Lemmikkiaiheista ilmoittelua

[pampula]

Ei sellaista mahdollisuutta ole, että kissa pääsisi naapurin parvekkeelle kipuamaan?

Mun kaverin kissalle (sille, joka on juuri nyt meillä hoidossa) kävi just noin. Naapuri oli heittämässä sitä juuri pihalle kun kaveri tuli vastaan ja sanoi että hei, toi on mun kissa. Kysy ehottonasti Kibaya naapureiltasi...'

Toivottavasti se löytyy pian!

[Kibaya]

Hitto vie, se sitten lähetti sen viestin kahteen kertaan.

Rulla. Ei ole mahdollisuutta siihen, että se katinroikale olisi kivunnut mihinkään. Ja toivon, että jos se jotenkin olisi mitenkään mahdollista, että seinänaapurit olisivat soittaneet jo ovikelloa tai jättäneet jonkun lapun.

Tänään sataa vettä. Ahdistaa olla täällä töissä ja olen pommittanut kotijoukkoja heti aamusta.

Hölmöintä on myös, ettei meidän seudun eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämä kissatalo suostu ottamaan mitään tietoa vastaan ennen kuin kissa on ollut kateissa 3 päivää. Naapurikunnan vastaava kyllä otti tiedot ja lupasi ilmoitella, jos jotain kuuluu. Hieman ihmetytti.

[Rulla]

Kiba, oletko tänne laittanut kisusta tietoa? Karkurit

[Deni]

Kiba, onpa todella ikävä uutinen. Toivottavasti kissi löytyy hyvässä kunnossa!



Mulla oli pikku hoitolapsi tässä aamupäivällä. Kaverin kahdeksanviikkoinen dopperinpentu oli tänään ekaa päivää yksin kotona, ja mä hain sen meille leikkimään pariksi tunniksi. Hirveän suloinen kaveri, isot tassut ja pieni ruttunokka, ja vielä vauvanhajua hengityksessä. Älytön terroristi myöskin, käyttelee naskalihampaitaan varsin innokkaasti kaikkeen mikä liikkuu tai on liikkumatta, olinkin jo unohtanut miten ikävältä tuntuu kun koiranpentu puree selkään. :D

Mun hauva ei alkuun oikein arvostanut uutta kamua, vaan pisti sen pari kertaa kunnolla ojennukseen. Raukkaparka on ollut vähän ainoana lapsena, niin että sitä huolestuttaa hirveästi jos joku muu leikkii sen leluilla, ja änkeää sen mamman syliin. Toisaalta, kyllähän vanhemman koiran kuuluukin ojentaa nuorempaansa, jos se yrittää hyppiä silmille, ja joku hännästä repiminen on sellaista että siitä mun mielestä saakin ärähtää. Onneksi alkukahakoiden jälkeen tilanne rauhoittui, ja penskat leikki yhdessä ihan kiltisti. Kun kersa alkoi väsähtää, kiikutin sen takaisin kotiinsa odottelemaan isäntäväkeä.

Mutta joo - en mä omaa koiraani tuohon vaihtaisi, mistään hinnasta. Eilen tavattiin kaverin siskon viisikuinen buhundinpentu, ja se oli suoraan sanottuna hieman rasittava. Haukkui mun koiraa vartin verran, haukkui jokaista pyöräilijää, jokaista ulkona nähtyä koiraa ja joka toista lenkkeilijää. Pakostakin mietin, onko pennun sosiaalistaminen ehkä jäänyt vähän kesken, kun koiran emäntä totesi vaan että "me ei hirveästi olla tavattu muita koiria..", ehkä olisi kannattanut. Tuollainen kaikkea rähjäävä saattaa olla aika ikävä, kun kasvaa isommaksi.

[pampula]

Hoitokissa valvoi koko yön. Ja minä myös. Kuudelta uskalsin päästää jo katin ulos mouruilemaan, ja kohta tulikin tuo avohoidokki alakertaan päivystämään, milloin neiti suvaitsee haluta sisälle. Itse aloitin sitten yöuneni. No, ensi yö sujunee jo rauhallisemmin!

