Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[Shay]

Viikonloppuna tuli suoritettua vähän kaukosäätöä taas. Heitin tyypille netissä vaan, että tuuppa käymään ja se meinas,
että vois tullakki. Ja se oikiasti tuliki. Mää oon sellanen ihminen, joka voi hetken mielijohteesta lähtiä toisen tykö
toiselle puolen Suomea, jos tekee mieli. Ennen en oo tavannu toista samanlaista, kun aina ne rupiaa järkeileen, että on pitkä
matka ja jaadijaadijaa. Tämä oli sitten minunlaiseni. Oli kyl ihanaa!

[Pascal Lemoix]

Taidan aika syvissä vesissä uida, kun pari päivää ilman kommunikointia ja hirveä huolestuneisuus.

Sitten taas viesti pari, niin kaikki tuntuu kevyemmältä.

Nyt olen sitten haalinut useista lähteistä mallitietoa, että miten "kuuluu" edetä ja ihmetellyt, että onko se todella niin tarkkaa. Että miehen kuuluu esim. maksaa ajanviettokuluista koko ajan hieman enemmän kuin nainen, jotta naisen "prinsessalisä" toteutuu. Ja ei kuitenkaan liikaa enemmän, mutta ei tasan, eikä varsinkaan niin, että nainen maksaa enemmän.

Että deittailun maailmassa olisi tasa-arvolla vielä paljon edettävää. Siellä vasta niitä sukupuolirooleja todella otetaan.

[lumikukka]

Nyt olen sitten haalinut useista lähteistä mallitietoa, että miten "kuuluu" edetä ja ihmetellyt, että onko se todella niin tarkkaa. Että miehen kuuluu esim. maksaa ajanviettokuluista koko ajan hieman enemmän kuin nainen, jotta naisen "prinsessalisä" toteutuu. Ja ei kuitenkaan liikaa enemmän, mutta ei tasan, eikä varsinkaan niin, että nainen maksaa enemmän.

Että deittailun maailmassa olisi tasa-arvolla vielä paljon edettävää. Siellä vasta niitä sukupuolirooleja todella otetaan.

Siis missä ihmeessä tuollaisia "sääntöjä" jaellaan? En kyllä muutenkaan ymmärrä, miksi aikuisten ihmisten pitäisi seurata jotain "deittietikettiä".

[Pascal Lemoix]

No, nämä vihjeet ovat "vankalta asiantuntijataholta"

[lumikukka]

No, nämä vihjeet ovat "vankalta asiantuntijataholta"

Vaikuttaa siltä, että kannattaa viitata kintaalla.

[Pvi]

On tuossa rahan käytössä semmonen perä, että kyllä epäilyt heräisivät, jos mies maksattaisi itsensä yhtenään minun pussistani. Miehen yhtenään maksaminen taas toisi toisenlaisia pelkoja. Mitä mä olen sille velkaa.

Raha on jostain syystä vaan vähän vaikea asia.
Helpointa on, jos saa maksaa omansa. Vuoronperään käy kanssa. Tai niin, että toinen maksaa molemmat ja sitten kysytään jäljestäperin, että mitä ollaan velkaa. Siinä on myös oiva jatkotapaamisen paikka, kun pitää tasata tilt. Mun vuoro tarjota.

Rahamiehiin en ole koskaan törmännyt. Sellaisiin, joille ei todellakaan ole väliä maksaako yhden vai kaksi. Hyväksikäyttäjätapauksia sen sijaan on vähän saanut varoa.

Tänään yhdessä tanssissa oli varsin ujo ja herkkä ote. Jälkeenpäin sama mies makoili meidän naisten kanssa lattialla ja piteli minun kylkiluita kädessään. Tuosta edestä maksan kohtaa.
On hyvä tulla kosketetuksi.

[Pascal Lemoix]

Onhan tuo rahapolitiikka toki sellaista, että ymmärrän ääripäät. Mutta joku tuollainen sääntö, että miehen pitää maksaa hieman (esim. 15% ? ) enemmän tuntuu vähän tekniseltä. Ainakin itsestä tuntuu, että löytyy parempiakin tapoja osoittaa välittämistä, kun tuollainen rahankäytöllinen ero.

Mun mielestä jo sekin, että keskitytään noin paljon rahan ajattelemiseen, alkaa vähentää suhteen osuutta asiassa. Kun en minä esimerkiksi mitenkään kaipaa elämääni ihmistä maksamaan mun laskuja, vaan kaipaan toista ihmistä ihan eri perustein.

