Euforiat ja ahdingot - eli kaikenlaiset tuntemukset

[Mr. Smith]

Toivotaan että terveydenhoitajalta löytyisi apua. Jos ei muu auta, niin teet kuten uhkasit, eli hoidat vaan omat hommasi piste.
Siinäpä sitten oppii pomokin että mitä OIKEASTI olet tehnyt firman hyväksi.
Ainakin täälläpäin niin kauan kuin en ole optio-ohjelmassa mukana, hoidan vain oman sarkani ja siinä kaikki

[Nugat]

Oikeastaan olin nyt tulossa kertomaan omista fiilisksistä nykyään.

Tässä yksi päivä huomasin, että muistan asioita paremmin kuin aikaisemmin. Pahimpana aikana mulle oli aivan turha kertoa mitään, ilmeisesti ei keskittymiskyky riittänyt.
Itku oloa ei ole ollut piiiiitkään aikaan. Joskus iltaisin voi aavistuksen tuntea tykytystä silmien takan, mutta se menee pian ohitse.
Roskaruokaa tekee aivan älyttömästi mieli. Pizzaa, kebababbii ja kaikkee. Aikaisemmin ei edes karkki himoittanut, söin kyllä jos oli tarjolla.
Ihmisten seurassa on helpompi olla. Olen parina päivänä saanut opiskelutovereilta palautetta, että Nugathan on aivan eri ihminen! Laukoo vitsejä ja pottuilee takaisin. Aikaisemmin en kertakaikkiaan jaksanut. Nyt tuntuu, että välitkin ovat paremmat kun jaksan keskittyä muihinkin ihmisiin. Nämä eivät siis tiedä, että mulla yleensä mitään ongelmia on ollutkaan.

Keksin lisää paranemisen oireita.

Nukahtaminen. Pahimpana aikana nukahtaminen oli tuskaisaa. Mulla oli vain On/Off napit. Ei mitään välimuotoa. Eli odottaessani Off-tilaa makasin silmät ammollaan ja ihmettelin. Off-asennon kytkeytyssä lähti taju ja "nukahdin". Puuttui täysin se nukahtamista edeltävä rentoutuminen ja pehmeä lipuminen uneen. Nyt omistan pehmeän lipumisen.

Huolestuneisuus. Silloin pahimpana aikana tämä oli kaikista pahinta. Pelkäsin koko ajan että jollekkin läheiselleni tai lemmikeille sattuu jotain. Se oli aivan hysteeristä. Porukoiden työmatkatkin pelottivat, sillä eihän sitä koskaan tiedä mitä voi liikenteessä tapahtua. Ja jos joku valitti kuumeista oloa uskoin jo kuolemantaudin olevan lähellä. Näiden asioiden takia itkinkin usein, kun ahdisti maailman vaarallisuus. Nyt olen terveellisesti huolissani, jos on sen aihetta. Kun aikaisemmin pohdin huolestuneena kaikkea 24 tuntia päivässä, niin nyt nämä asiat pyörähtävät mielessä paljon harvemmin.

Oma terveys ja kauneus kiinostavat. Nyt on tukka hyvin, aavistuksen meikkiä ja... huoli omasta painosta. Ei se paljoa ole yli normaali rajojen, mutta ihan tarpeeksi aiheuttaen pömppiksen johon voi nojata.

Että näin työuupuneen saralla.
-----
Eilen oli erittäin erittäin lähellä itku. Väsymys itku nimenomaan. Koulussa kun 12 tuntia väsää putkeen lopputyötä, niin kyllähän se jo tuntuu. Siihen lisäksi stressi työn valmiiksi saamisesta, niin ei ihme, että meinaa hitusen viirata. Huolestun vasta, jos väsymys itkua rupee pukkamaan tämän työn jälkeen.

[Suvi]

kaikille, jotka sitä tarvitsevat.

