Viisi elokuvaa

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja outsider » Ma 03 Kesä 2013 22:47

Edellisen kerran jälkeen on tullut kyllä katsottua enemmän kuin viisi elokuvaa, mutta sensuroin tästä kaikki Nicolas Cage -leffat. :pepsodent:


1. Sam Peckinpah: Straw Dogs (1971) :raps: :umpfh: :haukotus:

Peckinpah'lla on maine erityisen koruttoman väkivallan kaunistelemattomana kuvaajana ja tämäkin on perin tyly elokuva. Jotenkin se tuntuu Polanskin Cul-de-Sacin (1966) yhdysvaltalaiselta vastineelta. Ikäeroa leffoilla on viisi vuotta ja molemmissa ulkomaalainen ohjaaja on sijoittanut tapahtumat Englannin maaseudun perukoille, jossa yläluokkaisella pariskunnalla menee sukset brutaalisti ristiin "moukkien" kanssa. Näiden kahden leffan ero Yhdysvallat vs. Eurooppa -akselilla on ehkä stereotyyppisestikin se, että tämä jenkkileffa sisältää enemmän suoraa väkivaltaa kun taas Polanskin elokuva oli hienovaraisempi psykoseksuaalinen tutkielma. On siis selvää, että tykkään Polanskista enemmän ja Peckinpah'ta katsoessani ajattelin vain koko ajan että tää kaikki sanottiin paremmin siinä toisessa elokuvassa.


2. Timur Bekmambetov: Nightwatch (2004) :viileä: :hämillään: :haukotus:

Tykkäsin tän leffan visuaalisesta tyylistä, mutta muuten se tuntui aika töksähtelevältä esimerkiltä eeppisestä kirjafilmatisoinnista. Mukaan oli ahdettu järjetön määrä sivujuonia ja -henkilöitä jotka ilmestyvät ja katoavat selittämättömästi, puhumattakaan siitä että tämä todellakin oli selvästi vain ensimmäinen näytös ja tarvitsisi kipeästi jatko-osan/osat toimiakseen.


3. Doug Liman: Jumper (2008) :eijo: :keijotäpinä: :rotflmao: :keijopeukku:

Tääkin yllätti myönteisesti visuaalisella asullaan, tai lähinnä sillä kuinka tyylikkäästi ne teleporttauskohtaukset oli osattu toteuttaa. Tätä vissiin pidetään yleisesti erittäin huonona elokuvana, mutta ainakin se erottuu joukosta. Jos tässä ei olisi pöhköä premissiä, hölmöjä epäloogisuuksia ja äärimmäisen kaavamaisia roolihahmoja, tämä olisi vain yksi scifi-toimintaleffa muiden joukossa. Jumper on kuitenkin riittävän typerä ollakseen jokseenkin viihdyttävä. Niin huono että on jo hyvä. Vai pitäiskö sanoa että niin huono että on jo keijo? :keijo:


4. Walter Hill: The Warriors (1979) Kuva :raps: :haukotus:

En keksinyt yhtään hymiötä joka tiivistäisi kunnolla katselukokemuksen, mutta yritin kuitenkin. Synteettiset kasarimusat olivat parasta leffassa, vaikka se onkin jo vuodelta '79. Tarinassa yhdeksän Warriors-jengin jäsentä yrittää selvitä New Yorkin läpi, kilpailevat jengit ja poliisit kannoillaan. Tarkoituksena olisi ihan vain selvitä ehjin nahoin kahdesta metromatkasta ja junanvaihdosta, mutta asiat eivät ole yhtään niin yksinkertaisia. Nämä lähtökohdat huomioiden elokuva onnistuu yläpitämään jännitettä hämmentävän hyvin ja niinkin arkisesta asiasta kuin metroon juoksemisesta tulee yllättävän jännittävää. Alkuasetelma ei kuitenkaan lopulta ihan kanna vaan elokuvassa on myös hieman tyhjäkäyntiä, vaikka pienimuotoista luokka-analyysiä ja yhteiskuntakritiikkiä välillä yritetäänkin kehitellä.


5. Terrence Malick: To the Wonder (2012) :tulipää: :hullu: :tipahdus: :itku: :palvoo:

Nyt kun David Lynch on viettänyt hiljaiseloa, Malickista tuntuu nousseen se korkean profiilin auteur-ohjaaja joka on hylännyt teoksissaan narratiivisen logiikan. Tree of Lifen tapaan To the Wonderkaan ei (mielestäni) kerro yksittäisistä ihmisistä vaan jostain sitä isommasta. Juoni on melko merkityksetön, jos sellaisesta voi edes puhua: keskiössä on pariskunta joka rakastuu, eroaa, yrittää uudelleen. Keskeisin sivurooli on Javier Bardemin uskoaan epäilevällä papilla. Dialogia on todella vähän, mutta kertojaäänenä kuullaan useamman hahmon päänsisäistä puhetta, mikä tuntuu kuvastavan ajatusta kommunikaation mahdottomuudesta. Sitä korostaa elokuvan hämmentävä kielellinen rikkaus: kerronta vaihtuu englannista ranskaan ja siitä espanjaan tai italiaan aivan varoittamatta. Elokuvaa siis voi pitää perustellusti hyvin monikulttuurisena ja -äänisenä teoksena, mikä yhdessä epänarratiivisuuden ja selkeiden hahmojen puutteen kanssa tekee sen käsittelemästä tematiikasta poikkeuksellisen yleismaailmallista.

To the Wonderissa ei ole kyse tarinasta tai ihmisistä vaan tunteesta. Uskosta ja rakkaudesta abstraktioina. Elokuvan abstraktisuudesta kertoo sekin, että sen kuvaustyyli on niin kaunista että pelkästään se saa minut liikuttumaan kyyneliin, varsinkin kun elokuvan musiikkivalikoimakin on loistava. Normaalisti elokuvat ovat liikuttavia koska hahmojen kohtaloon samaistuu, mutta tässä liikutus tulee audiovisuaalisesta kokemuksesta ja universaalien tunteiden käsittelemisestä. Pienenä kauneusvirheenä on mainittava analogisesti filmatun kuvan digitoinnissa tapahtunut valkoisten lumimaisemien pikselöityminen ja sumentuminen, mutta siitä huolimatta tässä on toistaiseksi kovin haastaja Spring Breakersille mitä tulee vuoden 2013 parhaisiin elokuviin.
I wish this would be your colour
Avatar
outsider
 
Viestit: 340
Liittynyt: Su 14 Huhti 2013 23:46
Paikkakunta: Tampere

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja DarkSide » Su 16 Kesä 2013 23:29

Emilia kirjoitti:Koskemattomat - Hyvin elämänmyönteinen ja koskettava. Musta on tulossa ranskalaisten elokuvien fani pikkuhiljaa. 9/10.


Itse annan 10/10. Parhaita viime aikoina näkemiäni leffoja. :pilvi:
"Asiat eivät ole vielä niin pielessä, etteivätkö ne menisi vielä huonommiksi keskustelemalla."
- Papparaisen piinapenkki 16.10.2003 -
Avatar
DarkSide
Tilastopappa
 
Viestit: 726
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:22

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja Suvi » Ma 17 Kesä 2013 00:07

DarkSide kirjoitti:
Emilia kirjoitti:Koskemattomat - Hyvin elämänmyönteinen ja koskettava. Musta on tulossa ranskalaisten elokuvien fani pikkuhiljaa. 9/10.