[Pvi]

Jos jää liikaa rahan ajattelu päälle, niin voi kai sitä pyytää toista muistuttamaan, jos on jäänyt jotain velkoja tai muita sielua jäytäviä asioita mielenpäälle.

Mulla on muutamia koulukavereita, jotka iloisesti ovat muiden kestittävinä tai puhuvat maksavansa osuutensa yhteisistä lahjoista tai auto/taksimatkoista, vaan eivät sitten muista avata kukkaroaan.
Ehkä olen vähän turhan herkkä... Mutta tämmöinen mun pää on.

P.s. En muuten ole unohtanut, että olen Pascalille jokusen euron ja ISON palveluksen velkaa.

[lumikukka]

Onhan tuo rahapolitiikka toki sellaista, että ymmärrän ääripäät. Mutta joku tuollainen sääntö, että miehen pitää maksaa hieman (esim. 15% ? ) enemmän tuntuu vähän tekniseltä.

Ihan huuhaalta kuulostaa.

Eikös deittien tarkoituksena olisi päästä tutustumaan siihen treffikumppaniin. Miten ihmeessä se onnistuu, jos molemmat vetää jotain "deittiroolia" ja yrittää toimia joidenkin kankeiden sääntöjen mukaan?

[Kibaya]

Ehkä mä siksi olen sinkku, etten tiedä tai ole niin hirveästi kiinnostunut deittimaailman säännöstöistä
Mä kyllä tulkitsen tarvittaessa eleitä ja ilmeitä liiaksikin (eli keksin niitä omasta päästä tarpeen mukaan) mutta tämmöisiä kun piffaa toisen leffaan, saa pussaa sen peffaa-juttuja en jotenkin tajua ja osaa

[marenkienkeli]

Mä en ole (ainakaan) tahallani kenelläkään maksattanut omia ostoksiani, ruokiani, juomiani tms. Myönnän toki joskus ottaneeni vastaan muun muassa kavereiden tarjoamia juomia tms., mutta pääsääntöisesti jokainen maksaa omat kulunsa. Edelleen katkerana muistelen tapausta, jossa mulla maksatettiin taksimatka. Perillä ei ollutkaan rahaa. Ja ahistaa, että olen kesän baarireissusta kaverille edelleen 10 euroa auki, vaikka hän ei sitä muistakaan.

Miehekkeen kanssa ollaan maksettu aina yhteiset ostokset enemmän tai vähemmän puoliksi. Nykyään merkataan aika tarkasti kaikki ostokset ylös yhteiseen vihkoon - jo senkin takia, että saadaan seurattua omaa kulutustamme. Ja sitten välillä tasaillaan, jos tuntuu, että toinen on lähiaikoina maksanut paljon enemmän ruokaostoksia, laskuja ym. Eipähän kummallekaan tule siivelläeläjä- tai elättäjäoloa. Ja jos joku asia on vain omaan käyttöön kyseinen henkilö ostakoon sen itse. (Onneksi meillä on Miehekkeen kanssa hyvin samanlaiset kulutustottumukset. Eksän kanssa joutui ihmettelemään, kun opintolainalla osteltiin hienoja laitteita (järjettömän kokoinen tv ym.). Ja kun itse on luonnostaan säästäväinen, tuollaista on vaikea käsittää.) Ja on aika selvää, että joskus aikanaan meille tulee avioehto. En mä halua, että mulla on oikeus saada esimerkiksi Miehekkeen suvusta mahdollisena perintönä tulevaa rakennusta tms.

Mutta siis...en mä ole ainakaan koskaan olettanut, että deittikaveri maksaisi mun ruokia, juomia tms. Mieluummin tasan kuin velkaa tai "velkaa" suuntaan tai toiseen.

[Pascal Lemoix]

Joo, mä olen ehkä huono velkoja ja aiheutan velkasuhteita. Kyllä mä tiedostan, että fordepizzoja jäi maksamatta ja pvi:n jutunkin muistan, mutta eivät ne mitenkään hirveästi ole painaneet. Ja olen yhdelle kaverillekin pizzan velkaa.

Normaalisti en hirveästi tykkää siitä, että baarissa tarjotaan muille, koska saatan itse unohtaa maksaa takaisin ja sitten, jos joka sentti kuitenkin vaaditaan takaisin, mutta ei oteta asiaa puheeksi, niin ei siihen ainakaan kannattaisi välejä katkaista.

