Itsellä ei ole koskaan ollut tarvetta dyykata. Ruokaa on aina saanut jostain, jos ei ole ollut itsellä varaa. Tavaran perään en ole koskaan niin ollutkaan, että olisi tullut mieleen etsiä jotain roskiksesta.
Mä olen melko tarkka siitä, mitä suuhuni pistän. Jotenkin dyykatusta ruuasta tulee vain mieleen lapsuuden ajat edellisen laman aikaan, kun kotona syötiin vanhentuneet leivätkin, rapsittiin vaan näkyvät homeet pois. Melkoinen kriisi saa olla, ennen kuin suostuisin syömään dyykattua ruokaa.
Tavaran suhteen en ole ihan niin tarkka. En näe kovinkaan paljoa eroa siinä, hakeeko tavaraa kirpparilta vai roskalavalta. Itse asiassa juuri tuumailin, kun yhden talon ikkunoita näköjään vaihdetaan, että antaisivatkohan mulle pari ikkunaa sieltä roskalavalta. Voisin tehdä itselleni kasvihuoneen niistä

Luvatta en oikein osaisi mennä ottamaan. Tiedä, mitä niillekin on suunniteltu. Esimerkiksi Pvin kattilasta tuli mieleeni, että kierrätetty alumiini on isoa bisnestä. Olikohan jotain parikymmentä prosenttia kierrätettyä alumiinia esim. kattiloissa. Se on huomattavasti halvempaa kuin uusi alumiini, ja paljon ympäristöystävällisempää. Tokkopa kukaan edes huomaa yhden keltaisen kattilan katoamista, mutta on vaan muistettava, että kierrätystavara voi olla jollekin firmalle rahanarvoista tavaraa. Ja siis ko. firman omaisuutta. Sisäinen ituhippini on kuitenkin sitä mieltä, että parempihan se on pistää sellaisenaan kierrätykseen kuin kaiken käsittelyn kautta.
Joskus harmittaa kyllä ihan suuresti, kun näkee käyttökelpoista tavaraa roskiksessa tai kaatopaikalla. Itseäkin vihloi viedä pari vaatekaappia puutavarakierrätykseen, kun ei kierrätyskeskukselle sellaisenaan kelvannut. Olen vieläkin suutuksissani siitä

Mielummin näen siis jonkun vievän ne omiin tarpeisiinsa kuin että jäävät käyttämättöminä mätänemään jonnekin.