Hynttyyt yhteen.

[Aurora B.]

Miksi tuota tiskisientä säilytetään tuollaisessa astiassa? En edes kysy, miksi joku säilyttää siellä vielä hammasharjaansakin

Meillä muuten on tiskisieni myös, sellainen kuuraussieni, jolla uunissa korvennetut ruokajämät saa astioista pois. Sitä käytetään tosin melko harvoin ja son aina ilmavassa paikassa kuivumassa käyttöjen välillä.


Yksin ja yhdessä asumisella on molemmilla hyvät ja huonot puolensa. Mielummin kuitenkin asustelen yhdessä Olen ehkä onnekas, kun opiskelijasolussa asuessa kämppikset olivat outoja ja välillä ärsyttäviä, mutta ei hermoja raastavia. Asiaa auttoi varmasti se, että solun huoneissa oli omat vessat ja suihkut. Vain keittiö ja aulatila olivat yhteiset. Seinänaapurit sitten kuuluivatkin jo sinne raastavat-osioon Mutta se taas on eri ketjun juttuja, se.

Ensimmäisestä avoliitosta en edes kunnolla muista, millaista se yhteiselo oli Parisuhteen valtatasapaino oli ihan persiillään, joten todennäköisesti mä olen pomottanut exääni mieleni mukaan. Olin varmasti avopuoliso from hell. En tietenkään tahallani, ja kun itse huomasin sen, niin kävi tosi raskaaksi itselle(kin). Eikä se siitä sitten enää kauaa kestänytkään. Muutin opiskelijasoluun tuon jälkeen sen takia, ettei tarvitsisi olla ihan yksin. Olin kuitenkin suoraan kotikotoa muuttanut tuon exän kanssa asumaan, niin halusin mielummin räpytellä siipiä seurassa.

Pari vuotta soluasumista riitti mulle, ja ostin oman kämpän, jonne siis muutin yksin. Kyllä oli luksusta, kun kukaan ei napissut, jos ei viikkoon (tai kahteen) ollut tiskannut tai imuroinut. Ja onhan se helpompi pitää siistinä, kun on ainut sotkija. Samoin mieltä lämmitti ajatus, että se oli oma koti , pesä, jonka olin itse itselleni rakentanut. Yksinäistä oli, tosin melko pitkälti johtui silloisesta henkisestä huonovointisuudesta. Uskoisin, että nykyään nauttisin yksin elämisestä huomattavasti enemmän kuin tuolloin.

Ai niin, ja asuinhan mä 8 muun tytön kanssa ulkomailla 3 kuukautta. 3 tyttöä samassa huoneessa, 3 huonetta ja 2 toimivaa suihkua tropiikin kosteassa kuumuudessa Oli joskus "jännittävää" nousta kuudelta aamulla ensimmäiseen suihkuvuoroon, että kaikki ehti 9:ksi koululle... Nimim. olen se aamu-uninen tyyppi. Paljon joutui joustamaan että homma toimi, mutta kun tiesi, että homma on väliaikaista, niin ei haitannut. Ja pääosin kämppikset olivat ihan huipputyyppejä. Tottakai noin ahtaissa oloissa tuli vähän kränääkin, mutta ei mitään suurta. Yksityisyyttä ei kuitenkaan juuri ollut, miljoonakaupungin sykkeessä sitä ei saanut oikein etsimälläkään. Vähän rassasi itseäkin välillä, mutta meni kyllä nopeasti ohi.