Kaveri oli mulle yli vuoden velkaa yli 200 euroa ja sen suuruinen erä harmitti jo itseäkin.

--

Neiti U:n kanssa olemme hänen hyvin selkeästi tahdostaan maksaneet kaiken puoliksi enkä usko, että tämä meidän kuviomme rahapolitiikkaan uppoaa.

[Pvi]

Herrasmies noudattaa aina neidin toiveita

[Mr. Smith]

Minä tykkään tarjota. Tulee herrasmiesmäinen olo.
-----
Off-topic: No se oli joko tänne tai tv-vinkkeihin, mutta siis hellooooo ladies!
"Love Connection on uusi kotimainen ohjelma, jossa suomensukuiset poikamiehet Yhdysvalloista - Matti, Adam, Henri, Markus ja Jesse - etsivät rakkautta Suomesta.

Kolme eniten yhteydenottoja saanutta poikamiestä pääsee mukaan ohjelmaan, ja he tulevat kesällä Suomeen tapaamaan ehkä juuri sinua. Ohjelman viimeiset jaksot kuvataan Yhdysvalloissa."
Lisätietoja (sekä ilmoittautumislomake) Ylen Olotila-ohjelman sivuilla.

[Aurora B.]

Tapahtui näinä päivinä 10 vuotta sitten, että Trivial Pursuit -peliringin toisella puolella istunut iso korsto, jolla oli reikä sukassa, aiheutti allekirjoittaneessa ja -tuntemuksia.

Vieläkin hän on ihanin, komein, ärsyttävin, suloisin, hassuin, raivostuttavin ja veikein tyyppi, jonka tunnen Ja hänellä on sukkakori täynnä sukkia, joissa on reikä Siitä huolimatta, ihana mies tuo minun aviomieheni, armas sohvaperunani



Siirapista jatkan asialinjalla, deittailusta nyt on jokunen vuosi, kuten kävi jo ilmi, mutta en kyllä muista pahemmin pohtineeni, kuka tarjoaa ja kenelle. Jos mulle on tarjottu edellisillä treffeillä, mä olen tarjoutunut tarjoamaan seuraavalla kerralla. Joskus olen maksanut, joskus on kielletty osallistumasta kustannuksiin. Molemmissa pitkissä suhteissa, missä olen ollut, niin molemmat osapuolet ovat ajatelleet raha-asioista niin kuin minä: ihan sama, kunhan nyt ei liiallisuuksiin mene. Nytkin on käytännössä sama kukkaro käytössä molemmilla, eikä kumpikaan kyttää, mitä toinen ostelee. Jos lompakko uhkaavasti ohenee, niin molemmat ymmärtää kiristää kukkaron nyörejä. Muuten eletään kuin siat pellossa

Mun mielestä tyhmintä on raha-asioista tappeleminen. Onneksi on aina osunut kumppaniksi samanhenkinen tyyppi, raha-asioissa ainakin, jos nyt muuten on vikaan mennytkin.

[damn]

Olen vuorotellen ja -fiiliksissä poikaystävästä. Olisi kiva jos sillä ois enemmän aikaa minulle, vaikka en mä koko ajan haluakaan kiehnätä yhdessä. Hetkittäin tulee olo, että missä mennään ja onko jokin vialla, mutta sitten taas on hyviä hetkiä. Stressaa muutenkin kaikki, niin tämä on kiva lisä, oon herännyt yöllä uniin, että se jättää mut. Ihme pelkotiloja . Pitäisi vähän jutella asioista, mutta milloin... Nämä pelkotilat johtuu muistakin ihmissuhdehommista, minulla on tällä hetkellä kauhea menettämisen pelko ystävienkin suhteen, kun kuviot meni vähän uusiksi kun eksäni ja ystäväni alkoivat seurustella ja sen jälkeen ei olekaan seura kelvannut, vaikka eksäni on ollut hyvä ystäväni nykyään. On olo, että mut voi vaan heivata sivuun aina kun siltä tuntuu ja mun yli voi kävellä miten sattuu. Tuntuu, että olen menettänyt jotain tärkeää ja en enää luota ystävääni, sillä minulla on vähän sellainen "kavereiden eksiin ei kosketa"- asenne, lähinnä tässä tapauksessa siksi, että olen murheeni vuodattanut tällekin ystävälle ja iso osa murheista on koskenut eksääni, koska meillä on ollut hyvin vaikeat ja vaihtuvat olosuhteet seurustellessa ja sen jälkeen. Tuntuu tekopyhältä, että sama ihminen, jolle olen asiani vuodattanut ja joka on lohduttanut, alkaa seurustella sen kanssa. Ääh. Ärsyttävä tilanne. Minäkin olen ärsyttävä tässä tilanteessa, asennevamma.

