kahdessa päivässä.
Toisaalta helpottunut olo, ettei tarvi enää ikävöidä ja odottaa jätetyksi tulemista, mutta pelottaa se hetki, kun kaipaus toisen viereen iskee. Vihaan elämää...
Toisaalta helpottunut olo, ettei tarvi enää ikävöidä ja odottaa
Itkun ja tuskan seasta keräilen sirpaleitani. 

Pvi kirjoitti:Kiva kuulla, että huomaat muiden välittävän.
Syötkö sä jo kanssa?
Jos ei oikein maistu, niin yritä syödä jotain, mikä menee alas.
T. Sydänsurusyömättömyysekspertti... maito, jäiset masnsikat ja suklaavanukas.
Jos mää en voi

Ennen olin tyytyväinen, sitten olin onnellinen ja nyt en tiedä, mitä 
Shay kirjoitti:Vittu, että mää oon hukassa.Ennen olin tyytyväinen, sitten olin onnellinen ja nyt en tiedä, mitä
olen tai mitä teen.
Ahdistaa. Elämä on välillä hiton raskasta.
Eilen illalla tuli itkettyä kunnolla ja paljon. Illalla (yöllä) olin jo valmis varaamaan kampuspapilta jutteluajan. Mut saa nähdä. En mä sillekään pystyis puhumaan. Vaikka haluaisin. Onneksi Miehekkeen kanssa juttelu auttoi. Ihan vähän, mutta silti...marenkienkeli kirjoitti::itku: Ahdistaa. Elämä on välillä hiton raskasta.Eilen illalla tuli itkettyä kunnolla ja paljon. Illalla (yöllä) olin jo valmis varaamaan kampuspapilta jutteluajan. Mut saa nähdä. En mä sillekään pystyis puhumaan. Vaikka haluaisin. Onneksi Miehekkeen kanssa juttelu auttoi. Ihan vähän, mutta silti...

Shay kirjoitti:On se hienoa, että sulla on kuitenkin joku, jonka kanssa jutella.

marenkienkeli kirjoitti:Shay kirjoitti:On se hienoa, että sulla on kuitenkin joku, jonka kanssa jutella.
Onhan se. Tosin kun samainen henkilö on osasyy siihen, että ahdistaa tietyt asiat niin...

Paljonko kyyneleitä yhteen ihmiseen voikaan mahtua...
ja toisaalta vähän myös
. Toissayön ja viime yön jouduin nukkumaan yksin, kun hellun piti tehdä juttuja. Nyt se sitten kysyi, menisinkö sen luokse. Muuten joo, paitsi että mulla on tuo koira kylässä ja olen menossa aamulla töihin. Koira ei osaa kulkea pyörän kanssa, eli pitäisi kävellä. Työmatkani on kolmisen kilometriä lyhyempi kotoa kuin hellulasta. Tarkoittaisi siis sitä, että mun pitäisi aamulla lähteä ihan sairaan aikaisin kävelemään sieltä ensiksi kotiin ja sitten pyöräillä töihin. Kieltäydyin. Hellu ei myöskään ainakaan heti luvannut tulla tänne yöksi. Miksi ei? En käsitä. Ärsyttää. 
Ahdistaa, ku pitäs lomailla.
Festareille meno lähinnä saa voimaan pahoin, kun tietää, että
Koko ajan sielläkin varmaan katselee/yrittää olla katselematta ympärilleen,
Mene jo pois paha olo...

Shay kirjoitti:Oon taas viettäny liikaa aikaa itseni kanssa, ku rupean miettimään ihmiskunnan muuttamista...
Miksi ihmiset on niin estoisia ja jumissa yhteiskunnan paineiden, tapojen, normaaliuden alla?
Miksei voi sanoa, miltä tuntuu ja mitä tarkoittaa? Miksei voi olla sellainen kuin on?
Miksi pitää pelätä ja hävetä? Ehkä siksi, kun toiset tuomitsee, mutta mikä niitä vaivaa?
Jostain viime päivinä on purskahtanut mun halu elää, mutta tuntuu, että ei tämä maailma
anna siihen mahdollisuutta, kun kaikki piiloutuu omiin laatikkoihinsa ja muotteihinsa.




Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa