Jatkumo oli eilen, Rock the Beachissa.

Saavuin paikalle hyvissä ajoin, kolmen-neljän aikaan, koska kotona ei enää pystynyt olemaan paikoillaan ja jotain konkreettista oli tehtävä. Joten lähdin mestoille. Itse keikkahan alkoi vasta 21:30.

Yleistä hengailua ympäriinsä, muutamien alkoholijuomien nauttimista, ja yhtäkkiä kello olikin jo puoli yhdeksän.

Äkkiä vessajonoon ja lavan eteen odottamaan. (Tässä välissä olin jo ehtinyt hukata Missuksen kumppaneineen.

) Olin asemissa n. 45min ennen ja pääsin n. viidenteen riviin, Richardin puolelle tietty.

Odotus tuntui tältä kertaa pitkältä. Yleensä tuo odottelu on mennyt nopeasti, nyt tuntui ettei aika kulu millään. Ainoa viihdyke oli edessäni seisoneet n. 50-60-vuotiaat miespuoliset Rammstein-fanit jotka olivat täpinöissään kuin parhaatkin nuoret.

Ja sitten se alkaa. Me laidassa olleet näimme suoraan kun bändi asteli lavalle, siitähän se huutomyrsky alkoi. Eikä mennyt kauan kun ilotulitus alkoi sekä lavalla että lavan ulkopuolella Ich Tu Dir Wehin tahdissa. Esirippu tippuu ja siinä ne on. Tai pitäisikö minun kohdalla sanoa: siinä se Richard ny on.

Till laskeutuu katon rajasta pinkki turkki päällään blondattuine hiuksineen ja kaikki on niin hienoa.

Yleisö on messissä heti alkutahdeista asti. Aivan erilainen fiilis kuin Areenalla, jossa jengi vain pönöttää niillä istumapaikoillaan eikä ole mukana ollenkaan. Bändistäkin näki että nyt on hyvä keikka.
Tulee vanhoja biisejä, tulee uudempaa materiaalia. Kaikki kelpaa. Tekniset ongelmat haittaavat vähän, Asche zu Aschen kuuluisat palavat mikrofonit eivät ota tulta alleen ja jäävät
todella laimeiksi ja Richardin kaatuvan mikrofonin kanssa on koko ajan ongelmia, jota tekniset tyypit käyvät korjaamassa alkuvaiheessa koko ajan eivätkä saa sitä siltikään kuntoon. Richardin ilme oli jo välillä

, mutta jossain vaiheessa mikrofonin kaatuminen alkaa toimimaan joten kuten ja Richard rentoutuu huomattavasti.

Mein Teil on päivitetty ja Flake yritetään käristää ensin pienemmällä liekin heittimellä, lopuksi suuremmalla. Wiener Blut aiheuttaa edelleen kylmät väreet koska sanoitus on todella mauton ja jotenkin lavaesitys vielä korostaa sitä. Linksin alku on edelleen hieno kun Doom piiskaa rumpujen takaa yleisön taputusmereen.
Sitten seuraa odotettu Du Hastin yhteislaulu. Joka raikaa tällä kertaa todella hienosti. Jopa niin hienosti että biisin keskivaiheilla Till paljastaa oppineensa uuden sanan suomeksi "uudestaan" ja yleisö hoilaa Du hastin kertsin uudestaan. Bändi hiljenee kuuntelemaan yleisöä, ja ainakin Richard ottaa korvamonitorin pois korvastaan että kuulee yleisön hoilaamisen kunnolla. Koko bändistä näkee että nyt on hyvä fiilis. Näin sen pitää mennä. Nyt on hienoa.

Hienous meinaa jatkua kun Du hastin jälkeen korviin kantautuu Rammstein-biisin alkusävelet. Tulisiko se tällä kertaa kokonaan?

Ei, vain intro. Tälläkin kertaa. Rammsteinin intro tulee kokonaan ja yleisö pääsee jo laulamaan kerran "Ramms-stein", kunnes ilmoille kantautuu Bück dichin alku. Bück dich on se perinteinen, Till vetää Flakea per.. ässään ja lopulta heittää yleisön päälle "mällit". Kukkahattutädit pitäkööt hatuistaan kiinni.

Vielä Ich Will ja bändi kiittelee hienosta keikasta. Mitäh? Nytkö se loppuu?

Encoressa tulee ensin mun lemppari, Mein Herz Brennt, Flaken pianosäestyksellä. Nyt on itku lähellä.

Sonne tulee tällä kertaa keikan lopussa (viimeksihän aloitti koko keikan), ja Pussy totuttuun tapaan aivan viimeisenä. "Too big, too small, size does matter after all." Yleisö laulaa. Kunnes Till haluaa esitellä "big dick":nsä ja heittää vaahtotykillä vaahdot yleisön päälle. Edessäni olleella 60-v papalla tuli kiire pois kun tajusi että pääsee vaahtokylpyyn, mutta en tiedä ehtikö kauaskin kun vaahtokylpy ylsi meihin. Sitä vaahtoa riitti.

Ja se haisee pahalle.

Vielä loppusointuja Flaken koskettimilla, kuten aina, ja se oli siinä.
Miten se keikka loppui taas niin nopeasti? Kesto ei ollut yli 2h, kuten mainostivat. 1h40min oli lähempänä totuutta.

Mutta ihan sama, kelpas mulle.
Rammstein. Pyrot. Richard. Kaikki.

Koska on seuraava kerta?
