Elokuvakriitikon painajainen - elokuva-arvosteluketju

[Galileo]

Twilight

Katsoin Twilightin. Tässä ei tosin ollut lenteleviä, tyttömäisiä vanpyyrejä, vaan rautaisia näyttelijöitä, kuten Paul Newman, Susan Sarandon, Gene Hackman, James Garner ja Reese Witherspoonin tissit. Lajityyppinä moderni film noir. Tasokas pieni elokuva, jonka ei tarvitse elämöidä suurilla toimintakohtauksilla tai mutkikkaalla käsikirjoituksella, vaan voidaan keskittyä näyttelijöiden dialogiin. Hyvää peruskauraa.


The Roaring Twenties

-39 tehty kuvaus jenkkien 20-luvusta, eli ensimmäisen maailman sodan jälkeisestä kieltolaista päättyen -29 pörssiromahdukseen ja James Cagneyn ajautuminen autokorjaamolle töihin haluavasta veteraanista viinakeisariksi. Mukana sivuosassa Bogart ennen suurta tähteyttä. Elokuvan rikkoo välillä kertojaääni, joka on tyyliltään valistava - vähän Reefer Madnessin tyyliin. Ilman valistusta elokuva toimisi paremmin, mutta viinan kiroista varoitellenkin kyseessä on laadukas kertomus tavallisen miehen ajautumisesta sattumien kautta huonoon tilanteeseen.

[Galileo]

Nyt niitä, jotka eivät katsoneet Teemalta Tod Browningin vuonna 1932 valmistunutta Kummajaisia, jonka ensiesitys Suomessa oli vasta 70-luvulla, pitäisi harmittaa. Leffa on alunperin 1.5 tuntia pitkä, mutta siitä on leikattu puoli tuntia joka taitaa olla nykyään kokonaan kadonnut. Olisiko nyt ollut kyseessä vielä peräti Suomen tv-ensi-ilta. Enpä ole pitkään aikaan nähnyt erikoisempaa elokuvaa. Elokuvallisesti se ei ollut mitenkään mystinen, mutta näyttelijäkaarti koostuu lähes kokonaan oikeista sirkuskummajaisista.

Freaks

Viime vuosisadan alussahan ei terveys- ja sosiaalihuolto ollut ihan nykymittapuilla, joten epämuodostuneena syntyneet tai muulla sairaudella varustetut ihmiset pääsivät mukaan kummajaisohjelmistoihin, joissa "normaalit" ihmiset kävivät heitä tuijottamassa. Ohjaajal itse on sirkustaustainen, joten sitä kautta hän tuntee esiintyjät. Elokuvaa sensuroitiin reippaasti johtuen siitä, että kummajaisia esittää oikeat kummajaiset. Heitä ei kumminkaan elokuvassa kuvata mitenkään kummallisiksi vaan normaaleiksi ihmisiksi, jotka ovat ulkokuoreltaan erilaisia, joten sensurointi kääntyy ehkä hiukan itseään vastaan. Kummajaiset on todella kiehtovia; Johnny Eckiltä puuttuu jalat ja mies vipeltää käsillään kuin maratoonari. Kädetön tyttö vetelee aterian haarukka varpaan välissä. Jalaton ja kädetön kaveri pistää tupakaksi (poisleikatussa kohtauksessa tyyppi vielä käärii sätkänsä). Leffalla on kulttimaineessa ja aika moni varmaan tunnistaakin ainakin hääkohtauksessa olevan gabba gabba heyn myöhemmin Ramoneksen esittämäksi huudoksi. Pinheadit ovat myös muutenkin tupsahtaneet muualla populaarikulttuurissa esiin, ainakin itselleni. Aivan mahtava elokuva! Jos et meinaa syöksyä sitä katsomaan, niin katso ainakin pätkiä Juutupesta.

[Lyyra]

Freaks on muuten tullut Suomessa telkkarista ennenkin. Se oli meillä VHS-tallenteena kun olin nuor(emp)i, ja katselin yksikseni teininä sitä. En muista siitä paljoakaan, joten vähän nyt harmittaa, että missasin.

Knoppitietoa: Olen jostain lukenut, että Freaks oli Frank Zappan lempielokuva.

