Elokuvakriitikon painajainen - elokuva-arvosteluketju

[Shay]

Dawson?
Tarkoittanet Watsonia?

Juuri tätä. Heräsin ja mietin, että kirjotinko v*u oikeasti Dawson.
Näköjään. Ajatushärö kävi.

Sitä on ajatus ollut jossain muualla.

Paljastuipa, mitä Emilia katsoi Holmesin jälkeen kotona.

[Pascal Lemoix]

Ei uusi elokuva, mutta telkkarista näin: Eagle vs. Shark



Räpsyttelin vain kanavia ja sitten jäin seuraamaan tätä (ei ollut paljon mennyt) ja totesin, että tämähän se hauska leffa on!

Kyseessä on siis tarina ihmisistä, jotka olisi helpoin lukea marginaaleihin ja jotka eivät esitä olevansa parempia tai coolimpia kuin ovat. Kuvan henkilöille kehittyy siis rakkaustarina ja sitten nähdään nörttibileitä ja urheiluvaatteisiin hurahtaineita sukulaisia ja totta kai myös suuri kostotarina

Tunnelmaltaan tämä uusiseelantilainen elokuva muistuttaa ruotsalaisia pienelokuvia, jotka tapahtuvat syrjäseutujen arkirealismissa. Tykkäsin elokuvan viipyilevästä aikakäsityksestä. Juuri leikkauksen tiheys tekee elokuvasta "epäcoolin", koska tilanteet venyvät, keskusteluihin tulee taukoja eikä räjähdykset/helikopterin melut/pauhaava rock-musiikki ajoitu "oikein".

4 tähteä ja

[Lyyra]

Täh? Tuliko Eagle vs. Shark telkkarista?
Aivan mahtava leffa, katsoin tuon Australiassa pojan kanssa.

[Pascal Lemoix]

Canal Plussalta tuli.

[Shay]

STOIC

Melko järkyttävä ja järkyttävän surullinen tarina. Kuin Kylmä rinki, mutta kylmempi.
Ei ihan priimaelokuvan tasoa, mutta tavoitti tunnetasolla lievästä kökköydestään
huolimatta elokuvan loppuun mennessä. Alusta loppuun kasvava tunnelma. Stop.
En välttämättä suosittele. Stop. Mutta katsottavan arvoinen. Stop.

[Emilia]

Näin elämäni ensimmäisen kolmedee-elokuvan. Eipä ollut kummoista. Ehkä mun silmissä on jotain vikaa tai sitten homma ei vaan skulaa muuten, mutta häiritsevän usein kuva näytti vain tärähtäneeltä. Ei jotenkin katse pysynyt messissä niissä nopeimmissa kohtauksissa. Eikä ainakaan tuossa Liisa Ihmemaassa se 3D tuonut siihen yhtään mitään lisäarvoa. Paremmannäköistä olisi ollut normikuvana, sanoisin jopa. Ihan turha koko 3D.

Muutenkin oli vähän tylsä se elokuva. Olin lievästi pettynyt. Kuvallisesti varmaa Burtonia mutta jokin siinä kokonaisuudessa mätti. Deppikään ei ollut mitenkään kummonen, kyllähän se nyt tollaset sekopäiden roolit vetää täysin rutiinilla jo, ehkä siksi Hullu Hatuntekijä oli jotenkin.. leimi. Hahmoista pidin ainoastaan Irvikissasta ja Absolemista. Niistäkin varmaan vain Stephen Fryn ja Alan Rickmanin äänien vuoksi.

[heartless]

Missä kohtaa salia Emilia istui? Olen kuullut asiantuntevilta tahoilta, että 3D-leffoista saa eniten irti eturiveissä istumalla, parhaiten 1-5 riveillä. Omat kokemukseni 3D-leffoista (3 kpl) ovat samoilla linjoilla, ekan kerran olin katsomassa leffaa tokarivistä ja näytti mainiolta, toisella kertaa varasin paikat vanhasta tottumuksesta takariviin ja leffa näytti vähän pöljältä. Sen jälkeen kuulin, että kannattaa istua suht edessä ja siitä viisastuneena käytiin katsomassa Liisa vitosriviltä ja näytti kyllä mahtavalta!