Varsinaisten ystävien kanssa en ole yhteisasumista kokeillut viikon mökkireissuja pidempiä aikoja. Nehän nyt menee vaikka päällään seisten. En kuitenkaan voisi edes kuvitella asuvani pidempään esim. aamuvirkun ystäväni kanssa Ei selvittäisi kuukauttakaan täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa


Nykyisen armaan sohvaperunani kanssa on tullut asuttua nyt... oho, 5 vuotta Järkyttävää, kuinka tuo aika rientää, kun on kivaa. Tottakai jotkut tavat toisessa ärsyttää, mutta kyllä ne on pitkälti oppinut hyväksymään. Eniten ehkä nyppii se, että ollaan molemmat laiskoja siivoamaan ja sotketaan paikkoja. Tuo toinen ehkä enemmän No, en ainakaan voi väittää, että olisi tullut yllätyksenä. Murun poikamiesboxi oli suorastaan ääriään myöten täynnä "vihjeitä" Mutta en valita (kovin paljoa), näin on hyvä

[Lyyra]

Hyvä. En siis ole ainoa, jonka mielestä tuossa kuvassa on jotain vinossa.
Näiden mielestä noita sieniä ei tarvitse huuhdella käytön jälkeen lainkaan. Ja kun pesuaine ruutataan suoraan sieneen, se on semmosessa iljettävässä vaahtomöhnässä kauttaaltaan. Mikäs siinä. Mulla on omat sienet, joita en säilytä noin (ja hammasharjakin on erillään). On meillä tiskiharjakin, mutta se lilluu aina siinä mainitsemassani alkuliemessä, kun ei oo mitään koukkua mihin sen saisi roikkumaan kuivumaan (ja näiden mielestä se ei luultavasti olisi tarpeenkaan).

Ei musta tosiaan taida olla kimppa-asujaksi, kun musta ei oo edes sanomaan noille näistä jutuista. Mietin vaan, että mitähän oikeesti pitää sattua, että avaisin suuni..

[Emilia]

Mä aattelin, että se hammasharja on poistettu sille tarkoitetusta käytöstä ja otettu siivouskäyttöön, mutta jos asia ei ole näin, niin hyi v*u.

Anteeksi karkea kieli, ei pysty muuta nyt.

[Lyyra]

Mä aattelin, että se hammasharja on poistettu sille tarkoitetusta käytöstä ja otettu siivouskäyttöön, mutta jos asia ei ole näin, niin hyi v*u.
Anteeksi karkea kieli, ei pysty muuta nyt.

Kiitos sympatiasta, Emilia.
Tuntuu, että tässä talossa ei oikein kukaan muu siivoa kuin minä, joten en usko, että tuo harja on siihen käyttöön valjastettu, vaikka kieltämättä olen samaa miettinyt itsekin. Ehkä pitäisi kysyä...

[Kuolo]

Itseasiassa jos tuota sientä tosiaan säilyttää noin, niin on parempi ettei siitä huuhtele pesuainetta pois. Kellekään kun ei taida yllätyksenä tulla, ettei bakteerit niin hitosti elä pesuaineissa. Paitti normaaleissa nestesaippuoissa elää kyllä, kun ne on melko neutraaleja.

Jotenkin tommoset asiat on kyl niin maan helvetin oksettavia. Just epämääräisesti huutassut tiskiharjat tai epämääräisesti pessyt astiat

[Lyyra]

Ainoa vaan, että se sieni rispaantuu ja menee pilalle kun sitä ei huuhtele ja kuivata käyttöjen välillä. Kauheeta tuhlausta - sekä pesuaineen että sienten.

[damn]

Olisin vaikka voinut vannoa, että olen kirjoittanut tähän ketjuun, mutta kun en näköjään ole, niin ilahdutetaan pikkukiviä asumiskertomuksillani.

Kotikotona asuessa en aina edes huomannut porukoitteni läsnäoloa. Meillä oli iso omakotitalo, jonka yläkerta oli minun käytössäni siskojeni muutettua pois kotoa. Päivät meni koulussa ja koulun jälkeen olin lähes aina parhaiden kavereideni luona, kun ne asuivat yhdessä kimppakämpässä, joten kotosalla minua ei juurikaan näkynyt. Asuminen porukoiden kanssa oli aika mutkatonta, sillon kun nähtiin niin moikattiin, mutta läheisempää juttelua meillä ei juurikaan ollut. Joskus kyllä ärähtivät, että saisi minua kotona näkyä enemmän, mutta minkäs teet kun kavereiden luona hengailtiin ja siellä tuli tehtyä kouluhommat ja syötyäkin, niin ei kotona oikeen ollut mitään syytä olla. Se kaupunki alkoi vain tuntua liian pieneltä minulle ja muutin pois kirjoitusten jälkeen keväällä.