[Pascal Lemoix]

Nähty: Brüno

Hyvin samantapainen kuin esimerkiksi Borat, tämä voidaan sanoa heti alkuun. Todelliset tilanteet ovat elokuvan suola, näytellyt muistuttavat yllättävän Austin Powersin ja Mini-Men fyysisiä kontaktitilanteita No, Mini-Mehän on kunnostautunut myös niin sanotulla "alalla".

Kuvallisesti tämä on Boratia roisimpi esitys, mutta roisius ehkä kääntyy vain haitaksi. Hienovaraisemmalla otteella olisi voinut saada enemmän aikaan. Pari pitkää kohtausta, joissa huijaus menee täydestä, on mukana ja ne ovat kulminaatiopisteet. Enimmäkseen liikutaan Amerikan Redneck-alueella, josta saadaan odotettua ja toivottua reaktiota. Jopa yllätyksellisyyden kärsiessä. Sen sijaan Lähi-idässä (Israelissa?) homma tuntuu huomattavasti uskaliaammalta. Siellä oli kaiketi turpaansaantikin lähellä.

Rohkeutta kyseisen elokuvan tekeminen kyllä on vaatinut, kun muun muassa kaksi toisiinsa kytkettyä miestä menee homovastaisen mielenosoituksen sekaan... Ihmisten ilmeet ja reaktiot ovat edelleenkin ne, joita pyritään tallentamaan ja ne ovat tietysti aina katsojan erityisiä hetkiä.

Kokonaisuutena: Jonkin verran hajanainen, tasoltaan ja mielenkiinnoltaan vaihteleva ja ehdottoman roisi elokuva. Vähän kuin olisi jotain tuhmaa tehnyt, kun tuon näki. Ei ihan perheen pienimmille edes vanhemman seurassa. Saliyleisössäkin kuuli muutamia epäuskoisia huudahduksia ja salista poistujiakin oli muutamia. Muuten sali on varsin täynnä.

[Emilia]

Äääh. Kävin kattoo Harry Potter ja Puoliverisen Prinssin.

Jos ei ole lukenut kirjaa, niin ei tosta kyllä voinut ymmärtää yhtään mitään. Eka puoltoista tuntia oli maailman pitkästyttävintä romanssienpohjustusta ja lopputunti sekavaa sähellystä edestakas. Muutenkin mutkia oli oiottu omasta mielestäni hieman oudolla tavalla ja asioita, joita olisi ollut hyvä selittää enemmän jätettiin väliin. Hyvä, jos itsekään ymmärsi mitä tapahtui. En suosittele kenellekään.

[marenkienkeli]

Myös minä kävin katsomassa uusimman Potterin. Olin lukenut kirjan aiemmin, mutta en juurikaan muistanut sen tapahtumia.

Tykkäsin kyllä leffasta, vaikka ei se todellakaan lempileffojeni joukkoon mene. Huomattavasti parempi kuin esimerkiksi ensimmäinen Potter-leffa. Romanssipohjustusta oli tosiaankin liikaa, mutta omien ihmissuhdeasioiden takia meinasin pariin otteeseen pillahtaa itkuun. Leffan loppupuolella itkinkin. Pikkuisen meinasi hävettää oma tunteellisuuteni siinä Pojan ja hänen kaverinsa välissä istuessa, mutta ei itku tuollaisessa tilanteessa hävetä.

Leffan erikoistehosteet olivat paikoittain todella näyttäviä. Varsinkin mustien noitahahmojen lento oli mahtavaa katsottavaa.

3,5/5 tähteä

[SisterRay]

Sama, ja Potter-elokuva-asteikoilla tykkäsin kyllä minäkin. Ei kai noista elokuvista ole pitkään aikaan saanut tolkkua kirjoja tuntematta, mutta tällä kertaa jaksoi katsoa ihan mielenkiinnolla loppuun saakka. Elokuvan nuorista tähdistä ainoastaan Emma Watson jaksaa yrittää, Daniel Radcliffe ja Rupert Grint puunaamailevat/virnistelevät käsikirjoituksen läpi, mutta aikuisrooleissa on poikkeuksetta onnistuneita vetoja. Broadbentin Slughorn oli esikuvaansa sympaattisempi ja inhimillisempi hahmo, varsin mainio. Vähän semmonen kiiruksen tuntu tuossa kyllä oli, jotta kirjaa juostiin läpi aika reippaasti, ja kai kässärissä parannettavaakin olisi, mutta kyllä tämä edellisen Order of The Phoenixin hakkasi 10-0. Kaikenmaailman taikuudesta ja velhoudesta huolimatta elokuvan värimaailma ja tunnelma on ihailtavan maanläheinen. Kauhuelementtejä oli tullut mukaan lisää, mutta niinhän ne tulevat kirjoissakin. Ihan onnistuneita nekin. Isoin miikka tuleekin sitten lopusta, en kyllä käsitä, mikä voi olla syynä tuollaiseen ratkaisuun.

