Mun piti tänne avautua mun projektista. En oo näköjään saanut aikaiseksi.
Mulla on siis ollut suuri tavarakaaos, joka on ahdistanut pitkään. Ainakin niin pitkään kuin olen asunut nykyisessä asunnossani, ehkä jopa kauemmin. Muutin siis viime kesänä neliöstä yksiöön, ja oikeastaan ensimmäiset puoli vuotta meni siten, ettei millekään tavaroille ollut säilytyspaikkoja, vaan kaikki ylimääräinen tavara oli niissä säilytyspaikoissa, ja kaikki käyttötavara lojui pöytä- ja hyllytasoilla hallitsemattomina kasoina. Todella ahdistavaa.
Tavaraa oli kertynyt vuosien saatossa mm. muistonostalgian, shoppailuvimman, matkamuistovimman, jos-tätä-vielä-joskus-tarvii-syndrooman ja muiden vastaavien juttujen takia. Toisin sanoen siis, koska olin takertunut menneisyyteen, ja toisaalta ilmaisin itseäni uusilla tavaroilla.

Tästä kaikesta on nyt sitten erinäisistä asioista johtuen vihdoin päästy yli, ja sen mukana tuli tarve päästä eroon kaikesta turhasta roinasta. Lueskelin kirjaa nimeltä Kaaoksen kesyttäjä, ja haaveilin ammattijärjestäjän apuun hälyttämisestä, kunnes huomasin, että äitini on siivouskone! Kutsuin siis äitini joulun jälkeen kylään luokseni. Pyysin häntä avuksi raivaushomman aloittamisessa. (Sellaisessa tilanteessa on näet todella hankala päättää, mistä kohtaa aloittaisi.)
Aloitimme vaatekaapistani. Tyhjensin kaapin sängylle ja kävin rytkyni yksitellen läpi. Sillä aikaa äiti otti rätin ja alkoi pyyhkimään kaappeja puhtaiksi, ja annoin äidille vapaat kädet järjestää säilytettävät vaatteet takaisin kaappiin. Itse sain karsittua ison jätesäkillisen vaatetta kirppikselle myyntiin, ja muistaakseni melko paljon meni suoraan roskiinkin. Onneksi olen töissä kirppiksellä! Itse asiassa emme tainneet sen parin päivän aikana edes raivata sen enempää, mutta projektin pää oli saatu auki. (Ja samalla äitini, siivouskone, siivosi asuntoni.

)
Kun pää oli saatu auki, karsimiseen jäi koukkuun. Hain alakerran varastosta kaksi isoa sängynaluslaatikkoani, jotka olivat täynnä kankaita. Kävin kankaat läpi, niputin samanlaiset tilkut yhteen, ja hinnoittelin niistä suurimman osan myyntiin töihin. Ja kun tavara alkoi tehdä kauppansa kirppiksellä, karsimiseen jäi vielä pahemmin koukkuun. Olen myynyt ne kankaat, tosi paljon vaatteita, vanhat pehmoleluni, astioita, koriste-esineitä, koulukirjoja, kaunokirjoja, tietokirjoja, pöytäliinoja, verhoja, krääsää, ne sängynaluslaatikot, nappeja, vetoketjuja, purnukoita, kissan leluja, laskimen, puhelimia, tuliaisia, lahjoja, matkamuistoja, vanhoja koulutavaroitani, vanhoja lelujani (jotka olivat siis kulkeutuneet vanhempieni vintiltä myytäväksi), piirustusvälineitä, värityskirjoja, tauluja, lehtiä, pyyhkeitä, lakanoita, ja ties mitä. Ja olen pyrkinyt myymään ne halvalla. Laskin tuossa joku aika sitten että kaikkien näiden tavaroiden keskimääräinen myyntihinta on ollut 1,50 , ja perjantaina myyntiä oli vuodenvaihteen jälkeen kertynyt n. 360 . Eli aika paljon tavaraa on lähtenyt ovesta ulos ja uusille omistajille. Kaiken lisäksi projekti on vieläkin kesken, koska edelleen mulla on nurkkia ja laatikoita, joita en ole penkonut läpi (ja kirppispöytä on aika tyhjän näköinen). Pitäisi siis raivata lisää! Ja hyökätä esim. alavaraston ja käsityötarpeiston kimppuun.

Muistoista ja haaveista luopuminen on itse asiassa ollut yllättävän piristävää ja helpottavaa. Vaikeimpien kohdalla tein niin, että otin tavarasta valokuvan, ja heitin sitten menemään (joko kirppikselle tai roskiin), että on edes jonkinlainen muistojälki. Vanhoista luopumalla tekee tilaa uusille. Ja mikä parasta, täällä mahtuu kulkemaan! Lojuville tavaroille on löytynyt säilytystilaa! Täällä mahtuu siivoamaan! Tämän asunnon saa siistiksi! Ihanaa!
Lisäksi sitä miettii kahteen kertaan ennen kuin suostuu ostamaan mitään mikä on vaan "ihan kivaa".
Suosittelen kaikille rojukaaoksen keskellä eläville vastaavaa projektia. Se Kaaoksen kesyttäjä -kirja on oikeesti aika hyvä, ja kun pyytää tehokkaan kaverin avuksi ekoiksi pariksi päiväksi, niin sitten homma sujuu jo omalla painollaan.
