Kangas oli niin pirun vaikeasti leikattavaa, että meinasin jo luovuttaa. Oli niin ohutta ja eläväistä. Mutta pois synkät ajatukset! Nyt mennään eikä meinata.Kangas oli tarpeeksi leveää ja sain leikattua sen täysin ympyräksi ja yhden sivun olen leikannut valmiiksi auki vetoketjua varten. Nyt mietityttää seuraava siirto ja vyötärö. Vetoketju lienee hyvä laittaa nyt ja sitten vyötärö. Ajattelin laittaa joko pelkän leveän kuminauhan tai sitten teen leveän suorakaiteen muotoisen kangaspalan johon piilotan kuminauhan ja lopulta yhdistän vyötärökappaleen helmaan. Tai sitten en laita kuminauhaa ollenkaan, vaan vain kangaspalasta sen vyötärön. Kyllä tämä tästä joskus hahmottuu.
Riippuu löydänkö mistään sellaista leveää kuminauhaa kuin ajattelen. Mutta kuinkahan saisi helman kauniisti yhdistettyä vyötäröön?
Pelkään että rypytystä ja kangasta on niin paljon, että tuloksesta tulee jäykkä ja läjään kasautuva.Huh. Kyllä huomaa, etten ole tällaista hommaa ikinä tehnyt.
Sitä ei osaa kunnolla ajatella kokonaisuutta, mutta toivokaamme asian vielä kirkastuva.


Aluksi aloin tehdä liian leveitä lapasia, minkä tajusin vasta resorin teon ja muutaman ei-resori kierroksen jälkeen.
Kivaa, kivaa, kivaa. 

. Mitähän siitäkin tulee, pahimpana pelkonani on, että kursseilla pitäisi osata esimerkiksi neuloa, sillä olen viimeksi neulonut about kymmenen vuotta sitten, joten ei muiden ihmisten neuvomisesta tule mittään. Mutta muutamia pelkoja lukuunottamatta on kyllä hirmu kivaa, että pääsen harjoittelemaan oman alan hommia 
Tein kaksi sydäntä, tähden ja kissan pään. Niihin silitän vielä molemmille puolille kiinni heijastin nauhan. (Mahdollisesti myös tikata ne reunoista kiinni.) Uniikkeja heijastimia mulle (sydän ja tähti), äidille (sydän) ja ystävälleni (kissa).
Voi, kuinka pidänkään siitä tuoksusta.
Vielä kun olis onpelukone ja kankaita.