Kissamaisia juttuja

[Annis]

Olen monta kertaa sanonut, että pitäisikö ostaa jotain kattikarkotetta mutta miekkonen pitää niitä humpuukina. Ja onhan se purnukka aika kalliskin (8) jos ei sitten toimikaan.

Meillä on ainakin tyhjänpanttina yksi purkki. Vanhempaan kissaan toimi, mutta kun ostettiin se tota pienempää varten, se ei ollut asiasta moksiskaan. Tosin tuo vanhempi kun haistaa jonkun sitrushedelmän, menee salamana toiseen huoneeseen. Ei tuo pienikään niistä tietenkään tykkää, mutta silti vähän kiinnostais että mikä toi on
Musta tuntuu, että voi olla, ettei se karkoite toimi, ainakaan kovin hyvin. En muista kellään kaverillakaan olleen mitään positiivista sanottavaa.

Ja meidän pienikään ei oo ollut mikään sylikissa, ei oo saanut silittää tai mitään. Ja sitten yht äkkiä siitä tuli mun vauva, sille sais olla koko ajan seurana, joko silittää tai leikkiä sen kanssa ja nukkuukin meidän kanssa. Miehelle se ei ihan niin kaveria oo, mutta on nykyään kuitenkin jonkin verran onneks.
Mä en vaan enää tiedä, mitä mun pitäis tehdä, kun pikkuinen pelkää kaikkia vieraita niin paljon. On aina suurimman osan aikaa sohvan takana, parin tunnin jälkeen saattaa näyttäytyä, mutta ei kukaan siihen saa ainakaan koskea. Ja sitten se saattaa kostopissata, varsinkin jos on ollut paljon tai kovaäänistä porukkaa.

[shaana]

Halusin vain kertoa, että mun mirrit ovat aika synppiksiä helteellä.
Läsähtävät milloin mihinkin, monkuvat parvekkeelle, kyttäävät tipusia ja säksättävät mutta eivät jaksa rynnätä perään, metsästävät kärpäsiä jne. Typy on näistä kahdesta se auringon lapsi, jos se ei pääse parvekkeelle niin ottaa aurinkoa matolla tai sohvalla röhnäten. Poitsu taas viihtyy päiväpeitolla paistoi siihen aurinko tai ei. Iltaisin joutuu vahtaamaan katteja enemmän niiden ollessa parvekkeella, kun virtaa ja vauhtia riittää päivän rötväämisen jäljiltä vaikka mihin sinkoiluun ja säntäilyyn.

[Sippura]

Meidän pojat tuntuu kanssa uuvahtavan helteillä, ja sitten vahinko otetaan takaisin
yöllä Tai Sulo ottaa, Toivo on kuin nukkuneen rukous oli keli minkälainen tai kel-
lonaika mikä tahansa.

Muutenkin viime viikot on menneet öiden puolesta todella levottomasti, Sulo herää
poikkeuksetta puoli neljän ja neljän välillä ja aloittaa kurnaamisensa; taitaa haluta
Toivosta leikkiseuraa mutta Toivoa kiinnostaa vaan lämmin sänky ja mun kainalo.

Viime yönä mun sitten meni hermo kun tiskipöydältä pudoteltiin jo astioita ja olo-
huoneessa hypittiin sujuvasti tammikaapin päältä lattialle, siitä sohvan kautta kiih-
dyttäen ruokapöydän kautta patterille. Nakkasin Sulon vesikipon kanssa pesuhuo-
neeseen ja ovi kiinni. Meni hetki kun Toivo tajusi että Sulo moikaa suljetun oven
takana - sen jälkeen Toivo raapi ovea kuin vimmattu. Ei muutakuin Toivokin pe-
suhuoneeseen, siellä ne sitten olivat pari tuntia mun herätykseen asti ja mä sain
nukuttua. Kyllä sieltä jotain raapimista jonkin aikaa kuului, mutta siinä tilantees-
sa en jaksanut tuntea niin kovin huonoa omaatuntoa. Perkele kyllä meillä sentään
ihmiset nukkuu yöllä eikä valvo kissojen takia - kissat saa luvan nukkua sitten päi-
vällä sen minkä yön traumasta ja julman omistajan takia menettivät

Ja taisi Sulo pahoittaa mielensä, sen verran pahoja katseita sain osakseni tänään
aamulla No, kai se siitä pian leppyy. Kunnes sama rumba alkaa taas ensi yönä
uudelleen...

