Pascal Lemoix kirjoitti:Aina välillä miettii, onko mitään oikeata rakkautta vai onko kaikki jotakin peliä ja esittämistä. Ja sitten kun osapuolet väsyvät esittämään, niin sitten ei ole suhdettakaan enää.
Joo, ja sitten ei. Leffoissa, kirjoissa, musiikissa ja ties missä annetaan ymmärtää, että on olemassa romanttinen, kaiken ylittävä ja ohittava Rakkaus. Todellisuudessa rakkaus (tai se mitä luulen sen olevan) on aika iso asia, mutta ei niin iso, etteikö sitä tietyt asiat latistaisi ja ohittaisi.
Kun käsitys rakkaudesta on se, että se yksin riittää ja kun kellään meistä tuskin on oikeasti mitään käsitystä siitä, mitä rakkaus oikeastaan on, vain erilaisia kokemuksia erilaisista ihastumisista ja rakastumisista, onko mikään ihme, että alun esittämisen jälkeen suhteet yleensä tuppaa simahtamaan. Kun kaikki hauskat tarinat menneiltä vuosilta on jo kerrottu, esitys on ohi ja alkaa todellisuus. Monilta jää ymmärtämättä, että alku on aina pientä tai suurta showta. Ei ole sellaista ihmistä, joka ei alkuun pyrkisi tuomaan asioita esille. Toiset hyviä (katso kuinka ihana olen, olen varmasti hyvä valinta), toiset huonoja (katso miten kamala olen, et varmasti oikeasti halua tällaista). Korostamme jotain, häivytämme toista. Voimme tietoisesti yrittää tasoitella esitystä realistisempaan suuntaan, mutta kukaan meistä ei ole itsensä suhteen objektiivinen. Joku pettyy, kun todellisuus ei olekaan kuin Frendeistä.
Ihastumisen aikana ja jälkeen on edessä sarja valintoja, joiden kanssa on loppuelämänsä elettävä tai homma kuihtuu. Jotkut valitsevat kolmannen tien ja yrittävät muuttaa toista aina sen mukaan, mikä on oma käsitys rakkaudesta. Lopputuloksena siinäkin on kuihtuminen, joka ei kuitenkaan läheskään aina tarkoita suhteen päättymistä. Onhan meillä jokaisella elämässään esimerkkejä niistä, jotka ovat tehneet valinnan ja siinä pysyneet hampaat irvessä. Joku ajattelee, että suhteen pituus on arvo sellaisenaan, tarvitsematta mitään muuta. Sekin on valinta.
Valintojen tekeminen ei tarkoita sitä, etteikö voisi myöhemmin valita toisin. Se tarkoittaa vain sitä, että omista valinnoistaan on kannettava vastuu ja käyttäydyttävä sen mukaan. Jokainen ihminen tulee sellaisena kuin on, omine hyvine ja huonoine puolineen. On valintakysymys pitääkö huonoja puolia sellaisina, joilla on merkitystä vai katsooko, että hyvät asiat ovat itselle niin tärkeitä asioita, että huonot puolet on asetettavissa eri mittasuhteisiin. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla siitä, onko tärkeämpää, että toinen sanoo rakastavansa joka päivä vai se, että hän tietää sinun inhoavan pyykinpesua eikä nurise joutuessaan tekemään sitä useammin. Jokaisella meistä on oikeus 20-vuotiaana painottaa rakkauden tunnustamista päivittäin ja 30-vuotiaana muuttaa mielipidettään ja pitää jotain toista asiaa tärkeämpänä. Joku uskaltaa tunnustaa, ettei tahdo opetella tuntemaan toista enää uudelleen, joku tahtoo kasvaa eri suuntaan, joku taas haluaa tutustua puolisoonsa joka päivä uudelleen.
Me kasvamme ja muutumme. Me valitsemme itse haluammeko hyväksyä kumppanin kasvamisen muuttumisen, ilman vahvaa henkistä sitoutumista (jota voisin rakkauden kuvitella olevan) emme siihen pystyisi, mutta kyllä se edellyttää myös melkoista nöyryyttä itseltä.
I'm not your type. I'm not inflatable.