[damn]

En tiedä mitä täällä tapahtuu. Muka erottiin, mutta sinkkuna oleminen on sitten sitä, että nähään päivittäin ja ollaan läheisempiä kuin seurustellessa . No en valita, ihanaa on ollut viimeisin viikko, mietin kuitenkin, mikä tässä oli pointtina.

[Lumikki75]

En tiedä mitä täällä tapahtuu. Muka erottiin, mutta sinkkuna oleminen on sitten sitä, että nähään päivittäin ja ollaan läheisempiä kuin seurustellessa .

Meillä oli aikanaan eksän kanssa vähän samanlainen tilanne. Erottiin, mutta sillä ei vielä ollut valmiina omaa asuntoa, joten jäätiin asumaan saman katon alle tilapäisesti. Sitten se hankki oman kämpän, mutta kökötti kuitenkin edelleen mun luona, koska sieltä uudesta kämpästä puuttui mitä milloinkin. Vaiheessa "sieltä puuttuu sänky" olin vielä ymmärtäväinen, mutta sitten meni hermot, kun siirryttiin valittamaan suunnilleen, että en voi muuttaa sinne, kun siellä ei ole reikäkauhaa.

Loppujen lopuksi käytännössä heitin eksän pihalle, kun ei se tuntunut saavan muuten lähtöä aikaiseksi.

Ehkä tuommoinen johtuu siitä, että eron jälkeinen uusi tilanne on pelottava eikä siihen haluaisi siirtyä? Mutta mikäs siinä, jos tilanne ei kumpaakaan haittaa.

[marenkienkeli]

Tuo damnin kuvailu kuulostaa vähän siltä, mitä mun pään sisällä liikkui reilu 4 vuotta sitten. Tuolloin suhteen sekavina alkuaikoina päätettiin Miehekkeen kanssa vissiin pariin otteeseen, että ei suhteestamme tule mitään. (Muuta kuin ystävinä.) Ja sitten taas oltiin kylki kyljessä. Ja sitten taas alkoi ahdistaa. (Kai se oli jonkin sorttista sitoutumiskammoa, joka kummallakin ilmeni vähän eri tavalla...) Lopulta päädyttiin siihen, että kumpikin haluaa toisensa. Että kumpikaan ei halua elää ilman toista. Tuosta lopullisesta päätöksestä on kohta (vajaan viikon kuluttua) 4 vuotta.

[Annis]

Tänään kuusi vuotta yhteiseloa

Ja kolme vuotta kihloissa, koska järkevinä ihmisinä päätimme, ettei miehin tarvitse opetella kovin montaa eri päivänmäärää mitkä pitää muistaa

[Suvi]

Tänään kuusi vuotta yhteiseloa

Ja kolme vuotta kihloissa, koska järkevinä ihmisinä päätimme, ettei miehin tarvitse opetella kovin montaa eri päivänmäärää mitkä pitää muistaa

Onnea teille!

[damn]

Ehkä tuommoinen johtuu siitä, että eron jälkeinen uusi tilanne on pelottava eikä siihen haluaisi siirtyä? Mutta mikäs siinä, jos tilanne ei kumpaakaan haittaa.

Oltiin niin vähän aikaa yhdessä, että ei ole kyse siitä että erossa olo olisi pelottavaa.
Nyt on ehkä vähän alkanut haittaamaan tämä tilanne. Edelleen siis nähään ihan jatkuvasti ja se on ollut mun luona tosi paljon. Mua haittaa aina, jos en osaa määritellä asioita ja tiedä tarkkaan miten joku asia on. Nyt häiritsee, että olen periaatteessa sinkku, mutta henkisesti olen varattu. Eilen baarissa mua piiritti yksi mies, joka sitkeästi halus iskeä minut. Sinkkuihmisenä olisin voinut ihan hyvin ilman huonoa omaatuntoa tutustua siihen, sillä se oli oikein komea ja mukava. Mutta nyt en tiennyt miten olisin ollut. On tyhmä olo, etten jatka elämääni, mutta jos siirtyisin eteenpäin niin sitten katuisin sitä, etten enää hengaile Pojan kanssa, joka on mulle kauhean rakas. Tuntuu ihan kohtuuttomalta ja pahalta, että mun ihmissuhteet on tälläisiä. Koen olevani viallinen, kun en ikinä saa aikaiseksi kunnollista parisuhdetta. Mikä minussa on vialla, kun ihmiset ihastuu minuun vähän turhankin herkästi, mutta kukaan ei rakastu.