Nuorena Voldemortina muuten Ralph Phiennesin siskonpoika, kulkee näemmä suvussa tuo pimeyden velhous.

[Tr*ina]

Vähänlaisesti on elokuvia tullut tänä kesänä katsottu.

Postia pappi Jaakopille oli kaikesta hehkutuksesta huolimatta huono. Kokopitkäksi elokuvaksi juoni oli köykäinen ja dialogi tökki pahemman kerran. Luulin jo suomalaiset käsikirjoittavat olisivat oppineet suoltamaan sujuvaa tekstiä. Suomalaisia tulee katsottua harvoin ja joka kerta huomaa aina yhden jutun: piilomainonta. Tämäkin elokuva oli surutta valjastettu markkinatalouden pyörittämiseen. Lopussa pirautin pienet itkut, mutta se ei kerro elokuvan tasosta mitään. Kun tarpeeksi kaihosasti pianoa pimputtaa, raavampikin mimmi heltyy.

Super Christ, Lars von Trierin uutuus, oli puistattavaa katsovaa. Mitään näin järjettömän väkivaltaista en muista nähneeni. Niinköhän suosikkiohjaani olisi joutunut väärille urille, mietin. Toukokuussa tv:sta oli tullut Trierin Mandalay, joka teki minuun vaikutuksen. Jenkkiplantaasille sijoitettu draama peilasi oivaltavasi nykymaailmaa.

Tutkittuani Super Christin tarinaa netistä, elokuva alkoi hahmottua. Kun kaikki energia elokuvan katsomisessa menee oksennusrefleksin torjumiseen, sanoma jää pakostakin hämäräksi. Trieriä on haukuttu naisvihaajaksi aiemminkin ja Super Christin myötä tuomio on vahvistunut. Mutta eräässä haastattelussa Trier sanoo aina samastuvansa oman elokuviensa naisiin. Hän kirjoittaa itsensä naishahmoihin. Jossain haastattelussa Trier myös kertoo elokuvan kertovan masennuksesta.

Silti en pysty hahmottamaan, mikä elokuvan lopullinen sanoma on. Elokuvan symbolinen loppukohtaus jää minulle arvoitukseksi. Vaatisi siis toisen katsomiskerran.

[Tr*ina]

Australia-kaipuu iski yllättävällä tavalla, pakko päästä käymään ja toteamaan henkilökohtaisesti nuo karun jylhät maisemat

Osui ja upposi.

Elokuvista on tehty matkailumainonan vetureita. Tämä on tietoinen strategia. Australia-elokuva lanseerattiin nimenomaan turistivirtojen toivossa. Samalla kaavalla tehdään elokuvia useissa eri maissa ja kaupungeissa. Pariisi ja Barcelona antavat suuria alennuksia tuotantoryhmille, että nämä sijoittaisivat elokuvansa juuri heidän maahansa ja kaupunkiinsa.

[Aurora B.]

Onnistunutta markkinointia kyllä, Australian osalta siis



Vuokrattiin "I'm too old for this shit", eli JCVD sekä sunnuntai-illan piristykseksi kauhua, The Unborn.


Kummastako aloittaisin? No mennään kauhulla. Tai "kauhulla"

Ensinnäkin on sanottava, että mä en tajua itseäni. Vuokraamossa osuu aina käteen jotain hyvältä kuulostavaa kauhua, jota sitten pitää kotona katsoa sohvatyynyn takaa kurkkien No, tässä kyseisessä tapauksessa sohvatyynyä ei juurikaan tarvittu. "Kauhua" yritettiin viritellä lähinnä säikyttelemällä ovien takaa löytyvillä ilkimöillä ja viattomia lapsia käyttävällä "pahuudella". Okei, onhan se vähän creepy, kun pikkumukula heittäytyy pahaksi, mutta kun sitä ei edes käytetty tässä kovin tehokkaasti hyväksi. Juoni on kuiva kuin paketillinen näkkäriä ja ennalta-arvattavuuskin häiritsi.