[annastindeli]

No mekin käytiin porukalla kattomassa se Alice, ja oltiin viidennellä rivillä, eikä se ollu kovin kummonen.
Siinä ei vaan oikeen käytetty tarpeeks hyväks sitä 3D-efektiä, alun mainoksissakin tuli enemmän fiilistä
että nyt lentää juttuja oikeesti kohti. Avatar oli paljon vaikuttavampi sen tekniikan suhteen.

[Emilia]

Missä kohtaa salia Emilia istui? Olen kuullut asiantuntevilta tahoilta, että 3D-leffoista saa eniten irti eturiveissä istumalla, parhaiten 1-5 riveillä.

Me istuttiin jossain aika takana, melkein vikassa rivissä ja vielä ihan sivussa. :/ Sen lisäksi mun edessä oli joku isopää niin jouduin kuikuilemaan. Ehkä silläkin oli oma vaikutuksensa katselukokemukseen.. Pitääpä ens kerralla koittaa saada liput vähän keskemmältä ja edestä.

[Pascal Lemoix]

Mä kävin nyt katsomassa Liisa Ihmemaassa 2D:nä, kun ajattelin, että haluan todella nähdä tämän leffan. Luen siis samaan aikaan kirjoina tätä ja tuli sikäli hyvään väliin. Lisäksi Mia Wasikowska

Alussa olin jotenkin tosi fiiliksissä siinä kaninkoloon putoamisen kohdalla eritoten. Muuten: en mä osaa mitään erityistä sanoa. Viihdyin. Oli kivaa. Ennen leffaa kuulin erään epäilevän arvion, että miten varsin kielellinen leikki sopii leffaan ja kyllähän siitä ehkä jonkin verran intensiteettiä puuttui. Eikä ollut Tyyris Tylleröä.

[Galileo]

Minäkin oikein teatterissa.




Liisa 3-D

...Oli paskaa. Tai no, odotin aikalailla enemmän, mutta moni asia mätti. 3D oli päälle liimattu eikä tuonut leffaan mitään. Kolmiulotteisena olisi voitu tuoda ihmemaan ihmeellistä luontoa ihmeellisemmäksi. Ei tuotu. Avataarassa oli paljon ihmeellisempi ja eläväisempi maailma samalla efektillä. Visuaalisesti kaikki näytti Burtonilta ja mukana oli hauskoja sivuhahmoja, varsinkin Valkoinen Kuningatar oli pienine eleineen mahtava. Crispin Gloveria on aina mukava nähdä, mutta siitä oli yritetty tietokoneanimaatiolla tehdä vielä luikumpi tyyppi. Tietokoneanimaatio taas näytti samalta kuin kymmenen vuotta sitten yritettiin animoida ihmistä - tulee epäluonnollista. Liisan näyttelijäkin oli hiukan väärässä paikassa. Jäi statistiksi. Leffaahan onkin markkinoitu lähinnä Deppillä, joka olikin ihan hauska. Hatuntekijän ja Liisan suhde vaan oli jotenkin outo. En tiedä mitä haettiin, mutta vaivauduin. Leffan vitsit eivät juuri olleet hauskoja ja koko normaalin maailman puoli jäi taustoiltaan auki. Varsinkin leffan loppu vedettiin sen verran vauhdilla kasaan, että jäi aika pliisu fiilis kokonaisuudesta. Burton-akselilla tämä oli parempi kuin Apinoiden Planeetta mutta siihen se sitten jäikin. Turha mennä leffaan tätä ihmettelemään, hae dvd sitten kun tulee.




Kick-Ass

Ennakkonäytöksessä kävin katsomassa. Markkinoiden perusteella odotin jotain kevyttä nuorisokomediaa, jossa college-spede leikkii supersankaria kumipuvussa. Sainkin ultraväkivaltaa synkällä tarinalla ja ripauksella huumoria. Ja college-speden kumipuvussa. Tämä perustuu vissiin sarjakuvaan, joten en tiedä mikä on uskollisuus lähdeteokseen. Idea on kumminkin siinä, että ollaan supersankareita ilman supervoimia. Vähän kuin Mystery Men, mutta siihen yhtäläisyys sitten loppuukin. Väkivalta on todella agressiivista ja realistista. Realistista siis siinä mielessä, että veri ja irtojäsenet roiskuvat ja kipu kuuluu - realistusuus loppuu taas siihen, että turpakeikat on venytetty pirun pitkiksi. En tiedä pitäisikö siitä löytää huumoria, mutta kovin montaa minuuttia ei minua jaksa naurattaa toisen naaman murskaaminen nyrkkiraudalla. Ei leffassa toki koko ajan ihmisiä piestä, välillä on seksi mielessä ja draamaakin tehdään sekä ammuskellaan ja silvotaan veitsillä. Tämä oli hiukan outolintu leffana. Siksi se onkin katsomisen arvoinen, sillä varauksella että Rambo 4 tason väkivalta ei ahdista.