[Kibaya]

Täällä näkyy myös kissoissa kuumuus. Ne rötvää kuka missäkin. Vuorotellen auringossa, vuorotellen varjossa ja piilossa. Eilen kävivät just ja just syömässä ja hiipivät takaisin piiloihinsa.

Meillä ei semmosta yöhuutelua oikeastaan ole ollut. Neleya pariin otteeseen joskus jotain huudellut, mutta se uskoo aika helpolla "turpa kiinni" komentoa sängynpohjalta. Enkä mä ole koskaan herännyt noiden leikkeihin. Pikemminkin se aamuinen mun herätys kynsillä ja naukumisella on ollut ongelmana. Tai oli, kunnes keksin ottaa suihkupullon yöpöydälle. Enää ei tartte kuin ottaa siitä kiinni ja sänky on tyhjä. Osaan myös nukkua suihkupullo kädessä, joten sen suhteen problem on solved. En mä niitä turhaan suihki ja enemmän suihkin ohi kuin suoraan päin.

Eilen illalla olivat ihan hönöjä kun rupesi viilenemään. Kävelivät pitkin kämppää ja kyttäsivät mua. Ihan ku olis ollut mun vika että oli kuuma! .

Ja meinasin alkaa itkemään kun huomasin että ne leikkii kolmistaan . Myyy on siis päässyt jengiin taas vähän enemmän sisälle. Aika suloisia olivat kuristessaan. Myyy siis pitää sellaista kurinaa leikkiessään. Shinya jonkin verran maukui ja Nellun suusta tuli vain "njä" pariin kertaan.

Kitsut .

[Sippura]

Nyt on sitten Sulolla kauluri seuraavan viikon ja kolmesti päivässä rasvataan pala-
nutta tassua

Liesitaso oli käytön jäljiltä vielä kuuma, kun jätkän piti mennä steppaamaan liesi-
tasolle. Kahteen otteeseen kävin nostamassa uteliaan uunon sieltä pois, mutta kol-
mannella kerralla kuului naukaisu ja kissa hyppäsi metrin sivusuuntaan. Tarkempi
tutkiminen osoitti että vasen etutassu oli ainoa liedelle osunut, ja se punotti ikä-
västi. Tassu juoksevan viileän veden alle ja soitto eläinlääkäriin.

Tutussa eläinlääkärissä ottivat meidät vastaan varattujen aikojen välissä ( ),
jolloin huomattiin ettei Sulolle ollut käynyt sen pahemmin. Viikon verran jätkä saa
kulkea kauluri kaulassa ja ihmetellä rasvaa tassussa, muuten selvittiin säikähdyk-
sellä.

Ja on muuten todella sydäntäsärkevää herätä yöllä siihen, että kauluripäinen kissa
lepuuttaa päätään tyynyllä kauluriin nojaten ja katsoo surullisin silmin että "voisit-
ko ottaa tämän hökötyksen pois, en nukkunut hetkeäkään koko yönä"

[Lumikki75]

Voi Sulo-parkaa! Onneksi ei käynyt sen pahemmin.

Meidän Rievulla on sen verran kova pää, että piti polttaa tassu kahteen kertaan ennen kuin se uskoi, ettei hellalle kannata mennä steppailemaan.
Myös kynttilöiden nuuhkimisen kanssa oli ongelmia: viikset paloivat vissiin kahteen tai kolmeen kertaan. Hassua, voisi kuvitella, että kissat tuntevat sen
kuumuuden eivätkä sitten mene hengailemaan liian kuumaan paikkaan.

