Tr*ina ja Kiba ovatkin ennättäneet rapsata kattavasti omista keikkakokemuksistaan, kiitos
niistä

Alueella oli eilen lähteestä riippuen 80 000 - 85 000 osallistujaa, joilla on jokaisella
oma henkilökohtainen kokemuksensa tästä spektaakkelista. Kerronpa siis jotain omasta illas-
tani myös.
Olin eiliseen iltapäivään asti jotenkin (alitajuisesti) blokannut keikan mielestäni, eikä aamul-
la kotoa lähtiessä tuntunut siltä että hei, tänään näen 20 vuoden odotuksen jälkeen Madonnan.
Mulle Madonna on aina ollut toinen kahdesta suuresta suosikkiartistista ja nyt ne molemmat
on nähty, eletty ja koettu. Ja eilinen oli todellakin kokemus suurella k:lla! Kun saavuin keikka-
seuran kanssa Länsiväylää kohti hotellia, silmiin osui valtava lavarakennelma ja silloin tajusin
että tänään se tosiaan tapahtuu, Madonna keikalla Suomessa ja minä siellä mukana

Hotellihuoneen parvekkeelta oli hauska seurailla kohti Jätkäsaarta valuvaa ihmismassaa ja naut-
tia täydellisestä ilmasta ja siitä fiiliksestä. Alueelle lähdimme pelonsekaisin tuntein joskus seis-
kan aikaan: olin alitajuisesti varautunut pahimpaan, eli että matkalla keikka-alueelle saa jonot-
taa tuntikaupalla, vessaan ei kannata edes yrittää ja että ruokailu on parasta suorittaa jo hyvis-
sä ajoin ennen alueelle menoa. Mutta mitä vielä: koskaan en ole ollut tilaisuudessa, jossa kaikki
järjestelyt toimisivat noin moitteettomasti! Alueelle pääsi kävelemään suoraan, ei jonoja turva-
tarkastuksessa, ei lipuntarkastuksessa, vessaan pääsi odottamalla n. minuutin ja ruokaa sai vä-
littömästi. Okei, valikoima oli perus festarihöttöä, mutta kyllä sillä tarjonnalla sai vatsansa tar-
peeksi kupuralleen keikkaa ajatellen. Ja anniskelualueelle mulla ei niinkään ollut tarvetta päästä,
joten jonotus jäi siltä osin kokematta.
Pisimpään jonotimme keikkamuistokojulla, paitavaihtoehtoja oli vaikka muille jakaa ja siinä puo-
len tunnin jonotuksen aikana oli hyvä valita mieluisat ostokset - ja muuttaa sitten mieltään kym-
meneen kertaan ennen kuin oli oma ostosvuoro

Meillä oli A-alueen liput, ja päätimme mennä ko. alueelle vasta siinä yhdeksän aikaan. Siinä teim-
me pienen virheen, sillä karsina oli jo tuossa vaiheessa todella täynnä. Olimme jotenkin olettaneet,
että alueella on runsaasti tilaa liikkua, mutta siellä sitä seisottiin kuin sillit suolassa ja odotettiin
keikan alkua. Olo oli lievän tuskainen kuumuudesta, ympärillä tupakoivista ihmisistä ja ns. parem-
mille paikoille yrittävistä ihmisistä johtuen. Hermot alkoivat kiristyä porukalla entisestään, kun
moni oli ryysimässä lavan lähelle "kaverin/tyttöystävän/veljen/siskon/kenen vaan luo"

Edellä-
mainituista asioista johtuen fiilis ei keikan alkaessa ollut paras mahdollinen, ja päätimme siirtyä
neljännen biisin, eli Human naturen aikaan A-alueen sivustalle ison screenin eteen, josta oli estee-
tön näkymä pyöreälle pikkulavalle A- ja B-alueen välisen kulkukäytävän ansiosta. Aika vähäisesti
tuostakin paikasta näki show'ta kokonaisuudessaan, mutta sen minkä näkyvyydessä missasi niin
läänissä voitti: tuolla paikalla oli aivan loistavasti tilaa tanssia ja seisomisen käytyä liian raskaak-
si saattoi maassa istua kaikessa rauhassa (muutaman kerran piti kerätä voimia kun liputta keikal-
le tullut kyytiläinen osoitti mieltään liiallisesta jortsuilusta).
Kappaleista keikan huippukohtina jäi mieleen
Music, johon oli aivan loistavasti sämplätty mukaan
Fedde Le Grandin Put your hands up for Detroit -biisiä. Mieletön fiilis ja biletunnelma, lavan mei-
ninkiä oli ilo seurata eikä hanuri voinut olla pyörimättä kappaleen aikana
Voguen sämplääminen
4 Minutes -biisiin ei keikalla aiheuttanut erityisemmin fiiliksiä, mutta tänään tuo keikkaversio on
soinut lähes taukoamatta päässä.
Rainista tykkäsin, Eurythmicsiä oli sämplätty kauniisti keikkaver-
sion sekaan
4 Minutesista alkanut loppurutistus oli kokonaisuudessaan hieno,
Like a Prayer kel-
pasi aivan mainiosti uudessa kuosissaan (mieslaulajan esittämä
"and it feels like..." -kohta oli eri-
tyisen karvat pystyynnostattava),
Frozen oli hieno ja
Ray of Light sai jälleen pyllyn pyörimään, sa-
moin
Give it 2 me. Viimeisen kappaleen aikana tulikin jo pieni haikeus, tanssimista olisi voinut
jatkaa vielä pitkään kun kerran hyvään vauhtiin päästiin.
Suurimpana miinuspuolena keikkakokemuksessa pidin artistin ja yleisön kontaktin puutetta. Eturivi
on varmasti eri mieltä, mutta kauempana keikkaa seuranneena en kokenut mitään uskomatonta yh-
teenkuuluvaisuuden tunnetta Madonnan kanssa. Lava olisi lisäksi saanut olla huomattavasti korkeam-
malla, ei tuollainen pieni kirpun kokoinen muija näkynyt juuri ollenkaan yleisömassan takaa

Onnek-
si isot screenit ja hyvä kuvaus pelastivat paljon.
Muutama biisi ennen keikan loppua edestämme VIP-alueelta backstage-alueelle kulki yllättävä joukko,
kun hihaani hipoen muutama nanny ja Madonnan lapset siirtyivät odottamaan äipän työpäivän päätty-
mistä lavan takapuolelle. Aika epätodellinen fiilis, etten sanoisi. Hyvä fiilis tuli taas siitä, kun eräs
nuori nainen tuli jossain vaiheessa antamaan minulle ja kaverilleni (muiden A-alueen naisten lisäksi)
valkoiset ruusut. Ruusujen jakamisen tarkoitus jäi vähän epäselväksi, mutta kaunis ele se oli kuiten-
kin.
Tänään aamulla oli aika epätodellinen olo katsoa uutisista kuvaa keikalta; olinko mä tosiaan tuolla
mukana? Hyvältähän se näytti, ja pikapuoliin onkin katsottava taas se Teemalta tullut livekooste.
Ja Confessions-live... ja Drowned World Tour -live... ja In Bed With Madonna ja ja...

Ja vaik-
ka eilistä ei tallenteena olekaan, se ei mielestä unohdu. Mieletön ja unohtumaton kokemus, ehdot-
tomasti.
Ja Kiba: sun kaltaisten fanien juuri kuuluukin olla siellä A-alueella. Hienoa että keikka oli toiveiden
täyttymys
