Pascal Lemoix kirjoitti:Kyllähän siivouspalvelun pitäisi olla niin, että jos kolme siivoojaa ei riitä tekemään sovittua, niin sitten tulee neljä. Tai neljätoista. Tai neljäkymmentäneljä. Kunhan tulee puhdasta.
Niinhän sen pitäis, mutta arvaa miten käy niiden siivouspalveluiden tarjoajien, jotka miettii paljonko se työn tekeminen asiakasta aidosti tyydyttävällä tavalla vie aikaa, jotka laskee oikeiden työvoimakustannusten mukaan työlle hinnan ja antaa sitten tarjouksen? Se tarjous on parhaimmillaan nelinkertainen halvimpaan verrattuna ja halvin on se, mitä julkishallinto saa ostaa. Muuhun ei ole lupaa. Jos joku on joskus luvan saanut, ei silläkään kolmin-nelinkertaisia hintoja sallita.
Eikä se ainoa siivoustyön laatuun vaikuttava tekijä ole. Kun valitellaan, että on osaajista pulaa, niin kyllä siinäkin saa peiliin katsoa. Kuinka paljon minä olen valmis maksamaan siivoajalle palkkaa. Tai sitten katsotaan, että juu-u, kyllä minä olen valmis maksamaan näin ja näin paljon, on se enemmän kuin siivoajan tuntiliksa, mutta kappas kun pääsee unohtumaan sosiaalikulut ja muut sivukustannukset, jotka suurelle osalle palkansaajia on täysin tuntematon kuluerä. Siitä huolimatta, että osan siitä informaatiosta voisi katsoa vaikka siitä omasta palkkakuitista.
Millä motivoit jotain tyyppiä tekemään hyviä työsuorituksia alle euron vuotuisilla tuntipalkankorotuksilla? Onko siihenkään palkankorotukseen mahdollisuutta?
Harvassa on ne, joilla nämä asiat on jakelussa asti ja jotka pystyvät vastustamaan halvan hinnan houkutusta. Ja ne, jotka niin tekevät, saavat vastaansa yrittäjän, joka ei enää siinä vaiheessa pysty ymmärtämään kuulemaansa, vaan ottaa laatupuheet ja maksuvalmiudet samana sanahelinänä joita on kuultu vuosikaudet kaikilta muiltakin ja jotka kuitenkin ostaa sen halvimman siinä vaiheessa kun tarjoukset on rinnakkain pöydällä päätöstä odottamassa.
Epäilenpä, että Kiballakin on käynyt juuri niin: asiakas sanoo montako tuntia haluaa, yrittäjä joko ei kuule, ymmärrä tai tekee omia olettamuksiaan ja myy jotain muuta. Täällä meillä päin kävi vähän samantyyppisesti viime kesänä, kun tilattiin ikkunanpesu. Siivousfirma teki tarjouksen: 100 euroa kaikki tavalliset ikkunat, 100 euroa iso ikkuna (joka siis yltää kuuden metrin korkeuteen). Kun ikkunanpesijä tuli, sillä oli kädessä riepu, sanko ja kuivaaja. Se katseli isoa ikkunaa ja totesi, ettei tuota pysty mitenkään pesemään ja nöyrästi kannoin hänelle tuolin, jotta hän yltäisi pesemään edes nämä tavalliset ikkunat. Laskun loppusumma oli kyllä sen 200 euroa eli tilauksen mukainen. Sääliksi kävi sitä yksinäistä pesijää. Sillä oli nimittäin kohdattavanaan 14 kertaa sama tilanne...
Off official topic:
Ja tästä voi päätellä miten vähän pystyn käsittämään sitä, kuinka Suomella ja suomalaisilla ei ole varaa yhtään mihinkään. On varaa älypuhelimiin, uusiin autoihin, ipadeihin ja lomailla viikkoja ulkomailla, lennellä ristiin rastiin maapalloa, mutta ei ole varaa mihinkään perusasioihin. Mietin vaan miten ihmeessä 1900-luvun alkupuolella oli varaa rakentaa isoja jugend-linnoja, kun ymmärtääkseni tämä katajainen kansa oli suhteellisen varatonta agraariväestöä silloin. Nykyään pitää rakentaa polkuhinnoilla tasapaksua höttöä, koska kaikki ruutukaavasta, viivottimen viivasta ja 90 asteen kulmasta poikkeava maksaa liikaa.
Toisaalta, asiakas ei välttämättä edes saa tietää realistista, myös tekijää motivoivaa hintaa. Itse olisin suhtautunut tyynesti kaksinkertaiseen ikkunanpesulaskuun, jos sillä olisi se kämpän suurin ikkuna kirkastunut. Vähän minä voin tietää mitä sellaisen peseminen ammattilaisilta vaatii. Töissä olen vuosia kuunnellut - ja vastalauseita esittänyt - tarjousten hinnan laskemista ja keskusteluja, joita siihen liittyy. Lähestulkoon aina firman henkilökunta itse tinkii keskenään hinnan ihan kuralle jo ennen kuin asiakkaan kanssa on hinnasta edes aloitettu keskustelemaan. Miksi? Miksi ei voi suoraan keskustella asiakkaan kanssa siitä hinnasta? Miksi pitää itse itseään aliarvioida ja oma ammattitaitonsa alihinnoitella?
I'm not your type. I'm not inflatable.