Yhmhh... Tämä lemmikkiasia vain poukkoilee esiin yhä uudestaan ja uudestaan. Itse olen enemmän koiraihminen, vaikka kissoistakin tykkään ihan hirmuisesti. Koiran ottaminen on meille erinäisistä syistä johtuen tosi hankalaa, mutta en vieläkään ole luopunut toivosta. Kun kerran on ollut koira, on tosi outoa olla ilman.

Kissan ottaminen olisi tavallaan helpompaa, mutta siinäkin on ongelmansa. Meillä on molemmilla todettu lievä kissa-allergia, eikä tiedetä miten sen kanssa kävisi, jos kissa tulisi. Tämän hoitokissan kanssa menee ihan suht ok, mutta uusi kissahan olisi sitten taas ihan eri asia.

Ja niin, nyt ollaan löydetty vielä ihan täydelliseltä vaikuttava ehdokaskin, erään löytöeläintalon sivuilta. Molemmat on kyseisestä kissasta ihan innoissaan, vaikka ei siis oikeastaan edes tiedetä siitä juuri mitään! Tiedän, että tämä innostus on tältä pohjalta ihan tyhmää. Eikä mitenkään voitaisi ottaa sitä riskiä, että jos oltaisiinkin sille kamalan allergisia ja se joutuisi taas eteenpäin. Ei.

:(

[Kibaya]

Kissa löytyi!
Äiti oli eilen ollut pelastusreissulla veljen kanssa, kun naapurit olivat nähneet neidin paistattamassa päivää toisella patiolla.
Kotiin kun pääsin, oli aivan kauhea huuto vasten naamaa. Taisi olla kissanlogiikalla mun vikani, että hän putosi alas eikä tullut piilostaan pois. :virne:.
Mutta kyllähän se sitten pientä anteeksipyyntöä esitti. Ja oli kovin suloinen.

Toinen neiti joutui vain kauhean hyökytyksen kohteeksi jostain kumman syystä. Raasu oli vaan piilossa ja kyyhisteli paniikissa. Yön sen kuitenkin oli vieressä ihan normaalisti.

Kitsut <3

[shaana]

Minäkin löysin tänä aamuna kissan, rappukäytävästäni nimittäin.
Kahdella naapurillani on tietoni mukaan varmasti harmaa kissa, ja tämä oli oikein
sosiaalista sorttia. Puski ihan hulluna ja mourusi siinä. Kauankohan mahtoi olla aikaa
viettänyt rappukäytävässä tai ulkona? Joskus muistan samaisen kissan livahtaneen rappuun
kun olen mennyt ulos. Pähkäilin aikani kumman naapurin kissa mahtaa olla, ja päädyin alhaalla
asuvaan, pimpotin ovikelloa vaikka kello olikin vasta puoli kahdeksan. Asukki tuli unisena ovelle
ja kissa livahti sisään, kysyin notta onkos tämä teidän kissanne, johon oven avannut tokaisi vain
joo kiitti, sulkien oven. Kauankohan kissa on oikeasti ollut omilla teillään, ei paljon tuntunut
kiinnostavan :epäilevä: Oli varmaankin katti hypännyt taas parvekkeelta alas. Hmph.

[Nugat]

Meiän kissa on edelleen kesäreissullaan. :( Ajattelin, että kun kotiin pääsen väsäilen tolppailmoituksia ja pistän nettin kuvasia.
Hiton kolli Se toistaa tän joka vuosi. Tai viime kesänä se oli suorastaan kotosalla, pari viikkoa vain käyskenteli.
Joku reviirinlaajennus sillä on. Ja se on kuitenkin leikattu tapaus ja kaikki. Mutta inhottavaa, kun kuitenkaan ei voi olla varma että routa porsaan kotiin ajaa, jos sitä ennen on auto ajannut päälle tai joku ampunut.

On sillä sentään mikrosiru, että jos kissataloon joutuu niin siellä sen toivottavasti bongaavat. (Ja sen että se mikrosiru ei ole enään niskassa vaan kaulassa. Miten ihmeessä se voi valua?!)

Ehkä laitan kuvan tuonne shalafoorumillekin kun kerkiän. Ei sitä tiedä kuka kyläläinen täällä roikkuu.

