Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[damn]

Tilanne on jotenkin tosi outo. Kävin kattomassa tuon yöllä soitelleen tyypin kuvat facebookissa, kun se ite sanoi, että käy katsomassa ja jos tänään treffeille mentäs. En ihan hiffaa miksi parhaan ystäväni mukaan ollaan kuin luotu toisillemme, sillä tuo tyyppi ei ihan oo minun makua ja pitäisi parhaan ystävänikin se tietää . Ei ulkonäkö tietty kaikkea merkkaa ja kerro(ja tyyppi oli ihan ok näköinenkin), mutta kun minun miesmaku on sellainen hippirenttu, niin kyllä se nyt hiukan ulkonäössäkin näkyy. Lisäksi minä sitten tajusin, että tuohan on kaverin kaverin veli, niin tuon sisko on ainakin sellanen rikas snobi. .

[Pvi]

Sanovat, että sisarrukset ovat usein erilaisia. Minä ja veljeni ollaan ainakin suunnattu elämät eri suunnille.
Niin sitä, että ehkä ei kannata teilata tyyppiä etukäteen, jos kuitenkin lähtee treffeille. Sitten jos tarvitsee perusteluja, miksi ei lähteä ulos, niin on tavallista, että tarkkaillaan kaverin epäsopivia puolia.

[Kibaya]

Meidän perheessä on neljä erilaista sisarusta.
Minä
Sisareni (jonka kanssa meillä on samaa vain äiti - ja muutamasta samasta bändistä tykätään )
Veli, joka edustaa meistä matemaattista ajattelua.
Ja Velli, joka on meidän perheen tunteellinen mies.
Harvoin meitä tunnistaa juttujen perusteella sisaruksiksi. Mutta sen verran tunnetaan toisiamme, että osataan aavistaa millainen tyyppi kenellekin (ehkä) sopii.

---

Mä en pidä epätoivoisesta ihastumisesta
Mä en pidä siitä, että altistan itseäni näille.
Mä en pidä siitä, että joku tunkee väkisin mun suojausmekanismien läpi ja sitten huomaan ihastuneeni.
Mä en pidä ed. mainittujen syiden vuoksi itkemisestä.
Mä en tule toimeen näiden juttujen kanssa.
Ja silti mä tietentahtoen menin sinne, missä henkilö XX oli, joka sekoittaa mun tunteet aika helposti.
Miltä tuntuu, kun jalat vapisevat alta vain kauniin äänen vuoksi. Heikolta, hyvin heikolta.

[damn]

No joo. Onhan sisaruksissa tosiaan eroja, meitäkin on perheessä kolme siskosta.
Vanhin sisko on epätasapainoinen, äärimmäisen ailahtelevainen, eikä tiiä mitä elämällään tekis, sen suunnitelmat asumisen, koulun, työn yms suhteen muuttuu koko ajan ja se on katkaissut välit meiän vanhempiin ja toiseen siskoon(minäkään en kuullut siitä kahteen kuukauteen mitään ja en tiennyt että se muutti kesällä toiselle puolelle Suomea. Jäi vähän yhteydenpito silloin, kun sillä meni välit muuhun perheeseen).
Keskimmäinen sisko on itse järkevyys, naimisissa, töissä ja sellainen, johon on helppo turvautua jos tarviaa apua, kun se on niin fiksu ja osaa neuvoa, oli ongelma mikä tahansa.
Ja sitten minä nuorimmainen... Olen jotain tuolta väliltä. Nuorena jouduin ottamaan paljon vastuuta ja sillon olin järkevä. Nyt olen vähemmän järkevä, mutta kyllä mä osaan itestäni huolta pitää ja pärjään.
Meillä on siskojen kanssa aika samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja suositellaan aina toisillemme leffoja, kirjoja, musiikkia, ravintoloita jne jne, mutta luonteet ovat kyllä kovin erilaisia.