[Pascal Lemoix]

Nähty: Iron Man 2

Alkoi melko tylsästi ensimmäiseen osaan verrattuna. Lähti sitten lopulta käyntiin, mutta en nyt tiedä, tarjosiko ihan järjettömästi uutta. Paras oli aidoissa maisemissa kuvattu vanhojen formuloiden Monacon GP Sain yllättäviä väreitä, kun tunsin radankin ihan hyvin, että missä kohtaa ollaan.

Paljon oli kohtauksia, joissa Robert Downey puhuu jonkun henkilön kanssa ristiin. Ykkösessä tämä oli hauskaa, mutta nyt alkoi käydä rasittavaksi. Esim. Gwyneth Paltrow'n näyttely oli pelkästään tätä ohipuhuttua nalkutusta. Scarlett Johansson ja Scarlett Johanssonin peppu Muuten Natasha ihan kiva hahmo nähdä kankaalla. Tämä leffa-ajan Nick Fury sen sijaan... Ei näin, pojat...

Rakennuskohtaukset muistuttivat hirveästi kosketusnäyttöpuhelinmainoksia, mitä ne varmaan olivatkin. Leffan kakkospahis onnistui olemaan ärsyttävä x 100, mikä todennäköisesti kuului skriptiin eikä ollut näyttelijän (Sam Rockwell) heikkoutta. Pääpahiksena virnuillut Micker Rourke sen sijaan onnistui olemaan myhäilyssään lähellä leffan parasta näyttelysuoritusta.

Olihan tämä nyt siis viihdettä ja peppupoliittisesti jees, mutta Monaco-osuutta lukuunottamatta ei nyt mitään kauheita wau-huuteluita pääse huutelemaan.

[Emilia]

En suosittele Ridley Scottin Robin Hoodia oikein kellekään. Ei vaan ollut mistään kotoisin. Russell Crowe vaikutti Robin Hoodilta ehkä kolmen sekunnin verran siinä kahde ja puolen tunnin aikana. Muhun saattaa olla liiankin iskostunut kuva Kevin Costnerista ampumassa palavia nuolia mutta siis ei, Russell ei vaan vedä vertoja. Sitä paitti se oli harmaatukkainen, ei Robin Hood voi olla vanhus.

Eikä oikein muutenkaan iskenyt. Scott toistaa itseään ihan liikaa tässä. Jos on nähnyt Gladiaattorin, niin ei tässä ole oikeastaan mitään eroa paitsi kuteet ja aksentti. Sekin tuntui hassulta, että aussi esittää periengelsmannilegendaa... ei pysty hyväksyy. Ei nyt ihan niin paha kuin King Arthur (kirosana, joku ehkä muistaa..) mutta vähän sinne päin vituiksmän.

Robin Hood on vaan tylsä elokuva. Kaikki vitsit jo kuultu kertaalleen tai useampaankin, hahmot oli ohukaisia ja epäkiinnostavia ja taistelutkin moneen kertaan nähtyjä.

[Pvi]

hahmot oli ohukaisia

[Galileo]

hahmot oli ohukaisia

[Emilia]

Olihan se pakko sitten käydä katsomassa Sinkkuelämää 2, kun kaveri tarjoutui hommaamaan liput ensi-iltaan. Hauskinta oli arvonta, jossa jonkun onnellisen (?) penkin alle oli piilotettu Sinkkuelämää DVD-boksi. Ei kuitenkaan ollut mun penkin alla.

Itse elokuva oli aika mitäänsanomaton. Pari läppää saivat nauramaan kovemmin (Miranda ), mutta ei se nyt erityisen hauska ollut. Eikä kovin kantaaottavakaan, vaikka sitä ovat tekijät koittaneet toitottaa haastatteluissa. Lähinnä reilut kaksituntia katseltiin vaatteita ja kenkiä, mikä nyt ei ihan noin pitkän aikaa jaksa kiinnostaa ainakaan itseäni. Ehkä myös jollekin amerikkalaiselle voi tulla yllätyksenä, että naiset käyttävät abayan alla myös vaatteita, jotkut jopa muotiluomuksia! Ooh...