Itse annan 10/10. Parhaita viime aikoina näkemiäni leffoja. :pilvi:


Koskemattomat on ihana. :sydän: Mä mietin sitä leffaa melkein joka päivä :hullu: (Ja kävin kuitenkin katsomassa sen joskus alkuvuodesta.)

Ja mulla olisi viisi leffaa kasassa, mutta nyt en jaksa enää kirjoittaa, vaan menen nukkumaan.
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6555
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja Suvi » Ti 18 Kesä 2013 21:37

Mä oon näköjään katsonut tosi vähän leffoja, kun mulla kesti noin kuukausi katsoa viisi kokonaista leffaa. :O:

Pilvikartasto
Käytiin helatorstain aattona katsomassa siskon kanssa ihan ex-tempore -meiningillä. Hirveän naiivihan tämä oli, mutta samalla äärimmäisen romanttinen. Ei mikään kovin syvällinen leffa, mutta oli ilo katsoa tunnettuja näyttelijöitä useissa rooleissa. Muutenkin leffa oli komeaa katsottavaa.

Warm Bodies
Tää iski johonkin mun herkkyyshermoon, koska pillitin leffan ensimmäisen tunnin ajan. Toisaalta samalla nauratti, koska tämä leffa ei ottanut itseään turhan vakavasti. Välillä leffa tuntui jopa parodialta (esim. naispääosan esittäjä "näytteli" ihan samalla tavalla kuin Kristen Stewart), mutta samalla se tosiaan oli hirveän liikuttava. :hullu:

Piin elämä
Taas toinen tosi komea elokuva. :tipahdus: Tämä kannattaa kyllä mennä katsomaan 3D:nä. Jotenkin innostaisi enemmän mennä päähenkilön pään sisään, niin ehkä luen tämän kirjankin sitten vähän ajan päästä.

Star Trek Into Darkness
:sekopää: :sydän: :tipahdus: :kuola: :pillitys: :pomppuhymy: :tipahdus: :kuola: :sydän: :tyttö: :sydän: :hullu: :hymyhali: :ahihi: :sekopää: :sydän: :tipahdus: :kuola: :pillitys: :pomppuhymy: :tipahdus: :kuola: :sydän: :tyttö: :sydän: :hullu: :hymyhali: :ahihi: :löööv:
Ei tästä voi oikein muuta sanoa, koska.
(Ja Spock :sydän: )

The Great Gatsby - Kultahattu
Ja lisää komeita leffoja. Onneksi en ollut lukenut kirjaa, koska musta tuntu, että tämä näinkin jäi vähän "ontoksi", jos niin voi sanoa. Mutta oli se silti hieno. :tipahdus:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6555
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja Haahuilija » Ke 19 Kesä 2013 00:20

Tuli perinteiset alkukesän leffateatterireissut suoritettua:

Fast And Furious 6 http://www.imdb.com/title/tt1905041/ Vitonen jäi välistä näkemättä,
mutta kun tässä elokuvassa ajettiin vanhakoppaisella Escortilla, niin olihan se pakko käydä katsomassa. Auto nyt ei varsinaisessa pääosassa sitten ollutkaan.
Toimintaa oli liikaakin, ei sitä nyt joka hemmetin paikkaa tarvitsisi sileäksi pistää. The Rock on kyllä pumpannu itsensä aivan älyttömään kuntoon :friikki: karmeet käsivarret.
Pitkälle on tultu ykkösosan laittomista katukisoista ja jatkoa seuraa "saagaan".
7/10

Iron Man 3 (3D) http://www.imdb.com/title/tt1300854/ Ilmeisesti "päätösjakso" trilogiaan,
ainakin senverta sileäksi paikat ja laitteet laitettiin, Tony Stark ihan sekaisin Avengersin tapahtumien jälkeen, keksiminen ja kehittely mennyt ihan maaniseksi.
Vastustajana todella friikkiä porukkaa. Rautamiehestä olen kyllä aina tykännyt eikä missään nimessä pettymys ollut tämäkään elokuva.
7/10

Star Trek Into Darkness (3D) http://www.imdb.com/title/tt1408101/ StarTrek ennen star trekiä, en ole vieläkään katsonut sitä edellistä "ykkös" jaksoa.
Kovimman luokan pahis vastassa, hahmot kehittymässä rooleihinsa. Suurin ongelma onkin, kun nämä tapahtumat johtaa tuleviin sarjoihin, eli ollaan jo valmiiksi tulevan "vankina".
Elokuvan lopetus oli kyllä sen luokan pettymys ettei pahemmasta väliä. Todennäköisesti asiaan liittyvät ongelmat vaan unohdetaan jatko-osissa.
Ja eihän sillä Enterprisella pitäisi edes pystyä laskeutumaan planeetoille??? (Hassua kun "vanhemmassa" aluksessa on osd näytöt, tosin eipä sitä nykypäivänä mitään kuvaputkia sinne voisikaan viritellä (60-luku))
6/10 (Trekkilaseilla 8/10)

After Earth http://www.imdb.com/title/tt1815862/ Will Smith ja poika. Odotus oli aika kova, loppujen lopuksi melkoinen pettymys tai ainakin sama (selviämis/kehitys)-tarina on nähty monia kertoja aikaisemminkin.
Käsittämättömiä epäloogisuuksia. Vähän meni ohi, mikä sen maan loppujen lopuksi oli tehny sellaiseksi kun se oli.
5/10

Only God Forgives http://www.imdb.com/title/tt1602613/ Tämän sarjan ehdottomasti surkein elokuva, täydellistä rahan haaskausta.
Ilmeisesti kyseessä jonkin sortin taide-elokuva, erittäin väkivaltainen, eikä tämmöinen tavallinen juntti varmaankaan ymmärrä hienoutta.
Pitkiä tuijotuskohtauksia jne. välillä lauletaan ja se pirun musiikin vingutus soi ihan tajuttoman LUJALLA.
2/10
Avatar
Haahuilija
 
Viestit: 135
Liittynyt: Ke 30 Huhti 2008 09:29

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja outsider » To 20 Kesä 2013 10:40

1. Joss Whedon: Serenity (2005) :viileä: :hullu: :ei: :haukotus:

Kun sen Firefly-boksin sain viimein omaksi, piti ensimmäistä kertaa putkittaa sarja ja siitä lakkauttamisen jälkeen tehty elokuva. Erikseen katsottuna Serenity ei toimi ollenkaan koska se yrittää mahduttaa kokonaisen tuotantokauden yhteen koko illan elokuvaan. Alun "previously on Firefly" -tyyppinen kertaus ei toimi ollenkaan. Mutta jos tämän katsoo jaksona muiden joukossa, ei se nyt ihan niin epäonnistunut ole. Siltikin tästä puuttuu kaikki se mikä teki Fireflystä poikkeuksellisen scifi-sarjan: huumori, kodikkuus, moraalinen arvelluttavuus. Avaruudessa kuuluu nyt ääniäkin, mikä on anteeksiantamaton myönnytys katsojaa aliarvioivalle Hollywood-koneelle! :nirppa: Synkkä ja traaginen ilmapiiri pitää sentään huolen siitä että "onnellinen loppu" ei tunnu onnelliselta.


2. Roman Polanski: Carnage (2011) :läps: :jaaha: :raps: :haukotus: :haukotus:

Myötähäpeä on se sana, joka tästä elokuvasta tulee mieleen. Sitä tuntee sekä elokuvantekijää että hahmoja kohtaan. Carnage tuntuu siltä kuin veteraaniohjaaja yrittäisi palata uudestaan alkutuotannon (Veitsi vedessä, Umpikuja) ja Death and the Maidenin minimalistiseen näytelmäelokuvaan, jossa on 3 (Carnagessa 4) henkilöhahmoa ja yksi tapahtumapaikka. Tulos ei silti toimi lainkaan yhtä hyvin kuin em. elokuvissa. Ratkaiseva ero on siinä, että tässä elokuvassa ei ole kyse mistään primaalisesta psykoseksuaalisesta. Mainitsemani kolme leffaa kertovat ihmisistä jotka joutuvat seksuaalisuuden ja väkivallan kanssa tekemisiin hyvin alkukantaisella tavalla. Carnage kertoo ylempään keskiluokkaan kuuluvista vanhemmista jotka kinastelevat lastensa riidoista. Tällä on toki yritetty kuvastaa sitä miten ohut on sivistyksen seitti kun vähän alkoholia ja henkilökohtaisuuksiin meneviä loukkauksia sotketaan keitokseen. Elokuva tuntuu kuitenkin jäävän täysin kesken, ihan kuin siitä puuttuisi viimeinen näytös jossa sivilisaatio ja yläkeskiluokkainen kulissi lopullisesti hylätään. Nyt se vain kertoo siitä rikkaimmasta prosentista (tai promillesta) maailman väestöä eikä siinä ole mitään yleismaailmallista mihin esim. minä voisin samaistua.

3. Harmony Korine: Spring Breakers (2012) :viileä: :tulipää: :kyllä: :raps: :palvoo:

Onneksi tuli tää sitten lopulta tulikin normaaliin teatterilevitykseen! Siitä on varmaan kymmenen vuotta kun olen viimeksi käynyt katsomassa jonkin elokuvan kahdesti teatterissa. Tästä jäi ekalla kerralla sen verran mykistynyt olo että piti käydä uudestaan katsomassa että uskoi näkemänsä todeksi. :virne: Huomasin kyllä miten paljon sillä esityspaikallakin on merkitystä. Ekalla kerralla Bio Rexin valtavassa salissa, osana roskaleffafestarin yleisöä, se oli aika erilainen kokemus kuin pienessä art house -teatterissa huomattavasti erilaisessa joukossa. Nyt yleisössä saattoi olla enemmän naisia, ja huomasinkin että kaikki joiden olen kuullut sanovan tästä elokuvasta jotain muuta kuin ylistävää, ovat olleet naisia. Kaikki hehkuttajat taas miehiä. Kyllähän tämän voi nähdä aikalailla naisia esineellistävänä elokuvana, mutta mielestäni tämä tekee niin vain peilinä naisia esineellistävästä yhteiskunnasta ja mediasta. Leffa on parasta mahdollista 2010-luvun ajankuvaa. Muotokieleltään se muistuttaa enemmän musiikkivideota tai reality-ohjelmaa kuin elokuvaa. Sen myötä Skrillexin ja Britney Spearsin musiikin olemassaolo on taiteellisesti perusteltua. Hienoja saavutuksia elokuvalta.

Silti toisella katselukerralla paljastui aika paljon puutteita. Elokuvan loppu on oikeastaan hieman lässähtävä. Toisessa näytöksessä ladataan sen verran huimia WTF-kohtauksia että viimeiseen näytökseen olisi odottanut jotain vielä käsittämättömämpää, mutta mitään ei tapahdukaan. Leffa viedään loppuun koska niin on tehtävä, ei siksi että jotain sanottavaa riittäisi sinne asti. Ei tällä silti selvää sanomaa ole: elokuvan vahvuuksiin kuuluu mielestäni ehdottomasti se, että se ei yksiselitteisesti tuomitse, dokumentoi ("neutraalisti") tai ylistä nykynuorisoa. Katsoja saa itse päättää mitä elokuva tarkoittaa ja mitä saa irti siitä. Jonkun mielestä se on kyllä moralisoiva, mutta itse en sitä niin näe. Hyväksyn kuitenkin omasta tulkinnastani poikkeavat näkemykset.


4. David Fincher: The Social Network (2010) Kuva :raps: Kuva :haukotus: :haukotus:

Mun on vaikea pitää biopiceistä, vaikka tää onkin enemmin leffa Facebookista kuin Mark Zuckerbergistä. Jälkimmäisen persoonaan huomioni kuitenkin enemmän keskittyy ja Jesse Eisenberg onkin aivan loistava näyttelijä: hänen esittämänsä Zuckerberg on yksi ärsyttävimmistä ja raivostuttavimmista tyypeistä jonka olen koskaan nähnyt elokuvissa. Se vaatii taitoa, vaikka asiaan varmaan vaikuttavat myös ennakkoluuloni Zuckerbergiä ja Facebookia kohtaan. Reznorin ja Rossin musat toimivat loistavasti. Ja kerrankin elokuvan nörttipuheet ovat uskottavia. Tän jälkeen on ahdistanut joka kerta kun olen kirjautunut FB:hen. :virne: Elokuva jättää silti jotenkin kylmäksi, koska se muistuttaa liikaa dramatisoitua dokumenttia ja liian vähän itsenäistä elokuvataideteosta.


5. Nicolas Winding Refn: Only God Forgives (2013) :viileä: :viileä: :pitsläp: :umpfh: :raps:

Refn-Gosling-parivaljakko jatkaa Drivella aloittamaansa antigenre-elokuvien sarjaa. Edellinen leffa oli rikos/takaa-ajoleffa jossa ei pahemmin tehdä rikoksia tai ajeta autolla, Only God Forgives on kung fu -kostoleffa, jossa ei pahemmin tapella tai kosteta. Ääni- ja värimaailmaltaan kyseessä on todella tyylikäs elokuva, joskin munkin mielestä se oli liian äänekäs leffa. Tosin epäilen että vika on teatterissa, koska nykyään tuntuu että korviin sattuu mitä tahansa elokuvaa katsoessa. Onko niitä leffoja pakko näyttää niin kovalla? :epäilevä:

Spoileri: Hienointa elokuvassa on, että sen ainoassa varsinaisessa tappelukohtauksessa "pahis" käytännössä pahoinpitelee "sankarin", joka ei pärjää vastustajalleen lainkaan. Myös koston motiivi on tällä kertaa varsin kyseenalainen, ja se kosto epäonnistuukin täysin, lähestulkoon tragikoomisesti. Ei kohtalo, tai välttämättä edes moraali, ole aina kostajan puolella. Tässä elokuvassa ei ole oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa. Ei tyydyttävää loppukliimaksia.
Siksi se on virkistävä ja elämänmakuinen elokuva. Vaikka onkin avantgarde-taidepiereskelyä. :pahis:
I wish this would be your colour
Avatar
outsider
 
Viestit: 340
Liittynyt: Su 14 Huhti 2013 23:46
Paikkakunta: Tampere

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja Emilia » Ti 25 Kesä 2013 07:26

