Elokuvakriitikon painajainen - elokuva-arvosteluketju

[outsider]

peligrafiikallista hyppimistä ja loikkimista, joka syö visuaalista ilmetta muutoin.

Tätä pitikin kommentoida mutta unohdin. Elokuvassa parasta oli mielestäni se koskenlaskukohtaus, koska se oli muuta elokuvaa rohkeampi visuaalisesti. Siinä oli toki tuota peligrafiikkaloikkimistakin, mutta myös tärisevää ja rakeista kuvaa veden loiskeesta sekä hienoja fyysisiä koreografioita. Hetkeksi unohdin katsovani "Jackson-Tolkienia" (käytän ilmaisua siitä ilmiöstä että Jacksonin visuaalinen tyyli on ominut Tolkienin maailman itselleen - Keskimaa on vaikea enää kuvitella muun näköiseksi vaikka Jacksonin elokuvat ovat vain osa tuoteperhettä). Komeat maisemat Jacksonin tiimi oli kyllä tälläkin kertaa valinnut.

Voi olla että kävin katsomassa leffan liian pienessä salissa, olishan ne penkit voineet ehkä Plevnan ykkössalin äänentoistolla täristä.

[Kibaya]

Mä voin lähteä katsomaan sitä sun kanssa uudestaan. Varmasti tärisee penkit

[Emilia]

12 years a Slave
*
Elokuva veti sanattomaksi aika monessakin kohtaa. Se, miten yhteiskunnan paineet ja velka saavat ihmiset toimimaan oudosti. Kuten sekin, että sydämestään hyvä mies, voi toimia kuitenkin lähes samalla tavalla kuin se, joka ei todella ole niin hyvä.

Word.
Elokuvan vaikuttavuus veti mut täysin sanattomaksi. Uskomaton tarina ja miten se on kuvattu! Steve McQueen on tehnyt hienon elokuvan.

Tuntui väärältä syödä leffanameja.

[Lyyra]

The Wolf of Wall Street - Pörssihai (oma suomennos )

Ristiriitainen fiilis, mitä tekijät varmaan tavoittelivatkin. Miten siihen voi suhtautua, kun suurin piirtein ekassa kohtauksessa imetään kokaiinia nenään naisen perseestä? (Ja millä perusteella tämä oli K16 eikä K18? Ehkä joku hahmo olisi pitänyt raiskata ja paloittelumurhata...) Tämä menee siihen sarjaan Scorsesen leffoja, joista pidin, mutta joita en halua nähdä enää ikinä, samoin kuin Kuin raivo härkä. Henkilöt ja tapahtumat olivat niin vastenmielisiä, ettei ole mitään mielenkiintoa viettää kolmea tuntia heidän kanssaan uudelleen. Toki mielipiteeseeni voi vaikuttaa yleinen raha- ja seksismiaiheinen ahdistus...

Näin paljon yhtymäkohtia Mafiaveljiin, joka on yksi kaikkien aikojen lempielokuvistani. Tarina oli samanlainen, mutta jotenkin en kokenut näitä tyyppejä kohtaan mitään sympatiaa.

Soundtrackista big ups.

[Pascal Lemoix]

Kummeli V koostuu ensimmäisen Kummeli-leffan tavoin episodeista, joilla on näennäinen kehyskertomus. Neljästä episodista kaksi keskimmäistä ovat mielestäni varsin onnistuneita, alku on kiroilua ja inhottavuuksia, loppu koko lailla täyttä paskaa.

Monessa kohtaa elokuvaa hauskuus meinaa loppua, niin sitten sanotaan tyyliin "Mälli tulee!" ja oletetaan, että se on ihan perkeleen hauskaa.

Yksi episodi on tavallaan laajennettu versio Lapinlahden lintujen Hurjista ja Markku Toikka on oikeutetusti mukana. Vanhoista Kummelin sketsihahmoista ovat mukana lyömäsoitintaiteilija Monkki Mähönen ja Gerhard Rihmakallo - riffien kuningas.

Sivuosanäyttelijöiden bongaus on ihan kivaa ajanvietettä ja onhan siellä puoli Putoustakin mukana muodossa tai toisessa. Kokonaisuutena hyvin hajanainen ja huomattavan vaihtelevalaatuinen tuotos.