[lumikukka]

Minäkin löysin kerran kotiin tullessani rappukäytävästä kissan. (Siitä on tosin jo muutama vuosi aikaa, sillä muutin kaksi vuotta sitten pois kys. asunnosta.) Kissa oli vielä pentu, ei ihan pieni kuitenkaan. En tohtinut jättää sitä rappukäytävään yksin, ettei se vaan pääsisi livahtamaan ulko-ovesta pihalle jonkun tullessa sisään. Otin kissan syliin ja jäin rappukäytävään odottelemaan, josko joku tulisi huhuilemaan sitä. En viitsinyt lähteä pimpottelemaan ovikelloja, koska en tiennyt kuka kissan omistaja voisi olla. Hetken siinä istuttuani ja kissaa siliteltyäni yläkerrassa avautui ovi ja alkoi kuulua huhuilua. Vein kissan yläkertaan ja omistaja oli kovin iloinen. Kissa oli ilmeisesti päässyt pujahtamaan ovesta ulos omistajan huomaamatta. Omistaja kiitteli minua vuolaasti ja antoi minulle kiitokseksi itse tekemiään joulukoristeita. :)

[rainsong]

Voih, Kibaya, toivottavasti mirri löytyy pian!

Omasta puolestani voin todeta, että lemmikkitilanne on suorastaan masentavan muuttumaton :P Kolme kesyrottapoikaa likaa häkkiään tasaiseen tahtiinsa, ja pieni rottavauvakuumekin vaivaa, mutta ainakin toistaiseksi olen saanut sen tukahdutettua...

Sen sijaan koirakuume roihuaa ja pahasti. Olen kytännyt kuukausitolkulla kaikenmaailman palstoja ja ilmoituksia ja tuntuu että sitä oikeaa koiraa ei vaan löydy. Enkä ole edes nirso! Haluan vain että koira osaa olla kerrostalossa "ihmisiksi", ei ole ikäloppu, eikä liian iso yksiöön. Eilen soitin yhdestä lapinkoira-lapinporokoira sekoituskoirasta, ja se kuulosti hyvältä, mutta kun nainen lupasi puhua tyttärensä kanssa (jonka koira oikeasti oli) ja soittaa takaisin, puhelua ei ikinä kuulunutkaan.... Mikä nyt ei sinänsä ehkä ole yllättävää, mutta turhauttavaa kyllä. Huoh.......

[Maija]

Kibaya, hienoa, että kissi löytyi! :)

Meidän hauva on nyt ottanut uudeksi tavaksi vastaanottorituaalien aikana pitää sellaista valitusta, kuin olisi joutunut vuoden olemaan meikäläisestä erossa. Ennen pari vinkaisua on riittänyt, nyttemmin karvakuono itkee kuin viimeistä päivää. Riemullakin rajansa, koitan toppuuttaa sitä, mutta ikävä on ilmeisesti ollut ylitsepääsemättömän kova.

Pistää vain miettimään, mitäköhän kamalaa täällä kotona päivän aikana mahtaa tapahtua, kun noin täytyy parkua isäntäväen saapuessa. :D

[Deni]

Mitä saadaan, kun yhdistetään pitkästynyt pieni koira ja avonainen kylppärinovi?


Kivaa tulla töistä, kun hauva on hakenut sekä tamponi- että pikkuhousunsuojapaketit, ja levittänyt niiden sisällön pitkin olohuoneen lattiaa. Kaikkea on pitänyt maistaa, enemmän tai vähemmän, ja koira lymyilee nolona sohvan nurkassa ja katselee siivousta syyllisen näköisenä.

Onneksi sentään puhtaita.

[Deni]

Ja taas!

Saakeli, seuraavan kerran kun tuolla piskillä on juoksut, tuikkaan sille tamponin persiiseen kun kerran noin kovasti kiinnostaa. :epäilevä:

Tällä kertaa se oli jopa vaivautunut kaivamaan ne pussukasta, jonne ehjiksi jääneet viimeksi keräsin, ja tyytynyt sotkemaan repimisinnossaan pelkän kylppärin. Mä annoin sille kyllä luunkin lähtiessäni, mutta nähtävästi se ei taas sitten ollut yhtään niin mielenkiintoinen...

Koiran ilme oli kyllä taas näkemisen arvoinen, kun mä tulin kotiin ja näin sotkun. En edes sanonut sille mitään, katsoin vaan, ja koira valui matalana pitkin lattiaa. Varsin hyvin tiesi taas mitä oli tullut tehtyä.

[Mr. Smith]

Pikkusiskolla on kaksi koiraa, joista toinen antaa tamponin olla paikallaan.
Sen sijaan toinen oppi jotenkin vetämään sen pois suojapöksyjen (vai mikä se nyt on? Koirakorsetti) alta.
Esitteli kuulema sitten kotiintulevalle emännälle ylpeänä tamponi suussa mitä oli tehnyt.

Okei, ei tamponeja tuolle.

Mitä sitten kun toiselle koiralle, joka antaa tamponin olla paikallaan, tuli juoksuaika?
Noh, tämä toinen koira otti siltäkin tamponin pois pöksyjen alta ja arvaatte varmaan mitä teki kun emäntä tuli kotiin?

Päivä päivältä pidän enemmän kissoista :virne:

[Deni]

Mun uhkauksesta huolimatta epäilen vahvasti, että Smittin siskonkaan koirat käyttäisivät tamponeja. :virne:


Mutta muuten toiminta kuulostaa varsin tutulta. Jotenkin ihmeen kaupalla niistä juoksuhousuista onnistutaan aina keplottelemaan ulos, ja vanhempien luona tytöt auttavat reiluina toisiaan, jos toiselle on laitettu housut liian tiukalle.

[lumikukka]

Meidän sakemannityttö ei onneksi ole onnistunut keplottelemaan juoksupöksyjä päältään tai noukkimaan pöksyistä veristä paperia ulos. :yök: Juoksun alkaessa se suhtautuu housuihin tosi epäilevästi eikä oikein antaisi pistää niitä päälleen. Sitten kun pöksyt on saatu jalkaan, pitää mielenosoituksellisesti hetken aikaa kävellä takatassuja hassusti nostellen. :D Onneksi se tottuu pöksyihin kuitenkin tosi nopeasti ja antaa laittaa ne kiltisti.

[pampula]

Meidän sakemannityttö ei onneksi ole onnistunut keplottelemaan juoksupöksyjä päältään tai noukkimaan pöksyistä veristä paperia ulos. :yök: Juoksun alkaessa se suhtautuu housuihin tosi epäilevästi eikä oikein antaisi pistää niitä päälleen. Sitten kun pöksyt on saatu jalkaan, pitää mielenosoituksellisesti hetken aikaa kävellä takatassuja hassusti nostellen. :D Onneksi se tottuu pöksyihin kuitenkin tosi nopeasti ja antaa laittaa ne kiltisti.

En voi mitään, mutta tää teksti on aika hauska, jos leikitään ettei joku olis yhtään vihkiytynyt koira-asioihin eikä tietäisi mitä sakemannityttö tarkoittaa :D "Suhtautuu housuihin tosi epäilevästi " :D "tottuu onneksi pöksyihin nopeasti" :D



Mutta joo, siis tampaxi koiralle? Huh. En ole kyllä moisesta kuullut. Miun mielestä se kyllä kuulostaa aika epäilyttävältä. Kun eihän kaikille naisillekaan tamponit sovi ärsytyksen tai liiallisen kuivumisen takia. Ja onhan ne tarkoitettu muutenkin ihmisen anatomiaan istuviksi. En tiedä tarkemmin koiran anatomiasta näiltä kohdin, mutta jotenkin tuo tamponijuttu kuulostaa hurjalta.

[Deni]

Pampula, ole huoleti, ei niitä tampaxeja koirilla sentään käytetä. Epäilys on vahva, että Smittillä ei vaan ole ihan oman käden kokemusta moisista akkain tavaroista, niin että termit hieman sekosi.. ;)


Tavallisia pikkuhousunsuojia meillä kyllä käyttää hauvakin. Se kun pysyy paremmin niissä housuissa kuin mikään paperinsuikale. Jostain syystä tuo kyllä kaivelee tavaransa esille sieltä housujen välistä aina... ja juoksujen päätteeksi kostoksi repii ne housut suikaleiksi.