[Nugat]

Nipalla on siis pörröperänpampulat poistettu, kuten ilmarissa olen asiasta höpötellytkin. Jouduin siis itse jopa avustamaan toiminpiteessä; pihdit käteen ja pingoitusta. Alan jo pikkuhiljaa toipumaan.

Leikkauksen jälkeisenä iltana ihmettelimme, että johan nyt kun Nipalla vielä niin kovasti heitättää. Silmät mustana huojui edestakaisin, eikä suostunut syömään. Seuraavana päivänä Nipa nukkui ilmeisesti siihen asti, kun kaikki palasimme töistä kotiin. Nipa vaikutti hetken normaalilta, mutta johan alkoi hysteerinen syöksähtely ja pakkoliikeenomaiset kropan nuolemiset! Se oli aivan kamalaa katsottavaa. Eikun päivystävälle lääkärille puhelu, että mikä meidän Nipaa nyt vaivaa? Vaiva kuitenkin selvisi. Joillakin kissoilla voi nukutuslääke tehdä tepposet, eli maksa ja munuaiset eivät pysty suodattamaan lääkkeitä ulos tarpeeksi nopeasti. Ruokaa ja juomaa pitäisi heti saada sisuksiin, jotta nesteet lähtisivät liikkeelle. Nipa ei suostunut mitään syömään, mutta lääkärin ohjeen mukaan pikalääkityksenä sekoitimme kermaa ja sokeria ja ruikkasimme katin suuhun. Pikkuhiljaa alkoi Nipan olo selvästi helpottamaan ja illalla maistui jo kunnon ruokakin. Pitää jatkossa muistaa aina sanoa tästä eläinlääkärille, jos jotain toimenpidettä joudutaan tekemään. Selvästi oli Nipan vointi niin tavattoman huono.

Olen muutenkin herkkä seuraamaan eläimien kärsimyksiä, joten torstaina otti aika koville. Onneksi tilanne kuitenkin selvisi.

[seiklus]

itsellanikin on mustat veljekset, mitka tosin piti jattaa siskon luokse, kun tuli ulkomaille lahto.
siskokin muuttaa piakkoin toiselle puolelle maapalloa ja veljekset muuttivat juuri vanhempieni luokse. hirmuinen
ikava on kylla kissoja, varsinkin kun ne olivat viela alle vuoden ikaisia, kun piti luopua niista ja
sen koommin en ole niita nahnyt. hyvin kuulemma kuitenkin voivat ja hirmuisesti ovat vanhempien luona
lihoneet ja pilalle hemmoteltu molemmat.

[tiipetti]

Kissaelokuvauutisia!

En tiedä, kuinka moni forden kissaihmisistä on kahlannut Vicki Myronin Kirjastokissa-kirjan, mutta ilmoittelen
silti, että tarinasta ollaan nyt kaavailemassa elokuvaa. Dewey-kissan elämästä kertovan rainan ihmispääosaan on
napattu yksi Hollywoodin asiallisimmista naisista, eli Meryl Streep, ja ensi-ilta on kai joskus vuonna 2011.

Lisäinfoa Dewey'sta ja co vaikkapa täällä.

Suosittelen myös kirjaa, mutta vain ja ainoastaan kissaihmisille. Luku-urakkaan kannattaakin sitten varustautua
vähintään paketillisella nessuja tahi vastaavia, sillä Dewey'n tarina koskettaa oikeasti. Ainakin meitä herkkiksiä.

[shaana]

Mun kisut taitavat olla jotain koviksia.