[Pvi]

Sille tyypille voinee kertoa, että sua häiritsee selkeyden puute. Kannattaa olla valmis kuulemaan oikeasti mitä toinen vastaa. Ehkä sitä häiritsee liika selkeys, jonka mukana tulee kasa odotuksia.

Oman sydämen äänen seuraaminen on mulle tärkeintä ja siitä seuraa, että mun pitää pitää ihan itse huolta omista rajoistani ja siitä että muhun ei satu. Ei siihen tarvitse parisuhdetta ja sopimuksia, joiden sääntöjä noudattaa. Voi olla, että jossain vaiheessa on joku läheinen ihminen, johon sydän on kiintynyt ja rakkauden säännöt ovat paikallaan. En tiedä siitä.

[theia]

Oli lauantaina kihlajaiset perheen kesken. Aateltiin vihdoin ja viimein tutustuttaa äitimme toisiinsa. Ollaan oltu kohtuullisen saamattomia tässä asiassa, mun äiti + beiben isä ovat kyllä kerran tavanneet aiemminkin, mutta nyt sitten istutettiin koko poppoo pöydän ääreen kerralla

Päätettiin pitää kunnon illallinen, johon kutsuttiin lähin perhe (mun äiti + sen miesystävä, sisko, beiben vanhemmat, veli + vaimo). Ei haluttu kovin isoa meteliä pitää juhlista, ja pitää kihlajaiset mahdollisimman epävirallisena kun ei olla sellaisia... virallisia muutenkaan.

Syötiin mahtavaa ruokaa, jota beibe oli valmistanut pari päivää. Menussa oli amuse bouche - krutonkeina saaristolaisleipää, graavattua siikaa, punasipulia ja mätiä, sitten broilerimoussea, rucolaa ja parmesaania, sitten suppilovahverocappuccino, pääruoaksi de puy -linssejä ja pitkään haudutettua possun poskea + yrttisalaattia, jälkkärinä uuniomenapannacotta. Sitten jälkkärin jälkeen juotiin vielä kahvit, jonka kanssa tarjoiltiin limetillä maustettua tryffeleitä. Kaikkiin ruokalajeihin oli soviteltu hyvät viinit. Oli kyllä nannaa.

Lahjaksi saatiin Essencen skumppalaseja (jotka pyydettiinkin), Essencen isompi ja pienempi karahvi, pullo Möëttiä, ja pullo Landonia. Skumppalasit ja shampanjaa, mikäs sen parempaa

Oon aika onnellinen kun juhlallisuudet on ohi ja että ne onnistuivat niin mainiosti. Seuraavia odotellessa - pitäis varmaan päiväkin päättää...

[marenkienkeli]

Kuulostaa kyllä kivalta.

Mun vanhemmat ovat kerran ohimennen tavanneet Miehekkeen äidin. Miehekkeen isä on monta kertaa sanonut, että vanhempani ovat heille tervetulleita, mutta eipä se asia ole oikein edennyt. Joku aika sitten isäni alkoi puhua siitä, että olisi kiva tavata Miehekkeen vanhemmat. Myös mun mielestä olisi kiva, että nuo tapaisivat, mutta koska. Siinä vasta pulma. Ei meillä ole ajankohtaista pitää juhlia, joihin kaikki asianosaiset henkilöt kutsuttaisiin. Ja sitten on kaikkea hankalaa huomioon otettavaa: koirat, yksityisyrittäjyys, pienehköjä lapsia... No, mitäpä sitä tutustuttamisesta stressaamaan...viimeistäänhän he sitten meidän häissä (joskus kymmenen vuoden kuluttua ) tapaavat.

Muoks. Ollaan oltu Miehekkeen kanssa yhdessä 4 vuotta. Kerrankin, kun päivä muistettaisiin, pitää Miehekkeen kirjoittaa apurahahakemuksia, joiden deadline puskee päälle. Mutta keskiviikkona mennään syömään vähän hienommin juhlan kunniaksi.