luettu, luettavana, luettavaksi?

[skray]

Nora Robertsin Sininen daalia luettu. Luin muutamassa illassa, niin hyvä se oli.
Juuri sopivasti jännitystä, kummittelua, rakkauta ja romanttikkaa. Tuntui vähän loppuvan kesken koko kirja, mutta onneksi tuo on trilogian ensimmäinen osa, niin on vielä kaksi kirjaa mitä lukea.

Kirjastoon!

[Triple H]

Viimeksi taisin lukea Kellin näkijättären



Nyt on lukuvuorossa R.A. Salvatoren Miekkojen meri



Seuraavana, tai jopa tämän kanssa yhtäaikaa mökillä ajattelin lukea Hynysen Kesämiehen

[kermit]

Note to self: Pakko lopettaa koirakirjojen lukeminen. En koskaan saa niitä loppuun ilman suunnatonta piikkiä Nessun kulutuksessa.

Garth Stein - Tiellä pysymisen taito. Ihana, kamala, nyyh. Aivan huippu. Aivan ihana koira. Nyyhkiminen loppui noin tunti kirjan loppumisen jälkeen.

Nyt on menossa iloisempaa luettavaa, rakkaan P. G. Wodehousen Kuolemattomia golftarinoita. Mitään en golfista ymmärrä, mutta tarinat on silti hauskoja. Jos joku oikeasti harrastaa golfia, lukekoot kirjan ja antakoot asiaa tuntevamman mielipiteen. Täysi ummikko hihittelee sillä välin varmaan ihan väärille asioille.

Maarit Verros -innostukseni on saanut jatkoa ja seuraavaksi on vuorossa Osallisuuden tunto.

Niin, mulla olisi myös ihan oikeaa luettavaa. Kuten Conquering consumerspace ja The new strategic brand management. Jos mä sit ens viikolla...

[Vanilla]

Luettu: Jane Campionin Piano. Teos, jonka olen halunnut lukea tai katsoa elokuvana jo vuosikausia. Varmaan siitä lähtien, kun olin pieni (varmaan ala-asteella vielä) ja tätini ja minua seitsemän vuotta vanhempi serkkuni intoilivat, kun Piano tuli tv:stä. Minä en tietenkään saanut sitä silloin katsoa, mutta se jäi mieleeni, sillä olen aina jotenkin ihaillut serkkuni kirja- ja leffamakua. Nyt Piano pomppasi silmiini kirjaston hyllystä. Hieno! Todella hieno. Luin sen yhdessä illassa lähes tauotta. Pidin loppuratkaisusta.

Luettavana: Anne Frankin päiväkirja. Joo, taas näitä "tämä olisi pitänyt lukea jo vuosikausia sitten" -teoksia. Mutta maailmassa on liian paljon kirjoja ja minulla liian vähän aikaa. Taidan olla tällä hetkellä suunnilleen puolivälissä. Oloni on ristiriitainen. Piiloutujien tilanne on tietysti hirveä, mutta silti odotin tältä jotenkin enemmän... liikuttavuutta, ehkä? Järkyttävyyttä? Ehkä se iskee vielä myöhemmin. Oikeastaan olen aika varmakin siitä.

Luettavaksi: iso läjä lasten- ja nuortenkirjallisuuden klassikoita, joukossa esimerkiksi Pieni runotyttö, Pikku naisia, Liisan seikkailut ihmemaassa sekä Veljeni Leijonamieli. Olen lukenut ne kaikki jo aiemmin, mutta minkäs teet, kun sattuvat olemaan tenttikirjalistalla. Lisäksi samaan tenttiin on kolme teoriakirjaa lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Varmaan ehkä parasta tenttikirjamatskua ikinä!

[L-S]

Luettavana: Anne Frankin päiväkirja. Joo, taas näitä "tämä olisi pitänyt lukea jo vuosikausia sitten" -teoksia. Mutta maailmassa on liian paljon kirjoja ja minulla liian vähän aikaa. Taidan olla tällä hetkellä suunnilleen puolivälissä. Oloni on ristiriitainen. Piiloutujien tilanne on tietysti hirveä, mutta silti odotin tältä jotenkin enemmän... liikuttavuutta, ehkä? Järkyttävyyttä? Ehkä se iskee vielä myöhemmin. Oikeastaan olen aika varmakin siitä.

Eihän se kirja ole erityisen järkyttävä tai liikuttava itsessään, koska teksti on teinitytön kirjoittamaa, siinä on osittain pinnalla arkiset asiat ja huolenaiheet, vaikka ollaankin piilossa. Itse ainakin muistan, että se järkytys iski sitten viimeisellä sivulla, missä raportoitiin kuinka Annelle kävi. Sitä ennen kaikki mitä tapahtuu on oikeastaan vain rivien välissä. Olin tosin yläasteikäinen tuota lukiessani, joten reaktio on vain hämärästi mielessä.

[Suvi]

Tästä tuli valitettavasti tylsempi postaus kuin suunnittelin. En vain jaksa kirjoittaa.

Luettu:

Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi

Ihan hemmetin hyvä! Suosittelen.

Paco Roca: Ryppyjä

Tämäkin oli mahtava. Yksi parhaimpia sarjakuvia mitä olen ikinä lukenut ja yksi niistä harvoista sarjakuvista, jota lukiessa olen itkenyt liikutuksesta. Ihana.

Eino Leino: Helkavirsiä ja Hymyilevä Apollo

Päätin sivistää itseäni ja luin varmaan ensimmäisen kerran ikinä Leinolta kokonaisen teoksen. (Täytyykin muistaa päivittää tämä lukupiiriin. )

Donald Spoto: Lumous - Audrey Hepburnin elämä

Tässä tuli itsellenikin paljon uutta tietoa. En nyt Audreysta muutenkaan kovin paljon tätä ennen tiennyt, paitsi tietenkin jotain tunnetuimmista elokuvista. Harmi että Orionissa ehti juuri (ennen kuin aloitin tämän lukemisen) mennä Audrey-leffasarja. Nyt nimittäin tekisi mieli tietenkin katsoa Audrey-leffoja, jos ei nyt kaikkia, niin ainakin ne parhaimmat.

Ilkka Raitasuo ja Terhi Siltala - Kellokosken prinsessa

Leffasta innostuneena luin tämän ja oli ihan mielenkiintoisesti kirjoitettu kirja tietenkin Prinsessasta itsestään, mutta myös (suomalaisen) mielisairaanhoidon historiasta.

Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina

Tämän taas luin siinä mielessä että katsoisin kyseisen kirjan pohjalta tehdyn leffan (meneeköhän se muuten enää missään?). Odotin kirjalta vähän enemmän mukaansatempaavuutta, sillä vasta lopulla aloin päästä oikeastaan mukaan kirjaan ja tämän lukemiseen meni yllättävän kauan. Mutta ei se huono ollut missään nimessä, liikuttavia kohtia oli tosi paljon (olisin varmaan itkenyt ihan valtoimenaan, ellen olisi juuri silloin lukenut kirjaa metrossa). Varmaankin sellainen kirja, jota mietin vielä pitkään ja taas vaihteeksi vasta toisella lukukerralla saisin paljon enemmän irti.


Luettavana:

Pöydällä odottanut melkein vuoden Dave Marsh: Bruce Springsteen - Pomon tarina. Nyt olen jopa lukenut esipuheen. Hitsi vie, kun tämä on niin paksu kirja, ettei mahdu kassiin (työ)matkalukemiseksi.

Sisko Istanmäki - Liian paksu perhoseksi

Luettavaksi:

Viime syksyn kirjamessuista lähtien Sakari Warsell: Georg Malstén - Suomen iskelmäkuningas. Tämän lisäksi kaikennäköistä muuta, joista suurimman osan ajattelin lukea lomalla.

[Pascal Lemoix]

Nyt on Tuhat ja yksi yötä hallussa, mutta en ole aloittanut.

Sen sijaan aloitin Olof Lagercrantzin tutkimusteoksen "Proustia lukiessa".

[Tr*ina]

Olen täydentänyt Finlandia-palkinto -tietouttani: nyt olen lukenut kaikki voittajat vuodesta 1998 lähtien.

Viimeisimpinä luin Hannu Raittilan Canal Grande (2001) ja Bo Carpelanin Kesän varjot (2005). Kirjat olivat lähes toistensa vastakohdat! Raittisen kirja on täynnä tietoa historiasta, kulttuurista ja insinööritaidosta, Carpelanin kirja on taas pelkkää tunnelmien kuvausta.

Canal Grande oli mahtava lukukokemus. Kirja sijoittuu Venetsiaan ja kaikille kaupunkia rakastaville se on lumoava tietopaketti. Kirjan tarina on myös kutkuttava: suomalainen insinööriryhmä lähtee pelastamaan uppoavaa kaupunkia, mutta joutuu keskelle outojen tapojen labyrinttia. Kirja on ajankohtaisempi nyt kuin koskaan! Juuri nythän on pinnalla jako järkevän pohjoisen ja holtittoman etelän. Tätä kulttuurien kohtaamista kirjaa kuvaa makeasti! Kirjassa on myös kolmas ulottuvuus, jota puidaan auki pikkuhiljaa, trillerin keinoin. Lopussa kysymykset saavat vastaukset - ja millaisen! Kirjan luettua päälimmäisenä onkin tunne, että se maailma, minkä tiedämme ja näemme, on vain jäävuoren huippu siitä, mitä kaikkea kulissien takana tapahtuu. Huimaavaa, pelottavaa. Suuri kirja!