Carrien hahmo on aina ollut jotenkin häiritsevä. Ei muka perinteinen ollenkaan (nainenhan meni maistraatissa naimisiin, omg), mutta silti siitä huokuu jotenkin se että pitäisi olla jotenkin tietynlainen. Ei mennyt ollenkaan läpi se "me kaksi vain"-juttu, joka niillä oli Kihon kanssa olevinaan. Kuitenkin kolmosleffassa (toivottavasti ei enää tule) niillä on lapsi tai kaksi tai ainakin tulossa..

Samantha alkaa olla myös jo aika väsynyt käsite. Onko se muka rietasta tai rohkeaa, jos huutaa kuin sikaa pistettäis, kun mies panee ja toinen vaan makaa siinä alla jalat levällään? Lähinnä huonoa komediaa. Voi myös olla rohkea mutta tyhmä ei tarvii olla. Kas kun eivät kivittäneet koko naista tuon elokuvan aikana..

Jotain hyvää, jos huonoakin. Aidan En pysty käsittää, miksi Carrie koskaan antoi tämän täydellisyyden mennä. Ei sillä, etteikö tuo Kihokin näyttäisi hyvältä ilman paitaa (juu, ei ole muuta tarkoitusta miehellä), mutta Aidan on niin täydellinen mies. Huh..kuola. Ja tietysti mieltä lämmitti myös Abu Dhabissa olleet rugbyjoukkueet, etenkin australialaiset uima-altaalla.

[tiipetti]

Jotain hyvää, jos huonoakin. Aidan En pysty käsittää, miksi Carrie koskaan antoi tämän täydellisyyden mennä. Ei sillä, etteikö tuo Kihokin näyttäisi hyvältä ilman paitaa (juu, ei ole muuta tarkoitusta miehellä), mutta Aidan on niin täydellinen mies. Huh..kuola.

Minäkin kävin leffan tarkistamassa, ja miun silmissäni ennen niin täydellisen Aidanin pisteet romahtivat. Tyypillä on kotona
vaimo ja kolme lasta, mutta niin vain rättimaassa ollaan heti valmiita pettämään. Hyh, hyh. Mr. Big sen sijaan. Mistä
katalogista tuollaisia voisi tilata? Minulle kyllä kelpaisivat tv, sohva ja koti-illalliset tuollaisen könsikkään kainalossa.

Miusta Sinkkuelämää 2 oli varsin hauska. Menin leffaan saadakseni aivot edes hetkeksi narikkaan, ja se kyllä onnistui. Nauraakin
sai muutamassa kohdassa makiasti. Ja ehkä olen likainen vanha mummo, mutta minusta Samantha oli aivan paras.
Enempi tykkäsin tästä kuin siitä ykkösosasta.

[Emilia]

Minäkin kävin leffan tarkistamassa, ja miun silmissäni ennen niin täydellisen Aidanin pisteet romahtivat. Tyypillä on kotona
vaimo ja kolme lasta, mutta niin vain rättimaassa ollaan heti valmiita pettämään.

Joo, totta. Iso miinus Aidanille tuosta. Mutta silti

[Triple H]

Prestige


Ei mitään hajua, missä vaiheessa olin tämän leffan ostanut. Krapulassa kaveri bongasi leffan kirjahyllystä. Katsottiin sitten leffa krapulassa ja kokemus oli aika huikaiseva. Muutaman minuutin kohdalla meinasin jo luovuttaa katsomisen, mutta onneksi jatkoin katsomista. Huikea leffa, joka imaisi mukaansa. Leffa kulkee kolmessa eri ajassa, joten ei ole mikään puolivaloilla katsottava leffa. Hugh Jackmanin sekä Christian Balen näyttelijäsuorituksiakin katsoo oikein mielellään. Juonesta en hirveästi kehtaa paljastaa, koska vaikea kertoa paljoa spoilaamatta liikaa. Lyhykäisyydessään leffassa on kyse kilpailusta, kateudesta sekä ylilyönneistä.