Steve Zissoun vedenalainen maailma 6/10 - Aika hämmentävä, en oikein osaa muodostaa mielipidettäni. En vaan löytänyt tästä sitä jujua mutta ei se nyt ihan huonokaan ollut. Eh...
Happy Endings 5/10 - Kyllä tuon nyt lauantaiaamupäivän ajankuluksi katsoi mutta ei ollut kummoinen. Perus amerikkalainen draamakomedia.
The Dark Knight rises 2/10 - 3 tuntia elämästä aivan hukkaan. Tässä ei ollut mitään uutta verrattuna aiempiin Nolanin Batmaneihin. Ärsytti katsoa, kun joissain kohdissa alleviivattiin ja aliarviotiin katsojaa ihan täysillä. Elokuva oli myös leikattu ihan kummallisesti. Jotenkin se kuitenkin loppuun piti sinnitellä, sen vuoksi 2 pistettä. :haukotus:
50/50 7/10 - Ajattelin ensein, että tää oli ihan hyvä mutta sitten kun mietin, mikä siinä oli hyvää, en keksinytkään enää paljoakaan. :virne: Mutta ihan hyvää keskikastia ja Joseph Gordon-Levitt kuitenkin. :hullu:
Jurassic Park 3D 9/10 -Uujeah! :D Ei 3D tuonut tähän oikeastaan mitään mutta ei se elokuvaa huonontanutkaan. Loistava seikkailu! Dinot :sydän:
Elämän pienistä asioista kaikkein suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa elämämme loppuiäksi.
Avatar
Emilia
 
Viestit: 2931
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 15:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja outsider » Ti 25 Kesä 2013 11:59

Huijaan taas, monellakin tavalla. Paitsi että tässä on kuusi elokuvaa, ne eivät edes ole kuusi viimeksi katsomaani elokuvaa. Säästin niitä tähän postaukseen koska katsoin lyhyen ajan sisällä selkeästi toisiinsa liittyviä leffakaksikoita:

1. Kaksi sarjakuvafilmatisointia jotka kuitenkin tuntuvat ottaneen enemmän vaikutteita videopeleistä:

A. Matthew Vaughn: Kick-Ass (2010) :viileä: :pitsläp: :epäilevä: :raps:
B. Edgar Wright: Scott Pilgrim vs. the World (2010)
:viileä: :pitsläp: :epäilevä: :raps:

Kick-Ass on osa Nicolas Cage -projektiani, vaikka hän ei olekaan tässä roolissa kammottavia viiksiään lukuunottamatta kovin ikimuistoinen. Se on viihdyttävä mutta myös moraalisesti arvelluttava elokuva, sillä se käsittelee kepeästi monia tabuina pidettyjä asioita kuten netin teloitusvideoita tai 11-vuotiaan tytön kasvattamista massamurhaajaksi. Joku sanoisi elokuvan väkivaltaa sarjakuvamaiseksi (ja onhan leffa tietysti sitäkin sillä se perustuu sarjakuvaan sarjakuvafaneista ja sisältää puhekuplamaisen kertojan "äänen"), mutta se olisi sarjakuvataiteen väheksymistä. Oikeammin kyse on videopelimäisestä väkivallasta; yksi ammuskelukohtauskin kuvataan FPS-tyyliin (vrt. Doom-elokuva).

Scott Pilgrim vie pelimäisen muotokielensä ehkä pitemmälle kuin yksikään toinen näkemäni elokuva, ja sitä voisi kriittisesti tarkasteltuna pitää jonkinlaisena harhaisena kuvauksena maailmasta jossa ihmissuhteet (ja väkivalta) nähdään pelkkänä pelinä (teema jota Spring Breakerskin sivuaa). Tämä oli näistä kahdesta se pahemmin teinipojille suunnattu leffa: siinä on sosiaalisesti kyvytön nörtti, joka saa vaikeuksien ja ihmisenä kasvamisen kautta oman Manic Pixie Dream Girlinsä.

Molemmat olivat kyllä viihdyttäviä elokuvia, eikä niitä olisi mikään pakko tulkita näin "syvällisesti", mutta en voi luonnolleni mitään! Varsinkin Kick-Assin harrastama postmoderni supersankarikultin dekonstruktio on aina hienoa.


2. Kaksi ryöstö/ajoelokuvaa:

A. Michael Mann: Thief (1981) :viileä: Kuva :haukotus: :haukotus: :haukotus:
B. Nicolas Winding Refn: Drive (2011)
:viileä: :viileä: :viileä: :umpfh: :raps: :tulipää: :tulipää: :palvoo:

En pahemmin ole välittänyt Michael Mannin rikoselokuvista, vaikka jotkut arvostavatkin ne korkealle. Thiefkin päätyi katseluun lähinnä vain siksi, että Tangerine Dream on tehnyt siihen mainion soundtrackin. Sitä katsoessa taas tuli niin elävästi 30 vuotta vanhempi Drive mieleen, että se piti katsoa uusiksi. Drivessa onkin paljon Mann-vaikutteita, ja Cliff Martinezin scoressa paljon Tangerine Dream -vaikutteita. Musiikit ovatkin parhaat jotka Martinez on urallaan tehnyt, ja niitä täydennetään muutamalla täydellisesti kuvan kanssa vuoropuhelua käyvän lauletun biisin voimin (etenkin A Real Hero ja Under Your Spell). Drive on juonellisesti hyvin tavanomainen ja yllätyksetön elokuva, mutta se on toteutettu niin järjettömän tyylikkäästi että se ei haittaa. Audiovisuaalisesti äärimmäisen toimiva Michael Mann -pastissi, joka kuitenkin on paljon parempi kuin Thief tai mikään muukaan näkemäni Mannin elokuva.

Oman persoonallisen värinsä Driveen tuo Ryan Goslingin salaperäinen ja vähäeleinen päähenkilö joka on kirjaimellisesti antisankari, hyvis samalla logiikalla kuin Dexter Morgan: sisältään tyhjä psykopaatti (edes hänen nimeään ei paljasteta), jonka puolelle katsoja asettuu vain siksi että hänet kuvataan päähenkilönä ja hänen vastustajansa persoonattomina ja läpeensä pahoina rikollisina. Dexterin tavoin sekä Thiefin että Driven päähenkilöt yrittävät kovasti päästä kiinni "normaaliin" elämään, mutta kaikki kuitenkin menee pieleen. Siinä missä James Caanin murtovaras puhuu siitä millaista on olla lainsuojaton ja juureton, Gosling ilmaisee kaiken sanattomalla olemuksellaan ja teoillaan. Aivan loistava näyttelijäsuoritus, joka nojaa minimalismin voimaan. Vielä pitemmälle sankarimyytin purkamisen vie tuo tuoreempi Refn/Gosling-yhteistyö eli Only God Forgives. Molempien yhteistyöleffojen väkivalta on äkillistä ja brutaalia, eikä niitä voi herkille katsojille suositella. Thief on taas verrattaen varsin kesy (ja tylsä). Jostain syystä mulla kesti pari vuotta ja pari katselukertaa että aloin todella arvostaa Drivea: ensivaikutelma oli aika valju mutta nyt se on yksi suosikkielokuvistani. Pelkästään siitä kirjoittaminen saa mut haluamaan katsoa se uudestaan. :virne:


