Mies ilmoitti maanantaina haluavansa asumuseron. Ei avioeroa, koska ei haluaisi tehdä asiasta vielä lopullista. Mun maailma romahti täysin palasiksi.
En mä ole koskaan väittänyt meidän suhdetta ja avioliittoa täydelliseksi, koska se on ollut todella kaukana sellaisesta. Kuvittele kaksi täysin erilaista ihmistä saman katon alle elämään. No, meidän ei ole tarvinnut kuvitella koska minä ja mies ollaan kuin yö ja päivä. Toki samaakin löytyy koska tuskin oltaisiin muuten koskaan alettu seurustelemaan. Nyt se erilaisuus alkaa sitten näkymään liikaa.
Juteltiin maanantai-iltana
pitkään ja mies lupasi vielä yrittää. Rakkaus ei ole kuollut kummallakaan, kyse ei ole siitä.
Mies ei siis ole vielä muuttanut pois, ja toivon kovasti ettei koskaan muutakaan. Paljon töitä on tehtävänä, että tämä avioliitto saadaan pelastettua. Joten jos ja kun otan nyt vähän etäisyyttä fordeen, kyse ei ole teistä, vaan omasta halustani saada perhe-elämä jälleen toimimaan. Pidän teistä, mutta rakastan miestäni ja lapsiani.
