Euforiat ja ahdingot - eli kaikenlaiset tuntemukset

[damn]

Minulla on tänään vaihdellut mielialat ihan kunnolla. Ensin oli ihan hyvä fiilis pitkän aikaa. Sitten kävin kaupungilla ja se vitutus alkoi. Ensin olin vain ärtynyt siitä, että ylipäänsä olin kaupungilla ja piti ostaa mm. alusvaatteita(rintaliiviostokset on vaateostoksista ärsyttävimmät ja hankalimmat). Sitten Suomalaisessa kirjakaupassa oli vittumainen myyjä. Sain vihdoin ostettua mitä halusin, kun myyjä jo säntää toiselle puolelle kassaa toisen asiakkaan luo, eikä laittanut mun tavaroita mihinkään pussiin. Huikkasin sen perään, että "hei anteeksi, saisinko pussin?". Myyjä huutaa mulle, että mulla on asiakas! Joo... Mutta enkös minä ollut ensin ja olen jo maksanutkin ja ois kiva saada noi mun ostokset mukaan. Ärsyynnyin tosi paljon, kun se oli tyly. Ulkona oli paska keli ja raahustin kotiin ja menin vielä jotain kiertotietä, jonka auraaminen oli jäänyt kesken. Kotona huomasin, että Sokokselta ostetuista kosmetiikoista puuttui eyeliner, se myyjä ei ollut pakannut sitä, sillä olisi se muuten ollut tallessa. Voi että mua ärsytti.... Ja just pahimmalla vihan hetkellä mun puhelin piippaa ja tulee viestiä mun entiseltä ystävältä, johon katkaisin välit pari vuotta sitten kun se pani mun eksää. Se ihminen ei vaan suostu uskomaan, etten voi olla sen ystävä enää ikinä, koska en luota siihen pätkääkään. Ja niitä viestejä tulee ja tulee... "Voitasko sopia, olen pahoillani, en enää ikinä tekis niin, kadun ja plaa plaa"!!!!

Ja sitten parhaimmalla hetkellä joku hiton herra X, jonka tapasin kerran kaverin synttereillä ja juttelin ehkä lauseen päätti pyytää treffeille. Ei kiinnosta!!! Jättäkää mut rauhaan! Sanoin etten juo enää alkoholia, joten en voi lähtee sen kaa yksille. Oli ehkä huonoin vale ikinä, jos tietää miten usein roikun baareissa. Miksi olen näin ilkeä?? Nyt mulle tuli vielä huono omatunto siitä, etten voi antaa anteeksi entiselle ystävälle. Ja siitä ettei mua kiinnosta lähtee treffeille jonkun tyypin kanssa, josta en tiiä mitään ja en usko että meillä on mitään yhteistä. Mistä me puhuttas? Säästä? En mä käy treffeillä.

[skray]

Jos joskus jäät kiinni akoholittomasta valheesta, voit sanoa, ettet käy treffeillä.
Muuten aika perseestä koko reissusi, täytyy sanoa. Mutta tsemppiä kuitenkin, tänään on jo uusi päivä.

[Emilia]

Sitten Suomalaisessa kirjakaupassa oli vittumainen myyjä. Sain vihdoin ostettua mitä halusin, kun myyjä jo säntää toiselle puolelle kassaa toisen asiakkaan luo, eikä laittanut mun tavaroita mihinkään pussiin. Huikkasin sen perään, että "hei anteeksi, saisinko pussin?". Myyjä huutaa mulle, että mulla on asiakas! Joo... Mutta enkös minä ollut ensin ja olen jo maksanutkin ja ois kiva saada noi mun ostokset mukaan. Ärsyynnyin tosi paljon, kun se oli tyly.

Whoooooot?
Käsittämätöntä.

Toivottavasti tää päivä on jo parempi.

