Euforiat ja ahdingot - eli kaikenlaiset tuntemukset

[annastindeli]

En päässy kielikurssille Ruotsiin kesällä. En siis saa tehtyä kieliharjottelua. On siis oltava koko kesä töissä paskassa paikassa paskalla palkalla. On muutenkin koko kielen opiskelu niin vaikeaa, motivaatiota ei ole nimekskään. Ja sitä kun on pakko opiskella jos joskus tahtoo valmistua ja saada töitä. En miä edes oikeasti haluais opettaa ruotsia, mutta kun on oltava pitkä sivuaine ja useimmiten se on just englanti-ruotsi yhdistelmä millä töitä sais. Enkä miä muita kieliä osaakaan. En miä mitään osaa.

[shaana]

Ihmettelen, miksi aina, oli matka mihin päin tahansa, on vastatuulta edessä jossain kohti.
Kai se vain on niin, että vastatuulessa pitää vain painaa kovemmin eteenpäin ja vastus
helpottaa jossain vaiheessa. Olisihan se melkoista, jos muutokset sujuisivat kaikki kuin
tanssi eikä tarvitsisi läpikäydä niitä ns. second thoughtseja. Henkilökohtaisesti olen
jotenkin kasvanut sellaiseen suuntaan, että tarvitsen merkkejä ja merkityksiä valitsemilleni
asioille ja ratkaisuille, ja kohta olisi sellaisten kohtaaminen paikallaan ettei aivan unohdu
miten ja miksi päädyinkään tähän nykyiseen elämäntilanteeseeni..

[Lyyra]

Olisihan se melkoista, jos muutokset sujuisivat kaikki kuin tanssi eikä tarvitsisi läpikäydä niitä ns. second thoughtseja. Henkilökohtaisesti olen
jotenkin kasvanut sellaiseen suuntaan, että tarvitsen merkkejä ja merkityksiä valitsemilleni asioille ja ratkaisuille, ja kohta olisi sellaisten kohtaaminen paikallaan ettei aivan unohdu miten ja miksi päädyinkään tähän nykyiseen elämäntilanteeseeni..

Niinhän se on. Itsellänikin varmaan tässä muutto häämöttää, ja taloudellinen tilanne on sen jälkeen melko arvaamaton varmaan melko pitkään, ja opintojenkin tekeminen hankaloituu, koska koulu jää eri kaupunkiin. Siksi muutto arveluttaa. Toisaalta muuton puolesta puhuu se, että sosiaaliset mahdollisuudet ja harrastusmahdollisuudet paranevat huomattavasti, ja vapaa-aika ei rajoitu enää oman kodin seinien sisälle. Kyllä ne ns. second thoughtit kuuluvat mielestäni asiaan aina, kun isoja muutoksia tapahtuu. Nehän osoittavat vain harkintakykyä. Toisaalta, jos niitä alkaa liikaa kuuntelemaan, sitä päätyy elämänsä loppupuolella katumaan monia asioita, ja se ei kuulemma ole vanhuusiän mielenterveydelle hyväksi. Kyllä ne merkit ja merkityksetkin sulle vielä näyttäytyy siellä, varmasti.

[shaana]

Lyrdio

Kyllä niitä tulee, tänäänkin jo tuon postauksen jälkeen.
Joo, olen joskus hieman kärsimätön ja toivon merkkejä
näkyvän jatkuvasti, ja onhan niitä kun vain osaa ja malttaa katsoa.

[Lyyra]

Lyrdio

Kyllä niitä tulee, tänäänkin jo tuon postauksen jälkeen.
Joo, olen joskus hieman kärsimätön ja toivon merkkejä näkyvän jatkuvasti, ja onhan niitä kun vain osaa ja malttaa katsoa.

Tiedän kyllä tunteen. Joskus sitä jaksaa olla niin ahdistunut pelkästä olemisesta, ettei huomaa ympärillään olevia kivoja juttuja lainkaan. Että niistäkin voisi vain oppia nauttimaan, kun jaksaisi katsoa tarpeeksi tarkkaan.



Edit: Tän ketjun nimen lukeminen saa aikaan ketjureaktion siihen, että päässä alkaa soimaan eräs euroviisu.

[Nugat]

Lyrdio

Kyllä niitä tulee, tänäänkin jo tuon postauksen jälkeen.
Joo, olen joskus hieman kärsimätön ja toivon merkkejä näkyvän jatkuvasti, ja onhan niitä kun vain osaa ja malttaa katsoa.

