Kuinkahan heidizillä ja masulla menee?

Meillä menee poitsun kanssa oikein hyvin. Tosiaan vähän jännitti, että kuinka me pärjätään, kun hoitovastuu siirtyy suurimmalta osin mulle. Alkuun väsytti melkoisesti, nukuin poitsun kanssa pätkissä pitkin päivää. Nyt on tasoittunut kivasti, varsinkin kun poika nukkuu jo 8-10 tunnin yöunia heräämättä

Ihana, ihana poika

Kestovaippailu jäi kokeiluksi, joskin meinaan yrittää vielä nyt, kun joka vaipasta ei enää löydy kuralätäkköä

Kokeilu oli jotenkin hermoja raastava, kun tein sen silloin kun mies meni töihin ja olin itse tosi väsynyt. Tunnin aikana meni kolmet vaipat ja vaatekerrat pesuun, ja siinä vaiheessa minä revin pelihousujani ja pistin ituhippikertsit pojan päälle

Ja kantoliina on paras keksintö maan päällä

Joskus kun poika on levoton, niin kantelen häntä kotonakin siinä. Rauhoittuu heti. Auton turvakaukaloa mä vihaan. En jaksa kanniskella poikaa siinä, vaikkei poika paina kuin about 6 kiloa. Kaukalo me saatiin miehen kaverilta, ei ole telakallinen, mutta en mä tuota mitenkään erityisen hankalana näe köyttää vöihin joka kerta, kun autolla ollaan liikenteessä. Ja kun ilmaiseksi saatiin...

Mua on jo ruvennut vähän jopa harmittamaan, kun ollaan saatu niin paljon pojalle kaikkea. Mä hiplailen melkein joka kauppareissulla lastenosastolla kaikkia söpöjä vaatteita ja muita juttuja ihan pöllönä

Tekisi mieli ostaa, mutta ei viitsi, kun on jo kaikkea. Vaatteita mä saan säkillisen kerran kuussa kaverilta, jolla on pari kuukautta vanhempi poika

Saatan vielä joskus katua yllä olevaa kommenttia...

Oikeasti olen toki enemmän kuin mielissäni kaikista niistä säästetyistä euroista. En tiedä, mistä tämä ostohinku tulee. Paitsi että kaikki mainostajat ovat kekanneet väestörekisteristä meidän uuden perheenjäsenen, ja lähettelee nyt nimellä mainoksia

Ei auta "ei mainoksia" -kyltti postilaatikossa. Ärsyttävää