Enint. 3x

[Pascal Lemoix]

Pitääkö mun kaikki hoitaa?

Kuuluisa suomalainen Oscar-ehdokas. Olen parille ryhmälle näyttänyt ja samalla katsonut itse ja on se varsin tarkka ja täsmällinen. Vangitsee melko haastaviakin ryhmiä. Suosittelen.

YLE Areenassa ainakin vielä.

[Kibaya]

Dallas Buyers Club

Yksi. Jared Leto on järjettömän kaunis Rayonin hahmossa. Ei vain ulkoisesti, mutta sisäinen roolin valo on häkellyttävä.
Kaksi. Matthew McConaughey on ihan järjettömän laiha ja ruma. Vain ulkoisesti. Alusta loppuun asti.

DBC on niitä elokuvia, joiden tarkoitus on kertoa tarina ihmiskohtaloista ja saada katsojaa ehkä hieman heräteltyä sieltä omasta kuplastaan.
En tiedä olivatko muut katsojat kanssani samaa mieltä, mutta niin hiljaiseksi se kuitenkin veti.

Vuonna -85 AIDSiin sairastunut Ron Woodroof Texasista ei ole se unelmien vävypoika tai söpöin kundi naapurustossa, mutta silti hänen tarinansa koskettaa. Hänen ja niiden kaikkien muiden, jotka kamppailevat HIV:n maineen ja AIDSin kanssa. Yksi näistä on Rayon, transvestiitti, narkomaani ja elämän päähän potkima henkilö. Jokseenkin elokuvan pohjustus 80-luvun arkeen on aika synkkä. Sitä ei ole siloteltu, eikä kaunisteltu, mutta miksi pitäisikään? Samalla tavalla on ihan varmasti täysin samanlaista elämää ympäri maailmaa edelleen.

Tarinan pointti on se, että tämä homofoobinen äijä sairastuu, eikä lääkkeitä vielä ole. FDA on aloittamassa ihmiskokeet, mutta se ei riitä Ronille. Ron saa apuja sieltä täältä siinä missä virkavalta pistää hanttiinkin, mutta toimii kuitenkin sitten itsenäisesti. Samalla hän haluaa auttaa muita. Ehkä juuri siksi, ettei sitä apua ole saatavilla. Tietoakaan ei oikein ole, tai sitten sen saantia on rajoitettu. Ron haalii lääkkeitä, perustaa kerhon ja kokee vastoinkäymisiä ja onnistumisia. Yksityiskohtia on paljon, muttei liikaa.

Elokuvan päättyessä en ihmetellyt Leton ja McConaugheyn oscareita. Leto tekee Rayonin niin piirun tarkasti, kuin ikinä vain voi. Leto on omana itsenään hyvin maskuliininen, mutta Rayonin feminiinisyys on hienovaraista ja luonnollista. Liikkeet, eleet ja ne pienimmätkin kehonkielen viestit tulevat selkeästi esille. Puhumattakaan siitä kauneudesta. Rayonissa ei ole mitään stereotypioita. Ron taas on Rayonin vastakohta, joka täydentyy hiljalleen elokuvan edetessä. On silti käsittämätöntä miten hoikaksi ja rumaksi McConaughey on saatu. Pahaa tekee ja yököttääkin parissa kohtaa.

Voisi sanoa, että mitään korostamatta, mitään väheksymättä elämä jatkuu ja tuleen ei pidä jäädä makaamaan.
Elokuvassa ei mässäillä, eikä liiotella. Ei väheksytä yhdenkään osapuolen toimintaa tai valintoja, eikä tehdä kenestäkään syyllistä. Ainekset näihin kaikkiin olisi olemassa, mutta sitä rajaa ei ylitetä.
Komediaa ja pientä pilkettä tuodaan silmäkulmaan kyllä. Siinä missä itkinkin, niin nauroinkin ihan hyvällä omalla tunnolla.