Tiedän kyllä tunteen. Joskus sitä jaksaa olla niin ahdistunut pelkästä olemisesta, ettei huomaa ympärillään olevia kivoja juttuja lainkaan. Että niistäkin voisi vain oppia nauttimaan, kun jaksaisi katsoa tarpeeksi tarkkaan.

Voi kyllä, voi kyllä.

Mulla olisi niiiiiiiin mukavaa oikesti nyt. Kaikkea kivaa tekemistä, kivoja ihmisiä, kesä, aurinko, lämpö, luonto!
Mut kun on tämmönen kävelevä aivopieru niin totta kai pitää synkistellä ja odottaa, milloin se "parempi" alkaa. En ymmärrä mun päätä, ottakaa se pois.

[päivänpolttaja]

Olo on .

Kriiseilen ja stressaan taas ihan kummallisista ja lopulta kai melko turhista asioista.

[Aurora B.]

Euforia En tiedä, mitä olen elämässäni oikein tehnyt, että mun kaveripiiristä on muodostunut näin huippu. Ystävien miehetkin ovat poikkeuksetta hyviä tyyppejä, joiden kanssa on ihanaa viettää aikaa. Meidän poppoo

Sydän on onnesta sykkyrällä myös siksi, että oma pikku perhe vain on niin ihana Jokin taika tässä juhannuksessa oli. Sitä vain jotenkin havahtui hoksaamaan, kuinka rakas armas sohvaperuna onkaan ja kuinka ihana, suloinen, valloittava, hauska, hassu ja söpö meidän jälkikasvu on. Pakahdun

[Suvi]

Vituttaa ja väsyttää. Vituttaa enemmän. Väsymyksen kestäisi, jos ei vituttaisi.

Kaikki toimii tänään jotenkin nihkeästi: sekä minä että masiinat täällä töissä.

[Suvi]

Ahdistaa, enkä edes tiedä miksi.

Ihan perseestä.

[Lyyra]

Vanhempien luona käyminen on nykyään aina jotenkin draamallista.

[Kibaya]

Mä käyn ylikierroksilla.

Nomutku.

[skray]

Maanantai ja eka työpäivä loman jälkeen.
Heti alko vituttaa, kun työpaikan ovesta astu sisälle. Olisin voinu olla lomalla veielä pari viikkoa ainakin.

[Kibaya]

Ahdistaa.
Itkettääkin.
Ihan kuin... jotain olisi ihan tuossa noin, sormien päässä, mutta ei sitten kuitenkaan ole yhtään missään mitään. Tyhjää vain.
"Piilovittuilua" ja sitä sellaista ähäkutti-vittuilua.
"XXXX ei kuitenkaan luovuta... (+kulmien kohotus merkitsevästi)".
Kiitti. Luovutin, kun en päässyt kävelemään.

Miksi mä jatkan, kun vaan ahdistaa niin paljon ja aina vaan enemmän.
Tuskastuttaa, kun ihmiset tiuskii toisilleen ja nakkelee niskojaan, mutta asioista ei sitten voida puhua suoraan.
Ei, koska se olisi jotenkin.... turhaa.
Tai jotain. Ihme sellaista eleiden tulkkausta pitäisi olla, kun ei asioista voida puhua muka suoraan. Mikä on ihan naurettavaa.
En mä ainakaan jaksa koko aikaa olla miettimässä mitähän asiat "oikeasti" tarkoittaa tai miten joitain asioita pitäisi tulkita. Jos ei voida sanoa suoraan, ei tartte sanoa ollenkaan. En jaksa sitä, että sitten niitä ollaan vatvomassa selän takana, mutta ei voida sanoa niiden ihmisten läsnäollessa. Ihmiset
Missä kohtaa sitä kasvu- ja kehitysprosessia se lähtee taantumaan? Oonko mä missanut jotain, kun en ymmärrä sitä.

:avautuminen:
Menen itkemään itseni uneen.
Luovuttamaan, saatana

[skray]

Voi Kiba!
Mäkään en tajua sitä, että ei voida sanoa jotain edes melkein suoraan, vaan pitää joka asiasta vihjailla ja kertoa kiertoteitse ja sit kun mä en tajua, niin ihmetellään, että miksen tajunnut, kun ihan selkeesti toi tarkotti jotain ihan muuta kuin mitä se nyt sano. Mun reaktio:
En mä osaa yhdistellä päässäni kaikkia asioita vihjeiden perusteella, en ole Sherlock, vaikka niin haluaisin olla.