Muutin silloin kämppään, jossa oli pari viikkoa aika tiivis tunnelma, kun meitä oli siellä minä, siskoni, siskon mies ja paras kaverini. Se oli oikeastaan ihan hauska tilapäisratkaisu, meillä oli kivaa sen aikaa kun oltiin siellä neljästään. Sitten sisko ja sen mies muutti pois ja jäin sinne kahdestaan kaverini kanssa. Siitä ne ongelmat sitten alkoikin. Se asumisjärjestely ei toiminut ollenkaan. Minua vitutti kaverissani eräät piirteet ja se taas ärsyyntyi siitä, että minä mukamas nipotin. Mutta jos jotain on sovittu, niin minun mielestä siitä pidetään kiinni. Kämpässä kävi myös kaverin kavereita, joista en pitänyt. Oli inhottavaa tulla töistä kotiin, kun siellä istuu olohuoneessa ihminen, jota en voi ollenkaan sietää silmissäni. Tai herään keskellä viikkoa yöllä siihen, että kaveri tulee ja menee ja siihen herätessä en saa enää unta ja aamulla olisi töihin meno. Kaveri ei viihtynyt muutenkaan paikkakunnalla, joten se muutti pois hyvin pian. Muuttamisestakaan se ei viitsinyt kertoa etukäteen, ei kuulemma uskaltanut kertoa, etten kilahda. What . Jos minä jostain suutuin niin siitä, ettei se kertonut asiasta kuin vasta jälkeenpäin. Meillä vähän kylmenikin välit tuon jälkeen, olin aika vihainen kaverini käytöksestä. Opin tuosta ainakin, etten samaan kämppään enää sen kanssa muuta.

Pari vuotta olen itsekseen asustellut, ellei oteta lukuun sitä, että kaveripoikani lähestulkoon asui täällä viime vuoden keväällä. Hengailtiin silloin päivittäin yhdessä ja sen kämppätilanne oli huono, niin se oli täällä tosi paljon. Ei se minua haitannut, meillä oli mukavaa. Mutta meillä kai oli jotain säätöä keskenämme ja kun se loppui, niin häippäs koko tyyppi minun elämästä ja kämpästä, eikä oo sittemmin näkynyt. Jätti tänne vaatteitaan yms, jotka kohteliaasti säilytinkin jonkin aikaa, kunnes kippasin kaiken roskiin, kun ei tyyppiä enää näkynyt tai siihen saanut yhteyttä. Silloin kun se täällä oli, niin yhteiselo oli ihan toimivaa. Minä en tykkää esimerkiksi tiskata, niin poika hoiti tiskaamisen ja minä siivosin sillä aikaa muun kämpän. Rahan käyttökin oli ok, kun toisella oli rahaa, niin käytettiin sen rahoja ja päinvastoin. Jossain vaiheessa oli puhetta, että ihan oikesti muutettais johonkin kämppään yhdessä asumaan. Olisinkin mielelläni muuttanut kun asumisjärjestelyt toimi hyvin, mutta sitten se homma ei muilta osin toiminutkaan, joten se siitä.

Tykkään asua yksin, mutta asun liian kalliissa ja isossa kämpässä, johon periaatteessa mahtuisi kämppiskin. En kuitenkaan ihan tuntematonta halua nurkkiini pyörimään ja ei oikeastaan ole sellaisia kavereita paikkakunnalla, joiden kanssa edes olisi mahdollista asua. Jos seurustelisin, niin asuisin kyllä mielelläni yhdessä. Olen sopeutuvainen, mutta niin pitäisi kyllä olla mahdollisen kanssaeläjäni. Levittelen tavaroitani ympäri kämppää ja usein on aika sotkuista, mutta sotkuisuus ja likaisuus on kaksi eri asiaa, en voi sietää jos on likaista . Piirrän, maalaan ja askartelen paljon sekä harrastuksena, että koulun puolesta. Silloin kun teen jotain noista, niin kämppä voi olla viikkokausia täynnä värejä, papereita, kyniä, paperisilppua, lehtileikkeitä yms. Tapanani on levittää koko kämpän lattialle kaikki mahdolliset taiteiluun tarvittavat välineet(joita muuten riittää...) ja sitten täällä kahlataan niissä siihen asti, kunnes luovuudenpuuskani on mennyt ohi. Jos muuttaisin jonkun kanssa yhteen, niin tarvitsisin oman huoneen tätä toimintaa varten, koska voin veikata että muilla ihmisillä menisi järki kun näkisivät sen sotkun, minkä saan aikaan tehdessäni kouluhommia tai harrastaessani taiteilua muuten vaan.
Yhdessäasuminen olisi paljon taloudellisempaa, tämä kämppä ei tosiaankaan ole ilmainen opiskelijan näkökulmasta. En kuitenkaan halua muuttaa tästä pois, koska tämä on hyvällä paikalla ja viihtyisä. Kun tästä johonkin muutan niin haluaisin tosiaan muuttaa jonkun kanssa yhteen. Sitä nyt taas saa odotella ties kuinka kauan, kun nuo miehet elämässäni näyttää tulevan ja menevän, eikä kukaan jää pidemmäksi aikaa.

[marenkienkeli]

Poika: "Marenki, marenki."
minä: "No, mitä?"
Poika: "Mä haluan muuttaa sun kanssa yhteen."
minä:
(Tämä on toistunut pariin otteeseen. )

On tässä jo jonkin aikaa ollut puhetta siitä, että halutaan muuttaa Pojan kanssa yhteen. Nyt alkaa kuitenkin olemaan se vaihe, että Poika haluaisi kovaa vauhtia muuttaa kanssani yhteen ja minä hänen.

Mutta, mutta...kämpän etsiminen. Se on vaikeaa. Olishan noita kämppiä toki tarjoolla esimerkiksi HOAS:n ja osakunnan kautta, mutta niissä on tietyt asumisrajat. Asuttuani 3 vuotta osakunnan kämpässä, asumisaikaani on enää jäljellä 2 vuotta ja HOAS:lla on sama rajoitus. Sitten olis toki yksityiset vuokranantajat, mutta kuka nyt opiskelijoille haluais vuokrata ja kellä nyt muka olis kohtuuhintaisia (ja meille hyvällä paikalla olevia) kämppiä Helsingissä tarjoolla. Vielä kun tähän yhtälöön lisätään se, että kumpikin on pikkuisen toivoton asunnonetsijä, soppa on valmis.

Käytännössähän me asumme jo yhdessä...huoneemme vain ovat vähän kaukana toisistaan. Oikeastaan aina, kun molemmat ovat samalla paikkakunnalla, nukumme yhdessä. Kotikotoina vierailu on oikeastaan ainoa asia, joka on joskus saanut meidät nukkumaan eri paikoissa. Toki osalla kerroista toinen on toisen kotikotona mukana. Tässä mielessä yhteen muuttaminen ei muuttaisi juuri mitään. Se tosin helpottaisi elämää, kun vähenisi kahden kämpän välillä ramppaaminen ja ainainen "mun pitää mennä kotona käymään, kun mulla ei ole asiaa x mukana".

Mutta onhan yhteinen kämppä toki suuri askel suhteessamme ja suuri elämänmuutos. Ainakin juttu olisi paljon virallisempi. Kelan tanttakin näkisi, että marenki asuu Pojan kanssa. Toki jännittää pikkuisen se, miten niinkin tiivis yhteiselo sujuu. Molemmat ovat hirmu tarkkoja tietyistä asioista. Ainakin kämpän järjestyksessä pitäminen on yksi asia, joka voi mun osalta ottaa koville...tai sitten Pojalla saattaa olla totuttelemista siihen, että jätän tavaroita jatkuvasti minne sattuu. Ehkä johonkin välimuotoon päästään tuossakin. Toisten ajatusmaailmoita, tapaa ajatella, tapaa ajatella ym. on mietitty paljon. On opittu joustamaan asioista, jotka eivät itselle merkitse niin paljon kuin toiselle. On riidelty, sovittu ja oltu taas niin rakastuneita kuin vain voi olla.