En minä sen tyypin kanssa mihinkään mennyt. Se jatkoi koko yön soittelua ja viestien laittoa. Ärsyynnyin kamalasti ja suutahdin numeron antaneelle kaverille. Kävi kuitenkin ilmi, että tämä minun kaveri oli koittanut soittaa sen tyypin puhelimesta minulle, kun itellään oli ollut akku loppu. Sitä kautta se tyyppi oli saanut minun numeron, ja jostain ihmeen syystä päättänyt alkaa soitella, vaikka ei mun kaveri siis sitä numeroa ollut tarkoittanut antaa. Kaveri sitten eilen käski sen tyypin lopettaa minun ahdistelu. Outo väärinkäsitys, mutta kun se tyyppi ihan oikeesti useaan otteeseen väitti, että kaverini on antanut sen numeron tarkoituksella sille. Eikä se maininnut sanallakaan, että kaverini oli tarkoitus koittaa saada minut kiinni siitä numerosta.

[Pvi]

Mitä ihmettä? Onko tämä päivä joku astrologinen vitsi?
Kuka käänsi marssin venukseen ja kuun siihen sopivasti tähtien kylkeen! Mitä vittua?

Mun sydänsolmu mies on kaupungissa. Käytiin syömässä ja katsomassa pimeän kaupungin yli.
Se meni toisen naisen kotiin yöksi. Ja mulle jäi hymy huulille.

Kun kävelin kotiinpäin niin tietysti siinä pikkasen leijun ja marokon mies liittyy seuraan, pyytää treffeille ja sillai.
Tämä on jotensakkin tajuttavissa. Kun on ihastunut pihastunut, niin kyllähän se tietysti on vähän silmiinpistävää.

Mutta tässä ei ollut vielä kaikki. Kun tulin kotiin, odotti lattialla rakkauskirje.

Ei ole todellista!

[Emilia]

Kun tulin kotiin, odotti lattialla rakkauskirje.

wow.

[marenkienkeli]

Mutta tässä ei ollut vielä kaikki. Kun tulin kotiin, odotti lattialla rakkauskirje.

Nousi melkein tippa linssiin liikutuksesta. Awwws.

[Shay]

Mutta tässä ei ollut vielä kaikki. Kun tulin kotiin, odotti lattialla rakkauskirje.

Suloista. No, keneltä se oli?

[marenkienkeli]

Vai oliko se joltain salaiselta ihailijalta?

[Pvi]

Kolmannelta tyypiltä tietenkin.

Kaverin kaveri, joka on muuttanut suomeen.
Oon nähnyt tyyppiä pari kertaa. Kerran käytiin kävelyllä ja kun meidän yhteinen kaveri oli kylässä, hän toi tyypin syömään mun luo. Tyyppi tykkää joka ainoasta asiasta jota teen fb:ssä ja postailee mulle linkkejä in box:iin.
Ajattelin, että kaveri on uudessa kaupungissa ilman suurta sosiaalista verkostoa ja siksi on niin innokas, mutta postiluukusta tuli aikamoinen yllätys.
Mun taitaa täytyä laittaa sille joku vastine. Kiitos, mutta ei kiitos. En vaan vielä tiedä miten teen sen nätisti.
Ei oo tapanani tälläi julkisesti pohtia asioita toiaten tunteista, mutta olin tosissaan yllättynyt eilisestä. Kun ei elämä yleensä tällä saralla mitään suurta tarjoile niin samana päivänä kolme miestä on vähän liikaa.
Solmumies voi olla vaan mun päässä ja sydämessä. Siitä ei ole kuulunut tänään mitään, vaikka eilen solmumies sanoi, että mun pitäisi muuttaa Tukholmaan, missä hän asuu.
Näitä 'hei kaunis nainen, oletko suomalainen, lähdetkö ulos'-tyyppejä ei oikein voi ottaa vakavasti. Tulee vähän sellainen fiilis, että etsitään naista joka olisi vapaalippu Eurooppaan.

Ja sitten tää viimenen. Mitä mä nyt sille vastaan Joo mäkin oon rakastunut, mutta en suhun...
Häh?