---

Nyt on kyllä niin ihmeellinen jumitus päällä. Heti kun pääsin kotiin, aurinkokin alkoi paistaa vaikka haluaisin/halusin mennä peiton alle piiloon muulta maailmalta.
Ja tätäkin viestiä olen nyt vain kymmenen minuuttia tuijottanut.

[Maija]

Kiitos mielenkiinnostasi, mutta ei kiitos -tyyppiset vastaukset kesätyöpaikoista eivät nyt suoranaisesti potkaisseet tätä päivää hyvin käyntiin. Ilman töitä kohti kesää siis ollaan menossa. Vähän huolettaa, mutta eipä asialle oikein voi mitään.
Onneksi kuitenkin mulle on tarjottu muutamaa satunnaista vuoroa tutun firmasta. On sekin sentään jotain.

Lisäksi viime aikoina koti ei ole enää oikein tuntunut kodilta. Olin aiemmin ajatellut nauttivani vielä viimeisistä hetkistäni kotikotona, mutta tunne on alkanut kääntyä hieman päinvastaiseksi. On tullut omia tapoja hoitaa asioita, ja osa niistä on ristiriidassa kotiväen tapojen kanssa. Itsenäistymisen tarve kasvaa koko ajan. Vaikka varmasti vielä tuleekin kotikotia ikävä, kun pois muutan.

Noin muuten kuuluu oikein hyvää.

[Pvi]

Tylsät kesätyöt.
Tai mulla siis on kesäksi töitä, mutta just sain kanssa hylkykirjeen, jota kyllä osasin odottaa.
Olisi ollut niin mukava saada rahaa toteuttaa oma projekti. Tosin sekin ahdistaa hieman,
kun pitäisi itse osata tehdä kaikki. Jos rahaa oilisi irronnut, niin olisi hieman helpottanut
Pitää hakea lisää... ja toivoa parasta.

Muuten mieli on melko pirteä. Se on toi aurinko.
Taidan mennä vielä kertaalleen ulos.

[Kuolo]

Tuntuu etten jaksa. Fyysinen puoli vielä korjaantuu helposti nukkumalla, mutta henkinen puoli kärsii kun ei muuta vapaa-ajallaan tee kun nukkuu tai on väsynyt. No kyllä se viikonloppu sieltä tulee aikanaan.

[damn]

Vasta maanantai . Henkisellä puolella tuntuu jo vähintään torstailta. Olin tänänään koulussa 8-19 ja samanlaisia päiviä tiedossa myös huomenna ja ylihuomenna. En jaksa. En ole kerennyt olla kotona yhtään ja pitäisi jaksaa huomiselle tehdä vielä kouluhommia. Missä vaiheessa mä kerkeen nukkua. Koulupäivät on muutenkin rasittavia, kun käytännönläheistä alaa opiskelen ja ei ole todellakaan aikaa istua paikallaan, vaan pitää häärätä ympäriinsä erilaisten tehtävien parissa. Tänäänkin meinasi hermot mennä, kun ajatukset harhaili koko ajan, en jaksanut keskittyä ja tein asiat väärin. No sitten jouduinkin aloittamaan taas alusta ja tekemään kaiken uudestaan. Raivostuttavaa. Pitää huomenna yrittää skarpata.

No torstaina onkin jo onneksi vapaapäivä ja lähden kotikotiin rentoutumaan vapuksi. Olen siellä varmaan lauantaihin ja sitten pitää tulla taas kotiin tekemään kouluhommia. Jeeeee.

[Kuolo]

Hohoo!

Henkinen puoli ihan ok, mut nyt petti fysiikka. Oishan se pitäny jo arvata, että kuumettahan se tekee kun on pien lentsu ja vähän lepoa.

[Kuolo]

Nyt tuli sit se aika keväästä Nimittäis se aika kun muistaa, ettei tätä loputtomiin jatku, vaan sieltä se syksy vielä koittaa. Kesälle suunniteltua tekemistä ois vaikka kuinka paljon ja tuntuu, ettei kaikkea saa millään tehdyksi. Sit taas pitää oottaa sisätiloissa kyhnöttäen koko pitkä talvi

[urakka]

Kuolo: sama vika täälläki. Kevät ja kesän oottaminen on eka kivaa, mutta sitte tajuaa että eipä sitä riemua näillä leveyksillä pitkään jatku.

On vähän huono olla taas.

Ei ole kesätöitä, koulu kusee ja on muutenkin niin laiska, tyhmä ja saamaton olo, että tästä ei tule mitään. Muuttoa pitäis alkaa puuhaamaan jo hyvää vauhtia, mutta jotenki tuntuu että paskanmarjat, samaa apatiaa se on siellä uudessaki paikassa. Että tosi paljo kiinnostaa sekin.

Aloin jo varovasti suunnitella soittamista, mutta ehkä odotan siihen et on oikeasti mahdollista mennä johonkin, ku ei vielä voi kuitenkaan varata aikoja tai muuta. Ku ei tää näytä menevän nyt ohi itestään, vaikka siihen päätin jo luottaa. Välillä on ihan hyvä olo ja näin, ja sitte tapahtuu jotain pientä, ja kaikki on taas ihan paskaa. Kiskoin kengännauhan poikki, ja teki mieli asettua kynnysmatolle itkemään loppupäiväksi.

[Nugat]

Nyt tuli sit se aika keväästä Nimittäis se aika kun muistaa, ettei tätä loputtomiin jatku, vaan sieltä se syksy vielä koittaa. Kesälle suunniteltua tekemistä ois vaikka kuinka paljon ja tuntuu, ettei kaikkea saa millään tehdyksi. Sit taas pitää oottaa sisätiloissa kyhnöttäen koko pitkä talvi

Jep jep. Ei se mitään jos tietää, että syksyllä on varmasti töitä, kuin että painikoi koko kesän työttömyyden pelossa. Ensimmäistä kertaa elämässäni koen sen, että syksyllä en menekkään kouluun. Onko elämää koulun jälkeen? Mitä jos kaikki oppimani asiat menevä kankkulan kaivoon ja löydän itseni mäkkärin siivouskopista? Tykkääköhän musta edes kukaan?

[Suvi]

Tykkääköhän musta edes kukaan?

Tykkää!

Omat fiilikset ihan jees.

[elegia]

Uh. Edellisten viestien perusteella tuntuu, että kaikki pelkää talvea.
Mä en pelkää talvea.
Mä pelkään kesää.
Nytkin painaa kokoajan ahdistus, että kaikki muut on tekemässä jotain hauskaa.
Kaikki muut elää, mutta mä en osaa enkä kuulu mihinkään. Eikä mulla ole mitään merkitystä. Plaah.
Mulle kesä on aina tuottanut aina henkistä tuskaa, vaikka siitä muuten vuodenaikana tykkäänkin.

Ja kyllä teistä kaikki tykkää!

[Nugat]

Kiits kaik.

[Suvi]

Omat fiilikset eivät ole kovinkaan hyvät nyt. Äiti muuttaa pois kotoa.

Pää on vähän sekaisin ja kaikenlaisia ajatuksia täynnä. Tekisi mieli avautua enemmänkin, mutta ehkä teen sen jossain toisessa ketjussa.
Näin se vaan menee ja siihen on sopeuduttava.

[Maija]

:huoh: Omat fiilikset eivät ole kovinkaan hyvät nyt. Äiti muuttaa pois kotoa.

Pää on vähän sekaisin ja kaikenlaisia ajatuksia täynnä. Tekisi mieli avautua enemmänkin, mutta ehkä teen sen jossain toisessa ketjussa.
Näin se vaan menee ja siihen on sopeuduttava.

Paljon voimia, Suvi.

[Suvi]

Kiitos Maija.
Olen aika huolissani meidän isästä.