Rayon <3

[Kibaya]

X-Men: Days of Future Past

Monesko osa tää on? Lasken kaikki neljänneksi, vaikka tämä taitaa olla jo pidemmällä. En tiedä pitääkö First Class ja Wolverinen omat seikkailut laskea mukaan näihin jatko-osiin. Osittain viimeismpään Wolverinen omaan seikkailuun viitattiin elokuvassa yhdellä lausahduksella

Muutoin elokuva on ihan jees. Sitä parempilaatuista X-Men rymistelyä kuin First Class, puhumattakaan The Wolverinesta. Pohjalle pitää kyllä olla nähtynä ensmmäinen trilogia, aika paljon viitteitä niihin on kuitenkin nähtävissä.

En oikein tiedä mitä tähän muuta voisi sanoa. Komediallista toimintaa, joka jossain kohtaa on vähän puuduttavaa, mutta sitten on taas Mystikkoa kehissä

Voi tätä parilla tai kolmella tähdellä suositella, muttei se mitenkään tajuntaa räjäytä.

Ei siksikään, kun pohjalle näytettiin trailereissa uusimman Transformersin traileri Transformer-Dinosaurus (T-Rex) ja sen selässä tulisapeli kädessä joku transformeriäijä

[skray]

Ei siksikään, kun pohjalle näytettiin trailereissa uusimman Transformersin traileri Transformer-Dinosaurus (T-Rex) ja sen selässä tulisapeli kädessä joku transformeriäijä

Transformars tulee pian! Enää muutama viikko!

[Kibaya]

Ei siksikään, kun pohjalle näytettiin trailereissa uusimman Transformersin traileri Transformer-Dinosaurus (T-Rex) ja sen selässä tulisapeli kädessä joku transformeriäijä

Transformars tulee pian! Enää muutama viikko!

Mainos 3D:nä sai aikaan kyllä ihan suoran huutonaurukonsertin. Ei hei oikeesti voi ottaa tosissaan sitä hiton dinosauria. Se vielä korostui kun perään tuli uuden Marvelin traileri, joka oli vähän vielä kieli poskessa tehty ja edellisessä taisteltiin tosissaan

Oltiin Suvin kanssa katsomassa Maleficent - Pahatar.

Etukäteisesti pelkäsin etten tykkäisi elokuvasta Angelina Jolie-patoutumieni vuoksi, mutta ne karisivat kyllä todella pian pois. Elokuvan visualisuus vei mennessään.
Oli kuitenkin hyvä elokuva.
Ainoa mikä häiritsi oli digitalisoidut haltiattaret ja se, että näistä hahmoista oli tehty supertyhmiä. Ja pieni juonellinen epäkohta, muttei sekään mitenkään ylivoimaisesti häirinnyt.

Oli kyllä hieno ja Jolie oli roolissaan erittäin hyvä. Joo, me itkettiin ja mun vieressäkin itkettiin, joten kai se jotenkin sitten toimi.
Voimme suositella

[Pascal Lemoix]

Niin, se Transformers-dinosaurus on tietenkin Grimlock. Dinobotit olivat kyllä jo hyvin varhaisessa vaiheessa mukana, että ei tässä mun mielestä mitään valtavan hauskaa ole. Itse asiassa koko tämä uusi Transformers-sarja ei ole mua sytyttänyt liekkeihin. Siinä on vaan jotain niin perinpohjaisesti väärin.

--

Mutta Days of the Future Past -elokuvasta sen verran, että mun mielestä se oli tosi hyvä. Huippuna ehkä kohtaus, jossa Elohopea järjestelee asetelmaa Alice Cooperin tahtiin Elokuvan 70-luvussa oli pientä julmahuvimaisuutta.

Wolverine ei mielestäni hallinnut liikaa, mikä joskus on ongelma. Magneton voimien kuvalliseen esitykseen en ole vieläkään kyllästynyt ja tosiaan Mystikko toimii oikeastaan aina. Hienosti oli löydetty aikatasoista tämä, että oli Frasierit ja Picardit ja Ian McKellenit, mutta toisaalta ne uudemmat näyttelijät myös.

Tulevaisuus kohteli turhankin rankasti mutantteja, vaikka noinhan sen kuuluikin mennä. Mutta silti, kun vahdit vetävät Kolossin puoliksi, niin se on vain jotenkin väärin. Kaikkia mutantteja en edes tiennyt. Blink oli se, joka teki niitä reikiä. Nähty Suomessa hyvin vilaukselta. Sunspotin käännös hämäsi, enkä tajunnut, että Auringonpilkkuhan se. Aika nopeastihan ne siinä muutenkin esiintyivät.

Vähän pitkä noin fyysisesti. Olisi tarvinnut ehkä vartin jaloittelutauon johonkin väliin. Elokuva ei sinänsä ollut liian pitkä tai murentunut kasaan. Hyvinkin mahdollisesti paras X-Men -elokuva tähän mennessä.

[Kibaya]

Niin, se Transformers-dinosaurus on tietenkin Grimlock. Dinobotit olivat kyllä jo hyvin varhaisessa vaiheessa mukana, että ei tässä mun mielestä mitään valtavan hauskaa ole. Itse asiassa koko tämä uusi Transformers-sarja ei ole mua sytyttänyt liekkeihin. Siinä on vaan jotain niin perinpohjaisesti väärin.

--

Dinobotti ei itsessään mun mielestä ole se trailerin keijouden lähde, vaan se että se on nimenomaan semmoinen juntisti kyhäillyn näköinen t-rex, jonka selässä ratsastaa tulisapelin kanssa maailman pelasta

Unohdin Pahattaren arviosta puulohikäärmeen ja sen ihan tavallisen tulilohikäärmeenkin
Lohikset

[Pascal Lemoix]

Nähty myös:

Pahatar

Mulla ei ole kauheasti sanottavaa leffasta. Siinä on tarina ja henkilöt ja maailma, mutta vähän jää sellainen olo, että ei siitä sitten sen kummempaa. Toki satu ohjaa niin vahvasti tapahtumia, että liikkumavaraa on vähän. Aika räätälöity leffa vissiin Jolielle.

Ja edelleen:

Edge of Tomorrow

Tom Cruise. Yksi mies, yksi ratkaisu -kategorian elokuva. Ihan viihdyttävä ja ajoittain hauskakin. Ei ihan ensimmäinen elokuva tai TV-sarjan jakso, jossa sama päivä eletään uudestaan ja uudestaan, mutta ei kuitenkaan mikään puisevin ratkaisu.

[Pascal Lemoix]

Katsoin leffan Transformers - Kaatuneiden kosto ja se oli kyllä koko lailla yhtä huono kuin eka TF-leffakin. Jokseenkin samoista syistäkin. Yhden arvostelun mukaan on vaikea tietää, mihin autobot loppuu ja mistä decepticon alkaa ja tämä mielestäni onkin yksi iso ongelma. Niin ikään robotteja on hankala erottaa toisistaan, kun ne ovat vain sellaisia kasoja.

Ihmiset elokuvissa ovat kauheita säheltäjiä ja kyllähän Megan Foxin luonnenäyttely on sitä, että alussa pyllistää moottoripyörän päällä ja lopussa juoksee tissit hytkyen karkuun paineaaltoja.

Tämä oli nyt toinen yritys, kun onnistuin katsomaan loppuun. Seuraavakin leffa on boksilla. Ehkä se on vähän parempi. Paljon huonompi se ei voi olla.

Tää on tällainen 2 ½ :a pienessä krapulassa.

[Emilia]

Alkaa taas jäämään leffalippuja käteen, joten heinäkuu onkin pyhitetty elokuville. Aloitettiin Kirjavarkaasta.

Se oli yllättävän hyvä ja oikein koskettava. Alussa ärsytti kyllä suunnattoman paljon englantilaiset esittämässä saksalaista ja puhumassa saksalaisella aksentilla englantia, mutta siihen tottui noin vartti ennen elokuvan loppumista.

Tarinassa seurataan 1930-luvun Saksassa elävää nuorta tyttöä, Lieseliä, jonka äiti joutuu antamaan pois kasvattiperheeseen. Perheeseen kuuluu leppoisa isä ja tiukempi äiti. Perheen hoivissa tyttö oppii lukemaan ja löytää kirjoista itselleen uuden ja ihmeellisen maailman. Hitler kasvattaa valtaansa ja pikkuhiljaa lukutoukaksi opetellut tyttö huomaa, kuinka syvältä tämä on. Perhe muun muassa piilottelee juutalaista poikaa kellarissaan ja isäkin joutuu lopulta lähtemään sotaan, vaikka on vanha.