[damn]

Voihan raivoitku. Syynä ovat "ystävät". Tämä on ollut huonoin ystävävuosi ikinä, menetin kolme ystävää:
Ystävä nro 1. meni sänkyyn eksäni kanssa muutama päivä meidän eron jälkeen vaikka "ystäväni" hyvin tiesi, että haluaisin vielä koittaa yhteenpaluuta eksän kanssa. No, siinä meni sekä "ystävä", että poikakaveri.
Ystävä nro 2. Miespuolinen tämä tyyppi siis, laskin jopa yhdeksi tärkeimmistä ystävistäni. Tapailtiin sen kanssa joskus vuonna miekka ja kivi, mutta homma loppu lyhyeen ja meistä tuli mielettömän hyvät ystävät. Pari vuotta sitten tyyppi alkoi seurustella ja olin ihan onnessani sen puolesta, kun tyttökin oli mukava ja fiksu. No. Tänä vuonna selvisi, että tyttöystävä on kuolettavan mustasukkainen minusta ja luulee, että koitan vampata miehen itselleni ja katselen ystävääni kuulemma "sillä silmällä". Lopputulos: me ei saada ystäväni kanssa enää liikkua kahdestaan, ei jutella, ei mitään. Ja ystäväni jopa suostuu moiseen paskaan. Joten ei voida olla enää ystäviä.
Ystävä nro 3. Liian vaikea tilanne selitettäväksi. Lyhyesti: Ystäväni katkaisi juuri välit, koska luulee, että olen kiinnostunut sen ihastuksesta ja yritän vampata sen itselleni. Tämä siitä syystä, että kyseinen mies on kaverini ja se on pari kertaa nukkunut minun sohvalla, kun sillä ei ole ollut majapaikkaa. Ystäväni ei kuulemma voi luottaa minuun, kun hän kuvittelee että meillä olisi jotain kiinnostusta toisiimme. Ensinnäkään mies ei vastaa ollenkaan miesmakuani, pidän sitä kaverinani, olen kiinnostunut ihan eri miehestä ja en muutenkaan kulje tuolla iskemässä kavereitten miehiä/ihastuksia, niinkuin kaikki nyt ilmeisesti kuvittelee.

Mikä näitä ihmisiä vaivaa??? Ymmärtäisin paremmin tälläistä käytöstä, jos oltaisiin teini-ikäisiä, mutta nämä ihmiset ovat kolmenkympin kieppeillä ja luulisi, että käytös olisi hieman fiksumpaa ja ystäviä olisi opittu arvostamaan. En oikein tiedä mitä nyt tekisin. Ja miten minun pitäisi käyttäytyä, kun naiset kokee minut uhaksi, vaikka faktahan on se, että minä oon kauheen ujo ja en ikinä iske ketään. Lisäksi on lojaali kavereita kohtaan ja koitan viimeiseen asti olla hyvä ystävä. Koitappa tässä nyt olla hyvä ystävä, kun täytyy näköjään lähteä etsimään uusia kavereita entisten tilalle. No, onneksi parhaat ja rakkaimmat ystävät ovat kyllä edelleen tallella ja niihin ei välit tuolla tavalla voi katketa. Mutta kukaan kaveri ei koskaan ole minulle itsestäänselvyys, joten loukkaa aivan vietävästi, että minua ei sitten arvostetakkaan samalla tavalla.

[kermit]

Mikä näitä ihmisiä vaivaa??? Ymmärtäisin paremmin tälläistä käytöstä, jos oltaisiin teini-ikäisiä, mutta nämä ihmiset ovat kolmenkympin kieppeillä ja luulisi, että käytös olisi hieman fiksumpaa ja ystäviä olisi opittu arvostamaan.

Epäilisin, että (yhtenä) syynä on juuri se kolmekymppisyys.

Nuorena on ollut kovin ruusuisia ja idealistisia käsityksiä siitä, mitä olemme, kun olemme 30-vuotiaita. Jostain syystä useimmiten kuvitellaan asioita tapahtuvaksi nimenomaan ennen 30. ikävuotta. 40 tai 25 ovat ns. suorituspaineiden osalta paljon hillitympiä ja neutraalimpia, mitä nuoruudessa tehtyihin oletuksiin tulee.

Ja kun sitten yhä useampi havaitsee 3-kymppisenä olevansa kaukana siitä ideaalista, mitä sisällään on vaalinut, alkaa tulla ahdistus. En ole saavuttanut mitään, en ole mitään, olen surkea tapaus enkä kelpaa kellekään. Iso osa on tässä vaiheessa elämäänsä jo parisuhteessa. Varsinkin isommissa kaupungeissa naiset havaitsevat, että vapaita miehiä ei enää olekaan samalla tavalla kuin vielä viisi vuotta sitten. Suunnilleen täyspäisiä naisia on vapaana paljon enemmän kuin suunnilleen täyspäisiä miehiä. Etenkin ne naiset, jotka kaipaavat perhettä ja lapsia, alkavat kolmekymppisenä olla vähitellen jo todella huolissaan.