Päivisin ne eivät juurikaan seuraani hakeudu, aamuisin kyllä hengaillaan kaikki keittiössä, Typy yleensä joko samalla tuolilla kuin mä tai vastapäisellä tuolilla mun koipien kanssa ja Poitsu tossa pöydän alla masu pullollaan. Illan hämärtyessä ne kaipaavat seuraani enemmän, ja kun painelen pehkuihin, ensin ehtivä karvanaama ottaa pääkallopaikan sängystä, joka on siis mun pään vieressä makkarin oven puolella. Toinen tyytyy sitten seinän puoleen tai jalkopäähän. Mutta siis niin, meille toi sänkyynmeno on se yhteinen hetki päivästä, silloin rapsitaan, silitellään, pusketaan ja näykitään. Kisut huoltavat toisiaankin hellemmin ja siis ovat sulassa sovussa hämärissä kun kukaan ei näe.

Kauheeta ajatella viikon tai yli lomiani, joita en vietä kotona, ikävä tulee taas olemaan kova.

[Kuolo]

Niin nää tuntuu meijänkin kissat tekevän, että päivällä ollaan ihan omissa oloissa ja aamulla ja illalla sit taas ovat pääasiassa seurakissoja tai temuaavat.

[Sippura]

Täällä säikyttiin - taas

Toinen kisuista pesi jalkoväliään eilen vähän väliä ja asiasta jo huomautinkin toiselle palvelijalle.
Kissa kuitenkin kävi suht normaalin oloisesti hiekkalaatikolla, nukkui ja leikki normaalisti ja oli
muutenkin tuskattoman oloinen joten asiaan ei päivällä kiinnitetty sen suuremmin huomiota. Ilta-
ruuan jälkeen jäin kuitenkin tarkemmin seuraamaan, miten kisu kävi ensin 4 kertaa yrittämässä
pissaa hiekkalaatikolla tuloksetta ja sen jälkeen taas vimmattu pesu. Viidennellä kerralla laatikkoon
tuli pieni tippa verta ja välittömästi soitto eläinlääkäripäivystykseen.

Saimme päivystysajan puolen tunnin päähän ja lekurilla odotellessa kisulta pääsi verensekainen jän-
näpissa kuljetuskoppaan. Tämä oli kuitenkin lääkärin mielestä hyvä asia, vaiva viittasi harmittomam-
paan pissatulehdukseen, jos rakko ei tyhjenisi ollenkaan kyseessä olisi saattanut olla vakavampi vai-
va (virtsakivet, tms).

Kisu sai niskaansa antibiootti- ja kipulääkepistokset ja me ohjeet tarkkailla tilannetta tähän iltaan
asti. Mikäli verentulo ei lopu, niin uudestaan lääkärille. Tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä, mutta
odottelen kuitenkin iltaan asti ennenkuin uskallan huokaista helpotuksesta - säikähdys oli nimittäin
karmea. Tämä el-käynti sattui vähän liian sopivasti Tyynen kuoleman vuosipäivän kanssa samoihin
aikoihin.

Syytä pissatulehdukselle lääkäri ei osannut sanoa, vielä kun kyseessä on täysin sisätiloissa hengaava
kissa. Me ollaan pidetty kotona makkarin tuuletusikkunaa auki yöt päivät ja tämä on kisuja kiinnos-
tanut kovasti. Saattaa olla että tulehdus on peruja ikkunallahengailusta tai sitten voi olla että se on
tullut omia aikojaan Toivottavasti tulehdus jää kuitenkin tähän yhteen kertaan, varmasti tosi
ikävä vaiva pienelle kissalle tuollainen tulehdus

[Sippura]

Tämä oli kuitenkin lääkärin mielestä hyvä asia, vaiva viittasi harmittomampaan pissatulehdukseen, jos rakko ei tyhjenisi ollenkaan kyseessä olisi saattanut olla vakavampi vaiva (virtsakivet, tms).

