Mulla on ollu tyttöily ihan hukassa koko talven, johtuu varmaan surkeista keleistä, kun ulos ei ole huvittanut mennä ilman parkaa, vaelluskenkiä, kinttaita ja karvalakkia.

Kevään korvalla se kuitenkin aina jostain putkahtaa, ja niin kävi tänäkin vuonna. Kaikki lähti siitä, että opettelin käyttämään käsilaukkua ja korkokenkiä, ja nykyään tuntuu ihan luontevalta lähteä vaikka baariin kannat kopisten pikkuruinen laukku kainalossa, hurjimpina kertoina jopa meikatulla naamalla. Mies on tästä hämmentävän mielissään, ei ole ikinä sanonut halaistua sanaa, että mun pitäisi käyttää naisellisempia vaatteita, mutta nyt kun olen oma-aloitteisesti siihen ryhtynyt, niin on ihan innoissaan.

Tukka on uusi, joskaan ei kovin tyttömäinen, mutta silti hieno. Sellainen sivusiili pitemmällä toisella puolella,
niin nähty, mutta kovasti tukkaa on kehuttu. Kasvattelin ihan raivolla tukkaa melkein vuoden, kun sitten tajusin, että pitkä tukka ei ensinnäkään sovi mulle, enkä toiseksikaan oikeasti halua sellaista, niin leikkasin sitten pois.

Nyt enää mietin, että pitäisköhän heittäytyä niin hurjaksi, että laittais jonkun värin? Kirkkaanpunainen tai platinablondi houkuttais, molempia olen joskus kokeillut, ja molemmat toimii ihan hyvin, mutta se värin ylläpito tahtoo monesti vähän jäädä... Oma väri on ollut päässä jo pitkään, ja toisaalta tykkään tästä maantienharmaasta kovasti, varsinkin kesällä kun tulee aurinkoraitoja.
Tyttöilyksi laskettaneen se, että olen ollut jo pari viikkoa syömättä karkkia. Olen aivan toivoton sokerihiiri, voisin elää suklaalla ja muulla mässyllä, mutta nyt olen pitänyt tiukan linjan. Tänään söin Pätkiksen, ja riemukseni huomasin, että sen syömisestä tuli vähän etova olo, olen viimein pääsemässä eroon sokerkoukusta.
Ja sitkeyttä kaikille menkkaongelmista kärsiville, toivottavasti apuja löytyy. Mullakin oli aiemmin menkkojen kanssa vaikka mitä ongelmia, oli kamalat kivut ja ihan järkyttävän runsaat, mutta nykyään ne on maltillistuneet, eihän siinä mennytkään kuin melkein kymmenen vuotta.

Ihan helpottavaa, että ne nykyään alkaa, kestää aikansa ja loppuu, ja kiertokin on tosi säännöllinen, ilman mitään hormonaalista ehkäisyä.
Miten hyvä on unohtaa: vain silloin voi rakastaa.