[Shay]

Jostain syystä tuo kyllä kaivelee tavaransa esille sieltä housujen välistä aina...

Ehkä mun pitäis mennä nukkumaan. /me ajattelee asiaa miehisestä näkökulmasta...

[Emilia]

Meillä asuu samantyylinen paholainen kuin Denillä. Tässä alkaa pikku hiljaa oppia laittamaan ovet kiinni perässään. :D Kämppiksen hauvva-parka söi siteitä oikein namsnams onnessaan ja seuraavan kerran ulkona paskoi valkoista li(i)maa.... :epäilevä: Raukka ihan hädissään ja kämppiksen täti, jolla koira sattui silloin olemaan, joutui hakemaan sakset avuksi. :/

Hauvvalle ei oikein voi laittaa niitä juoksupöksyjäkään, kun se repii ne riekaileiksi ja ihan turha sinne pöksyihin on mitään suojiakaan laittaa. Se syö ne satavarmasti. Siinähän sitten pestään lattioita ja seiniä ja sohvanpäällisiä ja mitä ikinä.. parin viikon ajan. Päivittäin. :S Onneks kämppis tajuaa, että se on sen koira. :virne:

[shaana]

Repesin totaalisesti Emilian kertomalle. Voi koiraparkaa, ja kanssaeläjiä myös!

Meillä ei minun eläessäni ole narttukoirilla housuja tai muita suojia käytetty. Liekö meidän tyttökoirat, kaksi sekarotuista ja yksi berninpaimenkoira, niukkavuotoisia sitten tai jotain. Viimeksi mainittu oli kyllä siinä määrin rasavilli, että byysat olisivat varmasti saaneet kyytiä. Olihan hänen suosikkileikkejään muutenkin napata jotain hänelle kuulumatonta tavaraa ja säntäillä hullun lailla ympäriinsä, pysähtyä odottamaan typerää ihmistä, jonka tarpeeksi lähelle päästettyään uunotti taas täysin sännäten karkuun. Ihana otus, ja soli mun ihan kokonaan! Niin, ja muahan se vain totteli eikä uunottanutkaan kuten muita.

[Nugat]

Haluan vain kertoa, että olin hetken syvästi järkyttynyt. Tampaxeja koirille?! Pahan olon aalto oli iskemässä ja kamalat mielikuvat hyppivät silmillä.

Meillä juoksun aikana otetaan matot pois lattialta ja kuljetaan koiran perässä pyyhkimässä lattiaa. Tai vaihtoehtoiseti pidetään sitä tarhassa ja toivotaan, ettei mikään mäyräkoiran tapainen eksy meidän pihalle.

[Lyyra]

Yhhhh. Juoksujen takia en aio ikinä hankkia tyttökoiraa. Tai jos hankin, niin leikatun version jostain hylättyjen koirien asuntolasta.

[lumikukka]

Meidän sakemannityttö ei onneksi ole onnistunut keplottelemaan juoksupöksyjä päältään tai noukkimaan pöksyistä veristä paperia ulos. :yök: Juoksun alkaessa se suhtautuu housuihin tosi epäilevästi eikä oikein antaisi pistää niitä päälleen. Sitten kun pöksyt on saatu jalkaan, pitää mielenosoituksellisesti hetken aikaa kävellä takatassuja hassusti nostellen. :D Onneksi se tottuu pöksyihin kuitenkin tosi nopeasti ja antaa laittaa ne kiltisti.

En voi mitään, mutta tää teksti on aika hauska, jos leikitään ettei joku olis yhtään vihkiytynyt koira-asioihin eikä tietäisi mitä sakemannityttö tarkoittaa :D "Suhtautuu housuihin tosi epäilevästi " :D "tottuu onneksi pöksyihin nopeasti" :D

Eipä tullut edes mieleen tota kirjoittaessa.

[Maija]

Koiramme naiseus on nyt vaarassa.

Aika kohdunpoistoon tilattu.

Hyvästi juoksut ja niihin liittyvät kiusalliset nylkytykset!