[Tr*ina]

Tänä vuonna elokuvia on tullut katseltua vähänlaisesti. Elokuvissa en ole käynyt enää vuosiin; elokuvateatterit kun eivät enää keskity itse asiaan, elokuvaan. Televisiota en ole myöskään katsonut kiitos digiboksien. Helsingissä paljon muuttava ei pärjää yhdellä boksilla, niitä pitäisi olla vähintään kaksi, kahteen erilaiseen verkkoon. Täten DVD:t ovat olleet ainoa tarjolla oleva vaihtoehto ja videoiden katsojana olen aina ollut laiska. Videovuokraamoihinkaan ei voi luottaa laadun levittäjänä. Tänään yritin vuokrata elokuvan Waltz with Bashir viime vuosien ehkä ylistetyin elokuva. Löytyikö se Suomen suurimman videovuokraamon valikoimista? Ei.

No, kirjastosta on löytynyt klassikoita sentään. Katselin bergmanneja kesällä. Ne olivat puuduttavia, piinnallisia elokuvailtoja. En kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä niissä synkistelyissä ketään kiinnostaa. Taidelokuvia sanan kirousmielessä.

Fassbinderiltä kokeilin elokuvaa nimeltä Martha. Ihastelin läpi elokuvan sen visuaalista ilmettä, puvustusta ja miljöitä. Yksi tyylikkäimpiä elokuvia kiistatta. Muuta hyvää sanottavaa elokuvasta ei olekaan. Yksioikoinen kärsimystarina, yllätyksetön ja totinen.

Seuraavaksi vaihdoin ranskalaiseen uuteen aalton. Weekend oli elokuvan nimi, Godardiako se oli? Tässä elokuvassa oli jo ideaa! Räävitön ja kummallinen, mielikuvitusta kiihdyttävä. Välillä ote oli hervota (puunaamisen sivussa), mutta elokuvan loputtua oli kieltämättä hilpeä olo. Anarkia virkistää aina.

Tänään tartuin Kubrickin klasikkoon 2001: Avaruusseikkalu. Viikolla radiossa oli haastateltu psykoterapeuttia, joka on erikoistunut elokuvaterapiaan. Hän mainitsi tämän elokuvan suurimmaksi elokuvakokemuksekseen. Ja totta totisesti: Avaruusseikkailu on ihmeellinen! Elokuva, josta herää kysymys: Miksei tällaisia tehdä enää?

2001: Avaruusseikkailu on kuin maalaus. Elokuvan hidas rytmi korostaa huikean visuaalista ilmettä, samoin musiikki, joka useimmiten on klassista musiikkia. Elokuva on kirjaimellisesti avaruudellinen, se antaa paljon tilaa omille ajatuksille, leijumiselle elokuvan virittelemässä tunnelmassa. Tapahtumia kahteen tuntiin mahtuu vähänlaisesti, mutta juonellisesti merkitykselliset kohtaukset ovat vahvatunnelmaisia. Pienieleisiä, mutta virittyneitä.

Ainoa, mikä hieman jäi arveluttamaan Avaruusseikkailussa, oli sen loppu. Loppu on metaforamainen, arvoitus. Pidän tämän tyylisestä elokuvakielestä, mutta valitettavasti itse sain hyvin vähän loppukohtauksesta. Mitä loppukohtauksella haluttiin sanoa, se on jokaisen itse pääteltävä. Omat tulkintani eivät suuri kliimakseja antaneet.

Klassikkoiden lisäksi olen katsonut kaksi tämän vuoden ykköselokuvaa tai niin kuvittelin. Kumpikin osoittautui pettymykseksi. Profeetta oli täysin turha elokuva. Minusta on tullut yliherkkä väkivallalle ja tässä elokuvassa oli yksi aivan kauhea kohtaus, jota pohjustettiin piinaavasti. Kuvittelin, että Profeetalla olisi jokin sanoma, mutta sitäpä ei ollutkaan. Ärsytti vähän sekin, että päähenkilö, kylmäverinen murhaaja, esitettiin loppujen lopuksi symppiksenä.

Toiseksi tähtihetkeksi valitsin Hurt lockerin, Oscareita tänä vuonna pokanneen leffan. Elokuvan slogan oli laitettu alkuteksteiksi: War is a drug. Ja niinhän se oli, mitään muuta sanomaa elokuvalla ei sitten ollutkaan. Harvinaisen yksioikoinen elokuva.

Tehdäänkö nykyään enää mitään laatuelokuvia, joissa ei olisi tappamista? Saa kertoa ihan nimeltä mainiten, jos tietää.

[ToyWiz]

Liikaa nähtyjä viime aikoina, mutta tässä muutama parhaista.