Parisuhdemarkkinoista muodostuu hiljaa, kenenkään huomaamatta melkoinen sotatantere, kun viaton nuoruus on ohi. Parisuhteet kestävät pidempään ja niiltä vaaditaan enemmän iän karttuessa. Kun sopiva yksilö osuu silmiin, moni tarrautuu siihen kuin henkensä kaupalla. Seuraavan sopivan näkemiseen kun voi mennä useita vuosia eikä muutama kuukausi kuten aiemmin. Ystäviä arvostetaan kyllä edelleen, mutta perheen perustamisen tarve ajaa ainakin tilapäisesti tärkeysjärjestyksessä ohi. Ehkä hieman huolettomanakin oletetaan, että ystävä on ja pysyy, vaikka välillä asettaisikin riskaabelimmat hankkeet etusijalle.

Yhtä oikeaa vastausta ei ole siihen, mitä pitäisi olla, että olisi oikein. Voit olla vain oma itsesi kuten lienet tähänkin asti ollut. Takaiskuja saamme elämän varrella oli kyse elämänkumppaneista tai ystävistä. Voit vain pitää silmällä millainen ystävyys tuntuu kenenkin kanssa olevan luontevin. Ja yrittää suhtautua vastoinkäymisiin osana elämää.

[puolikarkea]

Sain kukkia.

[Pvi]

Kylmässä pohjolassa kukat tuntuvat olevan varsin harvinaisia, vaikka ovat mitä mainioin lahja aikana jolloin ihmisillä on jo tarvitsemansa tavarat.


Viikonloppuna nousi esiin ihmissuhdekysymys iskemisestä. En tajua mitä se on ja mitä ja hä. Miten moinen ilmenee ja miten siihen pitää suhtautua.
Salaperäisiä äänensävyjä ja pieniä kommentteja joihin ei edes ehdi vastata kunnolla kun jo hävitään paikalta. Tunnistaako muut tämän herätä hämmennystä ja poistu paikalta -taktiikan?

En tiedä luetaanko iskemiseksi myös suoraviivainen tuntemattoman minä mies, sinulla tissit -lähestyminen, joihin en myöskään osaa suhtautua millään tavalla. Tämän tyypin alalaji lienee jo aiemmin mainitsemani haluan sinulta jotain, siispä vänkään sinun puhelinnumeroasi tai kinuan päästä kotiisi.

Tämä ihmissuhteilu puoli on jotain aivan mysteeristä. Ehkä siitä pitäisi tajuta jotain ja ruveta oman elämänsä playeriksi. Viitaten Kermulan yllä olevaan viestiin, aikahan tässä loppuu kesken ja siskot ympärillä tuntuvat osaavan nämä hommat paljon paremmin...

[puolikarkea]

Juu, tuntuu olevan kukat harvinaista sorttia, mutta silloin tällöin niitä jostain löytyy. Eikä ollut edes mikään merkkipäivä.

Salaperäisiä äänensävyjä ja pieniä kommentteja joihin ei edes ehdi vastata kunnolla kun jo hävitään paikalta. Tunnistaako muut tämän herätä hämmennystä ja poistu paikalta -taktiikan?

En tiedä luetaanko iskemiseksi myös suoraviivainen tuntemattoman minä mies, sinulla tissit -lähestyminen, joihin en myöskään osaa suhtautua millään tavalla. Tämän tyypin alalaji lienee jo aiemmin mainitsemani haluan sinulta jotain, siispä vänkään sinun puhelinnumeroasi tai kinuan päästä kotiisi.

Ensimmäisenä kuvailtuun taktiikkaan en ole törmännyt tai sitten olen ollut niin puusilmä, etten ole tajunnut mitään. Suoraviivaisemman toiminnan sentään havaitsen, sitä harrastavat vaan on yleensä olleet tukevasti kaljahönöissä.

[Pascal Lemoix]

Viikonloppuna nousi esiin ihmissuhdekysymys iskemisestä. En tajua mitä se on ja mitä ja hä. Miten moinen ilmenee ja miten siihen pitää suhtautua.
Salaperäisiä äänensävyjä ja pieniä kommentteja joihin ei edes ehdi vastata kunnolla kun jo hävitään paikalta. Tunnistaako muut tämän herätä hämmennystä ja poistu paikalta -taktiikan?