3. Kaksi scifi-leffaa avaruusaluksista jotka lähtevät tehtävälle kadonneen aluksen perässä:

A. Paul Anderson: Event Horizon (1997) :viileä: :kyllä: :haukotus: :haukotus:
B. Danny Boyle: Sunshine (2007)
:viileä: :haukotus: :haukotus: :haukotus:

Tylsin näistä elokuvakaksikoita. Sunshinen ainoa kiinnostava innovaatio on tyylikkäästi värisevä tapa kuvata leffan pahis. Event Horizonkaan ei ole mikään mestariteos, mutta sen infernaaliset visiot pääsevät parhaimmillaan aika lähelle niitä sfäärejä, joissa sen Doom-filmatisoinninkin olisi pitänyt liikkua. Tuon räiskintäpelien klassikon helvetillinen tunnelma ja tarinan henki tavoitetaan tämän elokuvan parhaissa kohtauksissa paremmin kuin siinä aiheesta vartavasten tehdyssä leffassa.
I wish this would be your colour
Avatar
outsider
 
Viestit: 340
Liittynyt: Su 14 Huhti 2013 23:46
Paikkakunta: Tampere

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja Emilia » Ti 06 Elo 2013 11:44

Kill List 3/10 - Rakkautta ja anarkiaa ahdistelu. En tykkää tämmöisistä, joissa lopulta jää pelkkä paska fiilis ja ahdistus.

Groundhog Day 5/10 - Ei tämä mua kauheasti lämmittänyt. Perusysärihuttua, jossa ei esitetään mitään syitä millekään tapahtumille ja lopussa inhottava tyyppi muuttuu hyväksi ja kaikki on aurinkoista.

The Matador 5/10 - Pierce Brosnan hermoheikkona palkkamurhaajana. Tää oli ihan ok hauska, hörähdin pari kertaa.

The Great Gatsby - Kultahattu 7/10 - Ihan ok elokuva ja alkupuolen juhlakohtaukset oli näyttävät ja upeatkin. Edes leffan pituus ei tuntunut liioittelulta, vaikka kestoa 2h20min olikin. Jokin kuitenkin jäi puuttumaan, tuskin tästä kovin vahvaa muistoa jää.

Spring Breakers 2/10 - Puoltoista tuntia piinaa. Jos olis 19-vuotias, tyhjäpäinen pissis tää olis varmaan tosi kewl mutta perusaikuisen on hieman hankala katsoa. Tätä oli mielestäni aika monessa paikassa kehuttu ja suorastaan hypetetty mutta en kyllä ymmärrä miksi. Onneksi elokuva oli vedetty reippaasti överiksi, muuten ei olis pystynyt edes puoliväliin. Pari pistettä James Francolle, vaikkei sekään nyt mikään loistava tässä ollut.
Elämän pienistä asioista kaikkein suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa elämämme loppuiäksi.
Avatar
Emilia
 
Viestit: 2931
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 15:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja outsider » Ke 07 Elo 2013 18:00

Emilia kirjoitti:Spring Breakers 2/10 - Puoltoista tuntia piinaa. Jos olis 19-vuotias, tyhjäpäinen pissis tää olis varmaan tosi kewl mutta perusaikuisen on hieman hankala katsoa. Tätä oli mielestäni aika monessa paikassa kehuttu ja suorastaan hypetetty mutta en kyllä ymmärrä miksi. Onneksi elokuva oli vedetty reippaasti överiksi...


Vastasit tuossa lopussa itse ihmettelyysi! Spring Breakersin tarkoitus ei ole (vain) olla kewl, vaan (myös) olla pisteliäs satiiri. Överiksi vetäminen on täysin tarkoituksellista ja ilman sitä se olisi kyllä aika huono elokuva - tosin olisi se minun puolestani saanut olla oikeastaan vieläkin överimpi. Korostan kuitenkin suluissa lukevia sanoja, koska elokuvan nerokkuus piilee minulle juuri siinä, että on todella vaikea saada selkoa siitä, onko elokuvalla jokin "sanoma" vai onko se vain tyhjäpäinen sekoiluelokuva. Joidenkin kriitikoiden mielestä se on ollut liiankin moralisoiva, mutta itse en koe niin.

Sisällön lisäksi myös elokuvan muoto, eli audiovisuaalinen tyyli, on täydellinen pastissi 2010-luvun populaarikulttuurin estetiikasta. Loistavaa ajankuvaa kaiken muun lisäksi siis.
I wish this would be your colour
Avatar
outsider
 
Viestit: 340
Liittynyt: Su 14 Huhti 2013 23:46
Paikkakunta: Tampere

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja Emilia » Ke 07 Elo 2013 20:43

outsider kirjoitti:
Emilia kirjoitti:Spring Breakers 2/10 - Puoltoista tuntia piinaa. Jos olis 19-vuotias, tyhjäpäinen pissis tää olis varmaan tosi kewl mutta perusaikuisen on hieman hankala katsoa. Tätä oli mielestäni aika monessa paikassa kehuttu ja suorastaan hypetetty mutta en kyllä ymmärrä miksi. Onneksi elokuva oli vedetty reippaasti överiksi...


Vastasit tuossa lopussa itse ihmettelyysi! Spring Breakersin tarkoitus ei ole (vain) olla kewl, vaan (myös) olla pisteliäs satiiri. Överiksi vetäminen on täysin tarkoituksellista ja ilman sitä se olisi kyllä aika huono elokuva - tosin olisi se minun puolestani saanut olla oikeastaan vieläkin överimpi. Korostan kuitenkin suluissa lukevia sanoja, koska elokuvan nerokkuus piilee minulle juuri siinä, että on todella vaikea saada selkoa siitä, onko elokuvalla jokin "sanoma" vai onko se vain tyhjäpäinen sekoiluelokuva. Joidenkin kriitikoiden mielestä se on ollut liiankin moralisoiva, mutta itse en koe niin.

Sisällön lisäksi myös elokuvan muoto, eli audiovisuaalinen tyyli, on täydellinen pastissi 2010-luvun populaarikulttuurin estetiikasta. Loistavaa ajankuvaa kaiken muun lisäksi siis.
Niinno, musta se oli vaan huono. Joku 15-vuotias varmasti pitäisi tästä vääristä syistä mutta en silti koe, että mun tarvitsisi elokuvasta pitää. Tajusin kyllä, että se on tarkoituksella sellainen mutta en tykännyt siltikään. Ehkä olen liian tyhmä tai jotain katsomaan tämmöisiä aikansa kuvia. En vain osaa pitää tissejä ja perseitä millään tavalla yhteiskunnallisena kannanottona. En kyllä mitenkään myöskään koe, että mun tarvitsisi tätä niin kovin syvällisesti pohtiakaan. :virne:
Elämän pienistä asioista kaikkein suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa elämämme loppuiäksi.
Avatar
Emilia
 
Viestit: 2931
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 15:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja outsider » To 08 Elo 2013 13:37

Emilia kirjoitti:en silti koe, että mun tarvitsisi elokuvasta pitää. Tajusin kyllä, että se on tarkoituksella sellainen mutta en tykännyt siltikään. Ehkä olen liian tyhmä tai jotain katsomaan tämmöisiä aikansa kuvia.