Luc Besson - La Femme Nikita

Ranskalaisen "ohjaajaneron" näkemys pääsi pitkästä aikaa vetämään maton jalkojen alta ja yllättämään pahemman kerran. Epätavallinen kasvutarina on samaan aikaan sekä koskettava että kiinnostava ja vie amerikkalaista remakea 100-0. Visuaalista ja kerronnalista juhlaa, joka palkitsee katsojansa viimeistään elokuvan lopulla.

Sean Penn - Into the Wild

Ehkä Sean Pennin pitäisi oikeasti jättää näytteleminen jonossa seuraaville ja keskittyä ohjaamaan näitä "sydänveriprojekteja". Ilman odotuksia elokuvaan lähdettäessä, olin tunneskaalan täyttämä viimeistään filmin lopussa. Uudelleenkatselu saattaa olla vasta kaukaisuudessa, mutta se johtuu vain sielun herkkyydestä.

Ridley Scott - Black Rain

Tämän kertaisen kolmikon yllättävin elokuva. Ridley Scottin tyylittelyyn väsyneenä tämä pääsi ampumaan täysin puskista. Pelkkää kuvakarkkia tarjoava elokuva on myös tarinallisesti toimiva ja loppuratkaisultaan tyydyttävä. Savua, ampumisia, valoja = oikeasti viihdyttävää menoa. Jätä Gladiaattori, ja valitse elokuva, joka toimii ja vakuuttaa.

[Emilia]

Kävin katsomassa Dome Karukosken Napapiirin sankarit. Se oli ihan viihdyttävä. Timo Lavikainen on mahtava lisä suomalaiseen näyttelijäjoukkoon. Hyvä, ettei hänen naama ole enempää kulunut, vaikkakin toki toivoisin useamminkin häntä näkeväni kankaalla ja ruudussa.

Poikien tigiboksin hakureissu ei mene ihan niin helposti kuin voisi ajatella, mutta siitä sai ihan makeita nauruja parit. Suomalaiseksi komediaksi aivan hyvä esitys eikä aiheuttanut myötähäpeää kovinkaan paljoa. (No ehkä se Kari Ketosen pikku-Mikko aiheutti hieman, mutta se oli ilmeisesti tarkoituskin. ) Suomalaiset tekevät niin usein historiallista sotadraamaa tai synkkiä varesjuttuja, että komedia piristi kivasti harmaata lokakuun iltaa.

Pari vuotta jälkijunassa sain katsottua myös Iron Manin. Mahtavuutta oli se! Mutta ei kai noin vanhasta elokuvasta jaksa enempää kirjotella. Robert

[Maija]

Tänään tartuin Kubrickin klasikkoon 2001: Avaruusseikkalu. Viikolla radiossa oli haastateltu psykoterapeuttia, joka on erikoistunut elokuvaterapiaan. Hän mainitsi tämän elokuvan suurimmaksi elokuvakokemuksekseen. Ja totta totisesti: Avaruusseikkailu on ihmeellinen! Elokuva, josta herää kysymys: Miksei tällaisia tehdä enää?

2001: Avaruusseikkailu on kuin maalaus. Elokuvan hidas rytmi korostaa huikean visuaalista ilmettä, samoin musiikki, joka useimmiten on klassista musiikkia. Elokuva on kirjaimellisesti avaruudellinen, se antaa paljon tilaa omille ajatuksille, leijumiselle elokuvan virittelemässä tunnelmassa. Tapahtumia kahteen tuntiin mahtuu vähänlaisesti, mutta juonellisesti merkitykselliset kohtaukset ovat vahvatunnelmaisia. Pienieleisiä, mutta virittyneitä.

Antaa tosiaan aikaa omille ajatuksille.

Nukahdin.

[Emilia]

Tänään tartuin Kubrickin klasikkoon 2001: Avaruusseikkalu.

Antaa tosiaan aikaa omille ajatuksille.

Nukahdin.

Kubrickin jutut on muutenkin aika epätasaisia. Toiset ovat aivan kelvollisia, ajatuksia herättäviä ja mielenkiintoisia ja toiset on just tota..

[Lyyra]

Tänään tartuin Kubrickin klasikkoon 2001: Avaruusseikkalu.

Antaa tosiaan aikaa omille ajatuksille.

Nukahdin.

Kubrickin jutut on muutenkin aika epätasaisia. Toiset ovat aivan kelvollisia, ajatuksia herättäviä ja mielenkiintoisia ja toiset on just tota..

2001 on mestariteos. Eikä siinä ole mitään epätasaista.