Käytännön asioista hirvittää lähinnä tavarapaljous. Mihin ihmeeseen me saamme tungettua sekä Pojan että mun (ja varsinkin mun) tavarat? Täytynee alkaa karsia tavaroita jo nyt.

Mä niin odotan sitä, että laitamme hynttyyt yhteen.

[Maija]

Kas, tällainenkin ketju on olemassa. Ihan olin unohtanut.

Olen siis ensi kuussa (kauhia kun aika on mennyt nopsaan!) muuttamassa oman Poikani kanssa samaan talouteen. Kämppäkin löytyi tällä viikolla ja vuokrasopimukseen käymme nimet raapustamassa maanantaina. Suurin osa tavaroista uuteen asuntoon tulee minulta ja Poika sanoikin ottavansa mukaansa vain vaatteet ja kirjat. Kun tuli puhe sisustuksesta, kysyin, eikö hän haluaisi, että kämpästä näkyisi myös hänen asuvan siellä, hän vain totesi: "Voi kuule, kyllä sä tulet sen huomaamaan." Poika siis on huomattavasti huolettomampi siisteyden suhteen kuin minä.

Poika tosiaan on ollut kohta vuoden armeijassa, joten on aivan ihanaa, kun näemme jälleen arkisin pelkkien viikonloppujen asemesta. Ei sillä, että minulla olisi mitään romanttisia kuvitelmia yhdessä asumisen autuudesta. Toki siinä alkaa nähdä vielä paremmin asiat, jotka toisessa ärsyttävät ja paljon uusiakin varmasti nousee esille. Kaikesta huolimatta ei voi olla kovin haitarista elää ihmisen kanssa, josta tykkää eniten maailmassa. On se vaan niin kiva.

Onnea asunnon etsintään, Marenki!

[marenkienkeli]

Kiitos Maija! Ja onnea teille yhteisasumiseen!

Mulla alkaa kämppäkuume nousta kovaa vauhtia. Kokoajan tekisi mieli selailla netistä vapaita vuokrakämppiä. Mä haluan pois tästä kämpästä ja samaan kämppään Pojan kanssa.

[skray]

No nyt kesäaikaan onkin varmaan enemmän kämppätarjontaakin, joten kannattaa tosiaan kesällä muuttaa jos meinaa.
Ja sitä paitti, eikö sullakin marenki ole kuukauden irtisanomisaika sun kämpässä jos se on osakunnan? Eli jos nyt sanot irti, saat asua heinäkuun loppuun.. Kannattaa irtisanoa kämppä nyt, niin on pakko etsiä uusi.

Ja maijalle onnea yhteiseloon.

[marenkienkeli]

Juu. On kuukauden irtisanomisaika ja juuri siksi en tätä nyt ihan suin päin irtisano. Mieluummin maksan yhden kuun kahdesta kämpästä kuin hätiköin ja joudun ahtautumaan Pojan kämppään kamoineni.

Pari tuntia katselin tänään kämppäilmoituksia. Juurikaan potentiaalisen oloisia kämppiä ei kuitenkaan löytynyt. Jatkanen etsintöjä taas huomenna (ja patistan Pojan soittamaan vuokranantajalleen heidän suuremmasta vuokrakämpästään. Jos se vaikka olis vapaana/vapautumassa ).

[Kibaya]

Mullakin olis tavallaan hynttyytyhteen-meininki mun siskon kanssa.

Molempien elämäntilanteet on vähän.. sellaset
Molemmat tarvitsevat kipeästi asunnot. Vähitään kaksiot. Ja helpompi on lyödä kamat yhteen, hakea kolmiota ja säästää siinä vähän samalla.

