Päädyin sitten kuitenkin pitämään pari päivää sairaslomaa, vaikka ajattelinkin aluksi mennä to ja pe töihin. Ehkä ihan hyvä lepuuttaa tuota varvasta kotioloissa.
Tänään sitten otin taas uutta damagea. Leikkasin leipäveitsellä sormeeni. Onneksi ei sentään tarvinnut tikattavaksi lähteä.
Miten voikin olla näin tapaturma-altis ihminen?
Kolhimistaipumus johtunee ainakin osittain siitä, että mulla on niin huono kolmiulotteinen hahmotus. (Tajusin vasta joku aika sitten, että samaisesta syystä johtuen en varmaankaan ole koskaan pitänyt pallopeleistä, joissa pallo on pääasiallisesti ilmassa; pesis, koris, lenttis. Mä en vain hahmota kunnolla pallon lentorataa, mikä väistämättä johtaa pelissä turhautumiseen. 
)
Kibs. Kuulostaa melkoisen kamalalta. 
Ei ole kyllä niitä aikoja yhtään ikävä!
) kipuilee. 
) Siitä sitten käännähdin lähteäkseni kävelemään sivulle ja niinhän siinä taas kävi, että polvihan siitä tykkäsi kyttyrää. Koska myös tiistaina ja keskiviikkona olin samassa paikassa, jossa joutuu käytännössä koko päivän seisoa, polvi ei oikein missään vaiheessa palautunut. 
Pitäisi joskus varata tutulta hierojalta hieronnan yhteydessä myös teippausaika. Voisi oppia myös muita mulla sopivia teippauksia esimerkiksi selkään/niska-hartiaseudulle. 
Siihen voi kyllä vaikuttaa se, etten malta olla näpertämättä niillä ja sitten ne alkavat repsottaa rumasti ja leikkelen niitä repsottavia liuskoja pikkuhiljaa kunnes jäljellä ei ole enää mitään! 
Kerran taas sinistä ja kerran ihonväristä (se vasta näyttikin irvokkaalta kun se lerpatti rumasti 
Sitten alettiin miettiä, olisiko ongelma ihan vaan jatkuvassa rintaranka- ja hartiajumissa. Siispä menin käymään fysioterapeutilla tänään. Olen myös pohtinut kalevalaista jäsenkorjausta 
.