En mä meinannutkaan että siitä olisi pakko pitää, tai että se olisi joku tyhmyyden mittari. :virne: Halusin vain selventää miksi jotkut sitä hypettävät.

Emilia kirjoitti:En vain osaa pitää tissejä ja perseitä millään tavalla yhteiskunnallisena kannanottona.


No, maailmassa jossa media (tai ainakin reality tv, jota Spring Breakers erityisesti apinoi) pyörii tissien ja perseiden ympärillä, sitä on ihan loogista kritisoida korostamalla tissejä ja perseitä naurettavuuksiin asti. Toki satiirit perinteisesti panostavat hienovaraisuuteen, mutta tykkään myös tästä tavasta vetää kaikki nykymedian tendenssit överiksi.
I wish this would be your colour
Avatar
outsider
 
Viestit: 340
Liittynyt: Su 14 Huhti 2013 23:46
Paikkakunta: Tampere

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 10 Elo 2013 14:13

Itse Ilkimys 2

:rolf: :rotflmao: :ahihi: :keijo:

Ex-tempore lähtö leffaan Tuusin ja siskon kanssa :hullu:
Tuusi tykkää ykkösosasta, joten kakkonen oli aika helppokin valinta.
Eikä siihen oikeastaan pettyä tarvitse. Leffa sisälsi vitsejä vain aikuisille, mutta ilman että lapsi jää miettimään mille pitäisi nauraa. Vitsit ja jipot toimivat molemmille. Lisäksi minionit olivat järkyttävän hauskoja

Meillä jäi päälle muutama vitsi leffasta ja äärimmäisen hyvä mieli :hullu:

Pilvikartasto :hullu: :sydän: :hullu: :isoisilmä: :lähmätassu: :hullu:

:sydän:
Kaikki liittyy kaikkeen.

Aivan uskomaton elokuva! Jo heti alussa notkuu mun polveni maskeerauksen edessä. Sen jälkeen näyttelijäkaartin edessä ja tämä ei ota loppuakseen missään vaiheessa. Elokuvan vauhti on välillä vähän liian nopea havaitakseni kaikkia yksityiskohtia, mutta ne tulevat ekstroissa selville.
Katsoessani elokuvaa ajaudun myös pohtimaan omia arvojani, uskomuksiani ja elämää ylipäätään.
Pilvikartasto pitää otteessaan kyllä loppuun asti.

Muutamassa kohdassa ajattelen, että sen olisi voinut tehdä paremminkin - kuten murteella puhumisen, mutta sitten taas tulee seuraava kohtaus, jossa näyttelijät ovat eri aikakaudessa, roolissa, maskissa ja tulee mieleen että eiköhän tässä ole vedetty niin äärirajoilla, ettei nyt yhden pienen kohtauksen murteen vajavaisuus haittaa :virne:

Upea elokuva! :tähti:

Pacific Rim
Guillermo Del Toro :sydän:
Semisti sci-fiä :sydän:
:hullu:
Pacific Rim on mielestäni onnistunut koneellinen räime. Toki tässäkin tulee se ikivanha fakta, että miksi kaikki isoimmat asiat tapahtuu lähes aina pimeässä tai sateessa? Loppuratkaisua vedetään jopa veden alla, mutta nämä on pieniä juttuja.

Idris Elba (mm. Luther-sarjasta tuttu) on ihana :sydän: Alienit on inhottavia :sydän: Brittiläiset näyttelijät on ihania :sydän: ja Ron Perlman on ihana :sydän:
Vaikka elokuva vyöryy aikamoisella voimalla, eikä jää kyselemään katsojan mielipiteitä, on siinä myös se Del Toron visualisuus ja kekseliäisyys mukana. Spottaan yhdestä kohtauksesta helikopterin ovesta tekstin "Pan's Pacific" :keijo:
Lisäksi yksittäisiä visuaalisesti näyttäviä kuvia on ripoteltu sinne tänne. Monet varmasti vertaavat tätä Transformesiin, mutten itse näe siinä suurtakaan yhtäläisyyttä. Transformersseissa on toisenlainen rakenne, mutta tässä taas pelastetaan maailmaa. Poikkeuksena se, ettei jenkit tee sitä yksin, vaan yhteistyössä mm. japanilaisten, saksalaisten ja venäläisten kanssa. Toki venäläiset kuvataan kylmiksi ja tunteettomiksi ja ehkä vähän hämäräperäisiksikin.

Tässä on vielä aivan äärettömän hyvä soundtrack!

World War Z

Rätti Pitti pelastaa maailmaa
Kirjaa en ole lukenut, mutta tiedän storylinen jollain tavalla. Zombeja tulee ja kohta kaikki kuolee, jollei joku tee jotain. se joku on Brad Pitt. Tietenkin!

Aika paljon saa pidättää naurua elokuvan aikana. :läps:-hetkiä ja ajatuksia "mitä vittua" ja "ei voi olla todellista" tulee paljon :virne:
Erityisesti niissä kohdissa, kun edellisessä kohtauksessa on selvinnyt jotain ja sitten toimitaan juuri sitä vastaan. Kuten että ääni houkuttelee Zekejä ja sitten pidetään isot jamit ja tanssit. :töktök: Dorkat. Mutta Rätti Pitti ei puutu siihen. Se vaan pelastaa maailmaa. Tai perhettään. Miten sen nyt haluaakin nähdä.

Ei hemmetissä tätä voi ottaa mitenkään tosissaan. Kun joitain leffoja voi. Jotkut on puhtaasti komedioitakin, muttei tämä. Sori vaan, mutta Zombieland on edelleen parempi Zombie-elokuva!

Lyhyitä kohtauksia, tekoja ilman motiivia, reivibileet Jerusalemissa (siinä kohtaa löytyi musavastaavan levyvalikoimasta se teknomusa), ihmepelastumiset ja katsojan unohtaminen kuvaavat tätä pätkää aika hyvin. Aina välillä väsähdän, mutta sitten tulee jotain tahattoman urpåa tai junttia. Toki hyviäkin kohtauksia on, mutta ne jäävät ihan täysin sen ihmeellisen touhun jalkoihin.

Ehkä jotenkin mua jää vaivaamaan miten joitain asioita ei myöskään selitetä. Ne vain tapahtuu ja that's it. Sen sijaan selitellään kyllä samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Leikkaamalla tästä olisi voinut muutaman kohtauksen nipistää pois. Ehkä sieltä tulee vielä joku director's cut, jolla voidaan sitten rahastella.

Rätti Pitti ei silti ole huono. Maailma pelastuu, koska hän on kekseliäs ja tehnyt tätä ennenkin. Pelastanut maailmoja :virne:
Rätti Pitin karisma kantaa pitkälle, muttei ihan silti yksin.