Itsellä oli lieviä ennakkoluuloja elokuvaa kohtaan. Ajattelin, että se olisi tylsä tai muuten epäkiinnostava, koska pääosassa on lapsi. Mutta ihan hyvin tuon kesti katsoa. Melkoinen naistenitketyselokuva se oli, ainakin pienessä salissa kuuluneista niiskutuksista päätellen. Elokuva olisi voinut olla hitusen lyhyempi, nyt se tuntui paikoitellen jopa laahaavalta ja pitkitetyltä. Myöskin kertojaääni oli hieman outo, jotenkin turhankin paatoksellinen. En kauheasti välittänyt siitä.

Ei mikään maailmoja mullistava kokemus mutta ihan katsottava kuitenkin. Veikkaan, että Markus Zusakin kirjan lukemalla saisi kuitenkin huomattavasti isommat kiksit tarinasta. Leffalle 3/5 tähteä kuitenkin.

[Kibaya]

Mä pidän Kirjavarkaan kirjasta aika paljonkin ja olen pohtinut haluanko nähdä tuon leffan.
Vähän karsastan itsekin tuota englantilaiset puhumassa englantia saksalaisittain, mutta ehkäpä mä katson leffan joskus. Tuskin teatterissa, mutta joskus.

[skray]

Transformers 4 - Tuhon aikakausi.
Viime perjantaina käytiin se ensi-illassa katsomassa, 3D:nä oikeen.
Aluksi epäilytti tuo 3D, kun kaikki tähänastiset kokemukseni on olleet keskinkertaisia. Totesin kuitenkin sittemmin, että kannatti, koska se kolmiulotteisuus teki oikeasti vaikutuksen kerrankin! Kerrankin tuntui siltä, että ne hahmot ja tapahtumat oikeesti erottui sieltä kankaalta ja välillä tuntui siltä, että olis pitänyt väistää jotain räjähdystä tmv. Taisin jopa kerran päätäni hieman siirtääkin, kun tuli joku kivenmurikka suoraan kohti.
Tarinahan ei sinällään leffassa ollut kummoinen, mutta kaikki ne erikoistehosteet ja räiskinnät! WOW! Pelottavat robotit ja alienit, ihana Optimus Prime ja kaikki! WOW!

Mä niin meen kattomaan tuon vielä uudestaan ja ostetaan varmasti dvd sitten kun se ilmestyy.

[Haahuilija]

En tässä nyt elokuvia arvostele, (tavallaan) vaan mietin tuossa taas elokuvissa käydessä,
että miksi minun pitää maksaa kohtuullisen korkea lippuhinta
ja katsoa sitten jonkun tele- vakuutus-tai sähköyhtiön mainoksia siellä istuessani,
mitähän siitä joutuisi maksamaan ilman mainoksia?
Onhan ne trailerit ja elokuvayhtiön omat mainokset tavallaan ok, mutta kuitenkin.

Transformers 4 (3D) tuli katsottua, ei se nyt kolmen ensimmäisen tasalle mielestäni päässyt,
mutta kyllä sen toisenkin kerran katsoo kunhan telkkarista joskus tulee.
Kai tästäkin uusi trilogia tulee?

[Pascal Lemoix]

Sain loppuun elokuvan Transformers - Kuun pimeä puoli. (Ei sentään Kyyn pimeä puoli, tuo CMX:n virallisesti paskin kappale). Kolmella katselulla pääsin loppuun, pituutta oli.

Paljon ei ole muuttunut, mutta parissa arviossa kehuttiin juonta ja sitä onkin ihan eri tavalla kuin ennen. Toisaalta pitkien toimintakohtausten vyöry välillä puuduttaa, kun sankareita ei mikään tapa ja kaikki muut kuolevat kevyesti.

Höliseviä ihmisiä on vähän vähemmän kuin ennen. Muutaman hahmon olisi voinut deletoida kokonaan.