Mulla menee myös tunteet vähän laidasta laitaan. Aamuisin herää väsyneenä ja valmiiksi stressaantuneena. Töissä venyy päivät pitkiksi. Pomo lähti Kanarialle ja dumppas hommansa meikäläiselle vuoden suunnilleen kiireisimällä viikolla. Välillä on kivaa ja ihanaa Pomppiksen kanssa, jos ehditään iltaisin istua alas ja vaihtaa kuulumisia ennen nukkumaanmenoa. Sitten taas alkaa itkettää, kun väsyttää ja vituttaa.

Jouluksi pitäisi vielä ostaa junaliput Tampereelle. En tiedä, kestänkö jos VR kusee mun jouluaattoni. En odota suuria siitäkään. Ens viikon jälkeen kuitenkin pidempi vapaa edessä, joten sisulla tai jollain vastaavalla perkeleellä tästä varmasti selvitään.

[Emilia]

Sitten Suomalaisessa kirjakaupassa oli vittumainen myyjä. Sain vihdoin ostettua mitä halusin, kun myyjä jo säntää toiselle puolelle kassaa toisen asiakkaan luo, eikä laittanut mun tavaroita mihinkään pussiin. Huikkasin sen perään, että "hei anteeksi, saisinko pussin?". Myyjä huutaa mulle, että mulla on asiakas! Joo... Mutta enkös minä ollut ensin ja olen jo maksanutkin ja ois kiva saada noi mun ostokset mukaan. Ärsyynnyin tosi paljon, kun se oli tyly.

Whoooooot?
Käsittämätöntä.

Toivottavasti tää päivä on jo parempi.

Mulla menee myös tunteet vähän laidasta laitaan. Aamuisin herää väsyneenä ja valmiiksi stressaantuneena. Töissä venyy päivät pitkiksi. Pomo lähti Kanarialle ja dumppas hommansa meikäläiselle vuoden suunnilleen kiireisimällä viikolla. Välillä on kivaa ja ihanaa Pomppiksen kanssa, jos ehditään iltaisin istua alas ja vaihtaa kuulumisia ennen nukkumaanmenoa. Sitten taas alkaa itkettää, kun väsyttää ja vituttaa.

Jouluksi pitäisi vielä ostaa junaliput Tampereelle. En tiedä, kestänkö jos VR kusee mun jouluaattoni. En odota suuria siitäkään. Ens viikon jälkeen kuitenkin pidempi vapaa edessä, joten sisulla tai jollain vastaavalla perkeleellä tästä varmasti selvitään.

[skray]

[quote="Emilia"
Jouluksi pitäisi vielä ostaa junaliput Tampereelle. En tiedä, kestänkö jos VR kusee mun jouluaattoni. [/quote]

Jos mä olisin sä, menisin bussilla.
Tuo on niin lyhyt matka loppujen lopuksi ja olet varmemmin perillä just sillon kun sun kerrotaan olevan perillä, vaikka matka kestäiskin aikataulujen mukaan kauemmin kuin junalla.

Omituista, kun ei vituta, väsytä tai rasita just nyt mikään. Aika jees.

[Pascal Lemoix]

Jotenkin nyt havahduin arjen tavallisuuteen, joka tuntuu hassun tyhjältä.

[marenkienkeli]

Ahistaa tää kotiflunssailu. Miehekekin lähti kavereittensa kanssa lautapelaamaan, vaikka oli suunniteltu, että tehtäis tänään sushia. Pankkiasiat v**uttavat. Saamattomuus v**uttaa. Yöllä tuli nukuttua huonosti ja päiväunienkin aikana heräilin. Kaikki ottaa päähän.

[Kibaya]

Olin eilen kaverin kanssa uimassa.
Yritin vähän vesijuosta. Ei todellakaan olisi kannattanut. Jumanskeida miten hermot heittää täällä volttia ja olen aamun ajan vain yrittänyt löytää hyvää asentoa. Mikään ei auta.

