Mie oon alkanut aina välillä pesemään hiuksia sampoon sijaan hoitoaineella. Hiukset kosteiksi, reilusti silikonitonta hoitoainetta päähän muhimaan toviksi, sormilla möyhintää ja lämpimän veden lisäämistä niin, että hoitoaine vaahtoaa ja sitten huuhtelu. Parhaimman tuloksen saa, jos pääsee muhittelemaan päätään saunan lämpöön. Luin hoitoainepesusta toisaalla internetsissä ja aattelin, että se vois auttaa pitämään miun kuivaa luonnonkiharaa hiusta paremmassa kunnossa. Vaikka miulla ei olekaan tietoa vaikuttaako hoitoainepesut positiivisesti pitkällä tähtäimellä, niin jatkan mie niitä pesuja joka tapauksessa. Hiukset on olleet pesujen jälkeen miellyttävän pehmeät ja kiiltävät.

Ja mie oon kuulkaa onnistunut pitämään pääni oman värin kasvattamisen suhteen. Kohta puoli vuotta värjäämättä ja kummaa kyllä iloitsen jokaisesta sentistä juurikasvua.



Värjäsin hiuksiani viimeisen kerran talvella 2009 (Jestas, siitäkin on jo 2 vuotta.
). Kun kasvatin omaa hiusväriä esiin, olin jokaisesta tulleesta juurikasvusentistä iloinen. Varsinkin alussa tahti tuntui olevan melkoisen hyvä, kun omaa väriä tuli näkyviin hullun nopeasti suhteessa siihen, paljonko sitä ennestään oli.
(Loppupäässä projektia tuli sellainen olo, etteihän mun hiukset kasva yhtään. Mutta on mulla jo jonkin aikaa ollut vain omaa hiusväriä päässä.) Oon tykännyt hirmuisesti. Ei mene enää rahaa mihinkään sellaiseen turhuuteen kuin uuden hiusvärin osto. Kuitenkin olen eniten iloinen siitä, että itse värjäysprosessia ei tarvitse enää tehdä.
Onnea oman värin esiinkasvatus -projektiin! 


Mutta nyt on kiva, siisti ja helppo. 
En muista, että silloin pitkähiuksisena olisin koskaan ollut näin innoissani hiusten leikkuun jälkeen. Taas on ihana, ihan lyhyt siilitukka takana, polkkatukka pitenee kevyesti eteenpäin. Hyvin samanlainen siis kuin viimeksikin leikattu. Tykkään. 
Hänen oli kauan pitänyt mennä parturiin. Yhtäkkiä päädyttiin siihen, että mähän voin leikata hänen hiuksensa.
Vanha vahakangasliina lattialle ja eikun leikkaamaan...ihan tavallisilla isoilla saksilla. 

.
.