En mä tiedä kyllä voinko suositella tätä muille kuin keijoutta arvostaville :virne:

The Wolverine

I. Am. The. Wolveriiiiiiiine :tilt:
No ei sentäs.
Hugh Jackmann ilman paitaa ei voi mennä pieleen :virne:
Tytöt, yhdessä kohtaa sillä ei ole mitään päällä! :tipahdus:

Se siitä sitten.
The Wolverinen tarina toimii paremmin kuin edeltäjänsä eli Wolverinen alkutarina. Mutta siihen se sitten ehkä jääkin
Okei, myönnetään, kyseessä oli 23:45 alkava näytös, alla toi edellinen elokuva ja jossain syvällä pieni vitutuksen möykky tökkimässä hermoon. Lopputulos oli kuitenkin se, että nauroimme kaverin kanssa itsemme aivan tärviölle. Sori jos siinä salissa oli joku teidän tuttu, se oli me kun räkänaurettiin parissa kohdassa ja yritettiin hihittää hiljaa koko muu leffa.

Mä tykkään Wolverinesta kyllä muutoin :hullu:
Eikä mulla Hugh Jackmannia vastaankaan mitään ole.
Mutta se muu porukka oli vähän :keijo:a Japanialaisen naisen pää oli hassun mallinen, ihan kuin sillä ei olisi ollut leukaa ollenkaan. Sen lisäksi se ei-mutanttia näyttelevä japanialainen oli niin malli, että se häiritsi välillä. Catwalk-kävely oikein paistoi läpi ja siksi sitä oli kai kuvattukin aika paljon vaan kävelemässä :läps:

Viper-Kyy-mutantti oli kuitenkin se keijoin. Oikein kaikki kliseet oli käytetty ja lätkäisty kerralla kehiin.
Oli nuorta vanhaa lapsuudenaikaista lempeä, epärealistisia haaveita ja mitä näitä nyt on, perinteitä. Sen lisäksi että Wolverine selvisi siitä ydinpommista :virne:

Loppu antoi kuitenkin sen parhaimman nauruosion.

Parhain anti oli silti seuraavan elokuvan teaser joka oli upotettu lopputeksteihin :hullu:
:sekopää: Sitä odotellessa :juoni:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6760
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja Suvi » Su 11 Elo 2013 11:30

Jos mäkin sitten (jos muistan näistä enää mitään):

The Bling Ring
Perustuu tositapahtumiin ja on Sofia Coppolan ohjaama. Se oli oikeastaan kaikki, mitä tästä leffasta tiesin ennen kuin kävin katsomassa sen. Pelottavinta on, että elokuvan kuvaamia ihmisiä on oikeasti olemassa. Esimerkiksi se "huuhaa-uskontoa" opettava äiti/kasvattiäiti oli ihan käsittämätön. :friikki: Jäin ehkä kaipaamaan enemmän sitä julkkispalvonnan ja julkkiselämän ihannoinnin kritisointia, mitä elokuvan loppupuolella alkoi hiukan olla.

Siilin eleganssi
Tämähän tuli Teemalta jo joskus heinäkuussa. Tykkäsin kirjasta, mutta tämä leffa avasi kirjaa ehkä vielä paremmin. Samastuin jostain syystä siihen talonmiesrouvaan ( :töktök: ). Lopussa itketti.

Searching for Sugar Man
Tämä oli ihan mahtava dokkari. Tulin leffateatterista ihan :superhymy: n näköisenä. Jotenkin jaksoin taas uskoa ihmiskuntaan tuon Rodriguezin takia. Tarinakin oli tosi kiinnostava ja musakin upposi minuun. :D

Piin elämä (uudestaan)
Käytiin katsomassa äidin kanssa, kun olin luvannut viedä sen leffaan, ja kun vihdoin saimme päätettyä päivän, niin koko päivänä ei tuntunut menevän mitään muuta. Mutta minua kiinnosti, kestääkö tämä toista katsomista. Kestihän se. Ang Lee tekee aina ihan järjettömän kauniita leffoja, oli aihe mikä tahansa. Olin jo esimerkiksi alkutekstien aikana ihan myyty. En ole nähnyt tätä kuin 3D:nä, mutta tämä jos mikä, kannattaa mielestäni katsoa 3D-versiona. Tykkään siitä, että 3D tukee elokuvaa sen verran, että sen olemassaolon voi "unohtaa". :hullu:

Rakkautta ennen keskiyötä
Olen tykännyt aikaisemmista osista (Rakkautta ennen aamua, Rakkautta ennen auringonlaskua) ja olihan tämäkin pakko nähdä. Nämä ovat mielenkiintoisia leffoja: vähän tuntuu, ettei tapahdu oikein "mitään", mutta puhutaan paljon. Ne keskustelut ovat oikeastaan elokuvan suola. Jotenkin ihanaa, että näyttelijät näyttivät oikeilta ihmisiltä. Etenkin Ethan Hawkea joku voisi sanoa "kulahtaneeksi", mutta mielestäni hän on arvokkaasti vanhentunut. Ainakin tässä leffassa ei ollut esim. Botoxia eikä minkäänlaisia kuoria hampaissa. Eka osa on kuitenkin vielä lempparini. Päähenkilöt olivat nuoria ja kaikki oli vielä uutta jne. :hullu:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6555
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja Suvi » Su 11 Elo 2013 12:21

Toiset viisi:

Springsteen & I
Bruce-dokkari leffateatterissa! :superhymy: Ei ollut elämänkerta, vaan dokkari oikeastaan oli faneja kertomassa siitä, mitä Bruce merkitsee heille, ja hauskoja tarinoita keikoilta. Fanit olivat siis vielä kuvanneet itse itseään. Tietty materiaalia oli myös Brucesta ja pätkiä hänen keikoiltaan. En tiedä, jaksaako leffaa katsoa muut kuin Bruce-fanit, kun itsellänikin alkoi tulla se "palvonta" joskus korvista ulos. :virne: Toisaalta edelleen sai kuvan Brucesta maanläheisenä tyyppinä, jolla on aikaa faneilleen. Lempparini oli katusoitto-kohta. :hullu: (En muuten koskaan ennen ole tajunnut, miten söpö Bruce nuorena olikaan. Onhan siis hän ihana, mutta en ole ennen kyllä ajatellut häntä :uuh: -mielessä. :O: )

Pacific Rim
En olisi kyllä uskonut, että menen tällaista katsomaan. "Ohjaaja on Guillermo del Toro. Mennään! :superhymy: " Jälkeenpäin vasta tajusin, mistä leffa kertoo. Tyypit tappelee jotain alieneita vastaan. :läps: Mutta tykkäsin elokuvan visuaalisuudesta, kun tämä ei ollut ihan perusräiskintätappelu, vaan uskoin näkeväni jotain del Toron persoonallisuutta. Tarina oli aika tyypillistä huttua ja itselleni tuli mieleen joku peli. (Perustuuko tämä oikeasti johonkin peliin?) Mäkin tykkäsin siitä Pearlmanista, tutkijoista ja Marsalkka (Elba) oli aika ihq (ainakin sillä oli ihana ääni). (Näkyihän tässä tietty paidattomia, lihaksikkaita miehiäkin :aukku: ) Ai niin, omasta mielestänikin musa oli hyvää! :D

Kvartetti
Viimeinkin kävin katsomassa tämän! Olin halunnut nähdä tämän jo huhtikuusta asti, koska Dustin Hoffmanin ( :sydän: ) ohjaus ja Maggie Smith. Olen muutenkin kyllä heikkona britteihin ja (myös vanhoihin) brittinäyttelijöihin. Juoni tässä ei nyt ollut mikään maailman ihmeellisin ja odotin vähän enemmän räväkkyttä. Oli tämä joka tapauksessa hauska hyvän mielen elokuva. :D