Sitten kun vielä noita robotteja saisi vähän enemmän sellaisiksi, että niitä erottaisi a. ulkoisesti ja b. luonteeltaan, niin menisi jo aika lujaa.

[skray]

Sitten kun vielä noita robotteja saisi vähän enemmän sellaisiksi, että niitä erottaisi a. ulkoisesti ja b. luonteeltaan, niin menisi jo aika lujaa.

Tästä oon sun kanssa samoilla linjoilla. En tiedä montako kertaa jo olen näitä Transformerseja katsonut (paitsi viimeisen vasta kerran), enkä edelleenkään aina tiedä kuka on kuka niistä autoboteista ja decepticoneista. Ainoat, jotka erotan muista on Bumblebee, Optimus Prime ja Megatron, muut on yhtä sekamelskaa.
Mutta toisaalta, väliäkö hällä, kun leffat on silti minun mielestäni viihdyttäviä.

[papupata]

Ite katoin just 360 nimisen elokuvan, jota on kuvailtu Crash-tyyliseksi draamaksi jossa monen eri ihmisen elämät ja tarinat kietoutuvat yhteen jollain tapaa. Surullisia ihmisiä ja ihmiskohtaloita. Ihan hyvä, mutta ei todellakaan Crash elokuvan tasolla. Koko elokuvasta puuttui samaa rakennetta mitä Crashissä oli. Ja henkilöhahmot jäivät vähän ohuemmiksi kanssa. Eli ihan jees, mutta ei ihmeellinen. 3 kautta 5 tähteä

[skray]

Kävin katsomassa Muumit Rivieralla.
Kuulin etukäteen juttuja siitä, että elokuva ei todellakaan sovellu lapsille, vaikka tarkoitus olisi ollut. Olin kuullut juttuja kamalasta juovasta muumipapasta, mustasukkaisuusdraamasta niiskuneidin ja muumipeikon välillä, niiskuneidistä bikineissä herramunjee ja vaikka mistä kamalasta.
Kaikki tutut, jotka ovat käyneet leffan katsomassa, sanoivat, että se on huono.

Kuulinkohan kerran sanan "viski" ja "rommi" koko leffan aikana, ihan kuin kukaan lapsi ei olisi koskaan kuullut noita sanoja tai vaikka olisikin, niin mitä sitten? Jossain vaiheessa ne tulee kuitenkin opittua. Niin ja muuten muumipappa olisi voinut juoda vaikka vaapukkamehua koko ajan. Niiskuneiti oli bikineissä, niin? Ihan kuin lapset ei olis koskaan nähneet ketään bikineissä. Lähinnähän tosta voisi oppia, että myös vähän pyöreähkömpi yksilö voi käyttää bikineitä, eikä tarvitse olla langanlaiha kuten oikeissa bikinimainoksissa tms. ollaan. Bikinit sopivat kaikille!
Voisin myös kuvitella, että jonkin verran pahennusta on aiheuttanut kohta, jossa muumipapalla oli juhlat ja muumipappa kaatoi pullosta juomaa nuotioon ja lieskat muuttuivat isommiksi. Aikuinen ymmärtää, että se oli jotain alkoholipitoista, koska muutenhan nuotio olis vaan sammunut. Lapsi ei tajua, että siinä kaadetiin alkoholia, eikä sitä sanottu siinä. Voisin kuvitella, että lapsi ajattelee kyseessä olevan jonkin sortin taikatemppu ja se on hyvä niin.

Mun mielestä leffa oli hyvä ja todella viihdyttävä ja hauska. Kävin katsomassa sen ruotsiksi, koska seuralaiseni halusi nähdä sen ruotsiksi. En tiedä oliko kielellä jotain tekemistä asian kanssa, mutta jotenkin ne jutut vaan oli niin viihdyttäviä. Mielestäni vuorosanat olivat aivan huippuja kaikessa keijoudessaan ja kummallisine sanoineen ja äänenpainoineen. Nauroin välillä niin, että meinasin tippua penkistä ja kyyneleet vaan valui.

En tajua mitä pahaa tuossa leffassa oli, kyllä mä voisin lapsen kanssa sitä mennä kattomaan. Eihän lapsi edes tajua kaikkea mitä siinä sanotaan tai mihin milläkin viitataan.