Kesän varjot oli toisenlainen lukukokemus. Luin kirjan alkua lumoutuneena. Kirjassa vanheneva mies matkustaa kesässä lapsuuteensa, sotaa edeltävään kesään. Kuvaukset - luonnon, ajan, nuoren tuntemusten - ovat herkkiä ja osuvia, kauniin sanallisen kuvin piirrettyjä. Kirja sopii ukkosen painostamiin päiviin, koivun alle varjoon, pysähtyneisiin hetkiin. Jossain vaiheessa, jossain toisessa tilanteessa ote kirjaani ja sen tunnelmaan kuitenkin herposi, enkä saanut kirjasta alkua enempää irti. Kun kirjassa ei keskivaiheen jälkeen tapahdu kerta kaikkisen mitään, alkaa kyllästyttää! Turhaan venytetty, keskinkertainen (loppujen lopuksi).

Kolmantena Finlandia-voittajana luin Kristina Carlsonin Maan ääreen (1999). Kirjan miljöö ja tarina on kiehtova: Amurinmaalle, Venäjän Kauko-Itään, lähteneet suomalaiset 1800-luvulla. Kirjassa on dekkarimaisia elementtejä. Tarina itsessään ei lopulta ole maailmoja mullistava, mutta tunnelmansa se tavoittaa. Kelvollinen.

Kristina Carlson on vähän tunnettu kirjailija, jolla ilmeisesti on kuitenkin on oma vahva tyylinsä. Vuonna 2010 Herra Darwinin puutarhurin jäämistä ilman Finlandia-ehdokkuutta pidettiin pienimuotoisena skandaalina.

Luin myös Kreetta Onkelin Kutsumus. Kirja oli hauska! Tosin välillä ehkä hieman liian piruileva tai osoitteleva makuuni, mutta suurimmalta osin karrikointi toimi. Kirjassa syntyy kirjailija ja sitten toinen; näiden kahden elämänpolkuja kirja seuraa. Kirjaa lukiessa ei voi olla ajattelematta, että Onkeli on tainnut lainanata itseään ja elämäänsä kumpaankin kirjailijaan. Kirja ei ole ihan ehyt kokonaisuus, väliin on eksynyt eriäänisiä kappaleita. Kirjan sivuliepeestä löytyy yllätys: Onko Onkeli tosiaankin julkaissut näin paljon kirjoja, missä välissä?

Yksi kirja jäi kesken: Chris Cleave: Little Been tarina. Kirja oli niin uusi, että kirjaston lainausautomaatti ei vielä tunnistanut sitä. Rakastuin kirjaan ensisivuilta. Nigeriasta laivalla Englantiin paenneen tytön kuvaukset elämän aloittamisesta uudesta maassa olivat niin... hauskoja, nokkelia. Mutta sitten tapahtui jotain kummaa. Kirjan fokus alkoi siirtyä tytön ympärille, englantilaiseen naiseen ja tämän miehiin, ja sitä myötä kirjasta tuli toinen kirja. Little Beekin muuttui. 16-vuotias tyttö puskista puhui kuin koko elämänsä amerikkalaisia tv-psykologeja katsellut teini. Olin järkyttynyt, petetty. Ja kostoksi lopetin kirjan lukemisen viime metreille. Ei enää vähempää voinut kiinnostaa!

[Lyyra]

Tr*ina on ilmeisesti tosi nopea lukija.
En mä tajua miten noin pikaisesti voi lukea mitään. Jos on tosi mukaansatempaava kirja, saatan lukea sen muutamassa viikossa. Yleensä yhteen opukseen menee monta kuukautta.

[kermit]

Tr*ina on ilmeisesti tosi nopea lukija.
En mä tajua miten noin pikaisesti voi lukea mitään. Jos on tosi mukaansatempaava kirja, saatan lukea sen muutamassa viikossa. Yleensä yhteen opukseen menee monta kuukautta.

Näissä romskuissa menee mulla näköjään päivä per kirja. Sit tossa olis pari tenttikirjaa, joista toinen on sivulla 13 ja siihen tilaan on päästy neljässä viikossa.

Tällä lomalla olen lukenut aika paljon Maarit Verrosta. Aika helppolukuista ja istuu nykyiseen mielentilaan, joka ei pysty yhtään kestämään niitä suloisia rakkaushömppiä, joita aiemmin olen ahminut silmät soikeana.

Viimeisin omituinen lukukokemus on Mikael Ilveksen Basti klinikkakissa. Omituinen lähinnä siksi, että mun teki niin kovin paljon mieli tehdä samoin kuin joku lukija jo ennen minua: korjata kaikki kirjoitus- ja ajatusvirheet kirjaan lyijykynällä. Hymyilytti joka sivulla korjauksen nähdessäni. Siinäpä se, kirjan paras anti.

Luettavana on nyt Maarit Verrosen Pieni elintila ja seuraavaksi on vuorossa saman kirjailijan Luolavuodet.

[puolikarkea]

Luettu:

Stephen King - Musta torni 5: Callan sudet
Olen Musta torni -sarjan lukenut joskus muutama vuosi takaperin ja tykkäsin silloin kovasti. Nyt on uusintakierroksen aika ja taas sen huomaa, miten lahopäinen mie olen. Jotain juttuja muistan, mutta muuten on kuin uutta kirjaa lukisi.

Luettavana:

Stephen King - Musta torni 6: Susannan laulu
Innolla odotan, että pääsen kunnolla syventymään kirjan pariin.

Anita Loos - Herrat pitävät vaaleaverisistä
Hömppää päiväkirjamuotoon kirjoitettuna. Oon tykännyt tähän asti.

Luettavaksi:

Chuck Palahniuk - Tukehtuminen
Takakansiteksti kuulosti sen verran kiinnostavalta, että haluan tuon piakkoin lukea. Mitään en ole aiemmin herralta lukenut, vaikka tietoinen olenkin, että on kirjoittanut Fight Clubin. Kiinnostavien kirjojen listalla sekin.

[Tr*ina]

En ole nopea lukija. Minulle ei vaan ole mitään tekemistä eikä mitään rientoja, jotka häiritsisivät joutilaisuuttani. Kolmisen päivää per kirja on-off on mulle tyypillinen tahti.

Eeva Joenpelto luki kotirouvana 1-2 kirjaa päivässä. Ennen kuin alkoi itse kirjoittamaan. Tämän tiedon tarjosi tv-ohjelma 10 kirjaa rahasta. Kannattaa katsoa sarja jo pelkästään muutaman minuutin kirjailijakuvausten takia. Kuinka erikoista on ollut monen kirjailijan elämä!

On muuten lukematta Joenpellon Finlandia-palkittu.

Nyt mulla on käsissä uutuuskirja Jouko Heikuran Mustien vuorten varjossa. Sijoittuu Balkanin verisiin vuosiin. Hurjan kiinnostava kirja - ja hirvittävä!

[Pascal Lemoix]

Carpelanin Kesän varjoista aika samaa mieltä kuin Tr*ina. Alkuun se viehättää ja kiinnostaa. Jaksaa miettiä niitä multien tuoksuja ja olla yksityiskohtien äärellä. Jossakin vaiheessa lukija kuitenkin kyllästyy eikä jaksa kunnolla enää seurata kirjailijaa. Loppu tulee kahlaamalla.

Toi 10 kirjaa rahasta on aiheuttanut jokaisen kirjan kohdalla, että toi pitäis lukee. Sinne vaan, jonon perälle...

Mä koen olevani hidas lukija. Toki se on paljon kiinni kirjastakin, Harjunpää ja rautahuone meni tosi nopeasti. Toisaalta pyrin siihen, että tekstin kuin tekstin pystyn kesyttämään.

[tiipetti]

Luettavana: Anne Frankin päiväkirja. Joo, taas näitä "tämä olisi pitänyt lukea jo vuosikausia sitten" -teoksia. Mutta maailmassa on liian paljon kirjoja ja minulla liian vähän aikaa. Taidan olla tällä hetkellä suunnilleen puolivälissä. Oloni on ristiriitainen. Piiloutujien tilanne on tietysti hirveä, mutta silti odotin tältä jotenkin enemmän... liikuttavuutta, ehkä? Järkyttävyyttä? Ehkä se iskee vielä myöhemmin. Oikeastaan olen aika varmakin siitä.

Eihän se kirja ole erityisen järkyttävä tai liikuttava itsessään, koska teksti on teinitytön kirjoittamaa, siinä on osittain pinnalla arkiset asiat ja huolenaiheet, vaikka ollaankin piilossa. Itse ainakin muistan, että se järkytys iski sitten viimeisellä sivulla, missä raportoitiin kuinka Annelle kävi. Sitä ennen kaikki mitä tapahtuu on oikeastaan vain rivien välissä. Olin tosin yläasteikäinen tuota lukiessani, joten reaktio on vain hämärästi mielessä.

Suosittelen tutustumaan Anne Frankin tarinaan myös Carol Ann Leen kirjoittaman Anne Frank 19291945 -opuksen verran. Siinä kirjassa
onkin sitten materiaalia, joka liikuttaa ja järkyttää. Leen kirja kertoo Annen ja hänen perheensä elämästä ennen sotaa ja mitä tapahtui, kun hän joutui
keskitysleirille. Kirjaan on haastateltu useita Frankin perheen tunteneita. Sen verran inhottava maku natsien julmuudesta ja pahuudesta suupieleeni jäi, että
kun Leen kirjan jälkeen yritin jatkaa luku-urakkaani Eva Braunin elämällä, jäi homma yritykseksi.

Tänä kesänä työkiireiden ja muiden juoksujen takia kirjoille on jäänyt harvinaisen vähän aikaa, ja olenkin ruokkinut sisäistä lukutoukkaani lähinnä sanoma-
ja aikakauslehdillä, mutta ainakin tällaisen tekstin olen saanut kahlattua:

Lauri Timonen - Lähikuvassa Matti Pellonpää. Olin jo lapsuksena suuri Pellonpää-fani, ja isompana Kaurismäen veljesten elokuvien myötä ihastus
miehen näyttelijäntyöhön on vain syventynyt. Kun nyt viimein onnistuin kirjan kirjastosta bongaamaan, ja vaikka kuinka yritin venyttää lukunautintoani
lukemalla aina vain luvun kerrallaan, ihan liian nopeastihan tarina eteni viimeiselle sivulle. Ilmeisesti kirjaa ei ole tarkoitettu varsinaiseksi elämäkerraksi,
mutta mukavasti siitä välittyi peltsimäisen hulvaton henki.

Kaverin suosittelemana lainasin häneltä Elisabeth Gilbertin Eat, pray, love - Omaa tietä etsimässä, mutta olen kai liian kaavoihini kangistunut tai muuten vain
tylsä, mutta ei tämä oikein lähtenyt. Mainoslauseen mukaan kirja on valloittavaa luettavaa kaikille irtiotosta joskus haaveilleille, mutta itse suosittelisin opusta
lähinnä pätemistä harrastaville keittiöpsykologeille. Kirjan elokuvaversiota en ole nähnyt, ja tuskin olen ihan heti näkemässäkään.

Luettavana on nyt Bernhard Schlinkin Viikonloppu, josta en vielä näin viitisenkymmentä sivua kahlattuani osaa todeta muuta kuin että mielenkiinnolla
odotan, miten tarina etenee. Tykkäsin Schlinkin Lukijasta ja myös Neuvoton sukupolvi löytyy kirjahyllystä, ja muutenkin miehen kirjoitustyylissä
on jotain sellaista, josta olen kateellinen. Liekö se "jotain" ammattitaito?

Luettavaksi olen ostanut David Dosan Hoivakodin kissa Oscar. Kissakirja.

[skray]

Nora Robertsin Sininen daalia luettu. Luin muutamassa illassa, niin hyvä se oli.
Juuri sopivasti jännitystä, kummittelua, rakkauta ja romanttikkaa. Tuntui vähän loppuvan kesken koko kirja, mutta onneksi tuo on trilogian ensimmäinen osa, niin on vielä kaksi kirjaa mitä lukea.

Kirjastoon!

Tulihan se toinen ja kolmaskin osa trilogiasta jo luettua.
Musta ruusu on toinen osa ja hain sen, kun yksi aamu huomasin, että se löytyisi lähimmästä kirjastosta hyllystä. Vartissa olin valmis lähtemään hakemaan sitä ja luinkin sen sitten parissa päivässä.
Punainen lilja on kolmas osa ja varasin sen, kun se on aina lainassa. Sainkin sen sitten heti jo elokuun 1. päivä ja palautin sen nyt. Eilen sain sen jo luettua loppuun. Oli niin ihana kirja, että maanantai-iltana en voinut lopettaa lukemista ennen puoli yhtä yöllä ja tiistainakin piti herätä aikasin, että kerkes lukea kirjan melkein loppuun ennen töitä. Viimeisen luvun luin töitten jälkeen. Eli vois kai sanoo, että kirjan lukemiseen meni päivä. En oo pitkään aikaan lukenu mitään noin nopeasti ja innoissani.

Nora Roberts on vaan niin ihana rakkaushömppäkirjailija, että parempaa saa hakea.
Kaikki löytävät elämänsä rakkauden ja tunne on aina molemminpuolinen. Kaikki loppuu aina onnellisesti ja henkilöhahmot ovat kerta kaikkisen kivoja. Olen tyytyväinen lukemaani.

[Emilia]

Luettu:
Kurt Vonnegut - Teurastamo 5.
Tää meni pikkasen yli hilseen mut sillei ihan viihdyttävä kirja, että luin sen nopeassa tahdissa.

Luettavana:
Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
Toinen lukukerta, tällä kertaa tavoite päästä loppuun. teksti itsessään on ihan helppoa ja
joissain kohdin aika mukaansatempaavaakin, mutta on ollut nyt loman loppumisen jälkeen vähän
hankala keksiä hyviä lukuhetkiä.

Edith Södergranin runoja.

Luettavaksi:
J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
Muistaakseni hyvä kirja. Ajattelin lukaista nyt uudestaan.

Chuck Palahniuk - Tukehtuminen
Kiva kansi ja vaikutti muutenkin piristävän erilaiselta kaikkien noiden klassikoiden seassa.

[LazyBastard]

Mulla näyttää tällä hetkellä olevan sellainen kausi, että useampi kirja on luvussa yhtä aikaa. Ja vaihteeksi myös fiktiota faktan lisäksi.

Luettu:

Miika Nousiainen: Maaninkavaara
Kuten edellinenkin, tämäkin kertoo pakkomielteestä. Tällä kertaa kestävyysjuoksuun. Kirjaa kovasti mainostetaan hervottoman hauskaksi, mutta minusta kirjassa on kyllä enemmän tragiikkaa kuin komiikkaa. Sanoisin, että jopa surumielinen on tämä. Tykkäsin.

Luettavana:

Bill Bryson: At Home. A short history of private life.
Tämä on historiateos tavallisesta elämästä. Ajatus kuulostaa tylsälle, mutta on kaikkea muuta. On hämmentävää, kuinka vähän oikeasti tavallisten ihmisten elämästä historiassa tiedetään. Ja se mitä tiedetään, on usein varsin yllättävää.


Robert McCammon: Swan Song
Postapokalyptinen romaani yliluonnollisilla elementeillä. Täytyy sanoa, että kirja suorastaan ahmaisi mukaansa. Tässä onneksi riittää pituuttakin, sivuja on 960.

Luettavaksi:

Whitley Strieber & James Kunetka: War Day
Ydintuhokirjojen klassikko 80-luvulta. Toivottavasti posti kohta tuo.

[Tr*ina]

Kehuin aikaisemmin Turkka Hautalaa nuoren sukupolven parhaimmaksi kirjailijaksi. Enää en ole aivan varma väitteestäni... on nimittäin muitakin. Sain juuri luettua Ida Rauman Katoamisten kirja. Mikä lukuelämys, kaikki mitä kirjalta voi toivoa!

Katoamisten kirjassa kuvataan erään nuoren elämää. Tyttö on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi, muuttanut kaupunkiin ja etsii elämänsä uraa. Tarina polveilee menneen ja nykyisen välillä, käsittelee rakkauksia, lesboutta, koulukiusaamista ja mielenterveyttä. Kuka on sanomaan, kuka on hullu, kuka terve.

Kirja ei ole yhdestä puusta veistetty, vaan juoni kulkee mukavasti teemoista toiseen. Kieli toimii.

Jos kirjasta pitäisi nostaa yksi kohta, niin kappale nimeltä Väkivalta. Väkevä kuvaus viidesluokkalaisten julmasta maailmasta.

[Suvi]

Jos nyt päivittelisi, kun teokset ovat vielä tuoreessa muistissa.

Luettu:

Dave Marsh: Bruce Springsteen - Pomon tarina

Loppuosa kirjasta meni kovinkin nopeasti, kun oli vihdoinkin aikaa lukea. Kirjahan koostui oikeastaan kahdesta teoksesta: Born To Run (julkaistu alunperin vuonna 1979, mutta 1980-luvun alussa oli muistaakseni lisäilty jotain lukuja) ja Glory Days (julkaistu alunperin vuonna 1987, mutta uuteen painokseen oli lisätty 1990-lukua ja 2000-luvun alkua 2000-2003 käsittelevä osuus). Kirja antaa Brucesta työteliään ja erittäin sympaattisen oloisen kuvan. Bruce vaikuttaa teoksen perusteella olevan jalat maassa -tyyppi, ja itse ainakin haluan tähän uskoa. (Kirjoittaja on tosin Brucen hyvä ystävä ja fani.) Keikoista kirjoitettiin paljon, mikä on kivaa, kun ne kuitenkin ovat niin suuri osa Brucen musiikkipersoonaa, ja itse en ole ollut kuin muutamalla Brucen keikalle (johtuen siitä, että Bruce ei tullut Suomeen ensimmäisen kerran kuin vasta 2003, ja että en ollut syntynyt Brucen uran alkuaikoina.

Vähän jäi kaivertamaan, kun 1990-luku ja 2000-luvun alku käsiteltiin niin nopeasti, vaikka niistäkin olisi voinut kirjoittaa kokonaisen teoksen.

Sisko Istanmäki: Liian paksu perhoseksi

Kirjoitinkin jo tuonne lukupiiriketjuun jotain tästä.

Luettavana:

Kathryn Stockett - Piiat

Tämä on tosi hyvin tempaissut mukaansa. Eräs yö en saanut nukuttua, kun mietin vaan tämän kirjan lukemista.

Luettavaksi:

Viime syksyn kirjamessuista lähtien Sakari Warsell: Georg Malstén - Suomen iskelmäkuningas (edelleen). Tämän lisäksi kaikennäköistä muuta, joista suurimman osan ajattelin lukea lomalla (edelleen).

[Tr*ina]

Chimamanda Ngozi Adichie, Huominen on liian kaukana

Novellikokoelmassa on välityön makua, mutta toisaalta kirja laajentaa kirjailijan reviiriä. Herkullisimpia ovat novellit USA:han muuttaneiden nigerialaisten elämästä. Kirjan kolmessa novellissa käsitellään sivuten homoseksuaalisuutta ja koska kirjan mieskuvakin on niin tyly, tulee väistämättä mieleen, olisiko kirjailija itsekin lesbo. Ja turha tulla kysymään, mitä väliä. On vaan väliä.

Jouko Heikura, Tummien vuorten varjossa

Kehuinkin tätä jo alustavasti. Kirjan alku kuvaakin loistavasti kommunismin romahtamisen seuraamuksia Euroopassa. Kuinka vähän tästä aiheesta loppujen lopuksi onkaan kirjoitettu! (Tai minä lukenut). Välillä oli pakko laskea kirja käsistä ja päästää pienet itkuraivarit. Hyvä tunteiden manipuloija Heikura siis on.

Valitettavasti kirjaan on myös ympätty muita elementtejä. On pikkaisen harlekiinia ja pikkaisen dekkaria. Kumpaakaan lajia Heikura ei hallitse. Ilman näitä rönsyjä, kirja olisi ollut loistava.

Keskenjäänyt: Muriel Barberyn Siilin eleganssia

Siskoni sanoi, että luovutin liian aikaisin. Ehkä. Mutta en kerta kaikkiaan pitänyt kirjan ensimmäisestä n. 80 sivusta. Kirjassa ei tapahtunut mitään, päähenkilöiden ajatusten kirjaaminen puudutti. Varsinkin kun se oli filosofista brassailua. Kirjan päähenkilöihin ei syntynyt sympatiasuhdetta.

Talonmiehen älyllisen kirkkauden korostaminen alleviivasi minusta ikävästi sitä, että jos talkkari olisikin ollut tavallisin hoksottimin varustettu pulliainen, niin silloin hän ei ainakaan olisi ollut yhtään mitään. Eli tavallaan kirja mitätöi oman moraalisen julistuksensa.

Nyt luen Stig Larssonin Miehet, jotka vihaavat naisia.

Kokemus on mielenkiintoinen, en nimittäin ole lukenut kuin neljä dekkaria viimeisen kymmenen vuoden aikana. Innostuin tarttumaan tähän valtavan hypetyksen takia ja siksi, että rakastan Tukholman Södermalmia. Lisäksi näin dokkarin Larssonista. Perintösotku kuohahdutti mieltäni. Vasta dokkarin myötä tajusin, kuinka suuresta ilmiöstä on kyse. Tukholmassa uskotaan, että 20% kasvu turistimäärissä johtuu nimenomaan Millenium-sarjasta.

Itse kirjasta. Olen lukenut ensimmäiset 200 sivua. Aivan alussa kirja imaisi mukaansa, paljolti erikoisen Lisbethin hahmon kuvauksen takia, Mutta nyt... kovin on tavanomaista niin kuvailu kuin kielikin. Juttua pohjustetaan kuolettavan yksityiskohtaisesti ja pitkästyttävästi - niin kuin kai kaikissa dekkareissa. Lavea, liian lavea. Kirjan teema alkaa olla selvillä, eikä se ole kauhean mielenkiintoinen teema, sori.

Katsellaan, yritän jatkaa loppuun asti.

[Tr*ina]

Miehet, jotka vihaavat naisia on luettu.

15 000 000 kappaletta myynyt kirja. Mitä sellaisesta voi sanoa?

Käydessäni katsomassa myyntimäärän wikipediassa luin tärkeän tiedon kirjan taustoista. Stieg Larsson oli teini joutunut todistamaan ikäisensä tytön raiskauksen. Kokemuksen synnyttämästä häpeästä syntyi tämä kirja kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Larssonin kuolema, perintöriita, kirjan taustat - nämä kaikki ovat osa kirjaa, jopa ehkä suurempi osa kuin itse kirja.

Kirjoissa dramatiikka voi rakentaa kahdella tavoin: tarinalla tai tarinankerronnalla. Tässä tapauksessa dramatiikka syntyy tarinasta. Vähän liikaakin. Kirjan rikokset ovat niin sairaita, että ihan puistattaa: eikö vähempi shokeeraus olisi riittänyt? Tarinaa kerrotaan pääasiassa sävyttömästi, vaikkakin sujuvasti. Tärkeintä on ollut asioiden esittäminen selkeästi, taiteellisílle ulottuvuuksille ei ole tilaa.

Kirjan päähenkilö Mikael Blomqvist on todella tylsä ihminen. Lisbeth Sallanderia on kirjan suola. Ilmankos MJVN on saanut englanniksi käännöksen Girl with a Dragon Tattoo. Kirjan rakkausteema ei minua sytytä.

Tukholma ei kirjassa nouse mitenkään erityiseen asemaan.

Minulle MJVN on ennen muuta kirja kostosta. Kirjassa hyvikset kostavat pahiksille, kolmesti, ja mitä herkullisimmin.

[Suvi]

Luettu:

Kathryn Stockett - Piiat

Tämä on tosi hyvin tempaissut mukaansa, ja piti pintansa loppua kohden. Tässä oli käytetty taas useita kertojia, mikä on minusta kivaa, jos se toimii. Hieman haittasi lukukokemusta, että kansilehdykässä luki, että tästä on tulossa elokuva, niin turhan usein mietin, että kuka esittää mitäkin henkilöä jne. (Tänään näin onneksi vasta leffan trailerin.)

Riikka Ala-Harja - Maata meren alla

Tämä oli ihan jees, mutta ei herättänyt mitään suurempia tunteita, kuin vasta ihan lopussa, vaikka henkilöt kiinnostavia olivatkin. Toisaalta naureskelin kyllä päähenkilön mietiskelylle suhteellisen paljon. Berliini-kuvausta odotin enemmän.

Jonas Jonasson - Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Tämä oli ihan hirveän hauska. Aika paljon viime vuosisadan tapahtumia tuli itselleni kerrattua.

Luettavana:

Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
Muistelinkin, että tämä on tosi nopeaa luettavaa. Aloitin muutama tunti sitten lukemisen ja puolet on jo luettu. Jos jaksaisi vielä tänään lukea loputkin.

Luettavaksi:

Viime syksyn kirjamessuista lähtien Sakari Warsell: Georg Malstén - Suomen iskelmäkuningas (edelleen). Tämän lisäksi kaikennäköistä muuta, joista suurimman osan ajattelin lukea lomalla (edelleen).

[Suvi]

Luettu:

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Tämä oli vieläkin hyvä, mutta ei ehkä niin säväyttävä kuin ensimmäisellä lukukerralla. Loppu jäi kaivertamaan mieltä. Edelleenkin todella nopealukuinen.

Thomas Harris: Haamukirjoittaja

Tästä tuli vähän sellainen -fiilis. Vaikka kirjoittaja on nimenomaan korostanut, että kirjan entisen pääministerin esikuva ei ole Tony Blair, aloin silti väkisinkin miettimään Blairia ja hänen osaansa terrorisminvastaisessa sodassa ja suhteesta jenkkeihin. Tai enemmäkin Britannian roolia ko. sodassa, ja se ehkä olikin kirjan tarkoitus, vaikka onkin täyttä fiktiota.

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän

Toisellakin lukukerralla pidin tästä yhä. Summer Maplen uran kuvaus oli sen verran uskottavaa, että teki mieli välillä kuunnella niitä levyjä

Dennis Lehane: Menneisyyden ote

Tästä tykkäsin todella paljon! Jännittävä, ahdistava, mutta myös tosi hyvää henkilökuvausta. Inhimillisen tuntuisia henkilöitä.

Luettavana:

Diane Chamberlain: Saran totuus

Luettavaksi:

Viime syksyn kirjamessuista lähtien Sakari Warsell: Georg Malstén - Suomen iskelmäkuningas (edelleen). Toivottavasti tämä on edes hyvä, kun noin vuoden jo ollut tossa mun pöydällä ja odottanut vaan koska pääsen lukemaan sen. Tosin ajattelin sitä ennen lukea Don DeLillon Alamaailman, kun se on lainassa äidiltä.

[puolikarkea]

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Tämä oli vieläkin hyvä, mutta ei ehkä niin säväyttävä kuin ensimmäisellä lukukerralla. Edelleenkin todella nopealukuinen.

Ensimmäinen lukukerta säväytti minuakin enemmän, ei uudelleen lukiessa saa enää ihan niin paljoa irti, vaikka hyvä kirja onkin. Ja joo, on tosiaan nopea luettava, mutta ei se oo paha asia.

[Lyyra]

Sain valmiiksi Ahmet Zappan Monsterimuistelmat. Kerrassaan hykerryttävän hauska hirviöseikkailu. Suosittelen kaikille. Suomennoskin oli mainio.

Seuraavaksi otan ehkä luvun alle Barry Milesin Frank Zappa -elämäkerran, joka on istunut hyllyssäni jo monta vuotta, enkä ole sitä vielä lukenut. Nyt voisi olla kypsä aika sille.