Samalla mä saan syyn tehdä kaikkia kivoja ruokia
Kun on syöjiä enemmän kuin oma napa.

[theia]

Sattupa sopivasti, mie ja Beibe tosissaan tässä (itse asiassa koko ajan) pakkaillaan mun kamoja... Ollaan siirtymässä samaan osoitteeseen, minä Beiben luo kun sillä on omistusasunto. Mä sitten alivuokralaiseksi sinne oon suuntaamassa. Ihmeen vähän mulla kuitenkaan on mitään oikeita tavaroita, huonekalut on suurimmaksi osaksi perittyjä (täältä löytyisi mm. kaksi punaista nojatuolia ilmaiseksi jos jotakuta kiinnostaa ), joten tää yhteenmuutto käy aika iisisti.
Nyt jo kaikki levyt, kirjat ja dvd:t on jo Beiben luona, se on ilmoittanut isäinnöitsijälle että oon sinne menossa (nimi tulossa oveen ihan just ), vielä mun osalta pitäis tehdä osoitteenmuutos..

Isovanhemmat on aika kauhuissaan kun 3 kk seukkailun jälkeen oon jo sinne menossa - se vaan on loogisin ratkaisu kun siel oon kuitenkin viikosta 6-7 päivää...

Ihanaa

Onnea kaikille muillekin yhteenmuuttajille

[Maija]

Onnea kaikille muillekin yhteenmuuttajille

Samat sanat minultakin!

Nyt on kartoitettu tilanne yhteiseen kämppään tulevien tavaroiden ja huonekalujen osalta. Mitään uutta emme taida kattolamppuja lukuun ottamatta tarvita. Ainoastaan tapettien vaihto on sellainen inan enemmän vaivaa vaativa projekti ja siitäkään minun ei tarvitse huolehtia. Poika ja Pojan kaveri hoitavat sen. Tapetin valinnassa olen myös päättänyt luottaa Poikaan, sillä suunnitellessa on ilmennyt makujemme olevan melko yhtenäiset.

Termejä avovaimo ja -mies emme aio käyttää itsestämme, vaikka tutut sitä meille ovatkin tarjonneet. Ne eivät vain oikein istu tällaisten parikymppisten lapsukaisten suuhun.

[skray]

Termejä avovaimo ja -mies emme aio käyttää itsestämme, vaikka tutut sitä meille ovatkin tarjonneet. Ne eivät vain oikein istu tällaisten parikymppisten lapsukaisten suuhun.

Me on asuttu yhdessä nyt reilu 4 vuotta, ollaan 24 ja kohta 27, eikä vielä osata käyttää toisistamme nimiä avomies tai -vaimo/avokki/avopuoliso/tai muu väännös, joten nou hätä.

Tosin oon huomannu, että aina jos jollekin vähän tuntemattomammalle juttelen, ja joka ei tiedä asumisjärjestelyä, tuppaan sanomaan "poikaystävä, jonka kans siis asun yhdessä" jos tulee jotain sellasta puhetta, mikä vaatii tarkennuksen. Voisi olla helpompaa vaan sanoa avokki.
Mutta kun ei osaa.

[heartless]

Onnittelut kaikille yhteenmuuttajille!

Mäkin käytän tuosta tyypistä korkeintaan nimitystä avohoito.
Paitsi tuossa jokunen viikonloppu sitten esittäydyin isommassa porukassa ihmisille "Moi, oon Heartless, ***n avovaimo!" ja sen jälkeen iskikin ahdistus että mitä mä just menin sanomaan.

[Lyyra]

Jaa tää oliki suhdesäätämössä.