Niin ne tilanteet muuttuu. Maanantai ja tiistai meni kisulla jo paremmin, eilen iltapäivällä ihan
yhtäkkiä vointi muuttui todella huonoksi. Kisu pissaili pieniä tippoja ihan koko ajan ihan joka
paikkaan ja oli tosi huonona. Onneksi saimme päivystykseen heti ensimmäisen mahdollisen ajan,
virtsaputkesta löytyi lääkärin sanojen mukaan äärimmäisen vakava tukos, rakko oli mennyt spas-
tiseen tilaan ja hän väläytteli siinä jo penisamputaation mahdollisuutta, tukos oli kuulemma kuin
sementtiä. Kisu ei olisi välttämättä selvinnyt tähän iltapäivään varatulle tavalliselle eläinlääkäri-
ajalle asti, jota ei siis onneksi jääty odottamaan.

Koko viime yö ja tämä päivä tukosta on yritetty sulatella eläinsairaalassa, nyt tukos on ilmeisesti
saatu pois mutta seuraavat päivät ovat kriittisiä sillä tukos voi uusia helposti. Kisu pääsee tänään
kotiin toipumaan, mutta seuraavat kuukaudet se on tiukalla dieetillä jolla pyritään varmistamaan
ettei tukosta aiheuttaneita virtsakiteitä pääsisi enää muodostumaan ja sulattamaan näitä jo ole-
massaolevia kiteitä.

Hyvä uutinen oli kuitenkin se, ettei pissavaivat ennättäneet tehdä tuhojaan munuaisille, silloin ti-
lanne olisikin aivan eri.

Sitä on tähän asti syöttänyt kissoilleen pelkkää eläinkaupparuokaa, olettanut sen olevan hyväksi ja
sitten käy näin Ruokatottumukset menevät kuitenkin nyt molempien poikien osalta uusiksi, toi-
vottavasti toinen kissa ei joutuisi käymään tätä rumbaa läpi, tuntuu pahalta jo toisenkin puolesta

[Lumikki75]

Voi kisuparkaa.

Tuskin se kuitenkaan pelkästä ruuasta johtuu, kun monet sekä eläinkauppa- että markettiruokaa syövät kissat eivät moisia vaivoja joudu kokemaan. Ehkä joku luontainen taipumus virtsakiviin sitten?

[Sippura]

Enää ei Sulon tarvitse kärsiä, nyt se on Tyynen kanssa paremmassa paikassa.

[Aurora B.]

[heartless]

Voi ei.

[Maija]

Voi Sippura.

[Lumikki75]

Voi ei.
Voimia Sippuralle.

[theia]

Sippuralle. Yritähän jaksaa.

[Mr. Smith]

[Paistos]

Itkuhan sitä tännekin tuli Paljon voimia Sippuralle. Olen "varjoista" seurallut kisujen eloa.

[Suvi]

Voi ei.

Aloin myös ihan oikeasti itkeä kun luin tuon.

Voimia Sippuralle.

[puolikarkea]

Surullista kuulla, että Sulon taival päättyi.

Onko Toivo reagoinut miten kaverin poissaoloon?

[Sippura]

Kiitos kaikille lohdutuksista.

Tilanne muuttui eilen niin nopeasti, ettei koko asiaa edes ennättänyt käsittää. En-
nätimme sentään ajoissa sairaalaan mutta koska mitään ei ollut enää tehtävissä,
edessä oli enää se kaikkein vaikein. Vaikea käsittää että reilun vuoden ikäinen ki-
su voi mennä pois niin nopeasti. Vielä vaikeammalta tuntuu se, ettemme me olisi
voineet estää tätä mitenkään, mitään ei ollut tehtävissä.

Toivon reagointi tilanteeseen on ollut yllättävän hyvä. Sydäntäsärkevää on seurata
vierestä miten toinen hakee kaveria ympäri kotia, mutta toisaalta Toivo on hakeu-
tunut meidän seuraan, puskee, kehrää ja tahtoo olla lähellä - se on selvästi nautti-
nut saamastaan huomiosta (näin kuulemma yleensä käy kun kahdesta kissasta alis-
tuvampi jää yksin talouteen).

On vaan niin käsittämätöntä ettei sitä pikku Rimpulaa ole enää. Sulo ei unohdu,
mutta onneksi meillä on vielä Toivo.