Calamari Union
Sain vihdoinkin ostettua tämän DVD:n ja katsoin leffan vielä ostopäivän iltana. :täpinä: Eihän tässä tunnu olevan mitään järkeä: Frankit (ja Pekka) yrittävät päästä Kalliosta Eiraan ja osa jää matkan varrelle tavalla tai toisella. Mutta tämä kolahti minuun kun tämän ensimmäisen kerran keväällä näin, ja kolahti edelleen. Unohtumattomia kohtauksia ja repliikkejä ja kaikki vakavalla naamalla. (Onhan tämäkin Helsinki-kuvaus, joihin olen myös heikkona.) Kaurismäki :hymyhali:

World War Z
Jep, mäkin näin tämän. :töktök: En ole edes mikään zombileffojen fani! Tarinassa olisi ollut potentiaalia vaikka mihin, mutta jotenkin kaikki onnistuttiin pilaamaan esim. epäloogisuuksilla, ja juuri noilla "ei voi olla todellista" -kohdilla. 3D ei tuonut leffaan oikein mitään lisäarvoa. Ekan zombien lentäessä naamaa päin sain melkein sydärin, mutta kun ohjaaja selkeästi rakasti noita naamaan päin lentämisiä, niin sitten niitä seuraavaksi olikin melkein joka kohtauksessa. :töktök: Sitten olinkin jo :haukotus: Oli siinä muutama hyvä kohtaus ja maskeeraus oli paikoin hieno, mutta siinä se.
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6555
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja puolikarkea » La 31 Elo 2013 19:23

The Great Gatsby 7/10
Leffa on silmäkarkkia, näyttäviä juhlia ja ihanaa 20-luvun tyyliä. Tarinakin on kiinnostava, mutta jotain jäi uupumaan, yhden katselukerran leffa siis. Aitoa 20-luvun musiikkia olis saanut ainakin olla, en oikein lämpene Moulin Rouge -henkisille poppisteluille. :P

Elysium 7/10
Perushöttöä, juoneen ei kannata kiinnittää liikaa huomiota. En tiedä oisko tästä tulossa joku extended-versio, joka täyttäis aukot. Odotin enemmän, mutta ihan viihdyttävää räminää, kestää katsella kerran. Tappelukohtaukset oli ihan liian nopeita, en aina kestänyt kärryillä kuka leipoo ketä turpaan. Samalta ohjaajalta kannattaa katsoa mieluummin District 9, sol hyvä.

Hobitti 8/10
Ekalla katselukerralla tuli verrattua koko ajan Sormusten Herraan ja tuntui, että kaikki oli lainattu aikaisemmasta sormustrilogiasta. Toisella katselukierroksella tuntui jo enemmän itsenäiseltä kokonaisuudelta ja hyvähän tää Hobotti olikin! Seuraavaa osaa jo odottelen, haluan tietää miltä Smaug näyttää. :D

Päiväni murmelina 6/10
Monessa eri yhteydessä olin murmelista kuullut, mutta näin itse vasta nyt. Odotin vähän enemmän, kun lähipiirissä tästä oli tykätty, tosin mielipiteeseen tais vaikuttaa se, että ne oli nähny elokuvan tuoreeltaan. Kuten Emilia oli jo aikasemmin kirjottanu on leffa perinteistä ysärikomediaa, loppu hyvin kaikki hyvin. En katso toista kertaa.

Kukkia ja sidontaa 3/10
Kylläpä kannatti tuhlata aikaansa suomalaiseen laatuleffaan. :läps: Ihan hirveetä kuraa, ärsyttäviä henkilöhahmoja ja typeriä täysin ilman logiikkaa eteneviä kohtauksia.
minulle jää kertomus
joka muistuttaa elämääni
Avatar
puolikarkea
 
Viestit: 1216
Liittynyt: Ti 29 Huhti 2008 16:56

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja Jorssi » La 31 Elo 2013 20:23

puolikarkea kirjoitti:Päiväni murmelina 6/10
Monessa eri yhteydessä olin murmelista kuullut, mutta näin itse vasta nyt. Odotin vähän enemmän, kun lähipiirissä tästä oli tykätty, tosin mielipiteeseen tais vaikuttaa se, että ne oli nähny elokuvan tuoreeltaan. Kuten Emilia oli jo aikasemmin kirjottanu on leffa perinteistä ysärikomediaa, loppu hyvin kaikki hyvin. En katso toista kertaa.
Rikon nyt vähän ketjun ideaa, mutta tähän oli pakko vastata. Mullekin on moni tätä hehkuttanut ja itse näin tän ekaa kertaa silloin 90-luvun puolivälissä, kun se telkkarista tuli. En ihastunut, enkä ole kovin ihastunut vieläkään. Tämä on yleisesti varsin pidetty leffa, mutta itse en sitä hehkua näe. Annoin alunperin, kun IMDb:hen rekisteröidyin, tälle muistaakseni vitosen. Muutama vuosi takaperin katsoin uudelleen ja olen näköjään silloin muuttanut arvosanani seiskaan. En kyllä tiedä, onko elokuva seiskan väärti omalta kohdaltani, mutta olkoon nyt siellä, koska se silloin on siltä tuntunut. (Seiska on yleensä se arvosana, jonkä leffalle lätkäsen, jos se ei ollut paska, mutta ei hyväkään.) Ylistystä en ole kuitenkaan koskaan tajunnut.
"Hope is a good thing, maybe the best of things, and no good thing ever dies." - Red (The Shawshank Redemption)
Avatar
Jorssi
 
Viestit: 3287
Liittynyt: Ti 29 Huhti 2008 11:29

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja Lyyra » Su 01 Syys 2013 12:00

Minäkin olen nähnyt Groundhog Dayn jo silloin joskus. En ymmärtänyt, mutta sittemmin olen laittanut sitä ehkä hieman nuoruuteni piikkiin. Ehkä näkisin sen eri tavalla nyt. Roger Ebertin arvostelukin herätti mielenkiintoa katsoa se uudelleen.
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Viisi elokuvaa

ViestiKirjoittaja Emilia » Ma 23 Syys 2013 08:15

Nämä on katsottu jo jonkin aikaa sitten ja täytyy kyllä sanoa, ettei kovin vahvoja muistoja jäänyt yhdestäkään. :P

This is England 7/10 - Tavallaan todella mielenkiintoinen mutta näin hetken päästä katsomisen jälkeen ei enää oikein meinannut muistaakaan katsoneensta
Whatever works 8/10 - Aika klisee, mutta hauska. Woody Allenia olen oppinut arvostamaan vasta näin myöhemmällä iällä. <3
Bridesmaids 6/10 - Melkosta törkyä, Ei vaan se huumori ihan iskenyt katsomishetkellä, mutta kyllä yhden kerran repesin aika pahasti.
27 dresses 3/10 - Plaah. Supertylsä romkom.
Ed Wood 7/10 - Ihan ok viihdyttävä. Johnny Depp on aina aika hyvä.
Elämän pienistä asioista kaikkein suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa elämämme loppuiäksi.
Avatar
Emilia
 
Viestit: 2931
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 15:14
Paikkakunta: Helsinki

Edellinen

Paluu Leffa.tv



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron