taustoittamatta saati vaille syvällisempää ruodintaa ja selittelyä. Asioita vain tapahtui,
jotta päästiin seuraavaan tappeluun. (Hyvä) Huumori elokuvassa oli harvinaista herkkua, ja välillä se oli kai
myös hieman tahatonta, esimerkkinä vaikkapa loppupuolen lähe kävelemään kohtaus. Tai ehkä se olikin
huumoria, naurattihan minuakin.

Kuis vain, Wolverine olisi ansainnut paljon paremman elokuvan, ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi Spirit.
Tosin jälkimmäisestä poiketen Wolverinessa näyttelijät osasivat sentään hommansa.

Leffalle: **
Näyttelijöille: ****

[Pascal Lemoix]

Täällä nähty myöskin Wolverine. Voi olla, että se olen vain minä, mutta jos edellisen arvioijan mukaan tarina oli typerä, niin minun tapauksessani ilmeisesti kaksi tyhmää löysi toisensa.

Itse vähän pelkäsin, että olisi jumitettu pitkäänkin siinä 1800-luvun vaiheessa, jopa melkein koko elokuva. Näin ei nyt käynyt. Tässähän nyt siis yhdistyi montakin Wolverine-tarinakokonaisuutta: Origin, sitten se Barry Windsor-Smithin adamantiumin istutusprosessi ja sitten ns. Vanhan jengin tarinakokonaisuus. Yllättävänkin nätisti nämä saatiin istumaan vierekkäin.

Historiaa kirjoitettiin jonkin verran uusiksi, koska oikeasti Logan ja Sapeli eivät ole veljeksiä. Tai ovat sitä vasta tämän elokuvan myötä. Deadpoolin hahmo oli aika lailla uusiksi laitettu varsinkin siinä loppuvaiheessa.

Tykkäsin elokuvan suvantovaiheestakin, jossa Logan eleli Kaylansa kanssa tukkijätkänä. Siitä puuttui enää taustamusiikki: "He's a lumber jack and he's okay!"

Toimintakohtaukset toimivat mielestäni kautta linjan. Sapelihampaan nelinkontin-juoksu oli vähän siinä rajoilla, että onko tyhmännäköistä vai ei. Ja kyllä se vähän oli, ei pääse mihinkään.

Nyt saatiin varsin linjakas selitys monilla X-Men 2:n kysymyksille. Elokuvat muodostavat näin entistä yhtenäisemmän kokonaisuuden.

Selvästi tämä oli parempi kuin X-Men 3, jossa oli mielestäni liikaa kökköyksiä ja mutkien oiontaa. Tämän leffan Sapelihammas oli paljon laadukkaampi ja pirullisempi kuin se X-Men ykkösessä nähty painija. Mutta silloin haettiin uskottavaa kehoa, nyt tarvittiin näyttelijä. Hugh Jackman = Wolverine -yhtälö on edelleen voimassa (kaikilla X:n arvoilla ).

Tykkäsin.

[tiipetti]

Täällä nähty myöskin Wolverine. Voi olla, että se olen vain minä, mutta jos edellisen arvioijan mukaan tarina oli typerä, niin minun tapauksessani ilmeisesti kaksi tyhmää löysi toisensa.

Kaikki on mahdollista. Tai sitten Wolverine on suunnattu pojille, puuttuvathan
elokuvasta manolo blahnikit.

Minua elokuvassa häiritsi eniten hahmojen paljous. Valkokankaalla vieraili lähes jatkuvalla
syötöllä uutta pahista ja hyvistä, eikä heidän tarinoitaan saati taustoja ehditty ruotia
millään tapaa. Vähäsen sellaisesta jäi paperinukkemaisen hämmentynyt maku.
Esimerkkinä vaikkapa Logania avittanut vanha pariskunta, joka antoi sankarillemme
poikansa vaatteita. Mutta mitä heidän pojalleen oli tapahtunut? Sitä elokuvassa ei kai
kerrottu. Syvyyttä hahmoihin olisin kaivannut huomattavasti enemmän.

X-men-leffoista tykkäsin, kaikista kolmesta. Wolverinesta jäi sellainen tuntuma, etteivät
tekijätkään tienneet varmaksi, millaista elokuvaa ovat tekemässä.

Mutta makuja on monia - ja hyvä niin.

[Sippura]

Perjantai oli leffailta mutta en yhtään osannut valita sopivaa vuokraleffaa. Siksi
ajattelin kaikkien omien mielipiteideni ja ennakko-oletusteni vastaisesti vuokra-
ta Twilight - Houkutuksen ja katsoa, että onko se nyt kaiken sen hehkutuksen
arvoinen.

Ja hemmetti vie, kyllähän se oli

Mä ajattelin etten olisi ollenkaan leffan tai edes aihepiirin kohdeyleisöä, mutta kyl-
lä se upposi minuun kuin kuuma veitsi voihin. No joo, olihan ne pääosanesittäjät
vähän turhan nättejä ja muikistelunsa näytti koko ajan siltä kuin olisi pukannut pit-
kää sylkeä, mutta kun katsoi leffaa noitten seikkojen taakse, niin vallan viihdyttä-
vähän se oli.

Sellaista suloista teinisöpöilyä ja pientä jännitystäkin, vallan viihdyttävä paritunti-
nen ja varmasti katson sen Full Moonin loppuvuodesta/alkuvuodesta jahka se vuok-
ralle ennättää.

Annan neljä tähteä viidestä

[Pascal Lemoix]

Esimerkkinä vaikkapa Logania avittanut vanha pariskunta, joka antoi sankarillemme
poikansa vaatteita. Mutta mitä heidän pojalleen oli tapahtunut? Sitä elokuvassa ei kai
kerrottu. Syvyyttä hahmoihin olisin kaivannut huomattavasti enemmän.

X-men-leffoista tykkäsin, kaikista kolmesta. Wolverinesta jäi sellainen tuntuma, etteivät
tekijätkään tienneet varmaksi, millaista elokuvaa ovat tekemässä.

Mä ajattelin sen pojan kohdalla, että muuttanut pois tai kuollut traagisesti. Joka tapauksessa vanhemmille oli jäänyt tyhjyys, koska ainoa merkityksellinen oli poissa jossakin. Lisäksi poikansa kautta he ymmärsivät, että joskus miehen täytyy juosta munasillaan pitkin preeriaa ja siihen on syynsä.

Elokuvan keskeinen vastakkainasettelu voidaan mielestäni tiivistää L-S:n Euroviisu-ketjussa aloittamaan analyysiin: Oletko Sakis vai Rouvas? Molemmissa ei voi olla yhtä aikaa. Aluksi Logan on sakissa, mutta sitten se rupeaa tympipään. Niinpä rouvan kanssa on mukavampaa. Sakissa ei ole niin hauskaa ilman Logania, joten hänet halutaan takaisin. Päästään polttavaan kysymykseen: Kummmalle olet lojaalimpi: veljellesi vai vaimollesi? Huomattavaa on, että on molemmat ajavat lisäksi omia tarkoitusperiään.

[theia]

No joo, olihan ne pääosanesittäjät vähän turhan nättejä

Ihan näin kun olen 14 ja totally in love with Twilight(-saagaan), täytyypä sanoa että mentiin niin kirjan mukaisesti kun olla ja voi. Kirjassa kuvaillaan Edward täydellisenä olentona (ulkonäöllisesti), niin sen pitääkin olla turhan nätti Ja Robert Pattinson epäröi ottaa roolia vastaan kun ei se omasta mielestään ole niin upea.

Nimim. olen nähnyt leffan viisi kertaa...

New Moonia odotellessa...

[Kibaya]

Joku voi kattoa sen vaikka joka päivä .

Mä tykkään kanssa tosta leffasta. Siinä on saavutettu se kirjan tunnelma. Muutaman yksityiskohdan puuttuminen hieman haittasi välillä, sillä myöhemmissä kirjoissa ne on tärkeämpiä kuin Twilightin kohdalla. Ja ne todella tajuaa vasta sitten myöhemmin. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää .

Mutta. Mä en tykkää Bellasta. En tarkoita sitä näyttelijää vaan sitä hahmoa ylipäätään. Näyttelijä kyllä kiteyttää sen muijan hengen ihan totaalisesti ja on yhtä raivostuttava kuin kirjankin Bella. Yäk. Mutta muuten ne kaikki on aivan buenoja. Ja mä niin tykkään siitä vampirillosten maskeerauksesta. Ne erottuvat joukosta, kuitenkaan pistämättä ollenkaan silmiin. Ja ovat upeita. Jasper on mun lenppari ja sitten Esme. Joo, ja Carlisle. Annan teille spoilerin ja sanon, että Jasperin hienous paljastuu matkan varrella ja paranee loppua kohden. Se on hahmona todella liikkis ja siihen on löydetty aivan ihana näyttelijä. Samoin Alicen näyttelijä on ihana. Rosalie ja Emmet jäivät tässä elokuvassa vähän kylmiksi, mutta hyvä niin.

Mutta jos pitää verrata, niin elokuva on parempi kuin kirja.

[Sippura]

Mun täytyy nyt häpeäkseni myöntää etten ole noita kirjoja lukenut, katsoin
leffan ihan vaan sen hypetyksen ja sen saaman suosion vuoksi

Mä en yleensäkään tykkää jenkkien nuorisosarjoista, joten sen vuoksi oli ai-
ka hankalaa aluksi nähdä niitten hahmojen ulkonäon taakse. Ymmärrän toki
miksi Robert Pattinson on niin monen mielestä hyvännäköinen, mutta minuun
hänen tsarminsa ei oikein purrut. Siksi olinkin tyytyväinen siitä, ettei leffa
pohjannut pelkästään ulkonäköön, vaan että se tarina oli oikeasti hyvä

Ja voisinhan minäkin sen uudemman kerran vaikka katsoa

[marenkienkeli]

Pitäisköhän munkin käydä katsomassa tuo Twilight?
-----------

Olin lauantaina katsomassa Enkelit ja demonit -leffan. Alun perusteella en olisi osannut odottaa, että leffa osottautuisi todella hyväksi elokuvaksi. En ole lukenut kyseistä kirjaa, joten en tiennyt juonesta juuri mitään. Välillä tuijotin valkokangasta kirjaimellisesti suu auki. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Yllätyksiä ja jännitystä. Tykkäsin todella paljon!

Tietyt asiat olivat kyllä arvattavissa, mutta loppuun asti riitti jännittämistä ja yllätyksiä. Ensimmäisen 10 minuutin jälkeen ei juuri muita asioita pyörinyt päässä kuin kyseisen elokuvan asiat. Juonesta en viitsi puhua sen kummemmin, etten vahingossa spoilaa teitä.

4,5 tähteä viidestä.

[SisterRay]

Kävinpäs katsomassa elokuvan, jonka henkilöhahmot ovat harvinaisen moniulotteiset. Nimittän My Bloody Valentinen, 3D:nä. Elokuvasta ei sen enempää, slasherimeininkiä yritettiin, mikä on ihan piristävää näinä aasiakauhun ja kidutusgorekauhuilun aikoina, mutta ei tässä kyllä elokuvallisia ansioita ollut oikeen genre-elokuvaksikaan. Aiemmat kokemukset 3D-laseista oli efekteiltään ihan kiva mutta muuten todella tylsä Monsterit vastaan muukalaiset, ja halusin nähdä, miten nuo lasit toimivat ihan oikeilla näyttelijöillä. Ja toimivathan ne, tuli todistettua monta eri tapaa lyödä ihmistä hakulla. Kolmiulotteisuus toimii ihan hyvin silloin, kun keskittää katseensa oikeaan kohtaan. Reunoilta häviää ainakin itsellä terävyys ja kuva on muutenkin vähän tärähtäneen oloinen. Parhaimmillaan efekti tuo kuitenkin kuvan kovin elävänoloisesti lähelle, eikä voi kun innolla odotella, kun joku Lynchin kaltainen ammattiohjaaja pääsee tekemään tällä kunnon ahdistuselokuvaa. Saattaa olla elokuvankin vika, mutta tunnelma oli ehkä vähän televisiomainen ja ahdas. Lasit melkeen jopa pysyivät päässä häiritsemättä, ja nyt jääkin sitten vaan nähtäväksi, koska saamme nähdä tekniikalla jotain draamallisempaa ja vakavampaa, kuin animaatio- tai kauhuelokuvat, vai jääkö tekniikka vain tietyn tyyppisten elokuvien kikaksi.

[elegia]

Itsekin kävin eilen vilkaisemassa tuon My Bloody Valentinen . En ole kauhuelokuvien ystävä, enkä varsinkaan näiden slashereiden, mutta tulipahan käytyä. Kivan kliseinen ja ennalta-arvattava juoni, ja 3D-laseilla lensi kivasti hakut ja suolet päin naamavärkkiä. Ei tullut minusta kauhuleffojen fania vieläkään, mutta tosiaan toivottavasti tuota 3D:tä tullaan hyödyntämään vähän muunlaisissakin elokuvissa vielä. Itseasiassa mä kyllä odotan aika innolla sitä, että pääsen katsomaan Ice Agen ja Coralinen laseilla!

[marenkienkeli]

My Bloody Valentine.

Kävin eilen katsomassa leffan ja huonohan se oli. Ei hyvissä kauhuleffoissa kuulu veren lentää jatkuvasti. Olihan toki mukavaa, että leffa oli 3D:nä. Muuten siinä ei olisi ollut mitään hyvää.

Plussat:
sätkiminen ja ääneen kiljahtelu ( )
Pojan kädestä pitäminen

Miinukset:
Kökkö juoni
Kolmiulotteisuus toimi lähinnä murhakohtauksissa.
Kumisen näköiset ihmiset

Tähtiä: 1,5/5

[Kibaya]

Mulla on ollut tässä sellainen elokuva-rypäs. Olen valvonut öitä ja silloin on hyvä katsoa elokuvia

Putoavia enkeleitä
Elina Knihtilästä on tulossa kovaa vauhtia suosikkinäyttelijöitä, eikä tämä elokuvan vaikutusta voi väheksyä yhtään. Alunperin katsoin tämän yhden ystäväni takia, joka on ollut avustamassa ja kertonut siitä kohtauksesta sisäpiiritietoa. Elokuva oli kuitenkin ihan hyvä, vaikken Meriluodosta tai Viidasta tiedä muuten mitään. Enkä ymmärrä runoista mitään. Tykkäsin myös siitä miten skitsofrenia oli kerrottu. Ensin pieniä vihjeitä ja ns. viattomia harhakäsityksiä ja mitä käy niiden pahentuessa. Ahdinko oli lähes käsinkosketeltavissa.

Pidin tästä elokuvasta enemmän kuin odotin.

Changeling - vaihdokas
En ole Angelina-ihmisiä ja muutamassa kohdassa tutut maneerit häiritsivät, kuin myös korostetut huulet. Puoli naamaa pelkkää huulta!

Elokuva kuitenkin oli koskettava (varsinkin klo 02 yöllä) ja kerronta toimi. En yhtään epäile, etteikö asiat ole menneet noin, tai ainakin hyvin pitkälti juuri noin. Elokuva sellainen aikuisempien ihmisten filkka. En usko, että remuava teinilauma jaksaisi keskittyä tuohon. Kyllä se minussa ainakin herätti tietynlaisia kysymyksiä ja mielipiteitä. Roolisuoritukset olivat vahvoja ja ns. takuuvarmoja. Harvinaisen hyvä lapsinäyttelijät oli saatu castattua mukaan.

Enkelit ja demonit
Raahauduin elokuviin sattuman kautta ja pakkohan tämä oli nähdä. En ole lukenut kirjaa, enkä ole jaksanut katsoa ede Da Vinci-koodia loppuun (nukahtanut 3 kertaa ja antanut periksi), mutta tässä ei nukahtanut.

Voimakas elokuva, mikä on positiivinen asia. Tasainen kulku ja jatkuvuus oli miellyttävää katsottavaa. Silti minua jäi häiritsemään se, että tätä varten olisi pitänyt tietää itse Roomasta enemmän tai jostain ydinälykkö-jutuista. Alku menikin suoraan sanottuna aivan ohi.

Ja toinen asia. En elokuvissa tykkää, jos juoksukohtaukset sijoitetaan synkkään metsään tai sokkeloon. Niissä on aina se, että se kamera juoksee tähtien perässä, eikä mistään saa mitään selvää. Kamalaa pyöritystä missä tulee vain itselle huono olo.

Tykkäsin kuitenkin todella paljon! Mieli tekisi mennä katsomaan uudestaan, että voisi keskittyä yksityiskohtiin.

[theia]

My Bloody Valentine.

Moon sitä mieltä, että kauhuleffojen kattomisessa yksi suurin motivaattori on se, että saa pelätä ja olla heikko ja pitää Poikaa/poikaa kädestä kiinni

...aattelin myös mennä katsomaan tuon, kun Coraline oli 3D:nä hir-veeen kiva. Muuten tuo Coraline.... Nooooh, olihan se ihan jees, mutta välillä tuntui että siinä oli tosi pelottavia kohtia (ei siis K7), ja välillä että se oli vähän turhan yksinkertainen. No enikeis, oli se katsomisen arvoinen.

[ToyWiz]

Viime aikojen saldoa:

Jonathan Levine - The Wackness
Osuvalla musiikilla höystetty kuvaus teini-ikäisen pojan huume- ja lääkehouruisesta kesästä, rakkaudesta ja henkilökohtaisista tragedioista 90-luvun New Yorkissa. Välillä osuvasti aikaansa kuvaava elokuva on lopulta kuitenkin hyvin epätasainen ja jättää katsojansa olon hieman tyhjäksi. Ben Kingsley revittelee suurella innolla, mutta pääosan Josh Peck ikuisesti ammottavine suineen olisi saanut jäädä tyhjänpäiväisiin teinikomedioihin.
3/5

Chris Marker - La jetée
Terry Gilliamin 12 Apinaa elokuvan innoittajana toiminut mustavalkoinen lyhytelokuva. Lähes täysin still-kuvista koostuva filmi on monella tapaa jäljittelijänsä modernia ja laajennuttua kuvausta edistyneempi ja toimivampi. Pienieleisyyden ja hienon musiikin yhdistelmä on toimiva ja tekee elokuvan liikkuvasta hetkestä entistäkin vaikuttavamman. Ehkä Brad Pittit ja Bruce Willikset ovatkin vain melko turhia Hollywoodin julkisuuskoneiston tuotoksia, joita ei todellakaan tarvita tuottamaan vaikuttavia elokuvakokemuksia.
4/5

Scott Derrickson - The Day the Earth Stood Still
Suuren budjetin remake, joka jonkin tasoisesta floppaamisestaan johtuen pääsi hieman yllättämään. Nykyaikaan sovitettu tarina ei aivan kykene kannattelemaan koko elokuvaa, mutta normin mukaisia erikoistehostepläjäyksiä välttelevä tyyli on positiivinen yllätys ja oikeastaan myös elokuvan pelastus. Eihän tässä mitään uutta tai merkittävää ole luotu, mutta ärsytyskynnyksen pahasti ylittävää lapsinäyttelijää lukuun ottamatta melkoisen miellyttävä kokonaisuus.
3½/5

Martin Gero - Young People Fucking
Kanadalaisten ohjaaja Geron ja käsikirjoittaja/näyttelijä Aaron Abramsin esikoiselokuva meni ainakin minulta ilmestymisvuonnaan täysin ohi. Nyt elokuvan katsottuani voin vain harmitella menettämääni kahta vuotta, jotka elin näkemättä elokuvaa. Viidestä erilaisesta seksuaalisesta tilanteesta koostuva episodimuotoinen elokuva kuvaa äärimmäisen osuvasti ja realistisesti modernia elämää ja tekee sen vielä täysin mitään säästelemättä. Tilanteiden monimuotoisuus takaa jokaiselle katsojalle ainakin jotain kiinnostavaa nähtävää ja kun kaiken takana on vielä humoristinen pohjavire, on kasassa eräs viime vuosien parhaimpia elokuvallisia yllätyksiä.
4/5

William Friedkin - To Live and Die in L.A.
Kasarikuvaus viranomaistoiminnasta aina kiehtovassa Los Angelissa. Manaajan ohjaajana tunnettu Friedkin rakentaa sopivan rosoisen ja väkivaltaisen toimintadraaman, joka tietoisesti välttelee genrensä suurimpia kliseitä - siinä myös onnistuen. Elokuva ei kaikissa juonenkäänteissään pysy aivan kasassa, mutta suoriutuu silti urakastaan ainakin kertakatsomisen sallivalla tavalla. Mukana myös laadukasta takaa-ajoa autoilla ja alkuperäisen CSI:n Grissom seksisymbolistatusta selkeästi tavoittelevassa nuoruusroolissa.
3½/5