Äh, en tiedä saiko kukaan tästä sepustuksesta selvää, mutta silti.
Muumit on muumeja ja ne on viihdyttäviä, joi ne sitten viskiä taikka vaapukkamehua.

Annan tälle keijoudesta ja hauskoista vuorosanoista 4/5 muumia.

[L-S]

Niiskuneiti oli bikineissä, niin?

Korjatkaa toki jos olen väärässä, mutta eikös Niiskuneiti tapaa muutoin hengailla ihan ilman rihmankiertämää?
Eikä Aku Ankallakaan ole housuja, kuten muistamme 70- vai oliko se 80-luvulta.

En varmaan ole menossa katsomaan tätä(kään) leffaa (en ole aikoihin käynyt leffassa ), mutta on aina sydäntä lämmittävää kuulla, että joku mielensä pahoittanut on ollut väärässä.

[theia]

Junassa viidesluokkalainen analysoi Muumit Rivieralla -elokuvaa "Siis siinä muumit pääsee oikeaan maailmaan. Eihän ne siellä Muumilaaksossa tiedä todellisuudesta mitään." Voin kertoa että hieman nauratti tämä elokuva-arvio sivustakuulijaa

[Kibaya]

Kävin Hobitin jonotusyönä leffassa

The Judge

Robert Downey Jr.
Okei, mä tykkään Robertista. Huumesekoiluaikoinaan sen leffat oli toista maata, mutta nykyisin sitä on kiva kattella. Mä tykkään sen charmista ja ikääntymisestä. Noin niinku silmänilo-osastolla. Mutta tykkään mä sen tekemisestä muutenkin.

Robert on isäänsä ehkä vähän vihaava poika, joka joutuu palaamaan kotiseudulle äidin hautajaisiin. Äidin hautajaiset ovat tietenkin kova pala, mutta se nyt ei ole mikään ratkaiseva tekijä. Robertin hahmo on itse ammatiltaan lakimies, puolustusasianajaja. Se tyyppi, joka edustaa kaikkia lipeviä ja selkeästi syyllisiä saaden ne pääsemään kuin koira veräjästä. Oikein mahdollisimman vastustusta herättävä lähtöasetelma. Isä on sen Robsun pienen kotipaikkakunnan oikeuden tuomari.
Näistä lähetään. Leffa on ihan puhtaasti draama, muttei mikään ällöily tai söpöily, vaikka on sinne ollut pakko ympätä se rakkaustarinakin. Tai joku entinen tyttöystävä tms. kliseistä.

Sitten isää syytetään murhasta. Isää, joka on vissiin jotenkin sairas. Eipä se poika pääsekään sieltä irti niin vaan, kuten oli alunperin tarkoitus. Poika päätyy ajamaan isänsä asioita, vaikkei ihan suoraan. Veljeksetkin ottavat yhteen. Ja pientä isyyskiistaa toisessa polvessakin tuodaan mukaan kuvioihin. Loppua kohden hommasta katoaa puhti. Yadda yaddaa ja loppuratkaisu, jota on joutunut odottamaan vähän liian pitkään. Mutta kyllä mä tykkäsin. Käänteissä oli vain yksi semmoinen mikä yhtään yllätti. Mutta ei se sinänsä haitannut. Ihan tavallinen, perusvarmahan se oli. Muutamia hauskoja hetkiä ja hyviä laineja.
Eniten mä tykkäsin silti näyttelijäntyöstä - ylläri! Aika paljon pelataan sillä, ettei kerrota asioita auki tai etukäteen. Joutuu kiinnittämään ite huomiota tapahtumiin, asioihin ja kuvattuihin ympäristöihin. Dialogittomuus on tämän leffan ehdottomasti parhain puoli, koska se aika usein tarkoitti samalla lähikuvaa näyttelijöistä. Ja sitä, että asioihin vaikuttavat taustatapahtumat tulee pala palalta, eikä vain suoraan.
Tykkään myös leffan ihmiskuvasta. Mahdollisuudesta muutokseen. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Mutta tykkäsin. Hyvän mielen elokuva.