Ehkä se on näitä, mihin on kolme kuukautta kerätty rohkeutta ja kehitelty päässä noin 160 erilaista keskustelunalkua ja -kulkua. Sitten sen toisen osapuolen vastaus on se 161. ja iskijän suussa alkaa maistua Anni Helena leivontakarkea.

Jotenkin tuntuu, että ihmisistä vain osalle on annettu pariutumislahjat. Loput tekevät vain kaiken väärin ja parempi kun ei yritä mitään.

Terveydenhoitohenkilökunta sitten yrittää auttaa näitä pariutumisvammaisia, joilla elämä ei mene kuin Strömsössä.

[Kibaya]

Jotenkin tuntuu, että ihmisistä vain osalle on annettu pariutumislahjat. Loput tekevät vain kaiken väärin ja parempi kun ei yritä mitään.

Terveydenhoitohenkilökunta sitten yrittää auttaa näitä pariutumisvammaisia, joilla elämä ei mene kuin Strömsössä.

Vain osalle on annettu pariutumislahjat tai sitten se on geenien takana jossain pienessä mutkassa koko homma. Joskus yrittänyt järkeillä sitä, että mikä hitto saa toiset parisuhteilemaan. Voiko sitä ajatella järjellä?
Pyöritään kinpassa vaikka elo on yhtä helvettiä. Miten sellaista voi valita tietoisesti (joo, joo, tai tiedostamatta)?

Ja ne, ketkä eivät halua apua pariutumisvammaansa, vaan ovat ihan tyytyväisiä yksinään ja ovat tehneet sen valinnan tietoisesti, joutuvat lähes aina selvittämään lähipiirille kolmena kappaleena sitä valintaansa. Ei sekään ihan Strömsössä ole.

[damn]

Muistisääntö itselle: pysy erossa eksästä, et muuten ikinä pääse siitä irti. .
Järki ja tunteet ovat tosi solmussa keskenään, päässäni käy kauhea ajatusten myllerrys ja sydän on raadeltu verille. En tiedä mitä haluan, tai oikeastaan se johtuu siitä, etten tiedä saanko haluta yhtään mitään. Pitäisi vain haudata kaikki toiveet yhtään mistään.

[Pvi]

Jotenkin tuntuu, että ihmisistä vain osalle on annettu pariutumislahjat. Loput tekevät vain kaiken väärin ja parempi kun ei yritä mitään.

Terveydenhoitohenkilökunta sitten yrittää auttaa näitä pariutumisvammaisia, joilla elämä ei mene kuin Strömsössä.

Vain osalle on annettu pariutumislahjat tai sitten se on geenien takana jossain pienessä mutkassa koko homma. Joskus yrittänyt järkeillä sitä, että mikä hitto saa toiset parisuhteilemaan. Voiko sitä ajatella järjellä?
Pyöritään kinpassa vaikka elo on yhtä helvettiä. Miten sellaista voi valita tietoisesti (joo, joo, tai tiedostamatta)?

Ja ne, ketkä eivät halua apua pariutumisvammaansa, vaan ovat ihan tyytyväisiä yksinään ja ovat tehneet sen valinnan tietoisesti, joutuvat lähes aina selvittämään lähipiirille kolmena kappaleena sitä valintaansa. Ei sekään ihan Strömsössä ole.

Ei jakaannu rakkaus ja ihastelu tasan, vaikka oikeasti sitä olisi kyllä yllinkyllin tarjolla. Sen vastaanottaminen on vaikeaa ja luulen, että siinä on ihan jonkin asteiset perusteet miksi näin on. Yleisesti ottaen toisen ihmisen päästäminen ihan lähelle on aina paikka, jossa voi sattua. Jotkut ovat arempia jo lähtökohdistaan ja jotkut taas ovat oppineet varomaan.
Statuskysymykset varmaan vaikuttavat myös osin tiedostetusti ja osin piilotetummin.
Ja sitten pitää vielä koittaa välttää lpeväkielisiä hyväksikäytäjiä, suhteellisia tai muuten vaan psykopaatteja.

Ei ole helppoa.
Taidan jatkaa neulomista, kun sitä ne siellä Strömsössäkin tekee.


Ja vielä vanharakkauslankesmistukirutistus. Hitto, kun ne vaan osaa kääntää kivasti asettuneen sydämen ihan ympäri ja pistää solmuun.

[Kibaya]

Teemaan liittyen.
Maailmani avautui tänään aivan uusin silmin.
"pahinta mitä voi tapahtua, on että se sanoo sulle "ei".
Miten yksinkertaistetulta se kuulostaa.
Silti se sisältää samalla hirveästi lohtua.

Ainakin nyt.
Huomenna voi aamulla olla jo aivan toinen tilanne.

oikeasti pahinta olisi kyllä se, että juorut lähtee liikkeelle.

[päivänpolttaja]

Tajusin yhden jännän jutun: olen löytänyt ihmeellisellä tavalla yhteyden yhteen ulkomailla asuvaan sukulaiseeni, joka on ollut aiemmin sellainen, jonka kanssa ei ole juuri ikinä ollut mitään yhteistä. Hän vietti viime kesän Suomessa ja silloin tulimme ihmeen hyvin ja paljon juttuun, vaikka aiemmin tuskin olemme huomanneet toisiamme. Oikeasti hän on tällä hetkellä lempparisukulaiseni, jos niin voi sanoa. Ja sellainen, jolle voisin kuvitella kertovani henkilökohtaisempia asioita.

[Pascal Lemoix]

Humalassa tapahtuu ihan hassuja asioita. Nousee pintaan asioita, joista ei puhuta. Herää keskusteluja. Pidetään tyttöä kädestä. Ja vaikkei välillämme voi koskaan mitään isompaa olla, niin jotain pientä kuitenkin on. Tai en tiedä isommasta, mutta että asetelmat, jotka vallitsevat nyt viittaavat siihen, että ei.

Tämän tytön poikaystävä esimerkiksi lähti näistä juhlista aiemmin ja se tyttö nukkui mun vieressä sohvalla. Eihän tällaista tapahtuisi, jos se niiden suhde ihan kunnossa olisi.

Ja mä olen joskus ajatellut oikein hyviä ajatuksia siitä tytöstä, mutta haudannut kaiken sen tarpeettomana. Varsinkin tietysti poikaystävän löydyttyä.

Tällaisia Svenska Daagenin kalasissa.

[marenkienkeli]

Pasc, kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

, ja/tai tarvitseville.
-----------

Mieheke oon ollut poissa kotoa, joten tässä on ollut muutama päivä aikaa ikävöidä ja kaivata. Voi, kuinka ihanalta tuntuukaan, kun tietää, että rakas on kohta kotona. Ajattelin yllättää Miehekkeen romanttisesti rakkausrunolla.

[L-S]

Toi "pahinta mitä voi tapahtua on että se sanoo ei" on kyllä melkoinen klisee.
Sen on tarkoitus lohduttaa, mutta mä en ainakaan ole koskaan tajunnut mitä lohdullista siinä olisi. Kun sehän olisi just kamalaa ja pahinta.

Musta tuntuu että olen vähän tylsistynyt. Jenkkilän komein mies on taas tavoittamattomissa enkä keksi sopivia tekosyitä tavoitella sitä. Pelkään vähän, että kohta ihastun aikani kuluksi kaveriini tai jotain. Se kun ei olisi ollenkaan tarpeen eikä hyvä ottaen huomioon erinäisiä seikkoja.

Pascalin tarina oli miellyttävän kuuloinen tilanne, toivottavasti kaikki pysyy yksinkertaisena eikä mutkistu.

[Emilia]

Toi "pahinta mitä voi tapahtua on että se sanoo ei" on kyllä melkoinen klisee.
Sen on tarkoitus lohduttaa, mutta mä en ainakaan ole koskaan tajunnut mitä lohdullista siinä olisi. Kun sehän olisi just kamalaa ja pahinta.

No sepä just! Ei siihen kuole. Eikä mene maine. Eikä yhtään mitään muuta kuin, ettei pääse treffeille jonkun ihanan kanssa. Sitten joutuu olla jonkin aikaa siipi maassa mutta ei sekään ole mitään, mistä ei voisi selvitä.

Oikeasti. Pahinta ei ole EI vaan säälideitti.