[marenkienkeli]

Suville voimia!
---------

Iski yhtäkkiä päälle hirmuinen ahdistus. Kaksi ensimmäistä vuotta opiskeluja on kohta takana ja aika on mennyt aivan liian nopeasti. Vuoden päästä monet ihanat ihmiset jo valmistuvat ja lähtevät pois Helsingistä. Mulla on melkeinpä ikävä heitä jo valmiiksi. Tiedän kyllä, että tänne tullee uusia mahtavia tyyppejä, mutta on aina vaikea luopua niistä rakkaista vanhoista.

[Suvi]

Kiitos myös marenki.
Nyt olen aika surullinen, kun mietiskelin että kohta ei ole sitä kotia jonne on ollut aina kiva mennä käymään. Vaikka siis olenkin asunut omillani jo jonkun aikaa.
En tiedä, kaikki tuntuu vieläkin niin sekavalta ja oudolta.



Elämä kuitenkin jatkuu, ja emme kuitenkaan ole todellakaan ensimmäinen perhe, jolle on käynyt näin.

[marenkienkeli]

Tänään on ollut osittain aika paska päivä. Kun on kiireitä, on mukavaa, mutta heti kun on hiljaisempaa, kaikki ahdistus tuntuu kaatuvan niskaan ja alkaa itkettää. Pariin otteeseen olin pillahtamassa töissä itkuun ihan vain omien ajatusteni takia. Kahvitauolla lukiessani Susan Boylesta juttua lehdestä, olin taas pillahtaa itkuun.

Suuri haikeus valtasi mielen, kun näin mummon, joka näytti tietystä suunnasta katsottuna hämmästyttävän paljon mummaltani, joka kuoli reilu 3,5 vuotta sitten. Ikävä. Pitäisiköhän mennä sittenkin käymään kotikotona viikonloppuna. Voisi käydä mumman haudalla...

[marenkienkeli]

Kolmen päivän jatkuva kestov*tutus vaihtui tänään yleiseen iloisuuteen. Posket meinaavat olla kipeät, kun olen hymyillyt niin paljon. En edes tiedä, mistä tuo kestov*tutus johtui tai mistä tämä onnellisuuspuuska ilmaantui. Kunnollisilla yöunilla (jopa 7 tuntia) taitaa kuitenkin olla osuutta asiaan.

Muoks. Osaan melkein kiroittaa.

[teuwo]

Kylläpä yksi tekstiviesti ja sähköposti sai iloiseksi. Eilen oudosta numerosta tuli kysely sähköpostista. Todella vanhan kaverin kaaso kyseli mun sähköpostiosoitetta polttareita varten. Tiesin kyllä, että kaveri on menossa naimisiin, mutten todellakaan odottanut, että pääsisin polttareihin. Myös kutsu (jota ei siis vielä ole tullut) olisi ollut positiivinen yllätys. Tällä hetkellä en edes tiedä, koska ne häät on



Täytyy vain toivoa, että pääsisin häihin ja polttareihin. Saattaa olla, että joudun tekemään vaikeita päätöksiä, mutta niitä on tällä hetkellä turha miettiä Nyt hymyilyttää. Kiva olla kutsuttu ja muistettu vuosien takaa.

[Shay]

Yleismaailmallinen ahistus päällä. Ihimiset on aivan liian hankalia kapistuksia.

[urakka]

Meikäläisen olon vois kiteyttää vaikka yhteen hymiöön: . Mulla on pitkästä aikaa sellainen olo, että oon oikeasti ihan hyvä tyyppi, ja että musta voi myös vähän tykkäilläkin joku. saa nähä miten pitkään tätä oloa kestää, on ihan kivaa.

[ceuro]

Mullakin on kieltämättä olo vähän tämmöinen:
Minusta tulee rouva Tavallinen tässä lähiaikoina.
(Paitsi jos sittenkin pidän oman nimeni...)