Pojat saavat varmaan vähän enemmän irti, kun päänäyttelijä on meganfoxmainen elokuvakankaan kaunistus. Ja koko roskan paras näyttelijä, joskaan se ei paljoa vielä kerro. Muut henkilöhahmot jäävät täysin statisteiksi ja yhdentekeviksi, ja kun näyttely tasokin oli mitä oli, niin katsojalle oli herttaisen yhdentekevää, mitä niille muille tyypeille mahdollisesti tapahtuu tai on jo tapahtunut.

Plääh Olisi sen puolitoistatuntisen voinut paremminkin viettää, jos olisi vain jaksanut vääntäytyä sohvalta ylös.






JCVD oli... hämmentävä kokemus Elokuva kertoo Jean-Claude van Dammesta, jota näyttelee... Jean-Claude van Damme. Ilmeisesti leffa on täysin fiktiivinen kertomus, mutta kerronta ja eurooppalainen kuvaustyyli tekivät siitä sellaisen, että välillä jäin pohtimaan pitkäksikin aikaa joidenkin kohtausten tai asioiden sidoksia todellisuuteen. Se jos mikä oli tosiaankin hämmentävää, ja ajoittain jopa ärsyttävää.

Tätäkin elokuvaa vaivasi muiden henkilöhahmojen valjuus, mutta JCVD itse oli suorastaan... hyvä "Ai se osaa _näytelläkin_" tuumasin jossain vaiheessa.

Äh, olen niin sekavissa tunnelmissa edelleen, etten pysty arvostelemaan tuon kummemmin, saati osaa muodostaa leffasta mielipidettä. En anna edes tähtiä. Kai se hyvä oli. Ehkä.

[tiipetti]

Twilight Houkutus

Piti miunkin, kun kerran muutkin. Eräs kaverini on käytännössä hurahtanut Twilight-tarinaan ja ennen
kaikkea Robert Pattinsoniin, ja hehkutusta muutaman kuukauden kuunneltuani päätin itsekin kokeilla,
millaiseen nirvanaan elokuva minut suistaisi.

Tarinan alkajaisiksi teinityttö Bella joutuu muuttamaan Amerikan aurinkoiselta laidalta aina sateiseen Forksin
pikkukaupunkiin sheriffi-isukkinsa hoteisiin. Vaikka edessä ovat uusi auto, koulu ja kaverit, yllättävän
kitkattomasti typykkä porukkaan istuu, ellei sitten lasketa sitä yhtä kalpeaa poikasta, jolle Bella tuntuu aiheuttavan
lähinnä närästystä. Tyttöähän moinen harmittaa ihan vietävästi.

Onneksi vatsavaivoihin löytyy looginen selitys: puuteria reippaasti käyttävä, yliluonnollisen voimakas Edward on
vampyyri. Ja vieläpä hyvin tykästynyt Bellaan!

Niin kivaa kuin se onkin, että poikaystävä jaksaa juosta tuhatta ja sataa, kantaa tyttöystävänsä puunlatvaan syvällisyyksiä
juttelemaan ilman, että edes hikeä pukkaa, tuottavat kulmahampaat myös päänvaivaa. Voivatko ihmiset ja vampyyrit olla
vain ystäviä? Koska Twilight on teiniromantiikkaa, vastaus on tietenkin kieltävä. Esiaviollinen seksi on kuitenkin nou nou.
Ja sitten kun on niitä pahiksiakin vielä.

Leffan jälkeen piti hetken aikaa miettiä, että miten puklauttaisin mielipiteeni Pattinson on IHANA iiik kaverilleni.
Minusta kun elokuva oli kaikin puolin kökkö, vaikkakin tahattoman koominen. Esimerkkinä vaikkapa kohtaus, jossa
vampyyrisankarimme kylpi auringonvalossa kimaltaen ja helisten kuin Disco Stu, samalla kun hän nyyhkäisi ihonsa olevan
tappajan iho. Nauratti.