--
Ruotsalainen hetki

No sitten! Illan toinen leffa. Alkoi klo 02.20.

Salissa on vain minä ja pari riviä alempana istuva mies.

Ai että mä nautin tästä! Kaurismäkeläinen tunnelma, kevyttä slapstikkiä ja ehdottomasti mustaa huumoria. Välistä en tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Loppuratkaisua en ihan odannut odottaa, miltään kantilta. Ja jollain tasolla se myös järkyttää mua. Oudosto. Ehkä se on se kellonaika.

Leffa alkaa kun Kari Lampikallio (Tommi Korpela) vaimoineen (Minna Haapkylä) raahaa mattoa jäälle ja yrittää epätoivoisesti saada mattoa olemattoman lumikerroksen alle piiloon. Lampikallio repii kynsin jäistä lumen pintaa ja heittelee epätoivoisena mattokäärön pinnalle jotain höttöä. Selväähän se on, ettei sitä mattoa saa sinne millään peiteltyä. Lippaskengillä liukasteleva Lampikallio pyristelemässä hangella on aika naurettavaa.

Koska suunnitelma ei toiminut, Lampikalliot joutuvat turvautumaan johonkin muuhun. Kari saa idean, että kysytään Antsalta (Björkman). Antsa on tehnyt sen ennenkin.
Siitäpä se sitten lähtee. Kari soittaa, nainen vastaa, sovitaan tapaaminen ja kohta ollaan oven takan kolkuttelemassa. Paikalla on Elisa (Knihtilä), Antsan sisko. Pöytään lyödään pullo viiniä. Varovaa small talkia ja tunnustelua. Antsasta on tullut vuosien aikana poliisi! Ainakin sillä on uniformu!

Antsa on kuitenkin ehtinyt tehdä vanhalle bändille biisejä. Kari Lampikallio, suuri iskelmätähti, pyydetään koevetämään biisejä Antsan kellariin.

Koko ajan sitä odottaa etunojassa, että miten se homma ratkeaa. Veitsen terällä liikutaan. Kuka tekee, mitä tekee, kuka sanoo, mitä sanoo, koska siitä hiton ruumiin hävittämisestä ruvetaan puhumaan. Jännite kuitenkin kestää kaiken mitä tapahtuu alun ja lopun välissä. Se avaa vähän että mitä se Antsa on ennen tehnyt ja miten siitä puhutaan. Antsa, Elisa ja Kari puhuvat asioista selkeästi vanhalla omalla tavallaan, johon Sonja Lampikallion suoruus tuo ison poikkeuksen. Sonja se iskee kuin käsiase, suoraan ja kohti. Ei tartte kauheasti ettiä piilomerkityksiä.

Elokuvan ehdoton kirsikka mustassa kakussa on leffa varten sävelletyt biisit. Poromies Rhodoksella ja Silmäni jäi Kabuliin ovat ihan nimiensä veroisia hittibiisejä! Näistä kun saisi sinkkuversion käsiinsä. Syliisi Lämpöön on Kari Lampikallion oma "viimeisin" sinkku, jonka vuoksi Lampikallion ura on huipussaan ja keikkaa riittää. Samaa ei voi sanoa entisistä bändikavereista Antsasta ja Elisasta ja mystisesti kadonneesta Harrista. Miksi Harri on kadonnut?

Ruotsalainen hetki on kuitenkin mun mielestä semmoinen elokuva, että sitä on vaikea ehkä tajuta. Sen huumori on mustaa, vitsit oudohkoja ja semisti miettii voiko niille nauraa edes. Näyttelijät tekevät pirun hyvää työtä jokainen. Roolit ovat selkeät ja selkeästi pitkään hiottuja. Yleisilme on ihanan nuhjuinen ja kylmä. Töölönlahden harmautta ei tartte korostaa, kyllä se tiedetään miten synkkä se talvella on.
Junat ne vain kulkee ohi.

Ihan mieletön kokonaisuus. Nauroin välistä niin että se toinen katsoja kai pahastui. Uskon kyllä että tosi moni ei tykkää tästä sen omituisuutensa vuoksi.
Mutta homman kruunasi Poromies Rhodoksella.