Tän piti olla jo ohi
Haluan sanoutua irti tästä

Kikkeliskokkelis. Mitäs ponnistin tolla jalalla

[marenkienkeli]

Jännä, miten mieliala voi heitellä laidasta laitaan. Pääsääntöisesti mulla on ollut tänään hyvä mieli. Ennen kotimatkaa hymyilytti, mutta tein kohtalokkaan virheen. Luin bussissa Muumipappa ja meri -kirjaa. Hitsi millainen ahdistus iski päälle. Se kirja on ehkä ahdistavin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Se ei ole sellainen kuin Muumi-sarjan aiemmat kirjat. Mulle Muumit ovat hyvän mielen kirjoja. Mutta tuo kirja on poikkeus. Kirja täynnä ahdistuneita ja elämässään epätoivoisia henkilöhahmoja. Mun piti pitää yli viikon tauko kyseisen kirjan lukemisessa, kun se oli niin ahdistava. Ehkä osittain vaikuttavat nuo ennakko-odotukset positiivisesta kirjasta. Kun sitten kirja onkin täynnä ahdistusta, ahdistus tarttuu itseenkin voimalla. Kotona rauhoitin mieleni lukemalla blogeja (hääblogeja ). Nyt on taas hyvä mieli. Mutta siis, onneksi se kirja on nyt lopussa. Seuraavana on vuorossa paremman mielen Muumi-kirja.

[L-S]

Kiitos aurinko 6.3.2013

Tänään on ollut jotenkin hyvin pirteä ja tehokas päivä, eikä vähiten auringon ansiosta. Jotenkin tuntuu, että sitä alkaa vihdoin herätä talvihorroksesta ja synkästä lumessakahlaamisesta, vaikka lunta onkin edelleen runsaasti. Todennäköisesti tämäkin on hetkellistä, mutta pääasia että edes joskus on sellainen olo, että ajattelu sujuu eikä takkua kuten usein.

[Pvi]

Mulla oli ihanasta auringosta huolimatta masentelu aamupäivä. Jostain vaan pukkasi ei kehtaa, ei halua, ei osaa mitään, en jaksaisi edes yrittää -oloja. Yritin niille sanoa, että elkää nyt, mutta fiilis katosi vasta kun pääsin töihin ja huippumummu ja paappa-asiakkaiden pariin.
Kun pääsin töistä ja lähdin toisiin töihin oli jo pimeää ja kovin kylmä ja voimakas tuuli. Ei haitannut. Mummut ja yksi mielenterveysryhmä sai paremmalle tuulelle. Ovat minulle tarpeen he.

[marenkienkeli]

Armoton v*tutus päällä. Olisi nälkäkin, mutta ruokaa ei tee mieli.

[Shay]

Paha olo korostuu kivasti, kun on nukkunut yönsä hemmetin huonosti....

[Emilia]

Muiden ihmisten paha mieli ja stressi tarttuu. Eikä tätä pääse mihinkään pakoon, kun töiden jälkeen sama homma himassa.

[damn]

Sain eilen ihan totaalisen hermoromahduksen. On vähän kasaantuneet asiat pään sisällä ja nyt tässä pääsiäisen aikaan sattui ja tapahtui etenkin ihmissuhderintamalla kaikkea, mikä lopulta katkaisi tämän kamelin selän. Niin ja tukeva humalatilakin saattoi lopulta vaikuttaa hieman, vaikka minulla ei kännissä olekaan tapana avautua ja itkeskellä normaalia enempää. Tämä tapahtui siis onneksi kotona ollessa aamuyöllä ja itkin ihan hillittömästi ja tilitin Pojalle mikä mättää. Hyvä, että sain meidän tilanteesta sanottua kerrankin. Ja lopputulos tais nyt olla se, että ollaan yhdessä taas ihan kunnolla. Käy kyllä sääliksi Poikaa, kun olen viime aikoina ollut vähän hermot riekaleina ja viimeistään sen itkutilityksen jälkeen olin varma, että nyt tämä juttu on lopullisesti ohi. Toivottavasti en ihan heti hajoile samalla tavalla uudestaan. Tilanteeseenhan olisi auttanut se, että olisin ottanut jo aiemmin asioita puheeksi, mutta kun en osaa! Voisi ehkä pikkuhiljaa opetella puhumaan, ettei kaikki maailman asiat kasaannu mun niskaan.