Muuten Edward oli hivenen tylsä tuijotuksineen, enkä minä tuollaisesta siloposkesta mitään karismaa löytänyt.
Ahdistelijan vikaakin hänessä tuntui olevan, ainakin mutinoittensa perusteella. Jos joku poika, oli hän ulkoisesti
sitten miten komea ja tyylikäs prinssi tahansa, tunnustaisi hiimailleensa öisin makuuhuoneessani katselemassa
nukkumistani, minä soittaisin poliisille.

Jos kuitenkin jotain positiivista, niin se intiaanipoika Jacob oli söpö.

En ehkä kuulunut kohderyhmään, mutta ei haittaa. Säästyinpähän tältä.

[elegia]

Kävinpä tänään iltapäiväni iloksi katsastamassa Sam Mendesin uusimman elokuvan Kohti uutta (Away we go). Eivät ilmeisesti ole nämä iltapäiväesitykset kovin suosittuja, sillä salissa oli varsin vähän ihmisiä. Luulisi, että tällaisia elokuvia olisi katsomassa vastarakastuneita pariskuntia, mutta suurin osa olikin yksinään elokuviin tulleita naisia. Taisi sillä pari yksinäistä miestäkin olla.

Elokuvan keskiössä on varsin herttainen, hauska ja levollinen kolmekymppinen pariskunta, joka odottaa yllätyslasta. Boheemin oloista paria ei mikään sido heidän asuinpaikkaansa, kun miehen vanhemmatkin muuttavat pois paikkakunnalta. Niinpä he päättävätkin lähteä kiertelemään maata ystäviensä ja sukulaistensa luokse pohtien samalla mahdollista uutta asuinpaikkaansa. Tämän myötä katsojalle esitellään erilaisia perheitä, toinen toistaan omituisempia, jotka avartavat myös pääpariskunnan mieltä ja ajatuksia elämästä.

Olen elämäni aikana nähnyt suhteellisen (liian?) monta romanttista komediaa, mutta tämä kyllä edusti ehdottomasti parhaimmistoa. Ei mitään Hugh Grantteja ja Gwyneth Paltroweja, vaan vähän tuntemattomampia näyttelijöitä, varsin hyviä sellaisia. Minusta pääpari oli kovin herttainen ja persoonallinen. Heidän elämäänsä oli mukavaa seurata. Välillä tuli herkistyttyä, mutta tuli elokuvan aikana repeiltyäkin, kun parin tapaamat ystävät edustivat osittain aikamoisia äärimmäisyyksiä ja omituisuuksia.
Ei liian lälly, vaan ennenkaikkea sellainen hyvän mielen elokuva. Tykkäsin.

[Emilia]

Maailmanloppu tulee

Käytiin kattomassa Roland Emmerichin 2012. Mahtava pätkä!
Tai riippuu kai siitä, mitä arvostaa, mulle riitti katastrofikuvat. Kaikki ihmissuhdeshaiba oli täysin turhaa, koska se ei ollut uskottavaa eikä kiinnostavaa. Kyllä siitä sen vitosen (työsuhdelippu) kuitenkin maksoi. Jos tykkää katastrofileffoista, suosittelen, mutta tää ei ollut mun mielestä läheskään yhtä hyvä kuin vaikkapa The Day After Tomorrow.

Pari euroa olisi jo maksanut pelkästään Sherlock Holmes -trailerista. Pakko nähdä. Robert Downey Jr.

[Kibaya]

Leffa-Lauantai.

Täällä Pohjantähden Alla
Lähtokohdat.
1. En pidä Timo Koivusalosta. Joo'o, Pekko Aikamiespoika oli hassu ja hauska juttu ilmestyessään ja tuttu juttu vetosi munmoihin . Pitkä mies, jolle ei riitä vain yksi rooli produktiossa.
2. Sotaelokuvat ahdistaa.
3. Pituus. Miten jaksaa istua kolme tuntia..