[theia]

alakulo

En tiedä miksi

[Shay]

Taisin saada kylmää kyytiä... Enkä tiedä yhtään miksi.
Odottelen tässä selitystä, jos sitä tuleekaan, mutta pahinta on epätietoisuus...
Saisinko olla tyhmä ja väärässä vainoharhojeni kanssa? Sillä nyt oli oikeasti sellainen
tunne, että jostain olisi voinutkin tulla joskus jotain. Tymää...

[marenkienkeli]

Mulla on ollut viime aikoina usein sellainen höpsö, romanttinen olo. Olen kuunnellut romanttista musiikkia ja haaveillut häistä ja häätanssista. Niin ja suunnitellut, millaisen hääpuvun haluan. Ja kun eivät häät ole edes ajankohtainen juttu hetkeen (vuosiin), tuntuu tällainen vähän oudolta.

Eilen tapasin Miehekkeen ystävän vuoden ikäisen lapsen...Nyt meinaa vauvakuumekin iskeä päälle.

[Emilia]

Marenki

Toihan on aika suloista jopa. Tai niin mä ainakin tahdon ajatella, koska itellä aika usein vähän samanlaisia olotiloja.
Oon kyllä kotona ihan hyshys näistä fiiliksistä.

[damn]

Ei elämä oikeesti voi olla näin ankeeta .

[marenkienkeli]

Toihan on aika suloista jopa. Tai niin mä ainakin tahdon ajatella, koska itellä aika usein vähän samanlaisia olotiloja.
Oon kyllä kotona ihan hyshys näistä fiiliksistä.

Onneksi pahin häähöpsötysvaihe meni ohi. Joo, en minäkään Miehekkeelle näistä jutuista ole puhunut.

[puolikarkea]

Onneksi pahin häähöpsötysvaihe meni ohi.

Varo vaan, se tulee vielä takaisin.

Niin ei miulla siis mitään kokemusta ole.

[Nugat]

Jotenkin kurja olo. Ensiksi nutkuin todella ihmeellisesti. Näin unta joka nosti tunteet pintaan, silleen snadisti vain. Sitten heräsin kipuun kun karnevaalit suvaitsivat alkamaan, nousin vetämään särkylääkkeitä ja nukahdin pilleripöhnään. Sitten uni jatkui hieman valoisammin mutta nosti vielä enemään tunteita ja ikävää pintaan. Ja mä ihmettelin, että mitä mää oon oikein hereillä ollessani funtsinut kun unetkin olivat semmoisia.

On niin kamalan synkkää ja harmaatakin. Kostean kylmää. Katselin kaupungilla ihmisiä. Kaikki ovat jotenkin niin tylsiä ja harmaita myös, mutta enpä mäkään taida joukosta erottua. Varsinkin keski-ikäiset naama alaspäin olevat pariskunnat huvittivat. Siinä sitä mennään kuten ennenkin, mut ei oikein huvita mikään. Ja tästä mua alkoi ahdistamaan vanheneminen, oma ja vanhempien, fyysinen alamäki, mitähän töitä sitä oikeesti tekis mikä mielyttäis ja antaiskin jotain, että onko sellaista. Vai pitäiskö alistua vaan tekemään jotain...mekaanisesti vain.

Tulis jo lunta ja joulu.

Nyt on pitkän aikaa niin hilpeä olo, etten yhtään tykkää vaipua taas tämmöiseen. Onnekis tämäkin mennee ohi.

[damn]

Jos elämässäni ei ole hetkeen ollut isoja ongelmia, niin minähän aiheutan niitä itse. Viikonlopun jäljiltä olo on tälläinen: . Tuli taas tehtyä ja sanottua vääriä asioita väärille ihmisille. Ja väärät ihmiset kertoivat mulle vääriä asioita. Haluan hautautua maan alle ja en tule sieltä pois moneen vuoteen. Ajattelin aloittaa elämän johon kuuluu vain koulun loppuun käyminen, kotona jumitus ja urheilu.

[theia]

Hirveä morkkis. Onneksi mua on kotona halailtu paljon, niin alkaa tää kaamea olo jo vähän kadota. Pitääks aina olla känniääliö.