[marenkienkeli]

damn. Puhuminen ei tosiaan aina ole helppoa, mutta toivottavasti puhuminen on jatkossa helpompaa. Mäkin olin ennen sellainen tunteiden patouttajatyyppi. (Ala- tai yläasteella opittu selviytymiskeino. ) Onneksi nykyään puhuminen on paljon helpompaa. Työtä se on toki vaatinut.

[Nugat]

Mä oon ollut nyt niin stressaantunut, että eilen illalla menin nukkumaan sänkyyn mutta aamulla heräsin peiton kanssa sohvalta. Oon tehnyt tätä viimeeksi päiväkoti-ikäisenä.
Mulla on pieni muistikuva kuinka mä nousin sängystä, mut sit lyö tyhjää. Toivottavasti stressin aiheuttanut asia selviäisi pian.

[Outolintu]

Nööööyyyyy! Unohdin varata Soundgarden-liput! Vielä ajattelin, että pitää laittaa kännykkään muistutus kun lipunmyynti alkaa, mutta unohdin senkin. Ja nyt se on loppuunvarattu

Tyhmästä päästä jne...

[Lyyra]

Sekö meni päivässä loppuun?
En olisi uskonut. No, sepä jää sitten näkemättä.

Vai puhutko jostain Norjan-konsertista?

[Kibaya]

Ottaa kupoliin. Odottamani paketti on jossain Itellan uumenissa ja lähettäjä ei muista millainen paketti oli kyseessä.
Voi raivo ja ärsytys.

Samalla keho on ihan poikki ja loppu.
Mieli seikkailee osa-alueilla, jollaisia ei ole ollut viimeiseen kahteentoista vuoteen.

Mutta sitten on se toinen puoli, jossa suunnitelmat jylläävät ja yritän aikatauluttaa lähipäiviä. Parvekkeen lattia on pesty, seuraavaksi kaiteet ja sen jälkeen makuuhuone ja, ja, ja. Se on aktiivinen puoli, joka ei suostu antamaan periksi. Eloonjäämisvietti? Joku semmoinen.

[Outolintu]

Ei kun ihan Suomen konsertti ensi syyskuussa. Tiketti sanoo, että loppuunvarattu Muistaakseni lipunmyynti alkoi jo 13.5., näin nopea olen reagoimaan

[Lyyra]

Tjaa no sitten. Itse oon kans kauheen hyvin perehtynyt, kun en edes tiennyt milloin lipunmyynti alkaa. Ja Soundgarden on kuitenkin mun all-time-favorite-listallani varmaan jossain top viidessä. Musta on kai vaan tullut vanha.

[Outolintu]

All my friends are indiaaaans! Menin katsomaan Tiketin sivuja ja Soundgarden-lippuja olikin tullut myyntiin! Sain tilatuksi yhden!

Samaan aikaan tunnen hienoista syyllisyyttä iloita lipusta, koska aamulla ensimmäinen sähköposti oli, että mummolta on löydetty munuaisesta kasvain Vielä ei tiedetä minkälaatuinen ja voidaanko leikata ja millä aikataululla. Odotellaan tietoja. Tuntuu ekstrapahalta olla näin kaukana...

[L-S]

Outolintu Tuollaisissa tilanteissa kaukana oleminen on tosiaan ikävää.


Stressaavaa aikaa tiedossa vielä jonkin aikaa. On vähän sellainen olo, että haluaisin kotiin nukkumaan, jopa silloinkin kun olen kotona.

[Outolintu]

Mummolla on syöpä. Levinnyt jo useampaan elimeen. Ei vielä mitään tietoa ennusteesta. Voisin käpertyä nurkkaan itkemään. Tällaisena päivänä on vähän liian rankkaa olla kaukana yksin...