Mulla meinaa palaa käämit uuden kämppiksen kanssa jo ennen kuin ollaan edes tavattu. Ehtiskö tässä vielä tekemään v***umaiset ja sanomaan että hankipa tyttö ihan itekses se asunto? OIkeesti kun ainoa edes jotenkuten tarjollaoleva vaihtoehto ei kelpaa sen takia, että silta on inhottava ylittää talvella. Onko kyseessä joku pahemmanlaatuinen korkeanpaikankammo, joka on vahingossa jäänyt kertomatta, vai eikö äiti oo opettanu miten Suomen talveen pukeudutaan? Mulla ainakin on käytettävissä pakkasvaatteet ja sadevaatteet ja tuulivaatteet tarpeen mukaan. Vai onko se joku hutera riippusilta, josta puuttuu joka toinen puola ja käsikaiteet? (Ei ole.)

Onko tommonen jotain, mitä ihmiset yleensä miettii kun etsivät asuntoja? Tai siis.. kyllä muaki mäkien tarpominen rasittaa, mutta ei oo kyllä kertaakaan tullut mieleen, että hylkäisin asunnon sen takia, että se on mäen päällä. Tai tässä tapauksessa sillan takana. Ei se viima ja räntä miksikään muutu oli se sitten sillalla tai keskellä kaupunkia. Samaa paskaa se on missä tahansa kaupunginosassa.

Jotenkin musta tuntuu, että tässä on taustalla jotain paljon isompaa epävarmuutta. Tämä kuulostaa vaan jotenkin niin käsittämättömän pikkumaiselta ja triviaalilta..
Tai sitten oon vaan outo metsän kasvatti.

Ihan ku en ois jo tarpeeksi stressaantunut tästä asuntoasiasta muutenkin...

[Lyyra]

Tuli yhteydenotto, alatko kämppikseksi? Vastasin ok, kunhan sovitaan mitä haetaan ja mitä tehdään että ollaan kaikki samoilla linjoilla. "Voitaisiinko pysyä avoimina ja kertoa aina heti, jos jotain tulee? - Avoimuus ja rehellisyys on kaiken a ja o" -tiedustelin? Joo, sopii. "Haetaan asuntoja Jyväskylän keskustasta ja n. 2,5 kilometrin säteeltä", sovittiin. Hei mut mietin vielä hetken, että jos vaikka löytäisinkin muuta, yhteydenottaja sanoi. "Ok, mutta sitten jossain vaiheessa pitää tehdä päätös, ettei kukaan jää ison kämpän kanssa kun joku tekeekin oharit", sanoin. Joo hyvä, näin tehdään, sovittiin taas. Hälytyskellot kajahtelee taustalla: Ei se halua kimppakämppään.

Käytiin muita neuvotteluja, saatiin asiat sovittua, myönteinen kimppapäätös tuli, asunnonhaku alkoi. Tai yritti alkaa. "Voisitko laittaa vähän henkilötietoja, että sais nämä lomakkeet täytettyä?" kysyin. Ei vastausta. Odotan muutaman päivän, josko vaikka ei ole päässyt mailin ääreen. Hälytyskellojen kumina alkaa kuulua vähän lujempaa. "Hei voisitko laittaa nyt ne henkilötiedot, että voitais hakea niitä asuntoja, joista oli puhe? Vai onko tämä hanke nyt sittenkin hylätty?" "Ai sori, en huomannut mailiasi", vastattiin, "tässä nämä tiedot." Hakemukset täytettiin ja yksityisiltä kyseltiin. Odotettiin vastauksia. Pohjaratkaisu ei sovi, ehti jo mennä, ei saa tuoda kissaa. Viikkoja kului, kunnes kärsivällisyys alkoi käydä vähiin. Soitettiin hakemusten perään, ei ole kuulemma sopivia, paitsi tuo yksi johon ei haluta opiskelijoita. Ja siitä huolimatta asuntotarjous saatiin ja tulevaisuus alkoi näyttää vähän valoisammalta. Sovittiin näyttö.

"Ei mut siinä onki tommonen silta, joka on tosi inhottava talvella." Hälytyskellot alkavat huutaa suoraa huutoa ja alan vähitellen tajuta, että tästä ihmisestä on tehty perusteellinen virhearvio.