Ja lopputulos kiitettävä. Pääsin yli koivusalomaisuudesta. Kuvaus, kuvakäsis ja näyttelijävalinnat loisti mun silmissä pääosissa. Tarina kuitenkin on tuttu. Sota-puoli ahdisti, kuten aina ja hetkittäin jopa aika paljonkin, mutta pääsin siitä yli. Sen mun mielestä vähän kuuluukin ahdistaa kun ammutaan päähän.
Heikki Nousiaisen ääni ja olemus ja kaikki sai kylmät väreet kulkemaan joka kerta kun hän oli kankaalla. Huikeaa, kerrassaan hui-ke-aa! Ehdottomasti hyvä. Samoin kuin hyvän tuotannon puolesta kertoo ne isot kohtaukset, missä on varmasti satapäin avustajia. Ei voinut kuin ihmetellä ja ihastella niitä muutamaa kohtausta.

Loppukaneetti:
1. Ei niin koivusalomainen
2. Sota ei ollut niin paljoa esille sotana itsenään, kuin se oli syitä ja seurauksia. Hyvä.
3. Mietin ajankulua n. 20min ennen loppua - ei huono.

Olin liikuttunut kun se loppui. Samoin se kaikki vanhempi väki teatteri takaosassa. Hiljaista hyväksyntää ja silmäkulmien räpytys kuivaksi. Eläkeläispariskunta itki avoimesti. Ilman niitä olisi varmasti koskettanut vähemmän.

Twilight - Uusi kuu
Nojoo. Hömppää. Kirjan lukeneena, trailerin nähneenä ja luotettavaa palautetta kuulleenna en odottanut ihmeitä, mutta sain sellaisen. Edelliseen leffaan verraten oli parannettu paljon. Muistettu meikata vampyyrien kaulat! Ja mun lenppari oli super - ei siis päähenkilöt.
En ole pitänyt tämän "saagan" roolituksesta ja siksi olinkin yllättynyt siitä, että jo tuttujen naamojen lisäksi oli saatu italialais-puolen vanpirilloksiin näyttelijät jotka hoitivat homman kotiin. Ihana Dakota Fanning etunenässä.

Tykkäsin kyllä tästä enemmän kuin ensimmäisestä versioista. Siinä oli vähän hätäisenoloisia ratkaisuja, mutta tähän olikin sitten panostettu. Upeita visualisia leikkejä ja kerrankin, siis ihan oikeasti kunnolliset ihmissudet, eikä mitään ruipelorävellyksiä, joihin ei kukaan usko. Voimaa, visualisuutta ja täydellinen muodonmuutos. Olihan se nyt tietokoneella tehty, mutta se ei nykinyt kuin epileptinen pikkukoira, vaan räjähti silmille, kuten ihmissusien kuuluukin. Ja ne oli todella susia, isoja susia! Propsit siitä, ansaitusti.

Mutta! Aina näissä on se mutta.
Vampirillolla oli rintakarvat, jotka oikein pursotti paidan alta . Kyllä! Karvainen vampyyri.
Kun taas susi-tyyppi oli ihan sileä Jumalauta!! Karvaton susi-intiaani!!

Dakotan lisäksi tykkäsin kovasti myös muutamasta juoksentelu-takaa-ajo-kohtauksesta.
Mutta se Dakota. Ja muut Volturit

Ne silmät, ne silmät. Ihanat piilarit!

[Emilia]

Saattaa sisältää semispoilausta. Lukeminen ja loukkaantuminen omalla vastuulla.

Mutta! Aina näissä on se mutta.
Vampirillolla oli rintakarvat, jotka oikein pursotti paidan alta . Kyllä! Karvainen vampyyri.
Kun taas susi-tyyppi oli ihan sileä Jumalauta!! Karvaton susi-intiaani!!

Karvaton susi-intiaani
Aikani kuluksi aattelin leffaan ja muistin tämän, kun huomasin lippuluukulla Twilightin alkavan ihan juuri.
Sinne siis. Harmitti, ettei ollut kaveria mukana, kun sellaisen seurassa kehtaa nauraa ääneen tämmöisille
typeryyksille. Nyt jouduin vain hihittelemään hillitysti haukottelujeni välissä.

Aika paskaahan se oli noin muuten. Oikeastaan saisin tähän helposti kirjoitettua lähes samanlaisen
avautumisen perinteisten stoorien raiskaamisesta, mitä nähtiin sen jälkeen, kun katsoin Arthurin.. Mutta
on nälkä ja väsy eikä jaksa muutenkaan. Ei kai aina tarviikaan niin jämähtää vuosisataisiin uskomuksiin
vampyyrien karvattomuuteen ja muuhun... (tarvii, jos multa kysytään)

Ilmeisesti vain mormoni voi kirjoittaa vampyyreistä näin? Että ne on pääosin hyviksiä ja pitää mennä naimisiin
ennen kuin saa muuttaa tyttöystävän vampyyriksi. Ihan kuin siinä ei olisi ikuisuutta tarpeeksi... Ei vampyrointia
ennen avioliittoa?! Voi jeesuskristus.

Teatterissa olleet teinitytöt olivat melkeinpä mielenkiintoisempia kuin elokuva. Hihittelivät suunnilleen samoille
asioille kuin minä, mutta veikkaan, että suurin osa täysin eri syistä.

[Kibaya]

Avatar. 3D.

Ensimmäinen 3D kokemus. Nojoo, mulla ei ole piilareita ja kaveria lasit kuulema painaa, mutta mä sopeuduin niihin kaikista parhaiten. Eivät painaneet missään kohtaa, mutta silmä ei meinannut tottua ja ensimmäinen puolituntia meni päänsäryn kiusaamana ja muutamassa kohdassa ei 3D-vaikutelma tullut oikein. Pistäisin sen kuitenkin enemmän omien silmälasien syyksi, enkä grafiikan. Silloin tartti vain sulkea toinen silmä ja ongelma poistui

Asiaan.

Näin trailerin joku aika sitten ja ajattelin, notta mikä jottei. Olin kuullut myös haastatteluja, sekä mielipiteitä puolesta ja vastaan. Alku meni vähän tahmeasti grafiikkaan totutellessa ja päänsärkyä sivutessa. Kun sitten pääsin juoneen kiinni, niin Pandora vei mennessään. Mulle uppoaa aina, kun on jotain muuta kieltä sotkettu sekaan ja Na'vi kuulosti ihanalta. Espanja vs. portugali vs. jokuitämainen ja multa suli polvet. Rakastuin myös visuaaliseen ilmeeseen toisen maailman suhteen. Se oli kovin kaunis . Jos siitä olisi edes hitunen todellista, lähtisin heti! Tältä istumalta!
Hahmot olivat erittäin hienosti toteutettuja ja välillä mietin, että paljonko on tietokonetta ja paljonko maskia, lähinnä kasvojen kohdalla kuitenkin. Mutta rakastuin . Rakastuin siihen maailmaan, siihen ajatteluun ja tämä elokuva kosketti.

Kyynikot sanovat, että taas hipit pistää kaiken pahan ihmisen syyksi, joka tutkii ja tuhoaa. No niin pistääkin!! Ja tottahan se on. Ne pahis-ihmiset, jotka tulevat asenteella "meillä on oikeus ottaa" eivät saa minulta sympatiaa missään kohtaa. Kun taas alueitaan puolustavat alkuperäisasukkaat ovat . Modernisoitu versio intiaaneista? No.. tavallaan. Hyvinkin modernisoitu!

Minulta tämä saa täydet pisteet. Musiikki vielä kruunaa kaiken, tekee maailmasta täydellisen.
En tällä hetkellä tiedä mitään kauniimpaa - missään.

Ikinä.

[päivänpolttaja]

Toissa iltana TV1:ssä nähty Postia pappi Jaakobille oli todella hieno elokuva. Jopa niin koskettava, että ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden meinasi ruveta itkettämään. Jos elokuvaa ei alun perin olisi suunniteltu tv:hen, olisi siitä toki voinut tehdä pitemmänkin. Mutta hyvä näin. Olen katsonut viime aikoina lähinnä toimintaelokuvia, enkä enää muistanutkaan, että draama voi antaa näin paljon ja herättää tunnetasolla. Ehkä siitä draaman vähäisestä kulutuksesta liikuttuminen osaltaan johtuikin.

[Lyyra]

Olen jostain syystä saanut vuosien varrella käsityksen, että Danny Boylen The Beach olisi huono elokuva. Tänään päätin katsoa sen, ja totesin olleeni täysin hakoteillä. Tykkäsin elokuvasta kovasti.

[theia]

Olen jostain syystä saanut vuosien varrella käsityksen, että Danny Boylen The Beach olisi huono elokuva. Tänään päätin katsoa sen, ja totesin olleeni täysin hakoteillä. Tykkäsin elokuvasta kovasti.

Mä luin Laguunin kesällä, ja kirjan jälkeen tuo leffa oli vaan... pettymys. Tavallaan hyvä, mutta kun kirja taas vei 100-0. Tyhmää

[Emilia]

Olen jostain syystä saanut vuosien varrella käsityksen, että Danny Boylen The Beach olisi huono elokuva. Tänään päätin katsoa sen, ja totesin olleeni täysin hakoteillä. Tykkäsin elokuvasta kovasti.

Mun mielestä se onkin yksi aliarvostetuimmista elokuvista.

En oo tosin kirjaa lukenut, joten en voi vertailla niitä keskenään, mutta ainakin elokuvasta oon aina pitänyt.

[Lyyra]

Olen jostain syystä saanut vuosien varrella käsityksen, että Danny Boylen The Beach olisi huono elokuva. Tänään päätin katsoa sen, ja totesin olleeni täysin hakoteillä. Tykkäsin elokuvasta kovasti.

Mä luin Laguunin kesällä, ja kirjan jälkeen tuo leffa oli vaan... pettymys. Tavallaan hyvä, mutta kun kirja taas vei 100-0. Tyhmää

Niin. Kai jotkut meistä vaan on kirjaihmisiä ja jotkut leffaihmisiä. Mulle se leffa on usein parempi kuin kirja. Oon enemmän visuaalinen kuin verbaalinen ajattelija.
Ajattelin silti lukea kirjankin. Ehkä.

[Emilia]

Katsoin tänään kaksi aivan kelvollista elokuvaa.

Ensin katsoin boksilta eilen tv:stä tulleen The Lords of Dogtown, joka suorastaan yllätti kelvollisuudellaan. Elokuva kertoo skeittareista. Eipä siinä juuri muuta kai tapahtunutkaan, semmoista peruskilpailuasetelmaa kaverusten kesken. Omassa genressään elokuva on mainio siksi, että siinä on vähän vähemmän kliseitä ja vähemmän turhaa draamaa, mikä luo uskottavuutta. Emile Hirsch ansaitsee erityis :n roolistaan Jay Adamsinä.

Iltaisella ruoka+leffa-treffeillä käytiin katsastamassa Guy Ritchien Sherlock Holmes. Tykkäsin. Oli siinäkin omat sudenkuoppansa ja epäloogisuutensa (plus Rachel McAdams ) mutta aivan tarpeeksi hyvää viihdettä. Mahtavaa dialogia Holmesin ja Dawsonin välillä! Tämän leffan myötä aloin jo hieman tykätä Jude Lawstakin, joka on ollut lähinnä vastenmielinen aiemmin. Dawsonissa oli melkein enemmän karismaa kuin Holmesissa! Mutta ah, Robert Downey Jr. Ottaisin.

[Lyyra]

Dawson?
Tarkoittanet Watsonia?

Musta Jude on ihq, ja Robert Downey Jr. on kans ihq.
Mutta Guy Ritchien leffat on pääsääntöisesti.
Tai no ehkä siinä painaa eniten se, että Snatch ja Lockstocktwosmokingbarrels oli ihan samanlaiset. Muita en sitten ole tainnutkaan nähdä, koska ainakin trailerin perusteella myös Rocknrolla noudatti samaa kaavaa. Lisäksi en oikein pysty sulattamaan sitä, että hillityn charmikkaasta Holmesista on yhtäkkiä tehty joku toimintasankari.

Muthei, pääasia, että sinä tykkäsit.

[Emilia]

Dawson?
Tarkoittanet Watsonia?

Juuri tätä. Heräsin ja mietin, että kirjotinko v*u oikeasti Dawson.
Näköjään. Ajatushärö kävi.

[Jorssi]

Dawson?
Tarkoittanet Watsonia?

Juuri tätä. Heräsin ja mietin, että kirjotinko v*u oikeasti Dawson.
Näköjään. Ajatushärö kävi.

Sitä on ajatus ollut jossain muualla.