Edellisestä kerrasta on siis tosiaan reippaasti yli vuosikymmen. Aluksi tuntui kyllä vähän, että apua, eihän tästä mitään tule, mutta hetken päästä pääsin jo eteenpäin (melkein) yhtä nopeasti kuin kentän seitsemänvuotiaat hurjapäät.
Joku pikkutyttö osasi pieniä piruettejakin. Mäkään en kaatunut kuin kerran, ja sekin oli vain lyhyt horjahdus toisen polven varaan. Kentällä oli paljon itseni ikäisiäkin ihmisiä, mutta kaikilla muilla oli lapset mukana.
Päälle kun teki vielä vähän vatsalihasliikkeitä ja käsipainojen heiluttelua, niin tuli ihan kiva sunnuntain liikuntapaketti. Täytyisi saada aikaiseksi toistekin.

Kukaan muu ei ilmeisesti jaksa raportoida liikunnastaan. 
joten se siitä sitten. Kuume vei alkuviikosta mehut ja nyt on sitten varovasti aloiteltu. Ensin rästiin jääneitä lumitöitä jossa meinasi jo noutaja tulla
No.. seuraava menikin jo paremmin. Mukava tietää jo tässävaiheessa että kun jonkinlaisen polkemisrutiinin saa ylläpidettyä niin asfalttikauden alkaessa ei tarvitse ihan nollilta lähteä.. niinkuin tässä on tupannut useampana keväänä käymään.
Ihanaa, kun kovat pakkaset ovat hellittäneet ja toisaalta ei ole lossakkokelejäkään. 

. Kun ei me tietääksemme olla mitään hyviä kavereita edes. Liian outoa. Mutta olisi tosi kivaa, jos uskaltaisi aloittaa uuden harrastuksen. Mitään "oikeaa" urheiluharrastusta minulla ei ole ollut kymmeneen vuoteen, koska olen huono lähtemään mukaan mihinkään mikä vaatisi sitoutumista, lenkillä käynnit yms on olleet se minun juttu.



Huomenna menen ja levitän vahan pintaan. Vähän on hellänä selän lihaksisto. 