Jaa niin siis millä tavalla inhottava? Limainen? Kuoppainen? Romahtanut? Onko siellä kummituksia? Hirviöitä? Ihmissusia? Mulla on hei kaks viikkoa aikaa löytää kämppä, onko sulla mitään oikeeta syytä jättää tämä väliin?

"Ei mut se on kaukana ja inhottava. Talvella. Ymmärrän sun kiireen ja sori kun oon näin vaikea."

No ei se kovin kaukana ole, ja julkiset kulkee ja järvi jäätyy. Talvivaatteet on keksitty. Mutta oikeassa olet, olet aika helvetin vaikea. Alkaa tosissaan arveluttamaan voiko tuollaisen kanssa asua, jos pelkkä asunnonhaku on jo näin vaikeaa.

Käydään silti katsomassa asunto, siinä toivossa, että mieli olisi vielä muutettavissa (kun selvää ei:tä ei ole missään vaiheessa tullut). Asunto on mahtava: avara, kodikas, helppo, ehkä hieman kulahtanut, mutta silti niin just sopiva. Toivo herää, ehkä on silti mahdollisuus. Lähetetään kuvia yhteydenottajalle.

"Joo kiitti kuvista, mutta me haetaan ilmeisesti erilaisia asuntoja ja meillä on erilaiset elämäntyylit. Ottakaa vaan tuo kämppä ja etsikää joku mun tilalle. Ei varmaan oo vaikea löytää."

Ja sinä huomaat tämän nyt? Miksi minä huomasin tämän jo yli kuukausi sitten enkä reagoinut siihen? Mikset sinä tajunnut sitä silloin ja sanonut suoraan että ei kiinnosta? Miksi minä en tajunnut tutustua paremmin? Miksi ei voi kuunnella ja noudattaa sopimuksia avoimuudesta ja rehellisyydestä? MIKSI MINÄ EN KUUNNELLUT NIITÄ HÄLYTYSKELLOJA? (Ja mistä v**usta sinä tiedät minkälainen mun elämäntyylini on?)



Ja nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, jonka välttämisestä sovittiin jo alkutilanteessa. Mulla on varattuna iso kämppä, mutta ei tarpeeksi kämppiksiä. Kaksi päivää aikaa ilmoittaa otanko asunnon vai en. Sanomattakin lienee selvää, että edellisessä viestissäni mainittu "uusi kämppis" on nyt entinen.

[marenkienkeli]

Muutettiin joulukuun alussa virallisesti yhteen (kamoja on roudailtu pidemmän aikaa). Yhteiselo on sujunut melko hyvin. Mitä nyt muuttokaaos on rassannut - erityisesti Poikaa. Viime viikon loppupuolella iski tajuntaan, että ei jummi, mullahan on avomies! Ei sitä tullut ajateltua aiemmin.

[skray]

Viime viikon loppupuolella iski tajuntaan, että ei jummi, mullahan on avomies! Ei sitä tullut ajateltua aiemmin.

Me on asuttu yhdessä jo nelisen vuotta ainakin, enkä vieläkään osaa sanoa avomies.

Niin ja sähän oot kai sitte avovaimo tai jotain, sehän on vielä kummallisempaa kuin avomies.
Onnea uuteen aikaan elämässänne!

[marenkienkeli]

Niin ja sähän oot kai sitte avovaimo tai jotain, sehän on vielä kummallisempaa kuin avomies.
Onnea uuteen aikaan elämässänne!

Avovaimo. Se tosiaan on vielä kummempaa. (Juu, en tullut tuota aiemmin edes ajatelleksi. )

Kiitos skray!

[theia]

Jepa, onnea marengille samalle osoitteelle!

Mä oon jo jotenkin tottunut tuohon avo-termiin. Välillä kun sanon "poikaystävä", kuulostaa se jotenkin... oudolta. Mieluummin avomies.

[shaana]

Mies eikä poika enää

Mä asun yksin, varmaan ihan hyvä niin.

[Suvi]

Mä asun yksin, varmaan ihan hyvä niin.

---

Onnea Marskille ja pojalle yhteen muuton johdosta joka tapauksessa.